[ 3 ]

PASTORI

Matti Pajula

kirjoittanut Matti Pajula TIEDOKSI LUKIJALLE Tämä näytelmä on kirjoitettu lähinnä TV-kameraa ajatellen. Kuitenkin siitä tuli rakenteeltaan ja tapahtumiltaan sellainen, että katson sen soveltuvan pienten muutosten (jotka ovat tehtävissä jo valmiin suunnitelman pohjalta n. kahdessa viikossa) jälkeen nimenomaan näyttämötekstiksi. Siksi tarjoan sitä nyt teattereiden ohjelmistoon. Ystävällisin terveisin MATTI PAJULA (tätä näytelmää ei ole koskaan esitetty MP 1.11.05) Tämän näytelmän esitysoikeuksia valvoo SUOMEN NÄYTELMÄKIRJAILIJALIITTO – FINLAHDS DRAMATIGERFÖRBUND ry Vironkatu 12 B 00170 Helsinki 17 Puh 90-631796 Tekstin luovuttaminen toiselle henkilölle tai järjestölle kielletty. ***

Henkilöt

PASTORI, joka ei ole oikea pastori
OLAVI, pienviljelijä, metsuri
ATTE, copywriter
LEENA, edellisen aviovaimo, lääkäri
JUSSI, mainospäällikkö
LISSU, edellisen vaimo, opiskelija
KRISSE, kuuluisa näyttelijätär
ESSU, edellisen aviomies, näyttelijä
TANE, mainosgraafikko
TIMPPA, toimitusjohtaja, illan isäntä
CHRISTER, luova johtaja
ERE, elokuvaohjaaja
ARSKA, naistenlehden toimittaja
AIRI, trafic-sihteeri, eronnut rouva



