[ 25 ]

TULITIKKUJA LAINAAMASSA

Näytelmä
Maiju Lassilan romaanista
dramatisoinut

Matti Pajula



Maiju Lassilan klassikkoromaani on varmaan poikinut Suomen ennätyksen erilaisia dramatisointeja. Lainaan oman dramatiosointini selittämiseksi raahelaisen ensi-esityksen käsiohjelmaan kirjoittamani tekstin:
ARVOISA KATSOJA!
Tervetuloa juhlimaan kanssamme 20-vuotista Pekkateatteria! Miksi me juhlimme juuri tällä näytelmällä? Siihen on vankat syynsä: Kirjailija Maiju Lassila (silloiselta nimeltään Algot Tietäväinen) oli täällä ensimmäisessä opettajan paikassaan! Ja hän oli myös aloittamassa raahelaista teatterintekoa vuonna 1892 täkäläisessä työväenyhdistyksessä - siis juhlikaamme myös kaupunkimme 110 vuotta täyttävää järjestöpohjaista teatteri-toimintaa!
Edessäsi temmeltävät kohta Suomen kansan rakastetuimmat koheltajat: Ihalainen ja Vatanen - ja possu. Mikä on saanut nämä isännät pysymään teattereittemme kesto-naurattajina lähes sata vuotta? Mikä heidän naimapuuhissaan niin naurattaa? Miksi kaikkitietävä nykyihminenkin yhä vain tahtoo hihittää näille yksinkertaisille naimakauppojen hierojille? Eiväthän nämä äijät näytä tietävän mitään romantiikasta - eivät mitään Vapaasta Seksistä, saatikka kaikki nielevästä Suuresta Rakkaudesta... kunhan sekoilevat ja iskevät milloin mihinkin Kaisaan - ja vielä mokomat näyttävät pitävän tärkeänä näiden kaisojen työkuntoa ja mittailevan himokkaasti heidän omaisuuksiaan ja myötäjäisiään...
Miten me - me Kauniit ja Rohkeat - miten me niin viehätymme heidän rahvaanomaisista naimapuuhistaan? Mehän olemme jo aikoja sitten sivistyneet ulos heidän alkukantaisista naimatavoistaan! Vai olemmeko?
Vai ovatko nuo äijät ja akat sittenkään niin yksinkertaisia, niin eläimellisiä...? Jospa he ovatkin salaviisaita? Tai olisimmeko me itse jotenkin sivistyneet liikaa näissä naima-asioissa...? Mietipä tätä kanssamme - Arvoisa Katsoja - jos naurultasi ennätät!
Viihtyisää kesäteatteria !
toivottavat Matti Pajula
ja Pekkateatterin väki
sekä Algot Tietäväinen, opettaja Raahesta
Näin syntynyt uusi dramatisointi on sittemmin kelvannut monille kesäteattereille ympäri Suomea.

Henkilöt

Antti Ihalainen tilallinen
Anna-Liisa ed. vaimo
Jussi Vatanen tilallinen leskimies
Kaisa Karhutar leskivaimo kaupungista
Tahvo Kenonen kuleksiva räätäli
Pekka Hyvärinen tilallinen
Heta ed.vaimo
Anna-Kaisa edellisten tytär
Hyvärisen lapsia
Ville Huttunen suulas tilallinen
Miina maalainen naisihminen
Maija Liisa naapurin emäntä
Mulon Partanen tilallinen kosiomies
Turtiainen puhemies
Ristiina Vatasen piika
Join poikia/tyttöjä kaupunkilaisnuoria/lapsia
Rahtilaisia
Poliisi
Tuomari
Lääkäri
Ääni yleisön joukosta
(jälkimmäisiä voi hyvin tehdä kaksoisrooleina)



01. Kenonen lähtee Liperiin

Tiellä. Kenonen, ääni yleisön joukosta
Kenonen tulee, ottaa ryypyn.
KENONEN (yleisölle)
Älkää kattoko tuolla tavalla! Minä Kenonen otan lähtöryypyn ja sillä hyvä... (ottaa taas ryypyn) huhhuh... väkevää... ja väkevää sen pitää ollakin ennen kuin Kenosen laisen miehen kellistää.
Tahvo Kenonen lähtee tästä pitäjästä että pölähtää... (lähtee)
ÄÄNI (yleisön joukosta tai katsomon takaa)
Mihin se Kenonen lähtee!?
KENONEN (palaa rähisemään)
Liperiin! Liperintaipaleelta on Kenonen syntyisin. Ja Liperiin tästä taas lähdetään painautumaan.
ÄÄNI
Kas kun tällä Tahvolla ei ole perikuntaa, liekö aikonutkaan!
KENONEN (suuttuu)
Älkää te puhuko aina niin, jotta Tahvo ei ole aikonutkaan! On se Tahvo aikonut ja sitä Kenostakin aiottu! Sitähän minä ajattelin Matikaisen Anna-Liisaa, joka nyt on sen Antti Ihalaisen akkana. Sillä kun oli Ihalaisella talo, niin se Ukko Matikainen alkoi siinä välissä häklättää ja Anna-Liisa meni sille Ihalaiselle... se saikin vähän ruman miehen.
Ja sitten minä aloin ommella ja juoda (ottaa ryypyn)
ÄÄNI
Onko Kenosella ollut muita tarkastuksen alaisena kuin tämä Anna-Liisa?
KENONEN
On tällä pojalla ollut! Sekin rikkaan Hyvärisen tyttö Anna-Kaisa juoksi hulluna Kenosen perästä... hulluna juoksi ja nyt on vanhana piikana. Älkää luulko jotta Kenonen on noin tuostaan saatavana... e-heh! ...
Sen Anna-Liisan, joka on Hyvärisen akkana, minä olisin huolinut, mutta en sitä Hyvärisen tyttöä. (juo, vääntää itkua)... mutta kyllä Anna-Liisakin oli vesi silmissä kun minusta ero tuli ja piti Ihalainen valita... mutta niin sanoi Anna-Liisa että 'elä sinä, Kenonen, sure; kun Ihalainen sattuu kuolemaan, niin sinut minä sitten otan!' ja minä sanon teille, että kyllä jos vain Ihalainen kuolisi, niin Kenonen se Anna-Liisan etsisi!
ÄÄNI
Ja Liperiin olet taas menossa?
KENONEN
Liperiin vetää Kenosta. Liperissä se on vasta oikea Suomi!... ja Anna-Liisa... (Menee)

02. Antti lähetetään

Ihalaisen tuvassa. Anna-Liisa, Miina, Antti
Antti torkkuu penkillä, Anna-Liisa askaroi
MIINA (tulee)
Päivää taloon.
ANNA-LIISA
Ka Miinahan se. Päivää.
MIINA
Sinulla sitä Anna-Liisa tuota vaivaamista riittää. Ja ite Ihalainen, se taitaa nukkua.
ANNA-LIISA
Nukkuikohan se nyt jo siihen? Aamusella nousikin aikaseen ahosta puimaan, niin jotta ei tuo ole kumma jos nukuttaakin.
MIINA
Poikkesin minä Jussi Vatasen talossakin.
ANNA-LIISA
Jaa. Jokohan se on Vatasen musta lehmä poikinut?
MIINA
Senkö Jussi Vatasen lehmä?
ANNA-LIISA
Sen.
MIINA
Johan se kuulu poikineen.
ANNA-LIISA
Lehmisvasikankohan tuo teki?
MIINA
Lehmisvasikan oli tehnyt.
ANNA-LIISA
Heittiköhän Jussi sen eloon vai tappoiko?
MIINA
Eikö tuo liene tappanut.
ANTTI (unen läpi)
Onhan sillä Jussilla karjaa. Montakohan lypsävää päätä sillä nyt on?
ANNA-LIISA (katsoo Anttia)
Heräsikö tuo... (menee katsomaan) ei kun nukkuu.
MIINA
Ekö tuolla lie viisitoista.
ANNA-LIISA (huutaa Antille)
Viisitoista! Sanoo Miina, kuuleeko se?
ANTTI
Vai viisitoista.
MIINA
Viisitoistahan sillä on.
ANNA-LIISA
On siinä talossa maitoa... menisi se semmoisessa talossa oma emäntäkin.
MIINA
Eikö tuo Jussi tuota vielä ottanekin... Johan siitä tuleekin sen Loviisa vainajan kuolemasta umpinainen vuosi kuluneeksi.
ANNA-LIISA
Jokohan sillä Pekka Hyvärisen tytöllä on miten paljon ikää.
MIINA
Eikö tuo liene jo niillä paikoin.
ANNA-LIISA
Vai jo niillä. Eikö tuo sitten joutaisi hänkin siitä vanhempiensa luota pois... ja eikö tuo Jussi Vatanen sitä aikonekin?
ANTTI (unen läpi)
Sitäkö Hyvärisen tyttöä?
MIINA
Sitähän ne sanovat sen ajattelevan.
ANTTI
Kenonenhan se...
ANNA-LIISA
Mitä se Kenosesta höpäjää?
ANTTI
Sitä Hyvärisen tyttöä.
ANNA-LIISA
Kenonenko ajattelisi Hyvärisen tyttöä?
MIINA
Onhan siitä ollut puhetta kylillä siitäkin ajattelusta.
ANNA-LIISA (tarkistaa että Antti nukkuu)
Nukkuu se... (kuiskata tuiskaisee Miinalle:) puhuvat mitä puhuvat kylät. Minä se satun tietämään, että ihan muuta se on ajatellut Kenonen.
MIINA
Ähää!
ANNA-LIISA
Mutta olisipa tuossa Hyvärisen tytössä Jussille eukkoa kylläkseen...
Vaikka sitähän se Kaisa Karhutarta kuuluu Vatanen aikoneen alkuaan, vaan siihenpä tuo sitten Loviisa-vainajaan lopultakin kietoutui.
MIINA
Vatasen Jussiko?
ANNA-LIISA
Niin... Karhutartatahan se alkuaan on ajatellut.
MIINA
Ähää!
ANNA-LIISA
Se Karhutar meni näet sitten sille Petrovaaran Makkoselle, ja ne muuttivat pois koko Liperistä... eikö tuo Joensuussa asune nyt miehineen. Se Karhutar näet tahtoi kaupunkiin.. Vaikka liekö tuo siellä sen kummempi...
MIINA
Tokko tuo lienee... kurjuudessahan tuo kuuluu Littilän Hakulisen perhekin siellä kaupungissa elävän.
ANNA-LIISA
Johan minä sanoin Karhuttarelle, että olisi vain mennyt Jussi Vataselle. Ei siinä talossa olisi tarvinnut leivättä syödä.
MIINA
Hyväntahtoinen mieshän se Jussi on. Ja tanakkatekoinen.
ANNA-LIISA
Onhan se Jussi Vatanen tasaantunut, vaikka ne olivat pienestä pojasta tämän Ihalaisen kanssa aina yhdessä. Eivät ole juoneetkaan sen jälkeen, kun löivät humalassa sitä Niirasen tytön isää ja saivat maksaa sovinnaisiksi sen katkotuista kylkiluista neljä lehmää.
MIINA
Vai eivät ne sen jälestä ole juoneet. Johan siitä on kolmattakymmentä vuotta.
ANNA-LIISA
Eivät. Tämä Ihalainenkaan ei ole sen jälkeen senkään vertaa maistanut koko viinan näköistä, että olisi vedellä pessyt silmiäänkään muualla kuin minkä saunassa toisinaan sattuu.
MIINA
Ähää!
ANNA-LIISA
Eikä siitä olisi koko sen Niirasen lyömisestä tullut sen enempää puhetta, mutta kun se Niiranen itse näet rupesi turhia käräjöimään ja rettelöimään semmoisesta jonninjoutavasta asiasta, kuin nyt näistä kylkiluistaan, niin nämä miehet sanoivat, jotta annetaan sille lehmä joka kylkiluusta, joka siltä tapellessa oli katkennut, niin ei turhista rettelöitse ja manuuttele...
Mutta nyt me keittää höyräytetään kahvit... mutta herranjesta, eihän täällä ole tulitikkuja... ei tikun tikkua. Loppuneet ovat.
MIINA
Vai loppuivat teiltä tulitikut.
ANNA-LIISA
Loppuivat... joko sinä Ihalainen teit tammalle appeen?... nukkuikohan se nyt jo siihen? Saisit Ihalainen mennä siitä hakemaan vaikka Hyvärisen ukolta tikkuja!
MIINA
Ei se kuule, se nukkuu.
ANNA-LIISA
Koko päivänkö sinä siinä makaat ja utvotat?! (ottaa leipälapion ja mäjäyttää Anttia) ala nyt jo nousta siitä ja mennä Hyvärisestä tulitikkuja hakemaan!
ANTTI (nouse verkkaisesti)
Vai jo siitä on yli puoli vuotta Vatasen Jussin eukon kuolemasta.
MIINA
Johan siitä on.
ANTTI (haparoi piippunsa ja lakkinsa)
Sitä tulitikkuako sinä sanoit, jotta hakea Hyväriseltä?
ANNA-LIISA
Tikkujapa hyvinki! Mene nyt jo siitä, äläkä vetelehdi koko päivää!
Antti menee.
MIINA
Lähtipäs se Ihalainen hakemaan tikkuja.
ANNA-LIISA
Lähti.

03. Puhemehelle töitä

Tiellä. Antti tulee ison kelon luokse. Antti, Jussi
ANTTI
Siinä se on paksu petäjä... pätii siinä kuoltua pötköttää.
Ei siinä tarvitse muuta kuin kovertaa vain ontoksi, ja kirstu on valmis. Ja sopii siihen yhden miehen raato, vaikka hänellä olisi vallesmannin maha. (koputtelee puuta) ...ontto se taitaa olla... ja saisi ollakin, ei tarvitsisi kuoltua muuta kuin vain sahaisi poikki ja sitte pujottaisi ruumiin reikään, niin siellä sitä olisi... panisi vain tulpan reiän suuhun, niin olisi kuin puupullossa.
Kun sattuisi vielä Anna-Liisakin kuolemaan samana päivänä, niin pujottaisi molemmat samaan reikään ja vetäisi hautaan. Menisiköhän semmoinen kahden ruumiin pituinen ruumispölkky yhdessä reessä, ilman takarekeä?
Ainakin jäisi takimaisen ruumiin pää jo reen kannan taakse riippumaan... keikkoaisi vielä pölkky päälleen ja alkaisi takimmaisen ruumiin pää kolista tietä pitkin! Ei perhana sitä voisi ilman takarekeä vetää!
JUSSI VATANEN (tulee)
Ptruu! Ka siinähän sinä oletkin... minä tässä olen sinne sinua tapailemaan tulossa.
ANTTI
Tässä! Luosovaaran Kettuseltako sinä tämän (sen) tamman vaihdoit?
JUSSI
Luoso-
ANTTI
Paljonko annoit väliä?
JUSSI
Siinä satamarkkasen korvilla.
ANTTI
Vai sata. Minnekä sinä menet?
JUSSI
Ka sinnehän minä sinua tapailemaan, kun olisi vähän sitä asiaakin ollut... vaikka voihan tässä kääntyä takaisinkin, kun sinäkään et ole kerran kotona.
(Kääntää hevosen) tule sinäkin istumaan (Antti nousee kärrille) minnekä sinä olet menossa?
ANTTI
Hyväriseenhän minä. Anna-Liisa siinä paistoi leipää, niin rupesi kärttämään, jotta menisit siitä nyt joutessasi vaikka Ukko Hyvärisen luona käymään.
JUSSI (riemastuu)
Sinulla sitä ei ole vielä mitään hätää, kun on vielä oma Anna-Liisa elossa.
ANTTI
Onhan se siinä vielä ollut... Anna-Liisa. Vieläkö se viuhauttaa häntäänsä tämä tamma?
JUSSI
Ei se viuhauta, kun piiskalla antaa ihan tosissaan...
Menisihän siinä meidänkin talossa yksi Anna-Liisa kun sattuisi sopiva.
ANTTI
Onhan se hyvä olemassa talossa oma eukko.
JUSSI
On tänäkin vuonna viisitoista poikivaa ja kolme hiehoa.
ANTTI
Tarpeenhan siinä olisi oma lehmien ruokkija sinullakin.
JUSSI
Olisihan se apuna siinä, mutta on siitä eukostakin riesaa, kun sattuu oikein äkäluontoisen saamaan.
ANTTI
Sitähän ne Hyvärisen tyttöä kehuvat akat kovasti toimen ihmiseksi.
JUSSI
Montakinhan sitä kehutaan tyttönä, mutta minkälainen lienee sitten luonto, kun akaksi kerran pääsee! Kukapa ne tytöt osaa jullilleen arvata ennen akaksi tuloa, ja tutkia kaikki niiden pelit ja konstit.
ANTTI
Eihän niitä tiedä. Vaikka eikö tuo liene tämä Hyvärisen tyttö äitiinsä tullut. Ja eihän sen äiti ole mikään toraluontoinen...
JUSSI
Naihan se Holopainenkin Koistisen tytön ja sai semmoisen riesan rekeensä... vaikka eihän senkään tytön äiti niitä kaikkein kehnoimpia akkoja ollut.
ANTTI
Eiköhän se Pekka Hyvärinen antane tytölleen tuhat markaa rahassakin ja siihen vielä lehmät ja muut kapistukset kaupanpäällisiksi.
JUSSI
Mitäpä niistä eukon myötäjäisistä. Suurentelee sitten vain niistä. (menoksi pysähtyneissä tunnelmissa. Tullaan Hyvärisen kohdalle, pysähdytään, Antti laskeutuu kärryiltä, on jo etääntymässä kohti Hyväristä...)... sitä minä tässä ajattelin! (Antti pysähtyy, rientää takaisin)... että kun sinä nyt muutenkin sinne Hyväriselle olet menossa, niin jos tuota sitten kysyisit sitä tyttöä... kun häntä nyt niin hierot minulle.
ANTTI
Ka saapihan tuota ottaa puheeksi.
JUSSI
Eipähän tuo ota, jos ei annakaan... enkä minä häntä muuten, vaan kun sinä tässä rupesit sitä niin kovasti tahtomaan ja tyrkyttämään.
ANTTI
Enhän minä semmoista ajatellut. Muuten vain läksi puheeksi se Hyvärisen tyttö, sitä kun akat sitä niin kehuvat.
JUSSI
Tulisit sitten sanomaan, jos se suostuu tulemaan. Niin mennään sitten yhdessä ostamaan kaupungista kihlakomppeet.
ANTTI
Ka saapihan tuota tulla.

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä TULITIKKUJA LAINAAMASSA zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster