2008 Asko Korpela

1555 Lento Helsinki-Kööpenhamina.
1730 Lento Kööpenahmina-Madrid Hirmuinen lumimyrsky. Koneeseen myöhästyneenä. Kone odottaa kentällä varmaan melkein tunnin lähtölupaa.
Vieressä tanskalaistäti menossa Peruun johonkin lapsiprojektiin.
Saapuminen Madridiin 2120 Viimeinen kone Malagaan mennyt jo.
Epätietoisuutta siitä missä ja miten myöhästyminen hoidetaan. Matkatavarat olivat menossa suoraan Malagaan, mutta otetaan nyt itselle. Aikamoinen mukana raahaaminen ympäriinsä.
Yöpyminen SpanAirinin kustannuksella 4 tähden lentokenttähotellissa. Loistoillallinen puolen yön jälkeen. Uni kuitenkin maistuu. Myös aamiainen näkemisen arvoinen. Syödä ei valitettavasti paljon jaksanut. Tutustuminen pariskuntaan Elo Turusta. Menossa Malagaan, Benalmadena Costaan. Sovitaan tapaaminen ensi viikolla.

Madridin kautta

20080318 Lento Malagaan

0930-1020 Lento Malagaan ajoissa. Kirkas sää. Paljon valokuvia lennolta.
Odottelu Malagan lentokentällä. Herkulliset voileivät ja punaviini, kahvi. Salla ja lapset Brysselin kautta 1245.
Kaksi taksia Benalmadenaan a 30e.

Ilmakuvia vuoristosta

Majoittuminen huoneistoihin 53 ja 32 (=33+34), uima-altaan katsastus. Lämmintä, mutta ei ihan niin lämmintä kuin olin kuvitellut. Kuitenkin paitahihasillaan + liivi.
Lounas toriravintolassa. Lapset: grillipihvit maistuivat kaikille, Sallallekin jäi.
Mummi: Calamaritos, vaari boquerones, Salla olut, m ja v 2x valkoviini, jäätelöt lapsille, muita jälkiruokia, kahvia Lasku 80e.
Ruokaostokset lähikaupasta: 78e. Käynti kirkonmäellä. Lepo.
Lapset tutustuvat itsekseen lähiympäristöön.
18 keskustan marketiin lisäostoksille 20e.
20 Herkullinen iltapala Sallan luona: leipää, salaattia, viiniä, suuria, hyviä mansikoita.
Loistava näköala lähteen ja kadulle jonka yläpäässä pääsiäiskulkue esiintyi koko iltapalan ajan.
Askelmittariin yli 10000 tänään. Uni maistuu.

Perillä tutussa paikassa

20080319ke Okon teoriat

0900 Aamupala tuttuun täkä-tyyliin. Leirintätason välineistö ja ahdas pyöreä pöytä, mutta maukkaat ja varsin erilaiset herkut kuin kotona: teetä, paahtoleipää, sulatejuustoa, tonnikalapateeta - eipä ole ennen tullut maistettua, todella hyvää, herkullisia tomaatteja ja kurkkua, juustoa, marmelaadia, lääkkeet ja konjakit. Aino tulee kutsumaan kahville, jota äiti kehuu erityisen hyväksi. Niin onkin ja pääsiäispulla. Murujen siivous Aino lakaisee, vaari kihvelillä pyydystää - hyvä yhteistyö.

1000 Lähdetään alakautta keskustaan. Matkalla vaari ostaa uudet silmälasit, kun eilen luultavasti johonkin rintataskusta putosivat. Hienot lasit 17e, paksu ruokokävelykeppi 13e. Churro-paikkaan askeleet, matkalla Ayuntamiento. Churrot, ensin vaari tilaa 5 annosta, mutta tytöt Okon tapaan haluavat jäätelöt, joten 3 annosta churroja. Kaksikin olisi riittänyt, oli niissä syömistä, hyviä suklaaseen dipattuina. Oliko 15e? Elintarvikkeita.

13 Lähtö Mijasiin bussilla, 7e. Santuario de Niña katsotaan kuten niin monta kertaa aikaisemmin, lapset vilauttelevat sieluja taivaaseen sytyttelemällä kolikoilla sähkökynttilöitä. Nyt ei oikein ole aikaa katsella maisemia korkealta, kun alkaa lähestyä ravintoloiden sulkemisaika. Nousemme portaat ja kas sopivan tuntuinen paikka (Alegría). Miekkakalaa 11e, grillipihviä, kanaa ym ja erinomaista sangriaa 10e, kaikkiaan 55,05e Visa.

Ehdoton kohokohta: Okko lukee filosofisia esseitään: Ihminen ja sanomalehti, Ihminen ja suklaa, Bussipysäkki jne. Täysin ällistyttäviä mestariteoksia - tekijän mukaan arkisista pienistä aiheista. Kunhan käännän venäjäksi ja lähetän filosofiystävälleni Balashoville, niin varmaan jää suu auki. Onneksi lupaa tekijä laittaa sähköiseen muotoon kämmenen kokoisista muistikirjoistaan, joita hänellä on puolen tusinaa odottamassa täyttymistään. Kirjoittelua tapahtuu pitkin päivää, tälläkin matkalla moneen otteeseen. Painovalmista tekstiä. En kertakaikkiaan voi käsittää.

Mijasin kuvat

Tytöt ravaavat ihastuneina kaupoissa ostamassa pikku rihkamaa. Eevalla hienot korvakorut, Ainolla todella tyylikäs rannekello, johon löytyy paristo ja kello lähtee käymään. Bussi karkaa juuri ennen tuloamme. Joudumme odottamaan yli puoli tuntia. Tyytyväisinä palaamme majapaikkaan, missä myöhästynyt siesta. Illalla tulossa uusi juhla. Pääsiäiskulkuetta ei tänään ole kuten eilen illalla, huomenna sitten jo päivällä. Nerjaan emme ehkä lähde. On vähän vaivalloinen matka.

20080320to Kiirastorstai

Aamulla rankkasade ja ukonilma.
Ruokaostoksia edessä olevan pyhäpäivän varalle.

Ateria torin keskimmäisessä (Bar Plaza): Bacalao a la Noruega - ei erikoisempi, 61,20 e. Nämä torin ravintoloiden terassit ovat todella viihtyisiä paikkoja, kunhan vain sää sallii. Harmi vain ettei niistä todellakaan saa kunnon valokuvia, koska appelsiinipuut langettavat rikkonaisen varjonsa. Pilvisenä päivänä valo olisi tasaista.

Plaza España

14 Lähtö Malagaan Picasso-museoon.
Minuutilla myöhästytään bussista, vähän enemmän Arroyo de la Mielissä junasta. Perillä taksi ei lähtenyt juhla-alueelle. Bussi vei kilometrin päähän. Lapset kärttyisiä ja väsyneitä. Pannukakku koko Picasso. Ei maltettu edes kaikkea katsoa. Kävellen vanhalle keskusasemalle, sitä ennen El Corte Inglés - suljettu. Lapset eivät enää sietäneet mitään. Ottivat taksin kotiin 20 metrin päässä rautatieasemasta. Mummi ja minä junalla, joka toi valtavan määrän ihmisiä Malagan kulkueisiin. Arroyosta taksi kotiin 7 e. Täydellinen pannukakku koko päivä. Illalla tavanomaiset koti-iltaherkut.

Malaga Picasso

20080321pe Pitkäperjantai.

Aamulla koleahkoa, mutta pian aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tänään on tietenkin kulkueiden kannalta tärkeä päivä. Niitä on sekä aamulla että illalla.

Kulkuekuvia

Okko-poika kirjoittaa sähäkkään tyyliinsä teorioitaan vaarin tietokoneeseen. Ne ovat sivustossa sellaisinaan. Ei ole vaari pilkkuakaan muuttanut, vain muotoillut nettikelpoisiksi. Okon teoriat

Kävellen Buddhan temppelille, n 2 km. El Paso kärsimysnäytelmä kuudella vuoren rinteeseen rakennetulla näyttämöllä. Seuraamme parikymmentä minuuttia ja marssimme takaisin. Lapset uimassa. Lounas Manolossa - tähän asti paras kalaherkku: rosada ali-oli, grillipihviä - sitkeää, possuvarras, esp munakas, gaspacho, valkoviinit ym juomat. 58 e. Kotiin kahville ja lepäämään.

El Paso-kuvia Buddhan luona

Buddhalta tullaan nälkäisinä ja nautitaan lounas omalla torilla.

20 Mahtava näytelmä: rosmariinilla, ihmettelemme hirveästi, mutta kyllä se on rosmariinia (näkyy kuvissa) - tuoksu tuo possunpaistin mieleen ja veden kielelle, peitetään koko Santo Domingo-katu. Kulkue, jossa Jeesus ja Maria kannetaan ensin kirkolta kylälle ja sitten kylältä takaisin kirkolle. Olemme paikalla ja katselemme myös parvekkeelta. Erinomaiset videoleikkeet ja runsaastai valokuvia. Tällaista ei osattu kuvitella. Musiikki on kerrassaan mahtava rumpuineen ja torvineen. Video: 20080323 Pääsiäiskulkue, Benalmádena

Rosmariinikulkue

20080322la Fuengirola.

Nukutaan pitkään ja levätään kunnolla. Aamiaisen jälkeen bussi-juna kyydillä Fuengirolaan, tarkemmin Los Bolliches. Suomalainen Thelman kahvila aivan aseman vieressä, ohi ei voi huomaamatta mennä. On huomattava, että junalla ei kannata ollenkaan mennä Fuengirolaan saakka kuten edellisellä kerralla menimme. Jouduimme joka tapauksessa kävelemään takaisin juuri tänne. Juomme kahvit ja saamme myös gluteenittomia Moilasen leipomon tuotteita Okko-poikaa varten. Sitten rannalle. Tuulesta huolimatta osoittautuu lasten mielipaikaksi. Eikä oltu edes varauduttu uimista varten, kun vesi on sentään kai 15. Huomenna tultava uudelleen. Hirmuiset kassilliset simpukan kuoria, joille suunnitellaan tosikäyttöä uudessa kodissa.

Tuuli pyrkii varastamaan kaiken lentoon lähtevän, muovikassit, hatut jopa rantapatjat lentelevät ja ihmiset syöksähtelevät niiden perässä. Jotkut todella käyvät korkeassa aallokossa uimassa. Lähellä yksi isä kaivaa lasten hiekkaämpärillä siellä olo aikanamme itselleen kuopan, jonka pohjalla seisten vain pää näkyy!! Pahus, että jäi kuvaamatta kaulaa myöten hiekkakuopassa seisova mies! Tai ei edes jäänyt, mutta oli kamera epähuomiossa videomoodissa ja videota tuli pari sekuntia, joten harmistuneena sen sitten poistin kokonaan.

Lasten saatua tarpeekseen pääsemme vihdoin taas liikkeelle ruokaa etsimään. Sitähän ei täällä kauaa tarvitse tehdä. Läheisessä rantaravintolassa syömme pizzaa, munakasta, pihviä ja isot oluet ja appelsiinimehut, 55 e. Lapset vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä tähän retkeen. Lisää gluteenittomia läheisestä El Corte Ingles tavaratalosta. Takaisin kotikylään, ruokaostoksia. Päälle myöhästynyt siesta.

Kulkueita, kulkueita...

19 Tapaamme vanhat ystävämme Marjan ja Jaakon, mutta nyt on niin uskomattoman kylmä, että on palkko mennä toriravintolan sisätiloihin. Lapset ovat touhunneet niin paljon että ottavat tavanomaiset täydet annoksensa. Aikuiset tyytyvät naposteluannoksiin kuten Gambas pil-pil, juustolautanen ja punaviini. Välillä tulee niin kova sadekuuro, että koko ravintolan henkilökunta säntää ilmeisesti ennakkoon sovitun tai totutun suunnitelman mukaan ulos ja kerää hetkessä kaikki istuimen päälliset ulkoterassin tuoleilta. Asiakkaita ei ulkona olekaan. Kotiin, lapset heti syötyään ja aikuiset 21.

Viimeistelen Okon teorioita, sivun pituisia hengen tuotteita, joita Okko poika kirjoittelee päivän mittaan mukanaan kuljettamaansa kämmenelle mahtuvaan muistilehtiöön. Niitä tulee sellaisella vauhdilla, että kysyn, pitäisikö ostaa lisää kirjoituspaperia. Ei tarvitse, Okko on itse ostanut lähikaupasta 6 lehtiötä. Nukkumaan mennään varhain. Joudun ihmettelemään, kun jo kohta viikon olen nukkunut vähintään 6 tuntia yössä, kotona riittää 3-4 tuntia.

20080323su Benalmádena Costa

Kulkue Resurrección. Kuvaus yli 2 min video omalta parvekkeelta. Liittyminen mukaan kunnes lapset kyllästyvät. Lounas vasemmanpuolimmaisessa toriravintolassa. Grillipihvi, jauhelihaspagetti, makkarat ja ranskalaiset, keitto, uuniperuna, mansikoita ja kermaa lapsille, sangriaa 74 e.

Kulkue Resurrección

Kirkon tasanteelta näkyy alempana ikäänkuin katedraalin rauniot. Päätämme lähteä tutustumaan. Loppujen lopuksi siellä on kaikkea muta kuin rauniot: satulinna? Ei se ole sitäkään, vaan taideteos sen kunniaksi, että Kolumbus löysi Amerikan. Todella näkemisen arvoinen muuraustaiteen saavutus ja tietopaketti. Mikä olikaan sen varsinainen nimi? Castillo de Colomares. Löytyisiköhän netistä? Löytyy tietenkin: Castillo de Colomares

Kolumbuksen muistomerkki

Välillä taas syödään lounasta mielipaikassa eli omalla torilla (La Niña 74,75e).

Torilounas vasen

Taksilla (kaksi) Benalmádena Costa Paseo maritimo ja uimaranta, missä kylmästä tuulesta huolimatta lapset keräävät simpukoita isot kassilliset ja uivat tai ainakin kastautuvat kylmässä vedessä. Viivymme varmaan lähes pari tuntia. Kortteja alan kirjoitella. Äiti ja tytöt jäävät vielä kauppoja katselemaan, kun Okko, mummi ja minä tullaan taksilla kotiin. Katsomme Okon kanssa päivän kuvat ja Okon teoriat. Äiti ja tytöt tulevat kotiin. Iltapalaksi herkullista salaattia, leipää, leikkeleitä, tilkka valkoviiniä, päärynöitä. Kulkueiden muistelua.

Benalmádena Costa

20080324ma Sallan kotiinpaluu

Pitkään nukutaan ja hyvin levätään. Aletaan tarkistaa matkalippuja. Havaitaan, että Sallan lähtö onkin pari tuntia aikaisemmin kuin mitä muistettiin. Ei jäänyt lainkaan luppoaikaa, mutta toisaalta juuri ennätettiin, vain yhteinen lounas jäi syömättä. Vähän meni tiukalle lähtökin sen takia, että hotellista ei tilattukaan taksia, vaikka niin sanoin. Odottelimme ja menin kysymään, kun ei pitäisi viipyä kuin pari minuuttia. Perille kuitenkin ennättivät eikä kuulunut soittoa tai viestiä ennenkuin Brysselistä ja periltä Helsingistä. - Mutta tarkalle otti, kuten jälkikäteen selvisi.

Sallan kotiinlähtö

Me mummin kanssa jäljelle jääneet siestaa vietetyämme lähdemme Fuengirolaan. Kirjakaupassa viivymme melko kaunan. Tarttuu mukaan pari kirjaa, mm maailmanmenestys Carlos Ruiz Zafón: La sombra del viento. Teinosen kirjoja etsitään, mutta kaikki loppuunmyyty. El Corte Inglés Supermercado katsotaan tarkoin. Onpa siellä elintarvikkeita! Jotakin tarttuu mukaan. Palataan kotiin juna 1.20e ja bussi 1.10 e. Täydennetään ruokahankintoja: hedelmiä, vettä, viiniä ym. Illallinen nautintaan La Fonda ravintolassa: täytetty munakoiso Berendeja rellena ja Bacalao al ajo - liian ärhäkkä. Viinit kahvi ja Tiramisu - 30 e. Tutustutaan viereisen pöydän belgialaiseen rouvaan, joka ei Suomesta tiennyt yhtään mitään ja pyörittelee päätään, kun historiaa esittelemme. On myös kiinnnostunut filosofiapuuhistani, harmi kun unohdan antaa kortin.

Fuengirola

20080325ti

Marjan neuvojen avulla otamme yhteyttä Viajes Meriaturiin Los Bollichesissa. Järjestyy bussimatka Cordobaan to klo 0620. Anita Elon kanssa sovittu uusi yhteydenotto torstaina. Nerja kiinnostaa lauantain ohjelmaksi. Perjantaina Marjan ja Jaskan kanssa Malaga, sunnuntaina ehkä Kuuselan Finca.

Käydään maksamassa ja noutamassa voucher Cordoban matkalle 2x45 e sis lounas. Kiertelyä SuperCor (El Corte Inglés) ruokaosastolla. Kotiin. Sovitaan vielä Rondan matkasta huomenna, maksetaan puhelimessa luottokortilla 2x32 e. Lepoa. Lukemista, kunnes havaitaan, että kello onkin jo 2030. Pieniä ruokaostoksia, lukemista, nukkumaan.

Muutama kuva

20080326ke Ronda

Taksilla Papa Erigiin, jonne bussi saapuu täsmällisesti klo 0800. Kerätään väkeä Benalmádenan hotelleista ja Fuengirolasta. Tie on niin kiemurainen, että yksi bussin matkustaja voi pahoin. Mennään viime sysksystä tuttua reittiä ja pysähdytään samassa paikassa kahville. Salli ostaa tyylikkään nahkakäsilaukun. Varsin kylmä ilma täällä 1000 m korkeudessa, tuuleekin. Onneksi on lämmintä päälle pantavaksi. Joillakin ei ole. Bussissa yli 40 matkalaista, kaikki meitä vanhempia englantailaisia eläkeläisiä. Ehkä pari nuorempaa sittenkin. Opas matkan aikana selostaa, perillä varmistetaan, että kaikki osaavat rautatieasemalle, missä on oltava klo 1615. Siihen saakka, siis 5 tuntia vapaata. Kukin tehköön oman ohjelmansa. Silmät pyöreinä katselemme keskelle kaupunkia tehtyä kävelykatua ja sen sivukatuja. Tulemme yhdelle maailman kuuluisimmista härkätaisteluareenoista. Muistan hyvin edellisen käynnin 1995, Salli ei muista mitään.

Näytä suurempi kartta

Emme kuitenkaan mene, vaan ryhdymme ihailemaan kaupunkia halkovan rotkon maisemia. Olisikohan 100 m syvä täysin jyrkkäreunainen rotko. Sen yli kaksi siltaa: vanha ja uusi, jälkimmäinenkin 1700-luvulta. Vanhan kaupungin halki laahustamme katua ylös toista alas. Lopulta joudumme palatessamme lähes rotkon pohjalle. Aikamoinen kiipeäminen ylös. Askelia kertyy tänään ennätysmäärä, mutta ne ovat ilman muuta tavallista huomattavasti lyhyempiä.

Rondan kuvat

Lopulta tullaan oppaan suosittelemaan lounaspaikkaan (Xhermanos Macias). Syömme häränhäntäannoksen ja lammasta. Molemmat hyviä. Jälkiruuaksi sitruunamousse ja espressot. 2x2 viineineen 40,25 e. Löntystelemme siestan tyhjentämän kaupungin halki rautatieasemalle, missä on jo muitakin. Yli tunnin odotus. Juna vie vuoristomaisemien halki aivan Gibraltarin viereen, missä bussi odottaa ja ajamme yli 100 km matkan kotiin. Ronda oli kyllä mielestämme näkemisen arvoinen paikka. Seurueeseen ei syntynyt varsinaisesti kontaktia. Opas oli myös englantilaisssyntyinen ja puhui ajoittain ynmmärtämätöntä cogneytä. Rannasta taksilla kotiin 8 e. Iltapalaherkut omissa oloissa. Aamulla tulee aikainen lähtö Córdoban matkalle. Perjantaina sitten Malagaan klo 13.

Ronda rotkojen jälkeen

20080327to Córdoba

Varhainen lähtö: Papa Erig 0620. Taksiasemalle 0545, ei ainuttakaan taksia - eikä numeroa, johon voisi soittaa. Lähdettävä takaisin hotelliin ja tilattava sieltä? Ei sentään, ohi ajaa taksi. Pysäytämme, kuski kysyy olemmekon tilanneet La Fondasta. Emme. Hän lupaa soittaa meille taksin. Huojentuneina odotamme. Pian hän ilmestyy uudelleen ja pysähtyy. Kuvittelen, ettei olekaan saanut kyytiläistä. Mutta ei, siellä istuu pari päivää sitten tapaamamme belgialaisrouva. Hän suostuu ottamaan meidät mukaan, kun taksimies kysyy, sitten vasta tunnistaa minut ja ilahtuu, varsinkin kun toteamme, että meillä on sama osoite: Papa Erig 0620 ja Córdoba. Ollaan paikalla jo vähän yli 0600. Kaksi muuta rouvaa ilmestyy paikalle, hänen tuttujaan. Bussi tulee 0630 paikkeilla, hyväksyy kyytiin meidät, mutta ei muita. On kolmekin yhtiötä, jotka tekevät matkoja Cordobaan.

Näytä suurempi kartta

Lähtö Córdobaan

Kerätään bussi täyteen, yhdestä paikasta todella paljon väkeä. Kuulostavat kaikki englanninkielisiltä. Opas kuitenkin puhuu enemmänkin ranskaa. Selostaa matkalla hienosti Espanjan historiaa, vanhaa maurilaista historiaa, sillä siihen liittyy Cordoba ennen kaikkea. Kertomus ikäänkuin päättyy vuoteen 1492, jolloin Kolumbus löysi Amerikan ja Ferdinand ja Isabella antoivat määräyksen juutalaisille ja maureille: käänny katolisuuteen tai lähde. Tästä puhuu Cervantes sata vuotta myöhemmin.

Kysyn oppaalta ranskankielisen selostuksen jälkeen, miten hän kommentoi ilmapiirin kehitystä Isabellan ja Ferdinandin ajasta Cervantesin aikaan. Cervantes puhuu nimittäin melko suopeasti maureista, vaikka virui itse vuosia heidän vankiloissaan jäätyään vangiksi Lepanton taistelussa. Saan kyllä oppaalta seikkaperäisen selvityksen asiaan, mutta en nyt vaan vasta kävelykierroksella vanhassa kaupungissa. Muistuvat sitten asiat mieleen itsellenikin, kun olen neljään kertaan Don Quijoten espanjaksi ja kerran unkariksi lukenut. Cevantesin suopeuden takana on hänen saamansa hyvä kohtelu vankeudessa, ja hyvän kohtelun takana hyvien lunnasrahojen odotus. Siinä kaikki!

Tulo Córdobaan

Pahaa aavistamatta lähdemme tutustumaan retkemme pääkohteeseen, Mezquita moskeijakatedraaliin. Pahaa aavistaamatta on tietysti väärä vertaus, mutta näin sanotaan päinvastaisessakin tapauksessa. Kokemus on tärisyttävä. Mitään tällaista ei ole ennen nähty. Ihan etsimättä muistuu mieleen Sevillan suurin nähtävyys, maailman suurin katedraali. Ei mitään tähän verrattuna. Kirkot ovat toistensa näköisiä ja Sevillan katedraalin suuruutta on mahdotonta edes nähdä, koska keskellä päälaivaa on alttari, joka estää näkemisen ovelta pääalttarille tai päin vastoin. Mielikuvaksi suurimmasta kirkosta jää Pietarinkirkko Roomassa. Mutta tämän moskeijakatedraalin suuruus ei jää huomaamatta, pina-ala 2 ha eli sama kuin Sallin metsätila Nilsiässä.

Eikä täristystä aiheuta pelkästään suuruus vaan monet muut seikat ja arvot. Meille selostetaan paikan maurilaisia ja katolisia piirteitä ja arvoja. Lopulta joudun kysymään oppaalta - olin liittynyt ranskan- ja italiankielisen oppaan ryhmään - kumpaa tämä nyt sitten on vai mahtuvatko tänne molemmat uskonnot, kun sentään ymmärsin vähän ihmetellä. Kissan viikset: ei tietoakaan mistään ekumeniasta, vaan ollaan täsmälleen Isabellan ja Ferdinandin ajassa. Vain katolinen kirkko täällä toimii.

Mihin korkeuksiin nousee kahden hehtaarin pohjalle rakennettu pyhättö? - Ei juuri mininkään. Katto on tavallisen pari- kolmekerroksisen talon katon korkeudella. Mutta siinä on katonharjoja vaikka muille jakaa. Ikäänkuin jättiläismäinen pyykkilauta olisi laitettu pylväiden päähän sateensuojaksi. 'Pylväiden päähän' on ihan väärä sanonta, pylväsmetsän on oikea, sillä moskeijassa on alun perin ollut noin 1000 pylvästä, vieläkin on 800. Ja tässä käy vähän samalla tavalla kuin Sevillassakin: kun yrittää katsoa laidasta laitaan, ei onnistu, sillä pylväitä on toistensa takana kuin metsässä - ei puita, vaan palmuja. Silti tämän suuruuden melkein tajuaa, varsinkin kun lähtee harppaamaan toista laitaa kohti.

Suuri moskeija

Moskeijan keskelle on jo monta sataa vuotta sitten rakennettu katedraali, joka kyllä nousee korkeuksiin ja on täydellinen katolinen kirkko runsaine koristeineen. Itse moskeijan rakentaminen aloitettiin 700-luvulla ja saavutti nykyiset mittasuhteensa neljässä vaiheessa. Cordobasta maurit karkoitettiin jo 1200-luvulla, 200 vuotta ennen Isabellaa ja Ferdinandia, joten siihen päättyi sitten moskeijan tehtävä alkuperäisessä merkityksessään, katedraali jatkaa yhä. Opas puhuu todella hienosti ranskaa ja yhtä hienosti italiaa, vaikka jälkimmäisen kuulijana onkin vain yksi sisilialaisperhe ja minä. Sisilialaiset vähän ihmettelivät italiantaitoani. Annan kortin. Otan heistä muutaman kohtuullisen kuvan. Saapa nähdä ilmaisevatko sähköpostiosoitteensa kuten lupaavat. Kuvia saisivat, samoin opas ja belgialaisrouva, joka oli niin kiinnostunut Balashovin filosofiasta, joka kuitenkin jää hämärään, koska tekstit ovat joko venäjäksi tai suomeksi, joita hän ei kumpaakaan osaa.

Lähes kirjaimellisesti pökertyneinä näkemästämme mutustelemme retken hintaan kuuluneen lounaan, jonka alkuruokana tarjottu tonnikalaperunasalaatti on mielestäni eräs tämän retken parhaita herkkuja, mutta pääruokana tarjottu kana taas sijoittuu samassa yhteydessä häntäpäähän. Mihin lie maku häipynyt. Kotiin köröttelemme vuorten rinteille ja laaksoihin levittäytyneiden viljavainioiden halki. Tietysti on matkan varrella myös oliivimetsiköitä, mutta ei läheskään niin paljon kuin matkalla Sevillaan. Ei nähdä appelsiinejakaan niin paljon kuin Sevillassa, mutta moskeija ja sen ympäristö voittavat kirkkaasti Sevillan kaikki nähtävyydet.

Córdoba moskeijan jälkeen

20080328pe Correo Viejo, Málaga

Vihdoin toteutuu kauan suunniteltu Tapas Correo Viejon varrella Málagassa. Marja ja Jaakko noutavat meidät ja laskeudutaan Torre Blancan asemalle. Junamatka kestää yli puoli tuntia. Emme olleet löytäneet Málagan karttaa, mutta Marja oli katsonut reitin etukäteen ja tietää täsmälleen miten mennään. Minulla sen sijaan on väärä mielikuva reitin alkupäästä, mutta oikea loppupäästä. Meson Santiago Sedeño on paikan nimi.

Herkuissa onnistutaan hyvin, vaikkei siihen tavalliseen tapaan Tapaksia syödäkään. 4x Pinchito gambas 9e, mejillones 7e, Salmonetes 8e, Calamaritos 7e, Paella 6e, Sol Peña valkoviini - erittäin hyvää, pidettävä mielessä, Agua mineral 2e, Copa Vitoria 2,25e, 2x Tocinao Cielo (hyvä paahtovanukas) 7e, 3x cafe solo 3e. Pitkään hyvä maksu suussa. Paluumatkalla onnistuin aikeissani ja sain Jaakolle ja Marjalle muistoksi loistavan kirjan, jota itse juuri luen: Carlos Ruiz Zafón: La sombra del viento. Junalla (ja autolla) kotiin Torre Blancan kautta. Aikamoinen särky jäsenissä. Burana ja lepo. Särky häviää. Koti-iltaherkuttelu. Huomiseksi kutsu lounaalle. Aamulla nähdään, mikä kunto.

Correo viejon tapas

20080329la Lepopäivä

Ei ole flunssa täydellä terällä iskenyt, mutta jotakin alavirettä tuntuu. Ei särkyä, eikä ehkä kuumettakaan. Lounas kuitenkin peruutettava. Lähikaupassa käynti, muuten kotioloissa. Sallin osoiteluettelon päivitys, monen tunnin työ. Päivällä kotiherkkuja. Illalla mennään ulos syömään.

Oltiin torin vasemmanpuolimmaisessa, sisätiloissa. Loistoherkut: paistettua avocadoa ja parsaa ja Teriyaki pihvi. Kokki erityinen mestari vihannesten käsittelyssä. Tutustuttiin englantilaiseen pariskuntaan ja poikaan. Lontoosta. Mies juossut kahdesti Lontoon maratonin. Otin pari kuvaa. Ovat olleet Lapissa jouluna. Saapa nähdä lähettävätkö sp-osoitteen, että pääsen lähettämään kuvat. Juuri kukaan ei lähetä. Ensi yönä kellon siirto tunnilla eteenpäin.

Vieraita Lontoosta

20080330su Kuuselan finca

Tämä oli ilman muuta yksi retken kohokohtia. Nähtiin se mikä jo isännän edellisen tapaamisen yhteydessä esittämän kertomuksen mukaan pani mielikuvituksen laukkaan, nähtiin hedelmätuotantoon erikoistunut pienviljelytila Coinin kylässä rannikolle näkyvän vuorenharjanteen toisella puolella. Ei ole meikäläisittäin pinta-ala suuren suuri ja kaikki on osaksi kattilamaisen laakson pohjalla ja rinteessä, huononilkkaiselle vaikeakulkuisessa maastossa. Ehkä siinä hyvinkin on ihan tietty järjestelmä, mutta äkkinäisen silmään näyttää siltä, että puut ja pensaat ovat toinen toisessaan kiinni sikin sokin vähän sen mukaan mihin sopukkaan mikäkin mahtuu. Minulle tuttuja ovat appelsiini, sitruuna, mango, banaani, avocado... varmaan omiksi tarpeiksi myös rypäle, vaikken tullutkaan huomanneeksi. Mutta ainakin toinen mokoma on vielä näiden lisäksi.
Kuuselan Finca paratiisi

Kuuselan finca

Helppo arvata, että appelsiini on viimeisen päälle herkullinen suoraan puusta otettuna. On myös 'villi' appelsiinipuu. Mikä ero? Isäntä näyttää: paksu kuori. Sisällä kuitenkin kaunis luonnon mestariteos, appelsiini, ehkä aavistuksen vaaleampi kuin viljellyt. Entä maku? Selvästi kirpeämpi, lähes greipin maku. Mitä tehdään? Bitter-tyyppistä marmelaadia, sitä jota aina ostan, jos on saatavilla, nykyään huomattavasti vähemmän kuin ennen. Benalmádena pueblon lähikaupasta kuitenkin sain.

Harmi, etten tullut kunnolla paneutuneeksi puutarhan kuvaamiseen. Tunnissa olisi saanut mahtavan kokoelman. Yksi yllättävimmistä on banaanin kukinto: melkein ihmisen pään kokoinen syvän violetti supussa oleva varmaan parikiloinen puntsikka. Ymmärsinkö oikein, että vähän joka terälehden juuressa on sitten hede- ja emikukkia, joista kehittyy se valtava banaaniterttu. Paljonko painaneekaan sitten valmiina, varmaan toistakymmentä ellei kolmattakymmentä kiloa. Appelsiinien tonni per puu tasoiseen tuotantoon on tutustuttu jo aikaisemminkin. Avocado kasvaa myös puussa ja kun senkin satoa lasketaan sadoissa kiloissa per puu, alkaa vähitellen hahmottua tällaisen tilan tuotannosta edes kertaluokkatason kuva, vai mitä mahtaa isäntä sanoa, jos tästä lukee, että yli 10 tonnia mutta alle 30 tonnia?

Kyllähän Suomessakin hyvänä vuonna saadaan perunasta 20 tonnin hehtaarisato, mutta sen voi silmäyksellä tajuta, kun näkee hyvin hoidetun perunapellon. Koko tuotanto on samassa tasossa 10 cm maanpinnan alapuolella. Toisin on hedelmäpuissa. Koko tuotanto heiluu ilmassa eräänlaisena patjana, jolla on paksuutta metrikaupalla. Siksi niin paljon niin pieneltä alalta.

