20081116-23 Faro Pilvetön viikko!

1116su Kolme etappia aurinkoon

0815 HELSINKI  AY 0841 AMSTERDAM: 0950
1235 AMSTERDAM TP 0665 LISBON   : 1435
1530 LISBON    TP 1913 FARO     : 1615

Kaikki lennot ajallaan, ei mitään sähläystä missään! Eikä kovin pitkiä kävelyitä. Tietokoneen taskusta kannattaa laittaa kaikki tavarat matkalaukkuun, jää tilaa luettavalle. (Kotimatka osoittaa sitten, että eipä kannata!) Kivat välipalatyyppiset tarjoilut muilla paitsi viimeisellä lennolla. Amsterdamissa hämmästyttävä juttu: Ei tarjolla tonnikalavoileipää! Faron lentokenttä yllättävän suuri ja suorastaan kauniisti sisustettu. Selvästi suurempi kuin 30-miljoonaisen Ukrainan pääkaupungin Kiovan lentokenttä!

Matka lentokentältä hotelliin pitempi kuin etukäteen kartan perusteella luulin. Ja kolmen tähden hotellin (Alfonso III - ei sittenkään Alfonso, vaan Afonso, portugalissa siis ilman l-kirjainta) sisäänkäynti ja huone pienemmät kuin osasimme odottaa. Hotellihuoneen hinta netissä luokkaa 50e. Taitaisi olla 4 tähden hotelli sopivampi. Matkalaukun yli joutuu harppaamaan. Yllättävän hyvä tietokonepöytä, vaikka on vain 40 cm leveä, valo sopivasti ylhäältä. Uskomatonta, sängyn vieressä teleskooppilamput, jotka kuitenkin heikosti valaisevat luettavaa. Täytyypä kokeilla omaa lamppua, joka on aina valmiina matkalaukussa.

Tällaista täällä on

Kunnon lepo unineen pitkän, mutta ei sittenkään niin rasittavan matkan jälkeen. Hotellissa ei osata kuin erittäin vajavaisesti englantia. Selviää kuitenkin että kadun päässä Adega Nova niminen ravintola. Sanakirja tietää: adega - viinikellari, siis sama kuin espanjan (italian?) bodega. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Kuvien seinä saa selityksensä paikan nimestä. Vaikuttaa perheyritykseltä. Kaksi tarjoilijaa niin toistensa näköisiä, että varmaan veljeksiä ovat. Pieni paikka mutta työllistää melkein 10 henkilöä.

Lasku on yksityiskohtaisesti eritelty, mutta unohdan ottaa mukaan. Kuitenkin muistan, että paistetut sardiinit (sardinhas asadas) 4.90, grillattu turska (bacalhau grelhado) 13e. Herkullisuusarvossa kuten myöskään annoksen suuruudessa ei vähääkään ohittanut sardiineja, jotka nekään eivät olleet keskitasoa parempia. Parasta leipä ja viini (branco, valko-), jota sai ainakin 20 sentin lasillisen yhdellä eurolla. Myös flan oli herkullinen. Voisin vaikka vannoa, että oli pelkästään paistettua pihkamaitoa caramel-kastikkeella, Suomessa siis kinuski-kastike ajaisi asian. Laskun kokonaissumma 31.50e. Pyöristämme 35. Niin ja vielä: iso kahvi, ihan turhan suuri. Pieni riittää. Ei kylläkään unia haitannut isokaan. Vähän yön mittaan bacalhaun maku tuli suuhun ja vähän vatsaa nipisteli. Fernet branca sen kuitenkin kokonaan taltutti, vai olisiko muutenkin talttunut.Tiedä, vaikka tulisi toistekin mentyä, kun emme ihan lähistöllä ole muita paikkoja nähneet. Hotellissa ei ole ravintolaa.

Jäi mieleen naapuripöytään tullut pariskunta. En pystynyt päättelemään heidän keskenään puhumasta englannista olivatko englantilaisia vai amerikkalaisia. Mutta annos oli mielenkiintoinen: pöytään tuotiin kuuma kivilevy ja sen päälle vieraat itse laittoivat kaksi parinsadan gramman pihviä, tuuman paksuisia. Pari minuuttia kihisi, käänsivät (vaivoin levystä irti saivat), taas pari minuuttia ja lautaselle, seuraksi ranskalaisia. Mahtoiko muuta ollakaan! Vai oliko salaattia. Saman tien nostettiin levylle toiset samanlaiset pihvit!!! Eivätkä syöjät olleet mitenkään ylipainoisia, ehkä rouva vähän, herra ei vähääkään. Olisi ehdottomasti pitänyt pyrkiä puheisiin.

Askelmittarissa 5005.

Adega Nova

1117ma Nukutaan, nukutaan

Kello täällä kaksi tuntia Suomen ajasta jäljessä (Portugalissa Euroopan läntisin kohta, täällä etelärannikolla). Varsin varhain nukkumaan. Minä herään vähän vaille 3 enkä enää saa unta, emäntä nukkuu ainakin 10 tuntia, pakko herättää klo 8 aamiaiselle.

Aamiainen vaatimaton, mutta riittävä. Hunajaa ei ole, eikä mitään vihanneksia tai salaattia! Mutta leipä taaskin kerta kaikkiaan mahdottoman hyvää! Kaikki muu annetaan anteeksi. Sitä paitsi kinkkusiivut ja juustosiivut oikein hyviä.

Taas nokkaunet. Niin pitkään, ettei enää ennätetä suunnitellulle 2½ tunnin laivamatkalle. Ei hätää, mennään myöhemmin. Mutta asia ei olekaan niin yksinkertainen kuin luulemme. Päivän mittaan turisitineuvonnasta selviää, että laivamatkalle kannattaa lähteä ihan tietyin edellytyksin! Kannattaa lähteä niin, että vuoroveden laskuvesi sattuu retken ajalle. Onneksi myös huomenna on niin, tänään olisi ollut vieläkin paremmin.

Onpa arvossaan emännän ystävättäreltään 'ennakkoperintönä' saama kokoontaitettava kävelykeppi. Täällä on nimittäin kadut ja jalkakäytävät päällystetty 5-7 cm kanttiinsa kiven paloilla ja kaikki on hiukan epätasaista, myrkkyä minun tasapainolleni. Keppi tarpeen ja auttaa jonkin verran. Vain kerran kaadun 7200 askeleen päivälenkillä.
Askeleet: 5005+7200=12205

Tutustumme paikkoihin

1300 pyrimme kaupunkia kiertävään kumipyöräjunaan. Lähtee tasatunnein 40 min kierrokselleen. Ei kuitenkaan klo 13, jollin kuljettajalla on lounastunti. Sepä sopii meillekin. Menemme kävelykatualueella turistiravintolaan. Eteen lyödään ruokalista: päälle 10 euroa kaikki annokset. Huomaamme ikkunassa mainoksen: alkupalat, pääruoka, jälkiruoka, juoma, kahvi 7.50 e. Tarjoilija nyrpistelee eikä millään haluaisi suostua siihen. Pidämme kiinni tarjouksesta. Arvelen, että ehkä jotenkin laadussa kostautuu. Ei mitään vikaa. Kysytään, liha vai kala. Otamme toisen toista ja toisen toista. Liharuokana spaghetti bolognese, mutta ei mitään vikaa siinä. Kalaruokana 'mixed fish', ainakin makrillia, mitä lie ollut muuta. Jauhotettu, öljyssä kypsennetty. Aivan huippuherkku. Tämän matkan tähän asti paras.

Kaupunkikierros ihan jees. Pääkirkko oli kuitenkin kiinni (igreja do Carmo), vaikka siinä sisällä käyntiin kuljettaja varasi 10 min. Toinen paha moka oli, että kamera jäi videoasentoon eikä yhtään ainoata valokuvaa matkalta tullut, vaikka toista kymmentä olin ottavinani. Vahingossa otetuista muutaman sekunnin pituisista videoista ei tietenkään ole yhtään mihinkään.

Majapaikkaan löntystelemme. Osumme kerralla kohdalle. Supermercadossa pitäisi käydä pikku evästä ja juotavaa hankkimassa. Kortitkin jäivät ostamatta, kun kyttäsin, että saisin halvemmalla kuin kaikkialla nähdyt 30 sentin hintaiset. Ei näkynyt halvempia. Huomenna on ostettava. Kirjakauppaa emme myöskään koko päivänä nähneet. Varsin tavallista näissä turistipaikoissa. Ei ole Benalmádenassakaan. Supermercadoillakin oli nyt siesta. Me huilaamme ja toimitamme asian alle 100 m päässä olevassa Minimercadossa, josta saamme välttämättömimmät leivät, viinit (2,5e), rypäleet ja vedet, juustot ja päärynät. Tämän suurempaa iltapalaa emme tänään kaipaa.

Vielä jäi mainitsematta, että ennen kaupunkikierrosta kävimme kaupungin turisti-informaatiossa, josta saimme henkilökohtaisena palveluna nopeasti yksityiskohtaiset tiedot koko viikon ohjelmaksi. Perjantaiksi pyrimme jopa teatteriin: Kesäyön unelma tuossa noin kilometrin päässä olevassa kaupunginteatterissa (teatro municipal). Mielessä on myös ehkä ulkomaanmatka eli junamatka Cadiziin.

Parasta täällä on uskomaton sää: täysin pilvetön taivas! lämpötila 21! ja se jatkuu huomenna! ja vielä ylihuomenna! Aurinko nousee muistaakseni 0730, laskee 1730. Yölämpötila +11!

1118ti Veneretki marskimaisemaan

Aamupalalla viereiseen pöytään asettuu yksinäinen, ehkä englantilainen herrasmies optimistisesti polvihousuissa ja T-paidassa. Emme sen kummempia jutelleet. Sitten tulee se jo eilen kanssamme tuttavuutta tehnyt varsin rähjäinen äijä, joka kertoo olleensa jo toistakymmentä vuotta EU-tehtävissä Strasbourgissa. On utelias, tärisee ja niljakasta likaista kättä tarjoaa. Mikä lie huumeheppu. Aamupala sama kuin eilen. Pelkistetyin, joka voi tulla hyväksytyksi: murot, omenamehu, kahvi/tee, juustoa, lihaleikettä, leipää, sämpylöitä, sarvia, marmelaadia. Jo tuon pitäisi riittää ja kyllä riittääkin, ehdottomasti. On jopa hyvä, kun on maukkaat ainekset, mm leipä.

Aamiaisen jälkeen rautatieasemalta tieto, ettei junayhteyttä Espanjan Cadiziin ole ja nippu kortteja. Taaskin (kuten muutama viikko sitten Unkarissa) postissa kysytään että ihanko totta 50 postimerkkiä. Selitän, että kiva lähettää, kun sitten jotkut vastaavat ja sillä tavoin tulee pidettyä yhteyttä. Postineiti lahjoittaa hyvälle asiakkaalle 12 korttia!

Päivän ainoa ohjelmanumero: 2½ h veneretki 20 e. Emme ole muualla tällaista marskimaata nähneet. Nyt vuorovesi lähtiessä alhaalla, hiekkasärkkäsaarten rannat täynnä äyriäisten poimijoita, varmaan satoja näemme. 'Työvuoro' kestää 4 tuntia eli niin kauan kuin vuorovesi on alhaalla. Jonkunlainen keppi oli kädessä ja sen avulla poimivat tavallisen näköisiin kaupan muovikasseihin. Saalis myydään paikallisille ravintoloille. Mekin sitten retken jälkeen söimme, ties vaikka tämän päivän saalista, tuoretta ainakin oli ja hyvää, vähintään eilisen kalalautasen veroinen äyriäispata kahdelle, 18 e.

Retken pääantina opas esittelee meille ja nuorelle saksalaispariskunnalle, ainoille osanottajille tämän ihmeellisen maiseman linnustoa. Parikymmentä lajia käydään läpi sitä mukaa kuin niitä näköpiiriin ilmestyy. Niistä ainakin puolet on tuttuja kotijärveltä, Kauppiselta Nilsiästä. Äärettömän innokkaasti opas ja laivamiehet lintuja esittelevät, eivät kuitenkaan niistä muuta tiedä kuin nimen. Tavailevat nimiä useammalla kielellä, ne kun on kuvasivulle niin merkitty. Eivät tainneet muuta kunnolla osata ääntää kuin portugalinkieliset nimet, joita eivät kylläkään maininneet. Minä taas niiden ääntämisestä olen kiinnostunut. Koska tuttuja: ilmoitin aina suomalaisen nimen, tapailivat, mutta hassusti tuli suusta ulos. On tuttuja merimetsoa, silkkiuikkkua, tukkakoskeloa, kuovia, tiiraa, lokkia ja sitten tuntemattomia kuten 'lusikoitsija', 'suoranokka'... Kiikari olisi pitänyt ottaa mukaan, kun sellainen laukussa kulkee, ikinä ei vain tule retkille mukaan otettua.

Tunniksi pysähdytään 'Ilha deserta' eli Autiolle saarelle. Näkemistämme ainoa saari, joka EI ole autio! Siellä nimittäin on vallan kivan näköinen paviljonki, joka kyllä tarjoaisi lounaankin. Nyt kukaan ei sitä tilannut. Loppujen lopuksi tämän retken suurin anti raikkaan merituulen ohella on vuoroveden suuren vaihtelun havaitseminen, olisikohan lähelle 2 metriä (jostakin myöhemmin kuulin, että yli 3 m). Ja toinen anti: Veden kirkkaus. Usemman metrin syvyydestä näkyy pohja.

Tallustelemme Vanhan kaupungin kautta etsiskellen sopivaa lounaspaikkaa. Äyriäisateria olisi nyt saatava. Lopulta tulemme ulos ja jatkamme kävelykaduille. Sieltä löytyykin. Kello on kyllä aika paljon, 15 eli lounasaika on juuri päättymässä. Huomaamme ruokalistalta, että äyriäispata on tarjolla vähintään kahdelle hintaan 18 e, aikaa vie valmistaminen 25 min. Ilmoitan ystävällisen oloiselle isännälle, että meillä ei ole kiirettä, mutta kuinka on hänen laitansa? Vieläkö saisimme äyriäispadan? Kyllä käy ja saman tien isäntä tilaa kokilta.

Tilaamme lasit valkoviiniä. Olen vähän huolissani, että onkohan liian vähän, kun pöydässä on niin pienet, ehkä 12 cl lasit. Tuodaankin karahvi, jonka kyljessä on 0,5 l, eli juuri sopivasti ja taaskin aivan mainiota viiniä, nimenomaan sopivaa näiden äyriäisten kanssa. On se mahtava annos, kaksi kolmannesta jaksamme syödä, loput jää. Hirveä keko simpukankuoria ja ravunpyrstön kuoria jää lautasen reunalle. Servettejä joudumme pyytämään lisää. Joukossa on myös ison taskuravun jalkoja ja saksia. Ei mitään mahdollisuutta saada niitä rikotuksia ja päästä käsiksi sisällä olevaan tavaraan. Mitenkähän ne on tarkoitus avata? Ei tullut isäntä neuvomaan, harmi!

Kotimatkalla löytyy useampikin kirjakauppa. Yhdestä ostan yhden kirjan ja Portugalin kartan. Kuvittelen, että päätyisimme vielä markettiin ja siellä mahdollisesti olevasta kirjakaupasta saisin halvalla muutaman kirjan. Eipähän näitä portugalinkielisiä niin tule luetuksi, kun on niitä muitakin niin monta. Helpoin kuitenkin kaikista opettelemistani kielistä, nimittäin helpoin ymmärtää luettua tekstiä, muuta en osaakaan, en puhua, en edes ymmärrä kun puhuvat. Mutta nyt kun kuuntelen, olen varma, että aika äkkiä oppisin. Jos kerran luettuna helppoa, ei voi niin vaikeata olla puhuttunakaan, harjoitusta vain tarvittaisiin eli parin kuukauden oleskelua täällä.

Vähän eväsvarastoa täydennetään: pienet pullot port-viiniä ja punaviiniä ja täkäläistä erikoisuutta viikunaviinaa, joka maistamisen jälkeen kyllä todetaan erikoiseksi ja vähin erin ystäville maistiaisinan juotettavaksi. Siinä sitten ilta meneekin 11204 askeleen urakasta toipumiseen. Ei puhettakaan, että olisi tarvetta lähteä illalliselle ulos sellaisen loistoaterian jälkeen.

Tämän kertomuksen jälkeen tulee vielä korttien kirjoittelu aloitettavaksi - ehkä.
Askeleet: 12205+11204=23409

Puut täynnä kultaa

1119ke Maailman halvin kaupunkikiertoajelu

Ajamme läpi ihan laillisesti kaupungin kaikki kolme minibussilinjaa turistineuvonnan ohjeen mukaan yhdellä lipulla hinta 65 senttiä/hlö. Ei kyllä kiertoajelun antikaan paljon sen kummempi ole, mutta tuleepahan toista tuntia keskustaa kierrettyä ja mummojen ja pappojen ostosmatkoja seurattua. Reitin kohdista emme oikein pysy selvillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ennen kierrosta käymme Santo Antonio kävelykadun Croisanteriassa syömässä pizzanpalan ja omenacroissantin isomman kahvin kanssa. Eipä ollut kummoinenkaan herkku, ei varsinkaan niin suuri kuin kaupunkiesitteessä annetaan ymmärtää.

Retken lopetamme vähän ennen päätepistettä kaupungin kauppahallille Mercado municipal. Ehdottomasti uusin näkemämme kauppahalli. Ulkokuoren perusteella olisi voinut odottaa enemmän nähtävää kuin siellä todellisuudessa on. On niin steriilin siisti paikka, että on ikäänkuin menetetty osa kauppahallin ilmapiiriä. Ylemmässä kerroksessa ehkä vähän toistakymmentä varsinaista hallimyymälää, valitettavasti vain nekin ovat siestan takia kiinni. Alakerrassa hyvinvarustettu market. Sieltä ostamme evästäydennystä: leipää, tomaatteja, melonia, mehua... Kahvit hallin kahvilassa. Sitten löntystelemme hotellille aivan suoraan General Sen ja Sen katua (tuntuu kuin kaikilla kenraaleilla olisi täällä katu), vajaat 2 km. Päivän mittarilukema 8300.

Matkalla havaitsemme matkatoimiston. Osaisivatko ehdottaa meille jotakin matkaa maaseudulle? Kyllä pitäisi onnistua. 'Algarve historico', huomenna koko päivä alkaen 0730. Yritämme illalla tilata. Ei onnistu. Päätämme mennä aamulla keskustaan norkoilemaan. Kyllä kai maksava asiakas kelpaa viime hetkelläkin. Katsomme kuinka käy.

Lepäämme perusteellisesti ja lähdemme eilisen retken saksalaispariskunnan suosittelemaan Chefe Branco ravintolaan, jonka sattumalta jo eilen huomasimme aika lähellä hotelliamme. Tämä onkin tällainen yksinkertainen kansanravintola. Kalalautanen jolla 4 eri kalalajia, 7,50 ja sitten kala, jotakin huelva tai sinne päin, laskuun kuitenkin merkitty Dourada 7,95. Molemmat aivan moitteettomia ja ehdottomasti tuoreita, kuten tarjoilija uskottavasti väitti. Olutta janoon, viiniä 0,5 l kaksi kahvia ja hedelmäkoktail, ihan turhaan, kun tuli päivällä hedelmiä ostetuksi. Lasku 25,50 e. Ei yhtään hävinnyt kahden edellisen päivän herkuille. Aamiainen on tilattu 0700. Vastaanoton yökolleega mahdollisesti vielä soittaa, jos tietää enemmän retken lähtöpaikasta.
Askeleet: 23409+8300=31709

Kalaherkkuja

1120to Lähdemme retkelle

Aikainen herätys ja kepillä jäätä kokeilemaan! Ei vainenkaan. Mutta kävi niin, ettemme illalla onnistuneet varaamaan Algarve Historico kiertomatkaa. Emme edes saaneet tietää, mistä Faron lähtijät noudettaisiin. Respassakin osasivat vain arvailla. Paras arvaus on linja-autoasema. Päätämme, että aamulla lähdetään, jos vaikka onnistuisimme sillä tavoin pääsemään mukaan, ainahan maksava asiakas kelpaa. Bussiasemalta se ei lähtenyt. Arveltiin - tietenkin tiedettiin, että kadulta vierestä. Viereisellä hotellilla tiedetään vielä, että sieltä ei ole yhtään lähtijää, joten ei tule tänne ollenkaan. Se siitä retkestä.

Mutta onneksi älyämme tehdä oman retken. Ostamme yksinkertaisesti bussiliput Lagosiin tietämättä mistään mitään, vain sen että Lagos on tällä samalla rannikolla lähes länsirannikon tuntumassa. Matka n 80 km kestää kaksi tuntia, hinta 5,35/hlö. Koko matka on meren tuntumassa, mutta merestä tuskin vilausta näkyy, asutusta koko matkan, ei viljapeltoja, metsistä puhumattakaan. Bussi poikkeaa muutamassa paikassa tieltä syrjässä. Ei ole kovin paljon matkustajia, enimmäkseen autottomia mummoja ja pappoja. Jo kohta kaupungin ulkolaidoille tultuamme havaitsemme, että on täällä muutakin kuin rähjäistä ja ahdasta, niinkuin Faron vanhassa osassa. Mutta kun Faron asutus on vanhaa, menepä sitä korjaamaan muuten kuin caterpillar-menetelmällä, hyvä kun bussilla kaupungista jotenkin ulos mahtuu menemään.

Lagosissa odottaa yllätys. Todella kaunis kaupunki, jopa vanha kaupunki on ahtaudestaan huolimatta hyvin hoidettu ja siisti. Aivan upea rantabulevardi Bensafrim joen rannalla. Kas kummaa, siinä jököttää kaksi Kolumbuksen laivaa! Miten ne täällä? Eikö se Kolumbus alun perin Genovasta eli Italiasta lähtenyt. Ei kuitenkaan saanut tarvitsemaansa tukea uskaliaalle tuumalleen todistaa että maa on pallo eikä pannukakku. Espanjan Isabella ja Ferdinand uskoivat Kopernikusta ja varustivat Kolumbuksen. Mutta miten se Kolumbus sitten täällä? Lopullisesti selviää vasta illalla retkeltä jo palattuamme.

Laivalla näkyy olevan mustanaan koululaisia. Menemme mukaan. Meidät autetaan sisään hyvin heppaisia, tilapäisen oloisia portaita pitkin koululuokan perässä. Vastaanottamassa keski-ikäinen mies, joka istumaan asettuneelle ryhmälle ensimmäiseksi sanoo, ettei osaa valitettavasti portugalia. Espanjaa puhuu. Tässä on nyt kyllä jotakin kummallista! Mies joka tapauksessa puhuu mielestäni äärettömän kaunista ja huoliteltua espanjaa, tuntuu ettei sanaakaan mene ohi korvien, paitsi ehkä joku ruokasana, kun selostaa sen aikuisen merimatkailun ongelmia.

Ensimmäiseksi käy selville, että laiva ei olekaan Kolumbuksen Santa María, vaan Magalhãesin Buona Esperanza. Tällä aluksella hän ensimmäisenä purjehti maapallon ympäri. Ei kai tämä nyt sentään alkuperäinen, vaan replica! No, tämä jää arvoitukseksi. Ainakin havaitsen kunnon 'Huberin' vesijohtoputkia ja sähkökaapeleita. Välillä koululuokan opettaja vähän auttaa ja kääntää portugaliksi eräitä ilmaisuja. Olisi mielenkiintoista tietää, miten portugalilaiset ymmärtävät oman kielensä perusteella espanjaa. Luulisi, että helpommin kuin päinvastoin tämän merkillisen ääntämisen takia. Niin että ehkä koululaisetkin, noin 10-vuotiaita, todella ymmärtävät mitä espanjalainen setä puhuu, varsinkin kun puhuu niin kauniisti ja selkeästi.

Kertoo kuinka matkaan lähti 5 laivaa ja yli 200 ihmistä, mutta palasi vain tämä yksi ja 18 henkeä, joista kaksi 8-vuotiasta lasta! Suuri osa ihmisistä kuoli Tyynen valtameren ylityksessä joka kesti 100 päivää. Kuolinsyy: keripukki eli c-vitamiinin puute. Ei ollut jääkaappia eikä muutenkaan osattu varautua.

Vielä kerrotaan ero tämän caravelle tyyppisen ja kuunari tyyppisen laivan välillä. Karavelissa on neliönmuotoinen purje, kuunarissa kolmionmuotoinen. Mikä ero ja mikä merkitys? Neliönmuotoisella ei voida purjehtia muuta kuin myötätuulleen, kolmionmuotoisella myös vastatuuleen. Mikä merkitys taas tällä? Muun muassa se, että jos karavelilta mies putoaa mereen, hän on kuoleman oma, häntä ei voida lähteä noutamaan.

Hienon lyhyen mutta asiantuntevan selostuksen jälkeen saamme brosyyrejä ja meidät autetaan ulos. Erikseen kiittelen ja kerron, että onneksi puhui espanjaa, jota täysin ymmärsin, portugalia en olisi ymmärtänyt.

Mikä tästä nyt sitten vasta majapaikassa selvisi? Brosyyreistä kävi selville, että laivat, eikä kuin tämä meidän näkemämme Buona Esperanza, jonka mastossa meitä myös ihmetytti Espanjan lippu (toisessa katsomatta jääneessä Portugalin lippu) oli siellä nähtävillä vain viikon, täsmälleen saman kuin me nyt olemme täällä. Oli tullut Espanjan puolelta. Siinä selitys, miksi mies ei osannut portugalia.

Kävelemme sitten vielä vanhaan kaupunkiin katsomaan sen erikoisuutta orjamarkkinoita, joka on ehdottomasti vähäpätöisin suuri nähtävyys mitä koskaan olen nähnyt: varmaan alle 10x10 m aidattu piha ja yksi vielä pienempi sisustamaton huone, joka on nykyään pelkästään taidegalleria. Varsin merkittävä nähtävyys on katsottu 2 minuutissa. Sitten pitää nähdä ihmeellinen kullattu kirkko. Menemme kuitenkin väärään kirkkoon. Muutama kaunis kuva, mutta isommasta kultauksesta ei mitään tietoa. Ihmettelemme, sekin vasta majapaikkaan palattuamme selviää.

Sitten löntystelemme bussiasemalle paluumatkaa varten. Saamamme aikataulun mukaan pitäisi olla bussi 1345 Faroon. Ei ollenkaan! Vasta 1500 lähtee bussi Faroon. Liput ostamme ja ihmettelemme. No, ei hätää. syömme sitten täällä lounaan emmekä vasta Farossa. Osummekin kovin siistiin ravintolaan, jossa tavanomainen täkäläinen menu, ei muita asiakkaita. Tilaamme mustekalaa, joka näistä must-herkuista on oikeastaan ainoa vielä kokeilematon - jaa polpa ehdottomasti vielä. Toinen annos sardiineja.

Ihan eilisen, toissapäiväisen ja sitä edellisen päivän tasoa. Vaikea sanoa mikä paras, ehkä kuitenkin äyriäispata. Minä suurena sardiinien ystävänä totean, että oikein viimeisen päälle hyviä sardiineja emme ole saaneet, ehkä vuodenaika ei ole sopiva. Parhaina mielessäni edelleen joskus 1990-luvun alussa Aurinkorannikon Girasolissa saadut. Olen myös sitä mieltä, että sardiini sittenkin on parasta purkissa ja että ei vedä paistettu sardiini läheskään vertoja paistetulle muikulle. Sardiiniannoksen hinta tuntuu myös olevan vain puolet muiden annosten hinnasta, nyt tavanomaiset 6,50, (mustekala 7,90). Ehkä sillekin on selitys: olisiko vuodenaika? Talon viini ½ pl 4,50 e, ei mielestämme ole niin hyvää kuin tähän asti karahvissa saatu puolta halvempi. Lasku 22.10 e.

Paluumatka samat 2 tuntia, ei isompia elämyksiä. Mutta päivä kokonaisuutena aivan mainio kokemus. Näin kannattaa tehdä vastakin: ostaa tavallinen bussilippu johonkin. Sillä tavoinhan sitä on Unkarissakin matkustettu, junalla tosin. Olemme nytkin lähdössä samalla tavoin lauantaina Louléen. Tänään askelia mittariin 9331.
Askeleet: 31709+9331=41040

Lagosiin bussilla

Näytä suurempi kartta

1121pe Käymme marketissa

Käynti Forum marketissa. Tavoitteena löytää halpa taskukokoinen radiovastaanotin. Läytyy 9.99 e + patterit 2,15 e. Toinen tavoite: ostaa muutama kirja. Löytyy nopeasti, kun ensin on löydetty kirjakauppa Bertrand Livraria, 6 kirjaa, yht 40,35 e Visalla. Myyjä kantaa ison pinon kirjoja saatuaan ohjeen: Portugalin historia, filosofia, klassikkokaunokirjallisuus. Joukossa monia ennestään luettuja (myös muilla kielillä). Mummi ostaa lapsenlapsille vaatteita.

Illalla teatteri Portada teatteriryhmä (englantilainen) esittää Shakespearen 'A Midsummer Night's Dream' Lethes teatterissa. liput 2x14,50 e. Ennen teatteria loistoillallinen: gambas ja polvos ja kallis valkoviini 13,50 e, lasku yhteensä 40 e. Ei ainakaan jäänyt toiseksi mihinkään muuhun täällä nautittuun verrattuna. Erikoisen hyvä palvelu. Mittariin päivän mittaan 13000. Askeleet: 41040+13000=54040

Jumbo ja kesäyö

1122la Retki Louléen

1010 Lähtö bussilla Louléen, missä pitäisi olla markkinat. Ja niinhän siellä onkin. Vähän Nilsiän markkinoita isommat. Pellon ja puutarhan satoa on pääasiassa tarjolla: hedelmiä ja vihanneksia. Me emme kummastakaan kostu lainkaan. Entisiäkin on juuri sopivasti jäljellä. Selostuksen mukaan juuri tänään pitäisi olla erikoispäivä kirjoille ja keräilytavaroille. Niitä löytyykin, mutta varsin rajoitetusti: kirjoja kolmella pöydällä. Ne kiinnostavat, yhden ostan, 4 e. Taitaa olla nyt kahdeksan kirjaa noin 50 e edestä. Varmaan portugalinkielistä luettavaa loppuiäksi. Olutta ja leivonnaisia välipalaksi maistelemme, ja kahvit tietysti, ne vingerporilliset, jotka kaikkialla tuntuvat maksavan 60 senttiä.

Tämä Loulé on vuoren rinteille rakennettu, joten rinnettä ylös ja toista alas tallustellaan. Olin näkevinäni, että Farosta on sinne matkaa 16 km. Alle tunnissa se meneekin ja lippu maksaa jotakin 5 e. Ihan mukava oli tämäkin nähdä. Iltapäivällä huilataan ja otetaan loppukiri korttien kirjoittamisessa. Kaikki ostetut 52 merkkiä tulevat käytetyiksi. Kortteja jää ainakin puolen tusinaa, kai tapahtui joku laskuvirhe.

Lounas nautitaan ennestään olevista välipalatarvikkeista: hyvää leipää, viiniä, juustoa, hedelmiä juuri sopivasti. Illalla käymme Adega Novassa illallisella. Sama paikka, missä kävimme ensimmäisenä iltana. Nyt ensimmäinen liharuoka: porsasta ja pähkinää riisin kanssa ja toinen annos pikku makrilleja, varmaan melkein 10. Taaskin unohtui kuva. Ai että harmittaa, että nämä herkkukuvat unohtuvat. Makrillit ovat keskikokoisen muikun kokoisia. Ihmettelen voiko syödä päineen. Ensin en syönyt. Sitten kysyn neuvoa tarjoilijalta: toiset syövät, toiset eivät. Minä söin loput päineen. Eivät päät eikä rangat pintarapeudesta erottuneet. Ihan jees, mutta ei kuitenkaan huippumakuelämys.

Laukut aamuksi valmiiksi pakataan. Lähtö vasta 0930 hotellilta. Pitkä pysähdys 4 h Frankfurtissa odottaa. Askeleet 9567.
Askeleet: 54040+9567=63607

Viimeinen päivä auringossa

Näytä suurempi kartta

1123su Auringonpaisteesta lumipyryyn

Aamupala ja lähtö kotiin. Loistosää edelleen. Koko viikon aurinkoa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila päivällä 20+/-1. Viime yönä taisi olla +15. Parvekkeen ovi koko yön auki.

Lentokentällä hirveät jonot - mutta ei meidän lennolle. Nopeasti tavarat sisään ja tarkastus.

1100 FARO      TP 1908 LISBON     1145
1340 LISBON    TP 576  FRANKFURT  1750
2200 FRANKFURT TP 7912 HELSINKI   0125

Pari tuntia Lissabonissa. Seafood-batonki ja olutta ym ajan kuluksi. Sitten Frankfurtiin, missä alkaa lumimyrsky! Ei nyt kai meidän lähtöämme haittaa. Kansojemme yhteisistä kohtaloista pakistaan ruotsalaisen nuoren parin kanssa. Saapa nähdä tuleeko sähköpostia Sundsvallista.

Kyllä vaan lumimyrsky haittaa. Konetta pestään kemikaaleilla. Pesuunpääsyvuoroa odotellaan. Taisi mennä puolitoista tuntia. Mutta matka joutuu aikataulun edellyttämää nopeammin. Jo ennen koneeseen pääsyä kuullaan, kuinka Olympia-matkatoimiston Karibialta tullut ryhmä on jo kerran käynyt Helsingissä tyrkyllä, mutta palannut sitten tänne takaisin, käytyään vielä Tukholmassakin. Helsingissä oli nimenomaan lumimyrskyn takia laskeutumiskielto ja Tukholmaan ei haluttu ottaa, kun oli mukana Helsingistä Kiinaan matkalla olleita.

Kapteeni vakuuttelee, että hyvin menee. Polttoainetta on otettu niin että pystytään vaikka palaamaan, jos ei päästä laskeutumaan. Hyvin menee matka ja laskeutuminen on unelmasellainen. Perillä klo 0305. Mutta emme ollenkaan aavistaneet, mitä vielä oli edessä. Lentoasemalla täydellinen kaaos. Hihnat täynnä laukkuja. Ne pyörivät ja pyörivät, uusia ei tule. Kaksi tuntia odotamme. Välillä hihna pysähtyy ja sitten taas jatkaa. Mitään tietoa ei ole. Tuntuisi, että järkevä tieto olisi: 'Frankfurtin kone purettu' tai 'Frankfurtin konetta vielä puretaan'. Kahden tunnin odottelun jälkeen kyllästymme ja lähdemme taksijonoon. Mutta uusi kauhistus: ikinä en ole nähnyt niin pitkää taksijonoa, varmaan 100 metriä ja autot kuin lumiukkoja. Ehkä vie 45 minuuttia tuulessa ja tuiskussa. Vuoroon jonotetaan ja käydään lämmittelemässä.

Kotona ollaan tasan klo 0600. Ja mikä odottaa: kuuluu vimmattu satakielen liverrys. Oli emännältä jäänyt lähtöaamuna kirkasvalolamppu päälle. Siinä on aamun piristeeksi aivan upea tehoste: satakielen liverrys, jatkuu kunnes suljetaan. Luulisi, että siihen pian kyllästyy, mutta ei. Pontevasti laulaa. Hyvälle tuulelle siitä tulee aamu aamun jälkeen. Laukut saadaan vasta keskiviikkona, siis yli 2 vrk myöhästyneenä, puoli tuntia sen jälkeen, kun itse olin jo lähtenyt Nilsiään. Ja siellä laukussa on tietokoneen virtajohto, hiiri ja hubi ja kameran latausjohto! Uuden virtajohdon ja hiiren ja hubin ennätin jo ostaa (132 e), kun en tiennyt kuinka kauan joutuisin odottamaan.
Askeleet: 63607+4097=67704 (*.7=47 km)