Valamon luostarin kirjasto  

Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarin kirjastossa Heinävedellä on läntisen Euroopan laajin venäläisen ortodoksisen kirjallisuuden kokoelma. Kirjat pelastettiin Laatokan Valamosta vuonna 1940, kun Valamon luostari jouduttiin evakuoimaan. Kokoelma käsittää tällä hetkellä yli 20 000, aikakausjulkaisua ja käsikirjoitusta, joista vanhimmat ovat 1600-ja 1700-luvuilta. Tämän lisäksi kirjastossa on jatkuvasti karttuva uusi kokoelma, johon kuuluu tällä hetkellä noin 30 000 nidettä.

Valamon luostarin ja sen kirjaston synty

Valamon luostarin syntymisestä on esitetty erilaisia teorioita, jotka ajoittavat synnyn 1100-14004uvuille. Koska ortodoksisen kirkon monimuotoinen jumalanpalveluselämä edellyttää laajaa jumalanpalveluskirjallisuutta, on Valamossakin täytynyt olla käytettävissä liturgisia tekstejä ja raamatunkirjoituksia. 900-1100 -luvuilla käännettiin kreikasta kirkkoslaavin kielelle jumalanpalvelusten liturgiset tekstit. Tekstejä jäljennettiin yleensä luostareissa, joten on todennäköistä, että myös Valamon luostarissa on jo varhain valmistettu kirjoja omaan käyttöön.
Vanhimmat nykypäiviin asti säilyneet valamolaiset kirjat ovat peräisin 1400-1500 -luvuilta. Valamon kirjasto on tuohon aikaan koostunut omien munkkien kuuliaisuustyönä valmistamista taidokkaasti koristelluista teoksista, jotka olivat pääasiassa raamatuntekstejä, jumalanpalveluskirjoja, kirkollisia käsikirjoja, kronikoita ja pyhien elämänkertoja.

Luostarin raskaat vuodet

Ruotsalaisten joukot polttivat Valamon luostarin rakennukset sotaretkellään vuonna 1578, minkä vuoksi luostarin veljestö joutui siirtymään evakkoon Novgorodin lähistölle. Rauhan tultua luostari oli juuri ehditty saada jälleenrakennettua, kun ruotsalaiset seuraavalla retkellään 1611 uudelleen hävittivät luostarin. Veljestö otti mukaansa evakkoon arvokkaimman omaisuutensa, muun muassa kirjat, jotka säästyivät tuholta. Koska munkit sijoittuivat tällä kertaa eri luostareihin, myös kirjat hajaantuivat heidän mukanaan ja sitä kautta siirtyivät myöhemmin muiden omistukseen eri puolille Venäjää.
Valamosta peräisin olevia kirjoja kulkeutui 1700-luvulla Novgorodiin Pyhän Sofian kirkon yhteyteen perustettuun kirjastoon, johon koottiin kirjallisuutta hiippakunnan erakkoloista ja pienistä luostareista. Nykyään näitä Valamon kirjoja säilytetään eri kirjastoissa ja museoissa Venäjällä, lähinnä Moskovassa ja Pietarissa. Kirjoihin tehtyjen merkintöjen ja huomautusten perusteella on voitu selvittää niiden kulkua omistajalta toiselle. Vain muutamia kirjoja palautui myöhemmin Valamon veljestölle, kuten esimerkiksi tsaari Iivana IV:n vuonna 1583 luostarille lähettämä vainajien muistelukirja "Sinodik" (Synodikon), joka palautettiin vuonna 1718. Nykyään sitä säilytetään Ortodoksisessa kirkkomuseossa Kuopiossa.

Uusi nousukausi 

Käkisalmen lääni ja Valamon saari sen mukana joutui noin sadaksi vuodeksi Ruotsin alaisuuteen. Kun alue siirtyi jälleen Venäjän hallintaan 1715, alkoi luostarin ja sen kirjaston uusi toimintakausi. Vuonna 1754 tuhoutuivat tulipalossa kaikki luostarin puiset rakennukset sekä niiden mukana myös osa luostarin kirjastosta, minkä jälkeen keisarinna Elisabet lahjoitti veljestölle tarvittavat jumalanpalvelus-ja evankeliumikirjat. Kirjasto karttui myös muista kirjalahjoituksista sekä ostamalla hankituista kirjoista. Tämän lisäksi kirjoja jäljennettiin 1800-hrvulle saakka käsin, erityisesti pyhien elämäkertoja sekä kirkkoisien ja muiden kilvoittelijoiden teoksia.

Igumeni Damaskin, suuri bibliofiili 

Valamon kirjaston varsinainen kehityskausi alkoi 18ÖO-luvulla3 jolloin luostari vaurastui ja laajeni muutoinkin. Kirjastoa ryhtyi hoitamaan isä Damaskin, joka toimi pitkään luostarin igumenina (1839-1881), Hän järjestytti kirjat systemaattisesti alan mukaan ja luetteloi ne vuodesta 1830 alkaen. Samoin hän suunnitteli lainauskirjanpidon ja valvoi, että myös lainaajat käsittelivät kirjoja asianmukaisesti. Vuodesta 1864 alkaen kirjat luetteloitiin Pyhimmän Synodin luettelointiohjeiden mukaan systemaattisesti aihepiireittäin. Igumeni Damaskin oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoitti itsekin hengellisiä runoja. Hänen aiempana kuuliaisuustehtävänään oli ollut kirjojen ja käsikirjoitusten jäljentäminen. Niinpä perinne jatkui Valamossa vielä hänen aikanaan, vaikka siitä oli jo luovuttu muissa luostareissa.
Isä Damaskin hankki kirjastoon jatkuvasti uutta kirjallisuutta varoja säästelemättä. Hankintoihin sisältyi myös monia merkittäviä ja arvokkaita teoksia, kuten esimerkiksi Mignen kreikkalainen patrologia, joka sisältää varhaiskristillistä kirjallisuutta. Hän yritti myös saada takaisin luostariin ennen 1800-lukua evakkomatkoilla hajalle joutuneita kirjaston kirjoja, mutta ei onnistunut siinä. Igumeni Damaskin suunnitteli kirjastolle uuden kivistä holvatun palonkestävän rakennuksen, joka valmistui vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1884. Jo 1876 hän oli luovuttanut kirjastonhoidon isä AmvrosiUe, joka hoiti tehtäväänsä vuoteen 1912 asti igumeni Damaskinin aloittamaa linjaa jatkaen.
Kirjaston kirjakokoelma monipuolistui, kun liturgisen, hengellisen ja askeettisen kirjallisuuden rinnalle alettiin 1800-luvulla hankkia myös historiaa, maantiedettä, kasvitiedettä, arkeologiaa ja maataloutta käsitteleviä kirjoja sekä kaunokirjallisuutta. Vuonna 1863 alkoi luostarin oma julkaisutoiminta, joka on jatkunut nykypäiviin saakka. Vuonna 2003 on siis kulut 140 vuotta luostarin julkaisutoiminnan aloittamisesta. Ensimmäisenä julkaistu piirroskuva-albumi, jossa kuvataan luostarin toimintaa ja näkymiä Valamon saarelta, on näytteillä pienessä juhlanäyttelyssä kirjaston lasivitriinissä. Julkaisut olivat pääasiassa venäjänkielisiä luostarista ja kilvoittelusta kertovia teoksia pyhiinvaeltajille. Lisäksi julkaistiin jumalanpalvelus- ja nuottikirjoja. Vuonna 1908 ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen julkaisu, joka sisälsi jumalanpalvelustekstejä Pyhien Sergein ja Hermannin muistolle. Venäjänkielisiä teoksia julkaistun vielä vuoden 1917 jälkeenkin, jolloin Valamon saaresta tuli osaitsenäistä Suomea. Suomenkielinen julkaisutoiminta alkoi varsinaisesti vasta vuonna 1934, jolloin alettiin julkaista suomenkielistä hengellistä ja askeettista kirjallisuutta, pääasiassa kirkkoisien opetuksia.

Talvisodan evakkotaival 

Valamon kirjaston kokoelmiin oli kertynyt noin 30 000 nidettä vuoteen 1940 mennessä, jolloin luostari joutui lähtemään evakkoon talvisodan vuoksi. Kirjasto oli säästynyt tulipaloissa, mutta ankarien pommitusten vuoksi kirjat jouduttiin siirtämään turvaan kirkon kellariin. Kun luostari päätettiin evakuoida, kirjaston kirjat ja käsikirjoitukset pakattiin kiireessä perunasäkkeihin ja kuljetettiin armeijan kuorma-autoilla jäätä pitkin mantereelle ja sieltä eteenpäin junalla. Mukaan saatiin pakattua noin 20 000 nidettä kirjoja ja noin neljäsataa käsikirjoitusta sekä pääosa luostarin arkistoa. Saarelle jäänyt osa koostui pääasiassa luonnon- ja maantieteellisestä kirjallisuudesta.
 

Uusi Valamo Heinävedelle 

Evakkoon lähtö merkitsi käännekohtaa niin luostarin kuin kirjastonkin toiminnassa. Yli 200 hengen veljestö löysi jo vuoden 1940 aikana luostarilleen uuden paikan Heinävedeltä, He ostivat Papinniemen tilan, joka jäi veljestön pysyväksi asuinpaikaksi, koska Valamon saari sisältyi rauhansopimuksessa luovutettujen alueiden joukkoon. Valtavalle kirjamääräHe ei kuitenkaan löytynyt muuta säilytyspaikkaa kuin kärryvajan ullakko, jossa kirjoja säilytettiin parikymmentä vuotta. Vain pieni osa kirjoista sijoitettiin käsikirjastoon, joka oli veljestön käytössä. Vuonna 1959 noin 14 000 nidettä luovutettiin säilytettäväksi Helsingin yliopiston kirjaston varastoon Urajärvelle. Helsingin yliopiston kirjaston slaavilainen osasto luetteloi kirjat yhdeksi kortistoksi. Nämä luettelointikortit on kopioituna nyt myös Uuden Valamon kirjastossa. Vanhimmat ja arvokkaimmat teokset, joista osa oli jo Laatokan Valamossa ollut esillä luostarin museotiloissa, sijoitettiin Ortodoksiseen kirkkomuseoon Kuopioon. 
 

Valamon kirjaston uusi aika 

Luostarin kirjaston evakkoajan katsotaan päättyneen vuonna 1984, jolloin valmistuivat uudet tilat kirjastolle. Kuitenkin tuolloin siirrettiin uuteen kirjastoon vain ne 5000 Laatokan Valamon kirjaa, jotka olivat koko ajan sisältyneet veljestön käsikirjaston kokoelmaan. Utajärvellä talletuksena olleet Laatokan Valamon kirjat tuotiin Heinävedelle vasta vuosien 1996 ja 1997 aikana, vaikkakin ne olivat olleet ennenkin käytettävissä kaukolainauksen kautta.
Uuden Valamon kirjasto jatkaa Laatokan Valamon luostarikirjaston toimintaa. Kirjasto koostuu nykyisellään noin 30 000 niteen uudesta kokoelmasta ja kirjavarastossa olevasta 20 000 teoksen pääosin venäjän- ja slaavinkielisestä Vanhan Valamon kokoelmasta ja lisäksi myöhemmin lähinnä lahjoituksina saaduista vanhoista kirjoista. Uudesta kokoelmasta noin 60 % kuuluu teologiseen osastoon ja muu osa yleiseen
osastoon. Painopiste on ortodoksisuutta ja luostariperinnettä käsittelevässä
kirjallisuudessa, vaikkakin kirjastoon on vuosien mittaan hankittu ja saatu lahjoituksina muutakin kirjallisuutta.
Valamon luostarin kirjasto on erikoiskirjasto, joka palvelee ensisijaisesti luostarin
asukkaita, kansanopistoa, henkilökuntaa, luostarin vieraita, tutkijoita ja opiskelijoita.
Tietoverkkojen kehittymisen ja laajentumisen johdosta kirjastoon tulee paljon kyselyjä kotimaan lisäksi myös Pohjoismaista, Virosta, Saksasta ja Yhdysvalloista. Kirjalainoja on vuodessa noin 7000 kappaletta ja uusia kirjoja hankitaan tai saadaan noin 1500 nidettä vuosittain. Kirjastoon tulee yli 100 lehteä.
Kirjaston henkilökuntaan kuuluu kirkollishallituksen kautta palkattuna kirjastonhoitaja. Lisäksi veljestö auttaa monin tavoin kirjastonhoidossa, esimerkiksi kirjahankinnoissa, atk-järjestelmien ylläpidossa ja päivystyksissä. Vapaaehtoiset työntekijät ovat tärkeä voimavara luostarin työyhteisössä ja myös kirjastossa. Kirjaston tehtävä on koota, järjestää ja asettaa käytettäväksi kirjallisuutta. Usein toistuva kysymys on, kuinka vanha luostari on, tai milloin ajanlasku alkoi. Kirjasto auttaa asiakkaita löytämään kulttuurimiljöössä tietoa. Valamon luostari kokonaisuudessaan liittyy kulttuuriin ja ortodoksiseen ilmapiiriin. Kirjasto kuuluu oleellisesti luostarin toimintamuotoihin.

5.5.2003

Kirjaston historian lähteitä;

Koskinen-Launonen, Pia  Valamolaisen kirjan elämää. - Valamolaisen   kirjan
 vaiheita. 1992
Widnäs, Maria Valamo klosterbibliotek. - Nordisk tidskrift för bok- och
biblioteksväsen, ärg. XXVK (1940) 
 

Asko Korpela 20051008 (20051008) o SP-osoite o AJK kotisivu