Tapahtuu Etelä-Savossa, toimitusjohtaja Timpan kesähuvilalla, joka on entinen koulu
Pastori (54) ja Tane (30) kalastavat veneestä käsin. eteläsavolainen järvi, kaunis, kuulas ilta. Virvelit surisevat.
PASTORI:
Heittojen lukumäärä ratkasee, sano ennen Karppis-Ahti. Ei uskonu Ahti-vainaa taikuuteen, ei henkimaailmaan. Kun minä aina luin kantasuomalaisen kalastajanluvun, ennen vanhaan kun käytiin Savukoskella tammukanpyynnissä, niin Ahti aina vaan piruili mulle. Mutta minäpä se poika luin vain lukuni...
TANE:
Voi perhana! Mikä siinä on, ettei tämä lennä!
PASTORI:
Harjotuksen puute, herra graafikko. Ovat kätesi sileät kömpelöt kuolleet, oi sinä sivistyksen pilaama paskiainen. Katohan mallia, näin se lentää.
TANE:
Nyt on kiinni! Nyt on jotain!
PASTORI:
Eläin- vai kasvikuntaa?
TANE:
Ky...kyllä se potkii... ihan varmasti potkii... mä tunnen...
PASTORI:
(ottaa haavin) Tässä seison vierelläsi... luota mieheen, ole lujana niinkuin tammi. Luonto antaa jos antaa, Anna löysiä! Tohelo! Anna löysiä, ei väkisin! Huomaa verbi: Pyytää kalaa, se ei ole ottaa kalaa. Esi-isämme menivät nöyrästi pyytämään...
TANE:
Voi jumalauta kun on jännää...
PASTORI:
Tämä on totellista elämää - siinä ne tunnet siimasi päässä elämän potkut, luonto nykii sinä förpiiskattu kaupunkilaiskundi, sinä hukkaanheitetty kalastaja. Tunne lujasti sielussas tämä haikea hetki, tässä pilkahtaa palanen sitä mitä sinä voisit olla, jos ihmiskunta eläisi mielekästä elämää...
TANE:
Älä sä hälise Pastori... voi perhana kun se repii.
PASTORI:
Vetele jo täysillä! Älä anna nyt löysiä, ei yhtään löysiä.
TANE:
Vaan jos siima katkeaai?
PASTORI:
Vetele vaan, tuohon kolomeen metriin, siinä tulee viimeinen säntäys silloin annat taas jarrun kirskahtaa, annat pojan mennä.
TANE:
Milloin se säntää?
PASTORI:
nyy... yt! (kala ottaa vastapotkun)
TANE:
Junalauta, nyt se menee!
PASTORI:
Ei hätää lapsikulta. Pidä nyt vaan kulma.
TANE:
Mikä helvetin kulma?
PASTORI:
Vapa ja siima... näin... yhdeksässäkymmenessä asteessa... no niin ja nyt alat kelata täysillä, se on ihan kuitti poika.
TANE:
Juma... se tulee...
PASTORI:
Raaka veto vaani Ihan viereen että minä yllän siihen... tänne vaan, tänne vaan emoseni, veneeseen... hiiiiopl (Saavat hauen veneeseen. Hihhuloivat, lysähtävät lopuksi veneen pohjalle istumaan.) Onnea, sinä sileäkätinen graafikko. Elämäsi suurimpia hetkiä, otaksun?
TANE:
Arvaa, jumalauta. Elämäni ensimmäinen kala virvelillä. Onhan kuule hieno olo. Nyt otetaan viskit.
PASTORI:
Oikein puhut. (Asettaa hauen miesten väliin) Ota sinä kaulasta, ota luontoa kaulasta, sinä pimeitten kujien kasvatti! Ota poika elämä käteesi, ja mieti mikä siinä on parasta ja olennaista. Veikkaanpa että tämä hauki on parhaasta päästä, jos puhutaan nautinnoista sinun elämässäsi... tämä hauki ja mitä siihen liittyy: vesi tuossa allamme, tuo lokki tuossa lauluineen, tuo metsän kaihoisa viiva, nämä äänet, tämä tervattu lauta, voitettu taisto, kalan tuima tuoksu sormissasi, minäkin tässä vieressäsi - vanha kaveri. Onni on vaatimaton veitikka, veliseni - minulle se on se minun omatekemä mökki ja kolmen hehtaarin peltoni, klapinteko, puusyli, vaimon hymy ja hyvä kalasoppa, sitten sauna, kirja illalla, kalaanlähtö aamulla, hiki otsalla halkometsässä, viikatteen viuhe omassa ohrassa, vasikan ynähdys, pienen poikani pehmeä käsi omassani... en minä kaipaa enää kuule teidän bailujanne, entistä elintasoani, työtäni tyhjyyden palveluksessa, usko pois. Ota sinäkin Tane kiinni kaikseta minkä varmasti hyväksi tiedät ja rakenna koko elämäsi niissä aineksista. Heitä paha pois ja roiku hyvässä kiinni. Ei tämän hauen tartte olla sulle pelkkä ohikiitävä hetki, voi elämää elää muulloinkin kuin viikonloppuisin...
TANE:
Sinä se jaksat saarnata Pastori, hah-hah (puristaa haukea poskeaan vasten) otahan tuosta ryyppy.
PASTORI:
(ottaa ryypyn, hauki korahtelee) Kuuntele, ihmeellinen luonto, sinun sylissäsi, mutta katto paitaasi, muodikas paitasi elämän väreis-sä hehkuu hah-hah.
TANE:
Juma... menikö sitä paidalle, perhanan perhana... (pomppaa ylös, yrittää naivisti pyyhkiä kädellä paitaa, joka sotkeutuu verisestä kädestä yhä enemmän) ... jumalauta, tämähän sotkeentuu vaan lisää!
PASTORI:
Hah-hah, kuinka helposti lika irtoaa kaikissa lämpötiloissa, hahhah, eikö se oo sun tekemää mainontaa. (Nousee ja tarttuu Tanea hartioista, painaa hänet veneen pohjalle istumaan ja heittää hauen hänen syliinsä) Istu, sinä förpiiskattu kakara, ja naati, naati miehuutesi ensi hetkistä anna arkisten paitojen olla...
TANE:
Anna se pullo. Juma... (ottaa pitkät paukut) Mutta älä saatana sano mua kuule toukaks. Juma... vedä esiin isompi fisu kundi ja puhu sitte, häh-hää.
PASTORI:
Anteeksi pyydän, oi kalakuninkaani, temmeltävien tuulten kasvatti.., hah-hah... (Nauravat, suutelevat haukea.) {sn}5
Krisse (26), Essu (33) ja Jussi (34) istuskelevat rannalla. Krisse on kuuluisa näyttelijä ja filmitähti, Essu hänen näyttelijä-aviomiehensä, lähes yhtä pop. Jussi on normaalintyylikäs mainosmies, enkä tavalljsta älykkäämpi ja tunteikkaampi ja sitä tietä surumielisernpi. Koko seurueen rannallaoloa leimaa hirveä taistelu hyttysiä vastaan.
KRISSE:
Anna tänne se sun pusakkas Essu, mä en kestä noita elukoita... kato ny mun jalkoja, katto mitä kauheita paukamia.
ESSU:
(antaa puseron, johon Krisse kääriytyy) Mitäs tehdään nyt mun käsivarsilleni?
JUSSI:
Eiks ny kellään jumalauta tullu mukaan sitä hyttysoilia (iskee sääskiä ihollaan ja raapii) ... Minusta tuntuu että ne erikoisesti rakastaa just mun ihoani.
KRISSE:
Eipäs kun mun. Katto ny.
ESSU:
Minäki rakastan sun ihoas.
KRISSE:
Kunpa rakastaisitki yhtä tulisesti ku noi hyttyset.
JUSSI:
Pastori se aina leveilee ettei ne häntä syö ja vinoilee raskaasti meikäläisille kun ne kärsii moskiitoista... minkä pirun sille voi jos ne kerran koetaan ongelmana niin ne koetaan, mä en ainakaan oo koskaan halunnukkaan mikskään metsien ja vainioitten sankariksi, olkoon miesten miehet mun puolestani hyttysten ruokana, ihan vapaasti vaan saakeli. Pastori on maalta kotosin...
KRISSE:
Mä en tiedä... mä jotenki kuitenki niinku tykkään siitä pastorista...
ESSU:
Sähän tykkäät kaikista orangutangin näkösistä miehistä.
JUSSI:
Se on pirun originelli kundi. Kyl mäki tykkään siitä, oikeestaan pirusti... Eiks se itse asiassa aina vittuile teille mainosmiehille?
KRISSE:
Eiks se oo ittekki ollu mainosmies?
JUSSI:
On se joskus ollu, sehän oli meidän toimistossa. Nykyään se viljelee maata ja on opettajana jossain korvessa ja tekee kai se vaikka mitä...
ESSU:
Mutta haukkuu päätyökseen lähimmäisiään.
JUSSI:
Musta jotenki tuntuu... hah-hah... must jotenki tuntuu, että se pastori onki näillä meidän reissuilla niinku tilaushaukkujana, se on ku omatunto, siitä nautitaan masokistisesti...
KRISSE:
Tiiätsä onko se vasemmistolainen vai ei? Mä en ainakaan oo saanu selvää siitä?
JUSSI:
Mä en kuule todellakaan tiedä...
----
Grillipaikka koulun pihalla. Paikalla: Timppa (36) - pienen mainostoimiston toimitusjohtaja, rikkaan papan poika, symppis jahkaajatyyppi; Christer (32) - huippumuotitietoinen mainosmarakatti, luova johtaga, ystävällinen ja hyvätahtoinen; Leena (29) - hiljainen lääkäri, käytännön tuhertaja. Hääräävät grillipaikan kunnostuspuuhissa: asettelevat istuinpölkkyjä ja kattavat pöytää, valmistelevat illan grillijuhlaa.
CHRISTER:
Kyl mää oon ihmiset sitä mieltä, että istumapaikat merkitään. Must se on kiva, vaikka nyt ollaankin landella.
TIMPPE:
Mikäs siinä, tos on penna. (Christer ryhtyy kirjoittamaan lappuja)
LEENA:
Hei! Tietääks teistä kumpikaan onks täällä jossain sytytysainetta tohon grilliin?
TIMPPA:
Pitäs olla, siinä jossain grillin... ai perhana noita moskiittoja (tappaa sääsken iholtaan) ... siinä, kattele siitä jostain grillin läheltä.
CHRISTER:
Tiiätsä kerran Dublinissa, eräs John Dunkan... me ystävystyttiin sen kanssa jostain syystä... sillä oli ihana pubi ihan Dublinin keskustassa tai siinä ihan keskustan lähellä... me päätettiin pitää kerran kansainväliset bailut, näätsä mä tunsin kamalasti ihmisiä siellä, irlantilaisia tietenkin... mahan oon siellä ollu yhteensä vuosia - mä tunsin englantilaisia, ranskalaisia...
LEENA:
Mä en löydä!
TIMPPA:
An olla, kyllä mää haen sitte!
CHRISTER:
... ja mä tunsin tietenki suomalaisia ja skandinaaveja ja John tunsi lähes koko maailmana intialaisia, etelä-amerikkalaisia - mut kas teissa tietenkin, sivistystä näätsä, sitä piti Johnilla olla aina ympärillään... ja eipä silti, mäki tykkäsin Johnin ystävistä... näätsä: valtavia keskusteluja, ihan ihania keskusteluja, suuria kuvioita tiiätsä, ei sellaisiin päästä koskaan näissä piireissä... voi älä nyt tykkää matalaa sä tiiät mitä mä tarkotan...
TIMPPA:
Tottakai.
CHRISTER:
(ojentaa hyttyssuihkepullon Timpalle) Pa tosta, tää on kauheen tehokasta. Oli kuule kiva laittaa kaikki oikein niinku pitää, siilon kun me pidettiin ne isot bailut, näätsä, oli ihana suunnitella niitä. Me Johnin kanssa funtsittiin joka yksityiskohtaa päiväkausia, sitattiin hyvän, viileän olutlasin kanssa ja suunniteltiin... ne ihanat valkoiset seinät siinä Johnin pubissa, mustaa puuta sen kanssa, sä tiedät mitä on oikein vanha tyylikäs pubi fiilingeiltään, oothan sä käyny.
TIMPPA:
Oon, mutten Irlannissa, Englannissa paljonkin.
CHRISTER:
Ihan sama style... lähes ainakin - vivahteet erottaa vain spesialisti... no niin, John ja minä, sä et tiedä ku me nautittiin niistä kalaaneista jo etukäteen viikkokausia, sahan tiedät mut: mä oon aina ollu tämmönen bailujen intohimoinen järkkääjä...
TIMPPA:
Hahah, sikshän sä oot täällä.
CHRISTER:
Hahah, kuule se John, se oli kai lähes viiskytvuotias, jumalattoman tyylikäs gubbe, mut must se tuntu aina mua paljon nuoremmalta... ja voi itku sen ihanaa irlantia, sitä kuunteli ku musiikkia...
Atte (35) - huippuluokan copywriter ja kivikasvopelle, suomenlukunsa lopettanut pohjanmaan poika; Ere (38) - yhden näytelmäelokuvan tehnyt elokuvaohjaaja joka elää mainospätkien teolla; Olavi (40) paikallinen pienviljelijä ja metsuri-sekatyömies, joka usein auttelee Timppaa huvilanhoitohommissa. Paikka: autojen parkkeerauspaikka koulun läheisyydessä, kaksi autoista on upeita urheiluautoja.
ATTE:
(potkaisee Eren urheiluauton rengasta ja voihkaisee mukamas kivusta ja pitelee varvastaan) Ai perhana! Tää on sittenkin liian kova rauta nmlle. Taitaa olla paras ottaa elämälle uusi päämäärä. Hahhah, Onks tämmönen sun elämäs päämäärä?
ERE:
Hahhah. Onks tämmönen sun elämäs päämäärä.
ATTE:
On.
ERE:
En mä tiiä (istahtaa autonsa konepellille) ... tottakai se on naurettava tää tämmönen kärry, mutta mää kerran 16-vuotiaana... mää muistan paikan ja ajankin ihan tarkkaan... mää tulin siilon vannoneeks että mulla on tämmönen joskus, perkele, nyt on. Oikeastaan mä voisin lahjottaa sen sulle.
ATTE:
Älä jumalauta. Älä laske leikkiä vakavasta asiasta.
ERE:
Hahhah. En mä laske leikkiä... tai eihän se eukon vuoksi käy, sekin on maksanu tätä rakkinetta... mä itte kyllä oisin valmis luopuun siitä. Mut on sillä vaan kuule kiva ajaa, jumalauta siinä kuule rentoutuu. Kun sä kuule päivän tälläät typeriä ihmisiä kameran eteen, ohjaat ja passaat saatana, niin tekee kuule mieli mennä mahdollisimman kovaa ja kauas, edes hetkeks pois työympyröistä.
ATTE:
Niin suliahan on se mahtava kuuluisa bungalovis siellä Kauniaisissa.
ERE:
Sitäki mä tartten irrottautumiseen, me molemmat tarvitaan eukon kanssa...

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä Pastori zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster