[ 24 ]

PIETARI TOROPAISEN PILVILINNA

Matti Pajula

Kalle Isokallion romaanista dramatisoinut Matti Pajula


10 miestä, 6 naista
Mitä tekee suomalainen tosimies silloin kun sydän alkaa äkkiä oireilla ja iäisyyskysymys ensimmäisen kerran tosissaan täräyttää? Jos tosimielien nimi on Pietari Toropainen ja mies on tehnyt kansakoulupohjalla satojen miljoonien omaisuuden, niin totta kai mies sanoo silloin itselleen: "kai minä nyt osaan itseni taivaaseen jäljestää!"
Miten Pietu esikuntineen asian hoitelee? Vai hoiteleeko? Onnistuuko mies lunastamaan itselleen taivasosuutta? Pääseekö rahalla taivaaseen? Riittääkö aikamme usko rahan voimaan? Ylittääkö hän sopivaisuuden ja sovinnaisuuden rajat?
Pietu herää ankarien rapujuhlien krapulaan, sydän oireilee ensimmäisen kerran tosivakavasti. Lähtökö edessä? Mihin lähtö? Taivaaseen haluttaisi, mutta pääseekö sinne, kun tappamista lukuun ottamatta kaikkia käskyjä on tullut rikottua useita kertoja.
Pietu alkaa huseerata firmojensa huippu lakimiesten ja muiden huippuhuijareittensa avulla itseään taivaaseen. Soitetaan arkkipiispalle: - pääseekö teollisuusneuvos taivaaseen, jos sen firmat ovat maksaneet kirkollisveroa vuosien mittaa yhteensä seitsemäntoista miljoonaa? Ei kuulemma pääse.
Mikä se semmoinen kirkko on, jossa ei saa rahalleen vastinetta. Pietu esikuntineen päättää perustaa oman kirkon. Tytär Maria päättä puolestaan perustaa - isästään huolestuneena - vanhusten avohoito-organisaation. Matkan varrella suunnitelmat yhdistetään. Perustetaan pelastuskirkko, jolle Pietun huippulobbaajat hankkivat vielä verotusoikeuden. Kirkon kotipaikkana on Korpijärvi, Pietun kartano-huvilan sijaintikylä.
Korpijärven kuoleva kylä säntää uuteen nousuun - kituvat maanviljelijät ja työttömät saavat uusia huimia mahdollisuuksia. Uusi kirkko tarvitsee uuden jumaluusopin ja tietenkin teologin sitä väsäämään. Sellainenkin löytyy. Ilari, Jakomäen juuri potkut saanut kirkkoherra palkataan hommiin. Syy potkuihin: -lupaillut jakomäkeläisessä kapakassa työttömille liian heppoisin perustein taivaaseen pääsyä ja naukkaillut itsekin kossuvissyä. Siis mies on kuin luotu Pietun tarkoituksiin.
Ilari siirtyy Korpijärven kartanoon väitöskirjaa tekemään ja kirkkoa perustamaan, hilaa myös tutut työttömänsä mukanaan apumiehiksi. Ilari tutustuu Maria-tyttäreen ja lopulta vietetään heidän häitään. Pelastuskirkon liepeille syntyy menestyvää kansainvälistä bisnestä, Brysselistä keinotellaan liiterirahaa avuksi ja kansainvälinen menestystarina on valmis. Tosin valtionkirkko on kateellinen ja työntää kapuloita rattaisiin, häkäilemäton kirkkohallituksen asessori järjestää vakoilua Korpijärvelle - mutta lopulta vetää vesiperän.
Marian ja Ilarin häissä tapahtuu lopuksi yllätyksiä enemmän kuin on tarpeen.

Henkilöt

PIETU (Pietari Toropainen) teollisuusneuvos
MARIA ed. tytär
ILARI ent. kirkkoherra
PEKKA asianajaja
PALLE suunnittelija
NIUKKANEN asessori
KAPPALAINEN naispappi
TIKANHEITTÄJÄ työtön
RAILI työtön
PAAVO työtön
SEIJA kauppias
TEUVO maanviljelijä
PIRKKO emäntä, ed. vaimo
ILMARI maaseutuyrittäjä
DEKAANI teol.tiedekunnan dekaani
VALTIOVARAINMINISTERI ministeri
ÄÄNI-1
ÄÄNI-2
ÄÄNI-3



Prologi

Pietu, Maria, Pekka, vieraita sekä daameja että miehiä
Teollisuusneuvos Pietari Toropaisen kartano Korpijärvellä. Pietun lähipiirin rapubileet ovat meneillään, vauhti on kova. Istutaan pöydän ääressä, ryystetään, ryypätään ja lauletaan. Pöydällä on kullakin edessään lautanen, jolla vuori kertaalleen syötyjä rapuja ja paljon pulloja, jotka kilisten kaatuilevat. Pietu nousee horjahtaen seisomaan ja nostaa snapsilasia.
PIETU (hutikassa)
Ja sitten otetaan viidennellekymmenennelle sakselle... tästä kartanosta ei saksniekat lopu eikä viina! Ja jos ravut loppuu, niin sen kun imeskellään niitä taas uudelleen, ei nissä alussakaan mitään syötävää ole! (yleistä naurua) Pekka?
PEKKA (aloittaa laulun)
"Minä olen Ensio Siilasvuo, enkä minä koskaan viinaa juo, ja jos minä viinaa juon, en ole Siilasvuo! Hei...!"
PIETU
Hei hei hei... minä ole mikään kentsu vaan teollisuusneuvos... ja juon viinaa kun sitä on tarjolla ja silloinkun kun tarjoan sitä itse, koska minä olen olen Pietari Toropainen! Hei... (kaikki juovat ja Pietu horjahtaa ja vajoaa sohvalle, josta alkaa kuulua kova kuorsaus)

1. Kohtaus

Pietu herää ankaraan krapula-aamuun kartanossaan Korpijärvellä.
Nousee sohvalta, jossa nukkunut täysissä pukimissaan rapubileitten jälkeen. Hoippuu peilin ääreen, pitelee sydänalaansa.
PIETU
Ei, ei hemmetti... mitä siinä pompit... asetu nyt! Ethän sinä ennen ole tätä minulle tehnyt. (iskee nyrkillä rintakehäänsä) asetu kun Pietu käskee!... eikö sana kuulu? Nyrkinkokoinen lihas... etkä alistu. Minua ovat kuule totelleet presidentit, pääministerit ja kaupunginjohtajat, jopa oman virman pääluottamusmieskin on totellut, kun sen on uhannut irtisanoa...
Ei, et asetu... Jumalauta... noutajako tässä on tulossa...
(Vääntäytyy istumaan, pelästyy tosissaan)
Joko tuli lähtö Pietulle... ei hitto. Ei minulla ole aikaa niin tyhjänpäiväiseen puuhaan kuin kuolemiseen... tytär on naittamatta... parturissakin pitäisi käydä...
... tai entäpä jos sittenkin, alkavat olla mittarinlukemat semmoiset, ja onhan tuota tullutkin... eletyksi. Kai tätä elämää voisi pitää ainakin maallisilla mittareilla mitattuna onnistuneena... rahaa on tullut ja sitä on pantu huolettomasti menemään, vaikka on sitä kyllä sukan varteenkin jäänyt. Tappamista lukuun ottamatta kymmentä käskyä on tullut rikotuksi useaan kertaan. Virkamiehiä ja poliitikkoja on lahjottu, verottajalle valehdeltu, huorin on tehty, himoittu ja naitu kavereiden vaimoja, liikekumppaneita on tullut kusetetuksi...
Kaiken kaikkiaan: on eletty täyteläistä ja rikasta suomalaisen yrittäjän elämää... hehheh... (vakavoituu äkkiä)
Mutta entäpä tuonpuoleinen? Mitäpä tuumaa se isäntä siellä... eehehehe... ei... ei Jumala voi olla päästämättä taivaaseen miestä, jonka firma on maksanut miljoonien verot kirkolle. Ja koska firma on minun, niin kai ne verot on sillon niin kuin minun maksamiani... (katsoo ylös, puhutteleee Jumalaa)... vai mitä? Ainakin minun moraalini mukaan... jos virkamies kunnolla lahjotaan, niin tämän tulee sen jälkeen olla uskollinen sille, joka taskut täytti. Niin se on rakennusalalla toiminut ja kaikki ovat olleet sellaiseen menoon tyytyväisiä... niin etkös sinäkin? Ei se niin saa olla, että rahat kelpaavat, mutta Pietu ei.
(Tulee ankariin tunnontuskiin, vääntelehtii sohvalla, ottaa ryyppyjä)... ei saamari... ei ei ei... mitä tämä on... eihän tätä ennen... ei koskaan aikaisemmin... (itkee, vaipuu horrokseen)
ÄÄNI-1 (entinen liikekumppani)
Panit Pietu rahat omiin taskuihisi!
PIETU
Kuka sinä olet?
ÄÄNI-1
Matti, jonka ajoit kuolemaan.
PIETU
Oletko sinä kuollut?
ÄÄNI-1
Ryyppäsin itseni hengiltä.
PIETU
Sen kerrostalon vuoksiko?
ÄÄNI-1
Yhdessä tehtiin ja sinä veit kaikki rahat.
PIETU
Sinähän olit siinä vain takaajana.
ÄÄNI-1
Lupasit puolet tuotosta ja...
PIETU
Riski oli minun! Voitot kuuluivat minulle, sinä...
ÄÄNI-1
Valehtelet Pietu! Sinä tiedät sen. Tule tänne Pietu, täällä ei valehdella.
PIETU
Ei ei, enkä tule! Matti, älä mene!... Mattiii! Odota, sovitellaan... älä mene Matti, saat viiden kerrostalon hinnan heti käteen... saat kahdeksan ... kymmenen! ... älä mene Matti.... (itkee)
ÄÄNI-2 (nainen menneisyydestä)
Pietu.
PIETU
Kuka sinä olet?
ÄÄNI-2
Etkö tunne, vai etkö halua?
PIETU
Liisa!
ÄÄNI-2
Sinun nuoruudenrakkautesi. Tai yksi niistä.
PIETU
Kuka sinulla on mukanasi ?
ÄÄNI-2
Hän on poikani.
PIETU
Komea poika. Onnea.
PIETU
Katsopa kuinka on isänsä näköinen poika.
PIETU
Saattaapa tuo ollakin kun en isää tunne.
ÄÄNI-2
Kyllä sinä tunnet. Katsopas hänen silmiään Pietu, ja korvia.
PIETU
Kehtaatkin esitellä aikuista miestä kuin puudelia koiranäyttelyssä.
ÄÄNI-2 (kuiskaa:)
Pietu, lapsenruokkomaksut korkoineen ovat nousseet jo kolmannelle miljoonalle!
PIETU
Turha siinä on vonkua kun todistuskappale on liki nelikymppinen ja rikos siis vanhentunut... mene matkoihisi... mene mene mene...
Meni onneksi... (ottaa ryyppyjä)
ÄÄNI-3
Pietu!
PIETU
Kuka perhana siellä nyt!? Pelkkä puliukkohan sinä olet. Ei tipu pennin hyökkynää.
ÄÄNI-3 (virkaheitto kaavoituspäällikkö)
Kaavoituspäällikkö minä olen, se virkaheitto, jonka sinä kavalsit...
PIETU
Pois... pois pois pois! (heittää viinapullon pois, kaataa vesikannun päähänsä, repii itsensä irti harhoista)... taisinpa käydä helvetin porteilla, ja siellä ei näköjään tapaa muita kuin vanhoja liikekumppaneita ja entisiä vaimoja. Niiden seurasta olen jo saanut tarpeekseni. Ei sinne. Kuoleman jälkeinen elämä on saatava varmemmalle pohjalle.
(Näppäilee puhelun vierastaloon) ... kun pelkän kansakoulun käynyt mies on osannut tehdä omin avuin satojen miljoonien omaisuuden, kai semmoinen mies osaa itsensä taivaaseen järjestää..
(Puhelimeen:) Pekka, Pietu täällä. Tänne heti! Päärakennukseen! ... ... Saat ryypyn, mutta nyt on kysymys isommista asioista kuin krapulasta... (kuuntelee)... talousjohtaja ei tule! Tulet yksin! Tässä ei ynnälasku auta. Nyt tarvitaan juristia puolustamaan minun oikeuksiani. Muistele tullessasi miten Mooseksen laki menee... on täällä raamattu jossain, ellet muista! (sulkee puhelimen)

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä Pietari Toropaisen pilvilinna zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster