[ 2 ]

PURKAJAT

Matti Pajula

Kuunnelma S.K. J.R. 13.7. 1976 OY. YLEISRADIO A0J Teatteriosasto Tuotantonumero: 361/026 1 a Tehosteet:


Tämän teksti perustuu löyhästi tosiin tapahtumiin omassa elämässäni. 70-luvun alussa meitä oli neljä perhettä, jotka olimme päättäneet perustaa ”kommuunin” ja muuttaa maalle pois etelän oravanpyörästä.
Olimme ostaneet Pohjois-Savosta kaksi vierekkäistä maatilaa ja tarvitsimme rakennuksen yhteiseksi kokoontumistilaksi ja linkolalais-tolstoilaisten aajatustemme pesäpaikaksi.
Kaksi meistä vaaltuutettiin purkamaan Etelä–Savosta löytämämme hirsisen pappilan väentuvan siirrettäväksi tiluksillemme.

Henkilöt

Mara
Lare
Iida Korhonen, pientilan emäntä
Onni Korhonen, pientilallinen
Eero Korhonen, pientilallisen poika
Aila Vuotunki, suomen kielen lehtori
Reijo Vuotunki, rehtori, historian lehtori
Mummo, Aila Vuotungin äiti, ent. pientilan emäntä
Sinikka Eskola, seurakunnan lehtori
Kertoja



KERTOJA
No heti alkuun heitä vähän hämmästeltiin, että mitä lienevät miehiä. Minkä sortin sosialisteja? Vai herrankutaleitako? Tuntomerkit sopivat molempiin. Tai oikeastaan eivät kumpaankaan.
Se oli kesäkuun alkupuolta kun ne kaksi menninkäistä ilmestyivät kirkonkylään. Ikään kuin pemahtivat paikalle. Ja heidän kehno vanha autonsa soratien kiharalla villisti rämähteli. Oli hyvä että rämähteli. Tiesivät siitä Sairasen Iita ja opettajan rouva ja muut, että nyt on outo auto, nyt pitää mennä ikkunaan. Nyt on jotain, joka edes pikkuisen poikkeaa kylän normaalista menosta.
Ja niinpä sen rantatien ikkunaverhot varmaakin varmemmin vaisusti heilahtelivat kun se auto siinä kulki sen kahden viikon ajan ja kuljetti niitä kahta menninkäistä sinne talonpurkupaikalle.
Ja sitäkin varmemmin ne verhot heilahtelivat, mitä enemmän saatiin vihiä siitä oudosta ihmisenlaadusta, mitä nuo kaksi miehenkörilästä edustivat.

Sisäakustiikkaa, auton ääni kuuluu ulkoa.
KORHOSEN IITA
Kuuluvat tulleen purkamaan sen vanha pappilan väentuvan. Mitähän lienevät immeisiä, kun niin issoa talloa tarvittevat. Ei se ou ennee normaali kesämökintekijä, joka semmosia hollitupia siiretöö. Kahtokeehan kun kauhia partaki toesella ja toesella viikset ja pulisonkit. Minä ensin että mustalaisia ne on, tuommonen huono autokii.
ONNI KORHONEN
Mahtanetko sinä Iita muistoo, millon se väentupa oikeen remonteerattiin, meinaan sillon kun se oppikouluksi muutettiin?
IITA
Oisko ollunna kolomas kesä Olumpialaisten jäläkeen…
ONNI
Joo, nyt minä muistan, se olj viiskytäkuus, elikkä samana vuonna kun Takalan Tuomas osti raktorin.
EERO
Senkö harmaan verkun?
ONNI
Niin, se pikkunen, harmaahan se oli.
IITA
Vuan myöhä ollaan tuon isän kassa asuttukkii siinä pappilan väentuvassa. Voe voe Eero kulta, siitä on pitkä aeka. Myö oltiin Onnin kanssa vielä nuoria…
ONNI
… ja nättejä. Mitä se olj, jottain se olj ennen niitä pulavuosia. Minä olin kuitennii sillon viijentoestavuojen ikänen poijanloppi kun tulin pappilaan työmieheksi. Enkä minä ymmärtännä tuon Iitankaan piälle yhtään mittään, hehheh.

Auton sisällä. Moottorin ääntä, räminää.
MARA
Aletaan olla perillä.
LARE
Oliko se kilometrin verran siitä nelijän tien haarasta vai ki-kilometri tätä soratietä?
MARA
Luota mieheen, kyllä minä muistan, oonhan minä käyny paikalla. Tuon mutkan takana se on. Hep, stop! vasemmalle tuosta, tuossa se on!
LARE
Ai jaha. (pysäyttää auton) No on se ainaki iso. Eipä taija kuule yksi viikko riittää sen purkamiseen.
Tyhjän huoneen akustiikka.
LARE
Parempi tämä on kuule mitä minä luulin, (lyö Maraa olalle) Onneksi olokoon poeka! Oot kuule teheny hyvvää työtä Impivaaran puolesta… kattoppa tämä justiinsa meijän tarkotukseen sopiva… ajatteleppa niitä kaikkia mahollisuuksia… ajatteleppa juhulia, tähän pieni koroke, niinku näyttämö, joka nurkasta näkkee tähän, tämähän on kattoppa ku ällä, tämä huone on ällän pitempi sakara ja tämä lyhyempi, tähän ällän kulumaan se esiintymislava…
Kulkevat huoneessa.
LARE
Tähän sorvi, tuohon kaksi höyläpenkkiä…
MARA
Ja tähän piano, josta jatsi kajahtaa ja ennen muuta Chopin… Ja sitten haitar haekeesti helähtää (seur. repl, laulaen tangon tahdissa, tanssien)… ja tango kiirii läheiselle tenniskentällemme, siell tyttöjemme varpaan alle vilahtaa ja heidät luoksemme tuo… (norm. repl.) ja tuohon toiseen huoneeseen naisille kangaspuita ja muita luomapuita, luovaan työhön, että ne vähän hiljenesivät ne meijän muijat, että ostohimo hieman hellittäisi.
LARE
Mutta nyt ulos ja varusvarikko pystyyn!
Sisäakustiikkaa.
AILA VUOTUNKI
Katso, nyt ne tulevat ulos. Ne on niitä kaiken näkösiä hiihtäjiä.
REIJO VUOTUNKI
Olkootpa minkä näkösiä tahansa, pääasia on että vievät tuon röttelön pois ja mahdollisimman pian.
AILA
Kunpa saisimmekin juhannukseksi pihan siistiksi.
REIJO
Epäilen kyllä vahvasti. Siihen kauppakirjaanhan pantiin pykälä, että ostajalla on oikeus jättää purkupaikalle kaikki mitä ei katso tarvitsevansa.
AILA
No menitkö sinä onneton semmosenkin pykälän siihen sallimaan.
REIJO
Itsepähän tuota olit mukana kauppakirjoja tehtäessä, ja itse asiassa, sinähän kaupat teitkin, lepertelit tuon pienen mustapartaisen kanssa tuntitolkulla.
AILA
Niin teinkin. Ja saat olla kiitollinen että lepertelin, se seisoisi kuule vielä tuomiopäivänäkin tuo hirviö tuolla paikalla, jos sinun vätystelysi ja jahkailujesi mukaan elettäisiin tässä talossa.
REIJO
No niin, no niin. Hyvä on. Olkoon niin. Mikä se on muuten miehiään tämä pienempi otus?
AILA
Kyllä hän sivistyneesti puhui. Toimittajaksi se tituleerasi itseään, sivistyssanojakin käytteli luontevasti ja oikein, mutta koko ajan sotki väliin jotain pohjois-pohjalaista murretta.
REIJO
Ja sinun suomenmaikkasi taas heräsi. Kunhan ei vain olisi jokin muukin sinussa herännyt.
AILA
Hah-haa, kyllä tuo toinen on paljon komeampi. Tosin hän on selvästi jotenkin brutaalimpi, puhui selvästi murretta siksi, ettei muuta osannut. Aito ihminen joka tapauksessa.
REIJO
Varsinkin ruumiinrakenteeltaan. Oikea adonis. Katsopas nyt ulos niin näet aitoa miehen pintaa. Voi helvetti, en paremmin sano, kehtaako ne tosiaan näytellä paikkojaan meidän pihallamme.
AILA
No täytyyhän niitten työvaatteet vaihtaa.

Ulkoakustiikkaa.
MARA
Pitäskö meijän mennä tuonne sisälle strippaamaan, kun vielä nuo seinät pystyssä ovat… meinaan ettei vain lehtori Aila Vuotungin housunpuntit pääsisi kastumaan, ikkunasta se tiiraa kuitenki.
LARE
Minä en mee mihinkään, tässä jouva helekatti yhen lehtorin housunpuntteja aatteleen, no niin, valmista jo poika. Rupia sinä jo merkkaamaan niitä kirijoihin. Yhtään ei saa hävitä tällä kerralla.
Auton ääni lähestyy. Auto pysähtyy. Ovi kolahtaa. Lähestyvät askeleet.
SINIKKA ESKOLA
Hyvää päivää.
MARA
Päevää.
SINIKKA
Minä olen Sinikka Eskola, (kättelevät) minä asun tuossa vanhan pappilan päädyssä… te olette varmaan niitä talonpurkajia, joista Aila, tarkoitan rouva Vuotunki puhui.
MARA
Kyllä me purkumiehiä ollaan. Minä oon Martti Purola. Olipa hyvä että ehdin vetää housut jalakaan.
LARE
Päevää.
MARA
Tällä paviaanilla on hieno nimi: Lauri Möller. Sekin on niitä purkupuolen miehiä.
SINIKKA (kättelee Larea)
Sinikka Eskola, asun tuossa Vuotunkien alivuokralaisena, kunnes seurakunta saa uuden asuntoni valmiiksi. Minä olen tämän seurakunnan lehtori.
MARA
Herra jumala! Oikea lehtori! Vihkimistä vaille pappi.
SINIKKA
Niin voi tosiaan sanoa.
MARA
Ja noin sievä. Istumaan, istumaan. Lehtori on hyvä ja istuu. Olisi mukava vähän haastatella.
SINIKKA
Oikeastaan voisinkin hetkeksi istahtaa.
LARE
Jaa-a. Joko sinä toit kaikki työkalut autosta, nostele niitä tämän taulun päälle vähän niinku lajitellen.
MARA
Minkälaista puuhaa se on se seurakuntalehtorin puuha?
SINIKKA
No oikeastaan se ei ole vielä mielestäni kunnolla muotoutunut tämä minun virkani…
MARA
Paa ylös kolome vasaraa, Impivaara, kaksi sorkkarautaa, Impivaara… Paa että yhet putkipihit, Purola, tai paa että Impivaara, yhteistähän se on tavara nykyään.
SINIKKA
Onhan se tarkkaankin määritelty mitä pitää tehdä, mutta kokeiluasteellahan tämä vielä on ja mielestäni siinä olisi tosiaankin paljon korjaamista jo nyt.
LARE
Älä nyt niitä siihen paal Tähän ne kuuluvat.
MARA
Joo joo. Älähän hermoile. Paa että kaksi rautakankia, kanki lyhyt Purola, kanki pitkä, Möller, eiku Impivaara…
LARE
Hahhaa (purskahtaa nauruun).
MARA
Joo joo, purkurauta, Lainatavara Oy, Helsinki… Ettäkö korjaamisen varaa?
SINIKKA
Mutta saanko minä olla utelias ja kysellä vähän teistä. Tuo Aila nimittäin kertoi että teillä on erikoisia suunnitelmia.
MARA
Onko se maanviljely sun mielestäs kovin erikoista puuhailua. Minä sanosin sitä peruspuuhailuksi - ja aika mielekkääksi vielä. Seurakuntalehtorin virka on paljon hämärämpää puuhailua.
SINIKKA
Mutta tarkoitan sitä - kun Aila sanoi että teitä on neljä perhettä, jotka yhteisesti omistavat ja viljelevät…
MARA
Mitä heikkoa yhteistyössä on?
SINIKKA
No ei tietenkään yhteistyössä, mutta yhteisomistuksessa paremminkin. Eikö siinä tule riitaisuuksia?
LARE
Tulee!
MARA
Käsittääkseni juuri yksityinen omistamisenhalu herättää verisimmät riidat, mutta juuri sitä yksityistä omistamisenhaluahan me olemme tietoisesti itsestämme karsineet… pane köysi - hamppu, Impivaara, köysi -hirtto, Erkin appiukko ja köysi -nylon, onko tämä sinun, joo, siis Möller…
SINIKKA
Mutta ihminen on pohjimmiltaan syntinen, ahne ja paha…
MARA
Stop stop! Nyt nätille lehtorillemme on annettu teologisessa tiedekunnassa väärää tiatua. Ihminen on kyllä ollut paha, siksi ihmisen on aika muuttua. Täytettyään maan ihmisen pakko muuttua hyväksi säilyttääkseen lajinsa.
SINIKKA
Tekö sen sitten aloitatte sen hyvänä olemisen, noin vain?
MARA ja LARE (yhteen ääneen)
Me!
MARA
Joskin paha meissäkin vielä kiinni roikkuu, pane pikkuavaimia ja muuta näpertelyvehjettä yhteensä seittemän eli tuommoinen nätti kirkollinen luku.
SINIKKA
Saanko minä kysyä suoraan, oletteko te marxilaisia?
MARA
Ei meissä ole kahvaa oi Saara, ei ole marxilaista kahvaa, oi Saara.
SINIKKA
Ei kun Sinikka.
MARA
Meissä ei ole mitään merkkiä, eikä mitään leimaa. Me olemme saaneet paljon vaikutteita Marxilta, mutta yhtä paljon Raimo Ilaskiveltä ja Aleksis Kiveltä, ja ennen muuta Jukolan Jussilta…
LARE
Eipäs kun Aapolta.
MARA
Ja Linkolan Pentiltä ja Hiski Salomaalta, vain muutamia mainitakseni.
LARE
Ja Paavo Ruotsalaiselta.
MARA
Oikein puhuttu. Taivaallisista vaikutteista puhumattakaan, enkelit meille viestejä tuovat… ohhoh… ja nyt poika, älä kiroa kovin karkeasti, ole rauhallinen. Arvaas mitä. Mitta puuttuu. Se meidän kahdenkymmenen metrin mitta jäi sinne pirtin pöyvälle!
LARE
Voi voi voi voi voi VOI!
MARA
Olemme mitattomia miehiä. Meitä ei siis pysty mittaamaan, mutta nyt emme pysty mittaamaan itsekään kuinka suuri oli tämän pitäjän pappilan väentupa, jonka me kerran purimme jälleen ylösrakettavaksi entistä jalompia tehtäviä suorittamaan.
LARE
Ja minä sen varta vasten nostin siihen pöyvälle, ettei se vaan unohtuis.
Häivytetään.

Siirtymä.
Sisäakustiikkaa.
AILA (tiirailee edelleen ikkunasta).
Mitä tuo Sinikka puuhaa noiden ihmisten kanssa. Katso nyt se on jo ainakin puoli tuntia istunut tuolla pihalla niiden kanssa… Ja nauraa ja puhuu niin kauheasti, niin kauheasti… höh.
REIJO
Ai seurakunnan lehtorikin on iskenyt silmänsä heihin.
AILA
Sinikan piti tulla piirakoita leipomaan. En minä voi pitää uunia kuumana loputtomiin. Minä menen kyllä sanomaan (menee).

Siirtymä. Ulkoakustiikkaa.
AILA
No saatiinhan me nämä purkumiehet tänne. Kohta vuosi on jo odotettukin.
LARE
Tottakai me tultiin. Piti vain ensin saaha nuo kylyvöhommat alta pois.
AILA
Joko te viljelettekin siellä kolhoosissanne?
LARE
Onhan me viljelty jo kahtena vuotena.
AILA
No kuka teistä osaa maata viljellä. Eikös se vaadi jonkinlaista ammattitaitoa?
MARA
Tämä Larehan se on meijän pehtoori - tuki ja turva, maamieskoulun käyny mies.
AILA
Mutta kyllä minä veikkaan, että se kaatuu tuo yritys - vai mitä Sinikka - jos ei muuhun niin naisten riitoihin.
MARA
Meillä on miehet riskimpiä. Kyllä ne aina aroon saahaan kun toisiinsa kiinni käyvät, haha hah. Otas Lare kiinni tuosta taulun reunasta, nyt on alettava hommiin.

Tyhjän huoneen sisäakustiikkaa.
MARA (työtä tehdessään, vääntää lautaa irti).
Kirkko hyökkää. Kaunis lehtori on kimpussamme.
LARE
Onneksi et haukkunut tyttörukkaa ihan pystyyn, niinku sulla tahtoo olla tapana.
MARA
Tuli koululaitos väliin. Muhkea lehtori syöksyi paikalle. Kirkko ja koulu tukevat toisiaan aina. (laulaen) Emme tienneet kun läksimme silloin, kuka meistä nyt palata voe!
LARE (laulaen)
Elo tää juoksuhaudoissa on, meille käskynä vain kohtalon…!
LARE ja MARA (yhteislaulaen).
Emme tienneet kun läksimme silloin kuka meistä nyt palata voe!
MARA
Se on kuule poika tämä sitä meijän talavisottaa tämä…
LARE
Varo! Perkele! Sekö oliki irti tuo följäri. Menipä läheltä päätäs .
MARA
'Missä luotien laulu vain soi.' No mitä minä sanoin. No niin, otappa kiinni, painaa niin pirusti. Nyt heijataan näin, ja sitte irti yhtä aikaa – hiiiiop!
LARE
Täsähän alakaa lämmetä. Työn touhua ja ähinää.
MARA
On se kiva tehä hommia ku ossaa. Mehän aletaan olla purkupuolen ykkösmiehiä Suomesa.
LARE
Sun kanssas on kuule mukava tehä töitä. On jotenki niinku henki päällä. Varsinki peltohommissa: Västäräkit, taivaanvuohet verku hiljaa roklattaa Maa se henkii höyryää miehet voimaa uhoaa.
Tämä on mahtava asia tämä meijän Impivaara-homma. Aattele mitä elämä ois ilman tätä.
MARA
Ois sama kuolettava ikävä. Tylsä ja tarpeeton elämä kuristais kurkunpäätä joka ilta. Sitä se perhana teki vuojesta toiseen. Päivät jotenki meni kun huumattiin itsemme paljolla työllä, sitten huuheltiin paskasen työn maku viinalla tunkkaisissa kapakoissa ja haukkua roklatettiin työnantajaa, pieksettiin suuta maailman nälkäänäkevien puolesta ja oltiin rautasia hyväpalkkasia vasemmistolaisia ja millón mitäki hihhuleita. Sitä painettiin pimpan peräsä, vaihettiin akkaa, vaihettiin työpaikkaa, tehtiin kaikki perkeleen normaalitemput.
LARE
Ja mikkään ei auttanu.
MARA
Sitten tuli tämä Impivaara. Iski miesten aatoksiin kuin kotka. Kuningaslintu perhana. Tämä on jo yksistään niin valtava tunne - mahtava aavistus siitä paremmasta ihmisestä joka sittenkin on olemassa. Eikä tässä piru vie oo kysymys mistään business-keikasta. Raha on pieni riski, pelkkä väline ylihyvinvoivassa länsimaisessa pelissä, joka on pelkkää pelleilyä, jossa esimerkiksi sosialidemokratian pyhänä marxilaisena tehtävänä on taistella duunarille Mossen tilalle Ooppeli, hahhah.
Me ei hyväksytä nimenomaan tätä pelleilypeliä, koko kikattavaa peliseuruetta. Me sanotaan: Peli seis! Me sanotaan: seis maailma, me tahotaan ulos. Juoppojuna, minä hyppään pois kyydistä… hah hah-haaaa… ja tässä me sitte seistään, eihän ne perhanat suostuneet edes hidastamaan vauhtia ja me lennettiin ratapenkkaan kuin Jussin pussit, iskettiin nokkamme multaan, seistään turpa murassa ja kattotaan kun ne vilkuttaa.
Siellä vilkuttaa ihana teologiystävämme Sinikka, siellä huutaa tämä nuorempi maanviljelijäpolvi, tämä uusi maaorja että "siinäpähän tunnette maanhajun nenässänne", siellä ilkkuvat entiset intellektuelli-ystävämme ravintolavaunun paskaisesta ikkunasta ja piirtelevät pirunkuvia lasipintaan ja juna painaa tuhatta ja sattaa kohti jyrkänteen reunaa.

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä Purkajat zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster