Hannu Lauri HS 
Toisten kanssa

 Hannu Lauri syntyi Helsingissä 9. maaliskuuta 1945. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli rakennusinsinööriksi. Teatterikoulun hän aloitti 1968. Hannu Lauri kiinnitettiin suoraan Teatterikoulusta Suomen Kansallisteatteriin 1971. Sittemmin hän on näytellyt myös Jyväskylässä ja Turussa. Hän työskenteli Tampereella näyttelijäntyön professorina ja palasi sieltä Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijäkuntaan. Jussi-patsaan Hannu Lauri on saanut elokuvista Pedon merkki ja Jäähyväiset presidentille.
 

 Näyttelijä Hannu Lauri ei juhli  merkkipäivänään.  Hänellä on nimittäin töissä iltavuoro. Hänestä tulee tänään presidentti Risto Ryti Helsingin Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle. Vuorossa on Heikki Ylikankaan kirjoittaman   Ne  kahdeksan   valittua -näytelmän ennakkonäytös. Ensi-iltaa juhlitaan huomenna.
     Ylikankaan näytelmässä on kysymys vaikeasta päätöksestä ja Saksalle luovutetuista Suomen juutalaisista. Minkälainen Risto Ryti Hannu Laurin kantamana näyttämölle saadaan?
     "Hän oli tavattoman yksin ja täynnä ristiriitoja. Ylikankaan Ryti toteaa luovutuksesta, ettei hän yksityishenkilönä suostuisi vastaavaan, mutta ettei hänellä tässä tilanteessa ole vaihtoehtoa."
     Miten suurmiehen rooleihin mennään? Hannu Lauri on näytellyt heitä Caligulasta Aarne Orjatsaloon ja Olavi Paavolaiseen.
     
"Suurmiehiä ja poikkeusyksilöitä", täydentää Hannu Lauri.
     "Itseni kautta minä työskentelen. Minun Rytissäni on myös Hannu Lauria."
     Tuoreessa muistissa on myös Hertta ja Olavi -esityksen Olavi Paavolainen, sekin Helsingin kaupunginteatterissa.
     "Rakas työ, vaikka välillä vihasinkin sitä miestä suunnattomasti. Vihasin sitä, miten välinpitämättömästi hän aina välillä kohteli muita ihmisiä. Ja toisaalta, hänellä oli myös kyky suureen empatiaan, kun hän oli kiinnostunut jostain ihmisestä."
     "Siihenkin tuli paljon minua itseäni. Oli mietittävä, mitä saatanaa on tullut elämässään tehtyä."
     Hannu Lauri tunnustautuu suurten, syvien tunteiden tulkiksi.
     
"Syvät tunteet ovat kiehtovia. Usein ne syntyvät vuorovaikutuksesta, kuten Satu Silvon kanssa syntyivät Hertassa ja Olavissa."
     "Näyttelijöiden välillä pitää aina olla jotain, rakkautta tai vaikkapa vihaa. Vain siten syntyy jotain. Näyttelijän välinpitämättömyys on kaikkein pahinta."
     
"Parhaimmillaan teatteri on intensiivisempää kuin elämä itse. Teatteriesityksessä käydään niin lyhyessä ajassa läpi niin paljon erilaisia tunteita."
     Hannu Lauri on näytellyt paitsi Helsingin kaupunginteatterissa myös Suomen Kansallisteatterissa, samoin Turussa ja Jyväskylässä. Tampereella hän työskenteli pedagogina. Minkälaisia eväitä ammattiinsa valmistuva nuori näyttelijä sai professoriltaan?
     "Ainakin tiedon, että näyttelijän työ alkaa aina siitä ensimmäisestä hetkestä, kun kulloinenkin kokoonpano on ensimmäisessä lukuharjoituksessa. Siitä eteenpäin vietämme aikaamme yhdessä. Siitä alkaa yhteinen taival, siitä toistemme etsiminen."
     "Kansallisteatterissa eräs kollega sanoi minulle, että minä näyttelen näyttelemistä. Minulta meni monta vuotta, ennen kuin tajusin todella syvästi, mistä on kysymys. Eikä siihen tajuamiseen pelkkä tietoisuus riitä. On uskallettava tulla teatteriin ja näyttämölle siinä psykofyysisessä tilassa, jossa kulloinkin on. On hyväksyttävä se, että juuri siitä näytöskin lähtee liikkeelle.
     
Juuri siitä alkaa näyttelijöiden välinen vuorovaikutus."
     Hannu Lauri uskoo tutun ryhmän työkykyyn. Hän uskoo myös ohjaajaan. 
     "Sellainen tilanne, jossa näyttelijä saa työskennellä tavallista useammin saman ohjaajan  kanssa,  saattaa  olla sekä näyttelijän että ohjaajan kannalta erittäin produktiivinen. Sen ohjaajan täytyy kuitenkin olla kiinnostunut näyttelijästään. Parhaassa tapauksessa ohjaaja antaa näyttelijälle uusia rooleja, jotka kehittävät  ja  vievät eteenpäin."
     "Valitettavasti tuo tilanne ei ole kovinkaan usein mahdollinen."
     
Ennen Teatterikouluun pyrkimistään Hannu Lauri ehti valmistua rakennusinsinööriksi.
     "Pitihän minusta pappikin tulla", muistaa Lauri, mutta on lopulliseen ammatinvalintaansa ilmeisesti tyytyväinen ja kiteyttää:
     "Toisten kanssa. Se on näyttelemisen ydin."
     
Jukka Kajava
 

--------------------------------------------------------------------------------

Helsingin Sanomat
hs.tanaan@sanoma.fi