Kanavalla Viipuriin

• Savonlinnaan
• Lappeenrantaan
• Viipuriin ja takaisin
• Linnoitus katsotaan
• Matkakuvat web-albumissa
• Palautetta
• Elina H, Saimaa Travel
• Timoa: Muistoja reitiltä
• Seija: Vigimari virtsika
• Pyry: KORPELA kartalla
• Yrjö: Viipurin menneisyys ja tulevaisuus
• Ilkka: Kiitokset!
• Seija: Viipurissa syntyneenä...
• Aila: Korpelasta Kuurinsaareen...
• Tuula: Kiitos taas matkakertomuksestasi!
• Lähetä palautetta!
• This story in English

Kuvia näpäyttelemällä saat ne suurempina.

Savonlinnaan

Auto: 337+ 171+ 227=735 + Kanava: 2*43 km = 821 km

Lähtö puoliltapäivin Tunturikadulta. Heinolan Tähtihovissa välipalakahvit ja sillivoileipä ihmeellisillä munapötköviipaleilla. Miten ihmeessä sellainen tehdään: tasapaksu kananmuna, varmaan metrin pituinen, keskellä keltuainen pötkönä ja ympärillä valkuainen. Emäntä väittää, ettei maistu samalle kuin oikea kananmuna. Minulla karkea asteikko joka asiassa. En huomaa eroa. Silli muutenkin pääasia, todella hyvää.

Varsinaisesti tähtäimessä lounas Tertin kartanossa Mikkelin pohjoispuolella. Paikan olin jo edellisellä, ensimmäisellä kerralla arvioinut ruokapaikkana alimpaan kastiin. Niin nytkin. Joku mitätön muikkuhörhelö, leivonnainen linnun annoksen kokoinen, kokonaan ilman karaktääriä. Toivottavasti muut saivat parempaa valuuttaa. Matkamuistotaide lieneekin heillä pääasia. Minua se ei ostamiseen saakka lainkaan kiinnosta. Mukava on katsella.

Savonlinnaan Juvan kautta satakunta kilometria leppoisaa maalaismaisemaa. Savonlinnassa majoittuminen Seurahuoneelle ylimpään kerrokseen, mistä upea näköala järvelle, kai se Saimaa on sielläkin. Seurahuoneen autotalli näytti ovelta katsoen varsin haasteelliselta. Jyrkkä nousu pariin metriin ja edessä iso kaupunkimaasturi. Piti kerta laakilla nousta ja väistää. Onnistui!

Muikkuillallinen Majakassa. Täällä ovat muikut aina olleet sitä mitä niiden pitääkin. Tuli korjatuksi vuoden takainen iso moka, Imatran Valtionhotellin vanhana paistetut muikut. Eipä tainnut vierailla olla vertailukohtaa, joten ehkä täydestä menivät, mutta meille eivät. Emäntä muistikin niistä valittaa hotellille sähköpostitse. Minäkin huomasin, vaikka kaiken syönkin, mikä ei edestä karkuun lähde. Pullo valkoviiniä neljään henkeen juuri sopiva annos. Chileläistä Chardonnais'ta, muut taisivat kohteliaasti kehua. Minun suussani juuri alarajan ylittää, ei likikään Alkon halvimman eli Magyar Fehér Borin veroista. Ei likikään! Mutta sitä on turha ravintolassa kysyä.

Lappeenrantaan

Koko illan katson yleisurheilun MM-kisoja. Parasta viihdettä, mitä voi ajatella. Ja sitä jatkuu koko viikon! Kaikki muu on moitteetonta, mutta maratonin ja 50 km kävelyn ohjaus on, sanonko mistä! Tuskin silmäystäkään nukun, mutta sittenkään en ole väsynyt. Aamupala viereisessä Bistrossa, moitteeton. Kuuluu hintaan. Sitten torille, joka tietenkin on vain kalpea varjo oopperajuhlien aikaisesta. Puutaideteosten myyjä kuitenkin paikalla, samoin hedelmien ja vihannesten myynti. Mansikoita älyän ostaa. Myöhemmin saan muilta kovat kehut.

Olavinlinnan katsastamme. Katutyöt estävät pääsyn linnan lähelle. On aikamoinen käveleminen osittain mukulakivetyllä kadulla. Minä tyydynkin valokuvaamaan ja odottelemaan, kun muut käyvät syvemmällä sisällä.

Sitten matkaan Kerimäelle kohti 'maailman suurinta kristillistä puukirkkoa' kohti. Olen aina ollut siinä käsityksessä ja taidan jäädä siihen vieläkin, että näin suuri tuli kirkosta sen vuoksi, että piirustukset olivat kyynärämittaiset, mutta työt tehtiin metrimitalla. Tämän kerimäkeläiset kylläkin kiistävät. Kerralla mahtuu kirkkoon, oliko se nyt 3000 vai peräti 4000 henkeä. Idea oli muka että pitää koko seurakunnan mahtua sisään. Oliko se nyt niin, että kotipitäjän Virolahden kirkko on saman mestarin töitä. (Ei ollut, on vanhempi.) Taitaisi Virolahden kirkko mahtua tämän sisään kevyesti.

Kirkonmäen alla mukava kahvila, jossa kahvit nautimme. Isäntä mukavasti meille juttelee ja pulla on juuri uunista tullutta. Miellyttävä lepohetki.

Suuntaamme kohti Retrettiä. Matkalla kylläkin muistelemme, että se on vasta vanhan Punkaharjun jälkeen, mutta ennen on. Jälkeen on tietysti, jos tulee etelästä päin, kuten kai siis joskus olemme tulleet. Retretin Edelfelt-näyttely on minulle myönteinen yllätys: töitä ihan riittävästi. Pari kertaa olen niin pahasti pettynyt töhertelijöiden töihin, että olen jättänyt käymättä ja odotellut aulassa, kun puoliso on vaeltanut luolaston ja muun näyttelyn läpi. Monta kertaa täällä on käyty: suomalais-amerikkalais-japanilainen Clifton Karhu on jäänyt mieleen hyvänä, samoin joku venäläinen, olikohan Repin vai Aivazovski. Kerran oli jonkun ranskalaisen varmaan remonttiin menneen pikku museon sisältö, muka impressionismia edustamassa. Olin niin sydämistynyt, että kirjoitin pitkät närkästykset vieraskirjaan. Kahvit juomme Retretissä. Sitten kohti Lappeenrantaa.

Lappeenrannassa etsimme ainakin puoli tuntia Scandic Hotellia, jonka piti olla osoitteessa Satama. Ajamme edestakaisin koko kaupungin rantaviivan. Missään ei näy hotellin kylttiä. Viimein on pakko mennä kysymään kilpailijalta. Sitten löytyy sivukadulta. Jää tarkistamatta, olisiko pääsisääntuloväylällä ollut opastetta. Emme sellaista huomanneet. Jos olisimme katuosoitteen painaneet etukäteen mieleen, olisi kai navigaattori sen löytänyt. Kuvittelimme, että satamassa näkyisi. Ei näkynyt. Majoittuminen ihan laadukkaisiin huoneisiin. Lohi-illallinen hotellin ravintolassa, missä oli aika paljon muitakin.

Viipuriin ja takaisin

Lähtö Saimaan kanavan kautta Viipuriin 0745, niin aikaisin, että aamupalalle piti tulla jo 0630. Yllättävän paljon oli väkeä liikkeellä, osa matkusti Viipurin kautta edelleen Pietariin ja osa yöpyi Viipurissa ja palasi seuraavana päivänä bussilla. Tämä olisikin järkevä vaihtoehto, mutta emäntä ei halunnut altistaa amerikkalaisia vieraita Druzshbassa yöpyvien juopottelevien suomalaisten örinälle. Pahalta minustakin sellainen kuulostaa. Mutta olisiko sitä ollut? Enpä tiedä.

Kanava on mielenkiintoinen kokemus. Jotenkin muistelin, että olisin ennenkin ollut, mutta nyt en enää ole varma. Kanavan pituus 43 km, 23 Suomen puolella, 20 Venäjän puolella. Sulkuja on 8, 3 Suomessa, 5 Venäjällä. Saimaan ja Suomenlahden korkeusero on 76 metriä. Ensimmäinen sulku on syvin tai korkein, mitenkä tuo kuuluu sanoa. Korkeusero yli 12 m. Kaikki sulut ovat 83 m pitkiä ja 13,2 m leveitä. Aivan hämmästyttävän nopeasti sulku täyttyy/tyhjenee, vain muutaman minuutin kestää, sitten taas täyttä höyryä eteenpäin. Vauhti tuntuu itse asiassa aikamoiselta, mutta kuitenkin matka kestää n 5 tuntia, oliko se nyt yli vai alle. Laivassa erittäin maukas lounas: lihaa ja/tai kalaa. Menomatka sujuukin leppoisasti lounaalla. Paluumatkalla taas käy väsymys käpälään ja jotkut ottavat torkut, joille on tilaa kabinetissa, kun aika suuri osa matkustajista on jäänyt Viipuriin.

Viipurin tullissa todellakin vain muodollisuudet. Läpi marssitaan kaikessa rauhassa. Passintarkastaja sentään katsoo tuimasti. Bussilla meidät viedään torille. Tori on kuitenkin tyhjä. Se on lopetettu paljon häiriköinnin takia.

Samat tavarat saa nyt hallista, missä tarjonta onkin värikästä ja runsasta. Me tietysti heti marinoituja valkosipuleita ja karhunlaukkaa katsastamaan. Minun mielestäni aivan mahdottoman kaunista porsliinia, teeastiastoja ainakin puoli tusinaa erilaista. Eipä tullut ostetuksi, vaikka mieli tekikin. Emäntä ostaa huopaisen saunahatun ja yrittää saada vieraatkin ostamaan, heillä kun on kotonaan sauna. Eivät innostu. Hedelmätiskiä ihastelen ja heittäydyn juttuihin kauppiaan kanssa. Sanoo olevansa Madagaskarilta kotoisin.

Kyselee minulta kaikenlaista, minä myös häneltä, että milloin tullut. Sanoo tulleensa vuonna 37. Mitä mahtoi sillä tarkoittaa. Ei varmasti ollut silloin vielä syntynyt kuten minä, minkä hänelle kerroinkin. Hän oli ainakin 10 vuotta nuorempi. Loppujen lopuksi kävin hänen juttusillaan neljä kertaa ja lopulta myös ostin ensi kertaa eläissäni näkemiäni taatelipersikoita (kuvassa keskellä, ikäänkuin himmeämpinä). Onko sellaisia olemassakaan? Maistaa antoi, todella hyvää ja aivan ennen kokematon maku. Mikään ei mielestäni taatelista muistuta, maku persikkaa ja olisiko päärynää. Ehdottomasti hyvää. Olisiko pitänyt ostaa isompi annos? Olisikohan säilynyt kotiin.

Kirsikoita ostan, mutta en pidä varaani. Tulen ostaneeksi hapankirsikoita enkä niitä tavallisia makeita. Venäjässäkin niillä on aivan eri nimet вишня (vishnja) ja черешня (tshereshnja). En kylläkään suoralta kädeltä muista, kumpi on kumpi. Maistaen olisi selvinnyt. Matkakuvat web-albumissa

Välillä käymme kahvilla. Hallin kahvio kaljottelijoineen ei oikein houkuta, joten menemme läheiseen Pyöreään Torniin, nähtävyys sinänsä. (Wikipedian artikkelista saa sen käsityksen, että nimenomaan sen venäläinen nimi olisi Pässinlinna. Näin ei ole, vaan venäläinen nimi on nimenomaan Pyöreä torni (Круглая башня). Emme muista kysyä hintoja kuten oli neuvottu, mutta ei mielestäni mitenkään kohtuutonta. Kahvi ja leivonnainen ja vieraille taisi löytyä kokistakin. Sitten ovensuuhun asettuu kaksi tyttöihmistä ja alkaa soittaa. Eivät olleetkaan mitä hyvänsä dombran ja mikä se olikaan toinen, kuvasta selviää: kitara, soittajia.

Mahdottoman kauniisti ja hyvällä volyymilla päästelevät venäläisiä säveliä. Kysyn mistä tällainen taito. Joo, ovat musiikinopettajia, siis ammattilaisia. Missä opiskelleet? Pihkovassa. Kerron että sinne ollaan parin viikon kuluttua menossa. Kovin mielellään kevennämme lompakoitamme heidän haaviinsa, vaikka eivät osanneetkaan soittaa Teksasin keltaruusua eivätkä mitään muutakaan amerikkalaista, paitsi Zhivagon, onko se nyt sitten amerikkalaista? Eivätkä tainneet mitään suomalaistakaan soittaa. Vai soittivatko? Reippaita nuoria naisia, 30-40 ikäisiä.

Takaisin halliin ja ostokset: valkosipulit, karhunlaukat, suolakurkut. Näistä vain valkosipulit olivat tuttua korkeata laatua, muut alakanttiin. Minä vielä hedelmät, noudettuani ensin ruplia emännältä. Näen kunnon kaupankäyntiäkin. Kaksi nuorta miestä osti omenia, hirveän isoja ja paljon. Taisivat saada jotakin, joo banaaneja kaupan päälle. Kauppiaan kanssa keskustelimme, tuli sana bisnes mainituksi. Joo, hän tekee bisnestä. Minusta se on vähän yliammuttua ja ehdotan että ehkä sana paremmin sopii asuntojen ja autojen kauppaan. Kauppias myöntää.

Sitten kipin kapin laivalle. Nyt bussilla kierretään, onko se nyt sitten Salakkalahti ja linna, mutta ei enempää. Koko Viipurin matkassa ainoa miinus, ettei ollut edes 15 minuutin kierrosta keskustassa vanhoja paikkoja mainiten. Jälkikäteen arvelemme, että on ehkä kustannuskysymys ja poliittinenkin kysymys. Meikäläinen opas ei saa opastaa, pitää ostaa palvelu paikallisilta. Hinta on ehkä pantu poliittisista syistä niin korkeaksi, ettei sitä välitetä lisätä matkan hintaan. Isännät taas ehkä poliittisista syistä haluavat välttää sen, että siellä entiset omistajat kiertelevät omia paikkojaan osoittelemassa ja rappiota päivittelemässä. Onpa torin laitaan tällätty kaksi tosi komeata taloa ikäänkuin malliksi - meikäläinen tietysti sanoisi: kulissiksi. Junan ikkunasta ei mitään näin komeaa näy, kuten pari kuukautta sitten jouduin toteamaan.

Olemme täällä Viipurissa muuten yhtä kaukana kotikylästäni Virolahden Hämeenkylästä kuin on täältä Lappeenrantakin. Jopa nimi Korpela, kotitaloni, löytyy aivan Suomen kaakkoiskulmasta, kun Googlen karttaa siirtää lännemmäksi ja muutaman kerran painaa kartan plus-painiketta. Kokeile ja kerro löysitkö!

Sitten komento takaisin, eli kanavaa pitkin Lappeenrantaan. Ei ole mitään eroa joutuisuudessa, mennään sitten alaspäin tai ylöspäin. Sulkuun ajetaan hyvää vauhtia, köydet kiinnitetään, ymmärtääkseni siivusuuntaisen liikkeen eli laivan kolhiintumisen seiniin, estämiseksi. Takaisin mennessä alapuolen portti kiinni ja yläpuolen portti auki ja hetkessä on sulku täynnä vettä yläpuolen pinnan tasalle saakka. Sitten yläportti auki ja täyttä hönkää taas eteenpäin. Ei ehkä sulkujen välillä ole mitään virtaa, ei sitä ainakaan laivasta käsin huomaa.

Viiden tunnin paluumatka kieltämättä tuntuu vähän pitkäveteiseltä, kun ei syödäkään enää jaksa. Ei tainnut ravintolassa montaakaan ruokavierasta käydä kuten aamulla, kun molemmat kattaukset olivat melkein täynnä. Täytetyt sämpylät ja kahvi riittävät mainiosti. Ei muuten Pyöreässä Tornissa voileipiä tunnettu. Omenapiirakkaa vain oli tarjolla kahvin kanssa. Ruoka-annoksia olisi saanut.

Seitsemääkö kello näytti vai joko oli kahdeksan, valoisaa joka tapauksessa, kun saavuimme Lappeenrantaan, missä yllätys, yllätys, jouduimme huumekoiran tutkittaviksi. Enpä muista ennen kokeneeni. Meren hengestä väsyneinä menemme nukkumaan niine hyvinemme. Minä tietysti MM-kisat katson loppuun saakka.

Linnoitus katsotaan

Mutta Etelä-Karjalan museo onkin remontissa ja Viipurin pienoismalli jää näkemättä, vaikka sitä yhtenä päänähtävyytenä olimme maininneet. Muistui mieleen, että sen tärkeimpiä puuhamiehiä oli aikoinaan Aarno Piltz, metsänhoitaja, jonka kanssa myös taloustietoa noin 40 vuotta sitten levitimme. Muut käyvät taidemuseossa ja aika kauan viipyvätkin, joten siellä ehkä sittenkin on katsottavaa. Minä haastatan Majurska-kahvilan omistajaa. Osoittautuukin kesävirolahtelaiseksi.

Kaalipiirakkaa maistelen. Emäntä kysyy, maistuuko. Joudun vastaamaan, että sinne päin. Hän ihmettelee. Minä selitän, että minusta siihen kuuluisi siirappia. Hän myöntää, että tietää sellaisenkin reseptin olevan olemassa. Museokierroksen jälkeen muutkin tulevat samaan paikkaan kahville. Vaimo kertoo kahvilan pitäjälle täysin yhtäpitävästi minun kanssani, että 'anoppi laittoi kaalipiirakkaan siirappia'. Mukavan näköistä paikallistaidetta seinillä. Uusi taiteilija sattuukin paikalle kyselemään kahvilanpitäjältä näyttelymahdollisuuksia ensi kesäksi. Neuvotteluista sovitaan, kolme keskenään tuttua taiteilijaa pyrkivät jakamaan tilat ensi kesänä.

Vielä on yksi asia Lappeenrannassa: Ella ystävän haudalle pitäisi löytää. Viime vuonna mentiin, mutta ilman kukkia. Rangaistukseksi tuli valtava kaatosade niskaamme. Nytkin kukkia piti ensin etsiä. Vihdoin emäntä kekkasi, että sairaalassa täytyy olla kukkakioski ja sairaala on aivan hautausmaan vieressä. Sieltä todella kukat löytyvätkin. Ja melkein hautausmaan perimmäisestä kulmasta löytyy ystävän hauta.

Nyt on seuraava etappi lounas jossakin Kouvolan tienoilla, loppujen lopuksi Elimäen Alppiruusussa. Ihan tavallinen tienvarsiruokala, mutta millään tavoin ei sen heikompaa laatua kuin edellisten hotelliravintoloiden ruokakaan. Ja aivan ihanaa kotikaljaa saamme juotavaksi. Kahvit päälle ja matkaan. Helsingissä olemme juuri sopivasti iltaruuhkan aikaan. Hyvin kuitenkin selviämme. Mielenkiintoinen matka.

Ainoa miinus koko matkalla on todellakin Viipurin kiertoajelun puuttuminen. Sitä vastoin suuret kiitokset matkatoimiston oppaalle, jonka elkeistä ja todellisesta antaumuksesta asialleen päättelemme olevan ehkä matkatoimiston omistaja. Erittäin pätevästi hoitaa kaikki asiat, järjestää meille paluumatkalla kabinetin ja tuo sinne tarjoilut. Minutkin, kampurajalan erikseen taluttaa passijonon ohi keppeineni. Suurkiitos! Samoin kiitos omalle seurueelle. Amerikkalaiset vieraammekin ovat kaiken nähneet, mutta silti tyytyväisinä ja kiinnostuneina kaikkeen osallistuvat. Kiitos, kiitos! Thanks.

Palautetta 

Timo: Muistoja reitiltä

Seija: Vigimari virtsika

Seija 20090827-1705	Eilen oli unujussi po viikunapersikka Oliko se littana kuin donitsi? Niitä saa Tallinnan Keskturg torilta. Suomen sanakirja ei moista tunne, eikä Viron taimenimed, mutta sanakirja_viro-unkari/viigimari tuntee. Viigimari on viikuna, kun katson kuvaa, alan jo sokaistua. Törmäsin ensi kerran Tarton vanhassa kauppahallissa. Makeita kuin mitkä ja ihka pieni kives. Niitä olen siis Tallinnan torilta rahdannut kera muiden herkkujen. Nahkea kuori irtoaa lusikan reunalla vetäen. Pakkaan aina muovirasiat mukaan, kun sinne lähden. Kylmälaukussa kulkevat ehjinä kotiin saakka. Torilta /Keskturg 19.7.2009 silloin ei enää ahomansikkaa 40 eek/lasi. mustikas/mustikka 40 eek/lt Kukeseen/kanttarelli / 75 eek/kg (=4.73 e/kg). Kukahan vetää välistä kun edellisenä päivänä sama sieni Hesan torilla 19.80 e/kg (=314 eek/kg) metsmaasikas/ahomansikka 35 eek/lasi donitsipersikka/vigimari virsika 55 eek/kg vaarikas/vadelma 55 eek/kg maasika/mansikka 35-45 eek/kg karviainen/ karusmari 35 eek/kg Viinimari/mustsõstras/mustaherukka. Oli vielä vihreää, joka olikin makean erikoinen "Mustsõstras on palju C-vitamiini ja rauda. Vanaema mustsõstrakeedis on endiselt kasutusel gripiravimina" Nõme turg tuotehinnasto valuuttakerroin 0.063 saat "suomeksi" hinnan Koko matkanne ja kerronta aivan hulppea. Tuon kanava- matkan halajaisin joskus kokea. Elokuun alussa oli Virolainen yrttiguru Tiiu Väinsaar miehensä Arvon kanssa ekalla lomallaan 3 vrk ja löysin heille laivamatkan Saimaan sulkujen läpi. Se oli heille elämys. Samaan aikaan vielä Imatran koski pauhas. Lupasivat ensi suvena varata enemmää aikaa. Ihan muuhun-lähdettekö tuonne "Eläkeläiset Hatsina ja Novgorod " matkalle. Ihan matkajalkaa syyhyää. Kiitos vielä ja sydämelliset terveiset Salli & Asko t Seija
AJK 20090827-1129	Kiitos viestistä ja elonmerkistä. Oletko lähdössä Novgorodiin? Viikunapersikka tuntuu sopivalta nimeltä, ei taatelipersikka kuten kauppias sanoi. Ilman muuta juuri se hedelmä. On todella rahtaamiseen arvoinen herkku. Kas kun ei Suomesta saa.
Seija 20090827-1706	On tuo Sinun viikunapersikka. Nyt panin Viron tietäjän askartelemaan ao hedelmän kipussa. Tosi kummaa jos Viipurissa, Eestissä jne sitä herkkuva saa, muttei kotosuomessa. Kumpikohan on emopuu, vt sikanauta, kalakukko.

Pyry: KORPELA kartalla

Pyry 20090827-1820

Mielenkiintoinen, hieno reissu. Suosivatko ilmat? Kyllähän KORPELA pitää löytyä Suomen kartalta niinkuin kävikin. Hyvää alkavaa syksyä matkamiehille. Else-Maj ja Pyry

Yrjö: Viipurin menneisyys ja tulevaisuus

Yrjö 20090827-1856

Viipurin historia on komea: ainakin tuhatvuotinen kauppapaikka, kaupunkina 1200-luvun lopulta lähtien, jota hallitsivat Ruotsin kuninkaan alaiset linnanpäälliköt. Kaupungin johtava porvaristo oli keskiajalla ja pitkään myöhemminkin saksalaista, joka kävi hansakauppaa Tallinnan (Räävelin), Lyypekin, Danzigin ja Novgorodin kanssa. Viipuri oli Suomen kansainvälisin kaupunki, kielinä suomi (aina valtakielenä vuoteen 1944), ruotsi, saksa ja venäjä, viisi uskontoa ja ilmapiirissä tuulahdus Keski-Euroopasta. Suomen toiseksi suurin kaupunki, asukkaita 77000 v. 1939. Nykyinen väestö on vähäisempi ja osin kriminelliä alkuperää Neuvostoimperiumin eri osista. Viipurin nykyiset vallanpitäjät tarjoavat ryöstösaaliilleen historiaa, joka alkaa vuodesta 1944, jolloin kaupunki vallattiin "fasisteilta". Kun rappio ja sodanaikaiset rauniot ovat yhä näkyvissä ja kysyin tätä kerran Viipurissa käydessäni, sain oppaalta vastauksen, että kaupunki kärsi pahoin pommituksista. Kysyin, ketkä pommittivat? Fasistit, tuli vastaukseksi. Suomi voisi koska tahansa pistää Viipurin kuntoon, mutta kaupunki tulisi liittää Suomeen. Tästä ei nykyinen poliittinen johto salli edes kansalaiskeskustelua saati että tekisi aloitteen Venäjälle päin. Niin saa maineikas Viipuri rappeutua Leningradin oblastin rajakaupunkina.Viipuri ja pakkoluovutettu Karjala olivat usein läsnä lapsuudenkotini keskusteluissa.Siitä kiinnostus Viipuriin. Lopuksi: Kiitos Asko hienosta matkakuvauksesta. Yrjö

AJK 20090828-0012

Kiitos matkapalautteesta ja arvokkaista lisätiedoista. Olipa kiva, kun sinutkin tällä tavoin yhytin. Olin kahden vaiheilla, että viitsiikö tätä matkakertomuslinkkiä edes lähettää, mutta onkin osoittautunut tuottoisaksi täkyseksi. Tavoittanut sellaisia, joista en vähään aikaan ole mitään kuullut niinkuin nyt sinutkin. ... sen Ingon ja Taistonkin kun vielä joskus tavoittaisi...

Ilkka: Kiitokset!

Ilkka 20090828-1326

Kiitokseni todella taiten laaditusta matkakertomuksesta. Lyhyeen kertomukseen mahtui paljon mielenkiintoista asiaa. Erityisen kiinnostavaa oli lukea,miten toinen kokee itselleni tuttuja asioita ja maisemia. Olen usein liikkunut ja kymmenkunta vuotta asunutkin kaakkoisessa Suomessa. Viipurikin on monelta matkalta tuttu. Tosin kanavaa en ole käyttänyt. Hyvät kuvat elävöittivät mainiosti nasevaa tekstiä! Kiitokset ja mukavan syksyn toivotukset! Ilkka

AJK 20090828-1328

Kiitos viestistä ja elonmerkistä. Tosi kiva saada tällaista palautetta. Taisi tällä kertaa onnistua teksti, kun niin moni on viestitellyt. Vajaan kahden viikon kuluttua olemme lähdössä etukäteen arvioiden vähintään yhtä mielenkiintoiselle YLEn eläkeläisten (vaimo Salli) bussiretkelle Hatsinaan ja Novgorodiin.

Seija: Viipurissa syntyneenä...

Seija 20090828-1552

Hei! Viipurissa syntyneenä en ole halunnut sinne uudelleen. Kerran kävimme ohikulkumatkalla Leningradiin Neuvostoliiton aikaan. Lounas oli Pyöreässä Tornissa. Eipä maistunut hajujen takia. Muistan Viipurin vain vanhempieni kertomasta. Emme päässeet välirauhan aikaan takaisin. Viipuriin haluttiin vai työkykyisiä, eikä äitini kelvannut kahden pienen lapsen kanssa. Koko kortteli, jossa asuimme oli pommitettu. Muistat kai Kauppahallissa Kabathan kaupan. Asuimme hänen talossaan. Olimme tammikuussa Egyptissä, marraskuussa on tarkoitus mennä lepolomalle Dominikaaniseen tasavaltaan. Terkut: Seija

AJK 20090828-2031

Kiitos viestistä, luokkatoveri! Mukava saada terveisesi. Matkaviestiä lähettäessäni ihan erikseen muistelin sinua, kun olet varsinainen maailmanmatkaaja. Vaimo Salli on myös Viipurissa syntynyt, silloisessa uudessa Viipurin naistensairaalassa, Tienhaarassa. Isänsä, siis appeni, oli Suurmerijoella automiehenä lennostossa. Jos sota ei olisi tullut väliin, olisi Viipurissa jonkinlainen korkeakoulu, sillä kai yhä 'toimii' Viipurin korkeakouluseura. Kerran vuodessa kokoontuvat illallisille. Minäkin olen ollut siellä pitämässä jonkun esityksen ja saanut varsin muhkean esiintymispalkkion, varmaan 20-30 vuotta sitten. Nytpä muistuu mieleen esityksen aihekin. Minun piti tehdä laskelma: Mitä tapahtuisi, jos verotus pantaisiin puoliksi? - Enää en muista mitä asiasta sain kasaan. Minulla oli numeerinen kansantalouden malli, jolla periaatteessa sellainen laskelma pitäisi voida suorittaa. Mutta kysymys on kuitenkin yhtä järkevä kuin että mitä tapahtuisi, jos setä olisikin täti. Muistaakseni tämän rinnastuksenkin silloin esitin. Joka tapauksessa: siellä Viipurin korkeakoulussa sitä ehkä olisi kuitenkin tavattu... - Kaikkea sitä Viipurista...

Aila: Korpelasta Kuurinsaareen...

Aila 20090901-1346

Asko - syyskesäinen tervehdys. Matkakertomuksesi herätti mukavia muistoja. Koin kesällä Turandotin lumon ja oopperaan mennessäni ihastelin sateenkaarien kauneutta linnansillalla. Kamerat kävivät! Kanavaristeilyn koin ensimmäisen kerran joskus kuuskymmenluvun alkupuolella risteillen Helsingistä Lappeenrantaan. Viipurinlahdella laiva ohitti Kuurinsaaren, synnyinsaareni. Ohitti myös Viipurin, kotikaupunkini. Ei ollut lupa pysähtyä! Seuraavilla kanavaristeilyillä poikkesin jo Viipuria ihastelemassa ja ihmettelemässä. Kahdeksankymmenluvun lopussa onni koitti, lupa tuli ja istuskeltiin kotiemme kivijaloilla. Eli - Kuurinsaarest? ei ois pitkä matka Korpelaan - kun sen kartaltakin löysin! Löyvät Sie, Asko, Kuurinsaaren? Se on Ravansaaren viereinen saar! Sallille terveisiä ja itsellesi kiitos mielenkiintoisesta retkikuvauksesta kuvineen kaikkineen. Seuraavaksi odotan jo kuvakertomusta Hatsinasta lähiympäristöineen! Hyvää matkaa! Tiistaiterveisin Aila

AJK 20090901-1545

Kiitos viestistä ja hienosta lisäkertomuksesta! Näytä suurempi kartta Ehdottomasti liitettävä omaani. Tällä kertaa harvinaisen runsaiden ja hienojen palautteiden ansiosta kertomus on kasvanut vähintään toisen mokoman. - Kiitos kaikille lisäyksistä! Löysin tietenkin helposti Googlen kartasta Kuurinsaaren jo nimihaulla, vaikka se kysyikin: Tarkoititko Ostrov Ovchinyy? - No sitä tietenkin tarkoitin. Ja se puolestaan tarkoittaa ehkä 'Lammassaarta' (Остров Овчины). Ks karttaa. Kaikki kolme samalla kartalla: Viipuri, Kuurinsaari ja Virolahti (kun näpäytät kerran kartan miinusta). Valitse 'Näytä suurempi kartta' ja näpäytä siinä myös vasemmalla olevaa kuvakokoelmaa. Kuvat asettuvat kartalle ja niitä yksitellen näpäyttämällä saat suuremman kuvan ja lisätietoja. Harmi, ettet itse tullut liittyneeksi Pihkovan, Novgorodin, Hatsinan retkueeseen, vaikka tämä porukka nyt ei mitään retkuporukkaa olekaan, päin vastoin!

Tuula: Kiitos taas matkakertomuksestasi!

Tuula 20090901-1732

Kiitos taas matkakertomuksestasi! Niitä on erinomaisen mukava lukea ja kun ovat visuaalisestikin kauniita ja selkeitä.Olemme taas höperöineet mökillä melkein koko kesän Tänään tulimme käymään kotosalla ja katsomaan postit. Juuri matkalla puhelimme, että syksy tekee tuloaan. Kuinka hyvin sopisikaan tähän rakoon vaikka lottovoitto, jolloin katsoisi seuraavat 7-8 kk netistä missä lämpöä olisi 20-25 astetta ja lentoja vain sitä mukaan kun kohdesää muuttuu!! Olimme keväällä parisen viikkoa Budapestissä. Nyt syksyllä varmaankin menemme jonnekin. Vielä ei tiedetä minne, mutta lueskelen noita kertomuksiasi, niin ehkä löytyy vinkki. On hyvä, että tämä sähköposti on keksitty. Liitteestä taitaa löytyä syykin, miksi... Terveisin Tuula ja Jorma Videoliite (1.62Mt): Miksi sähköposti keksittiin?

AJK 20090901-1745

Kiitos viestistä ja tosi hauskoista ajatuksista. Olisipa tosiaan poikaa tuollainen lämmön seuraaminen! Ei tekisi pahaa löttövoitto tuollaiseen tarkoitukseen. Mutta kun ei tule edes lotottua. Toinen hyvä ajatus on kaksi viikkoa Budapestissa. Minä yhä sinnikkäästi unkaria opiskelen. Mukava olisi taas päästä kokeilemaan. Unkarin matkat: [ 199506 199710 199805 200209 200511 200704 200810 ] Eniten kuitenkin tekee mieli Benalmádenaan! [ 200411 200611 200710 200803 ]

Lähetä palautetta!