Oli ihmettä kerrakseen hedelmätarhassa, mutta oli vielä toinenkin tyrmäysisku, täysin yllättävä. Tarjottiin siinä turinoidessa ja auringolta suojaa hakien istuskellessa tiristen valmistunutta lammasta, herkullista ja mehevää, josta yritin eritellä tavanomaista 'villan makua'. Ei kyllä onnistunut tällä kertaa, joten minulle olisi voitu vaikka villisikana tarjota. Mutta se paukku oli vielä jotakin muuta: salaatti, minun terminologiassa caesar-salaatti, eli tavanomainen vihersalaatti, johon on lisätty sillin paloja. Minuthan on kerran aikaisemmin tällaisella tyrmätty, aikaa siitä jo 8 vuotta, mutta ei lähde mielestä. Aina kun on saatavilla vaihtoehtona caesar-salaatin nimellä salaattia, otan sitä. Koskaan en ole saanut näiden kahden veroista. Milloinkahan tulen itse tehneeksi? Ehkä siitä silloin menisi koko hohto, joka näissä kahdessa tapauksessa on tietenkin eniten perustunut niiden yllätyksellisyyteen.

Itse saattaisin 'kätkeä' sillin leikkaamalla sen hyvin pieniksi palasiksi, jolloin se hyvin sekoitettuna häviäisi hippusiksi ja tulisi kuitenkin jokaiseen suupalaan. Ehdoton edellytys onnistumiselle on tietenkin ensiluokkaiset salaattiainekset ml sipuli.

Puutarhan ihmeitä

Kaikesta näkee, että tämän tilan viljelijät ovat todella asettuneet ja suorastaan juurtuneet ympäristöönsä. Ehkä tällainen ympäristö tekee sen kunhan vain antautuu sille alttiiksi. Oli hauska havaita ja kuulla selostusta lähi-ympäristöstä. Siellä on vähän joka tontilla myös kotieläimiä, ennen muuta - hevosia tai sitten aaseja ja muuleja. Ja totta vie, siellä niitä naapureita jyrkillä rinteillä ratsasteli, kuulemma kantapaikkaan kaljalle. Täällä nyt nähty ja koettu on viime päivät, kohta viikon jatkuvasti mielessä pyörinyt. Ehkä merkitystä sillä, että omat juuret ovat meikäläisellä maatilalla, mutta niin kovin erilaisella. Ja tähän vielä yksi paukku: isäntäväellä on toinen kesäpaikka parinkymmenen kilometrin päässä minun synnyinkodistani Ravijoella, Virolahdessa! Voi hyvänen aika tätä maailman samanaikaista suuruutta ja pienuutta!

Kyliä vuorten rinteillä

20080331ma Kotimatka

Tämä matka kävi todella sutjakkaasti, vaikka olikin koneen vaihto Kööpenhaminassa. Minun laukkuni painoi 28 kg, emännän 10 kg. Vieläkin ihmettelen, että mikä niin paljon laukussa painoi. Oli tietysti kirjoja ja tietokoneen lisävarusteet, jotka edellisillä kerroilla ovatkin olleet selitys sille, miksi 3 kg tietokone lentokentillä putkesta toiseen paarustaessa alkaa tuntua painavalta. En tullut pitäneeksi varaa ja ottaneeksi esiin laukkuun varaamaani aivan loistavaa kirjaa Carlos Ruiz Zafónin 'La sombra del viento' (Tuulen varjo). Paikkani oli itseni kokoisen, mutta varmaan 10 vuotta vanhemman tanskalaismummon takana, joten en hennonut sieltä pyrkiä kirjaa lennon aikana hakemaan. Sen sijaan lueskelin hänen ja käytävän toisella puolella istuneen tyttärensä lehteä 'Penge', mahdottoman kivasti tehty talouslehti, josta selvisi, että Tanskassa on 98 kuntaa ja niiden välillä hyvin suuret erot infrastruktuurikustannuksissa. Odotan jännityksellä tuleeko yhteydenotto heidän puoleltaan, kun sujautin lehden väliin osoitelippuni.

Ehkä yksi kahdestakymmenestä annetusta sähköpostiosoitteella vastustetusta nimikortista tuottaa tuloksen. Kuten nyt juuri äsken viesti Coinin fincan omistajilta. Kööpenhaminan lentokentällä join valtavan kahvimukillisen hirvittävän vahvaa mustaa, melkein mustaa kahvia. Silläkö lie ollut osuutensa siihen, että vasta seuraavana aamuna 0730 tuli uni silmään, vaikka olin muutaman kerran laittanut mainitun mainion kirjan jo pois. Satakunta sivua vain jäi seuraavaan päivään. Nyt on nekin luettu. Loistava kirja. Vielä on tekemättä yteenveto matkan kustannuksista, ihan vain mielenkiinnosta! En kuitenkaan mitenkään suostu olemaan tyypillinen ekonomisti, vaikka koulutus siihen viittaakin. Sellainen joka tietään kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa Hotelli La Fonda 861e.

Mistä matkalle hinta

(Matkalle hinnan antaa pelko!)
Tämä karmea bussipysäkeillä seisova kyltti vaivasi mieltäni koko matkan ajan. Matkan jälkeen sain tietää, että se on taidenäyttelyn mainos!

Asko Korpela 20080414 (20080414) o Kotisivu o matkat00su o WebMaster