[ 31 ]

PATRUUNA

Matti Pajula



Tematiikasta:
Karakterisoinnista ja näyttelijäntyöstä:
Koska näytelmän päähenkilöksi asettuu ilman muuta kollektiivi, kyläyhteisö, henkilöiden karakterisointi jää monien pienten roolien osalta ohjauksen ja näyttelijän oman luonteen ja habituksen varaan. On pakko käyttää runsaasti suuria joukkokohtauksia, joissa kylä puhuu, siis päähenkilö on läsnä. Silti olen pyrkinyt rakentamaan jokaiseen rooliin niin paljon luonnetta kuin tila ja juonen eteneminen on sallinut. Yhdessä ohjaajan kanssa myös pienistä rooleista voi rakentaa hienoja ja haastavia suorituksia. Tämä asettaa tietenkin myös pienille rooleille erityisiä vaatimuksia, osaamista ja lujaa yhteishenkeä, älyä ja tajua kokonaisuudesta jota yhdessä rakennetaan. Tämän näytelmän esitys on pitkälti juuri pienten roolien viitseliäisyyden varassa.
Olen pyrkinyt rakentamaan paljon naisrooleja, joista monet jäävät väkisinkin pieniksi jo ajan patriarkaalisen, jopa sovinistisen hengen vuoksi, mutta olen juuri näiden "syrjäytettyjen" naisten osuuteen pyrkinyt rakentamaan myös "naisen alkavan nousun siemenen", jonka hyvä näyttelijäntyö toivon mukaan pystyy tuomaan näkyviin.
Tärkeä karakterisointiin vaikuttava tekijä on myös uskollisuus tositapahtumille ja oikeille historian henkilöille. Näytelmähän on myös "totuusnäytelmä", joka pyrkii tuomaan katsojalle katharsiksen, puhdistavan elämyksen esi-isien rankkojen kokemusten kautta. Ja niille kokemuksille pitää olla uskollinen – eikä ruveta "taiteilemaan" väärällä tavalla. Uskollisuus tositapahtumille oli itse asiassa helppoa, koska todellisuus on tässä tapauksessa "taidetta suurempaa". Teillä juankoskelaisilla on näissä tapahtumissa harvinaisen suuri ja ajankohtainen draamallinen aihe, kuten yllä olen yrittänyt todistaa.
Forsbergin tutkimus antoi kuitenkin muutamia viitteitä ihmisten luonteista. Sieltä löytyi herkullisia "todistuksia" merkillisistä jännitteistä ihmisten välillä – ennen muuta Antin ja Uolun, joiden keskinäistä vihaa en edes pyrkinyt selittämään. Se oli kuitenkin olemassa, eikä lopultakaan kovin harvinainen lähisukulaisten kesken – varsinkaan tämmöisten tapahtumien pyörteissä. Isompienkin roolien kohdalla roolien karakteerit jäävät kuitenkin lopulta fiktiivisiksi.
Jännitteistä, rakenteesta:
Todelliset tapahtumat tarjosivat näytelmälle erinomaiset jännitteet, kohtaus kohtaukselta. Jännitteet rakentuvat ihmisten välisten ristiriitojen varaan kussakin kohtauksessa, esim. ensimmäisessä kohtauksessa miehen ja vaimon välinen riitely, jatkossa jännite on patruunan ja kylän välillä, sitten murhapäätöksen vaikeus synnyttää ristiriitoja, tuore keyrittyläinen herätysliike tuo ristiriitaisia tunteita, päätöksen toteuttamisen salaperäiset vaiheet, action-jakso ääniefekteineen, salailu murhan jälkeen, kenen tulee tietää, kenen ei, kuka tietää, kuka ei… jne. Jännitteistä ei ole puutetta.
Näytelmän Riivaaja on itsestään selvä, samoin alusta asti tiedetään että murha tapahtuu. Oletan että lähes jokaisella katsojalla onkin tieto ammoin tapahtuneesta patruunanmurhasta. Jännitteet on siis luotava pääteemaa vasten – siis kollektiivin vaikean päätöksen syntymisen ja syyllisyyden ympärille. Katsoja joutuu koko ajan "ottamaan kantaa" kylän vaikeaan päätökseen.
Olen pyrkinyt rakentamaan paljon naisrooleja, joista monet jäävät väkisinkin pieniksi jo ajan patriarkaalisen, jopa sovinistisen hengen vuoksi, mutta olen juuri näiden "syrjäytettyjen" naisten osuuteen pyrkinyt rakentamaan myös "naisen alkavan nousun siemenen", jonka hyvä näyttelijäntyö toivon mukaan pystyy tuomaan näkyviin.
Olen pyrkinyt rakentamaan paljon naisrooleja, joista monet jäävät väkisinkin pieniksi jo ajan patriarkaalisen, jopa sovinistisen hengen vuoksi, mutta olen juuri näiden "syrjäytettyjen" naisten osuuteen pyrkinyt rakentamaan myös "naisen alkavan nousun siemenen", jonka hyvä näyttelijäntyö toivon mukaan pystyy tuomaan näkyviin.
Olen pyrkinyt rakentamaan paljon naisrooleja, joista monet jäävät väkisinkin pieniksi jo ajan patriarkaalisen, jopa sovinistisen hengen vuoksi, mutta olen juuri näiden "syrjäytettyjen" naisten osuuteen pyrkinyt rakentamaan myös "naisen alkavan nousun siemenen", jonka hyvä näyttelijäntyö toivon mukaan pystyy tuomaan näkyviin.
Jännitystäkin on tarjolla, vaikka tämä näytelmä ei ole luonteeltaan rikoskertomus tai jännitysnäytelmä, jossa arvaillaan murhaajaa. Ja yllätys yllätys: Näytelmä ei paljasta kuka lopulta laukauksen ampui! Vihjeet murhaajan suuntaan ovat ilmeiset… ja taas jää lopullinen mietintä katsojan vastuulle. Ja vetipä liipasimesta kuka tahansa – kuka on lopulta syyllinen?
Olen pyrkinyt rakentamaan paljon naisrooleja, joista monet jäävät väkisinkin pieniksi jo ajan patriarkaalisen, jopa sovinistisen hengen vuoksi, mutta olen juuri näiden "syrjäytettyjen" naisten osuuteen pyrkinyt rakentamaan myös "naisen alkavan nousun siemenen", jonka hyvä näyttelijäntyö toivon mukaan pystyy tuomaan näkyviin.
Olen pyrkinyt rakentamaan paljon naisrooleja, joista monet jäävät väkisinkin pieniksi jo ajan patriarkaalisen, jopa sovinistisen hengen vuoksi, mutta olen juuri näiden "syrjäytettyjen" naisten osuuteen pyrkinyt rakentamaan myös "naisen alkavan nousun siemenen", jonka hyvä näyttelijäntyö toivon mukaan pystyy tuomaan näkyviin.
Olen sijoittanut realismin ja isojen joukkokohtausten lomaan keventäviä,
epärealistisia episodeja: "Kuningas-kohtaus", "Tuomionjulistus", jotka ovat paitsi sisällöltään tärkeitä, antavat myös näytelmälle tiettyä näyttävyyttä. Hyvin toteutettuna myös ääniefektit murhamiesten soudusta luovat jännitystä. Keventävä elementti on myös pieni rakkaustarina Sakunantin ja Helenan välillä, joka sisältää myös toivon-kipinän.
Tämä näytelmä ei ole helposti nieltävissä. Mutta sen tarkoitus ei olekaan tuottaa hetken naurua tai kevyttä viihdettä, jota aikamme kesäteatteri kyllä liian kanssa tarjoilee. Se ei myöskään päästä helpolla näytelmän esittäjiä. Mutta ei päästänyt helpolla patruuna juankoskelaista talonpoikaakaan. Olen ylpeä ja kiitollinen saatuani tuoda heidän asiansa esiin historian unohdetusta hämärästä. Heillä on meille sanottavaa. Ja uskon onnistuneeni sanomaan sen.
Matti Pajula

Henkilöt

Taaton väkeä:
UOLU talonpoika Vuotjärveltä, 32 (= ikä noin.)
UOLUNKIRSTI Uolun vaimo, 26
ANTTI isäntä, Uolun veli, 40
ANTINKIRSTI Antin vaimo, 28
MARKETTA veljesten äitipuoli, 57
HELENA veljesten siskopuoli, 17-20
LAPSIA 6-12 -vuotiata
Laajan väkeä:
SAKU loismies, Riitan eno, 60
SAKUNANTTI Sakun poika, renki, 28
RIITTA Emäntä, leski, 39
Suurenahon väkeä:
PAAVO isäntä, 30
ANNA ed. vaimo, 25
Pasalan väkeä:
HEIKKI isäntä, 31
LEENA ed. vaimo, 29
VÄÄTÄIS-ERKKI Isäntä Siikajärveltä, 47
ANNA-STINA sokea kylän tietotoimisto, 30
Olkkonen irtolaismies, varasotilas (voi hyvin tehdä kaksoisroolina)
Herrasväkeä:
EKHOLM Juantehtaan patruuna, 48
LOVISA ed. puoliso
MATAMI-GRETA sisäkkö, passari ja tulkki
JÄRNEFELT ruukin inspehtori, vääpeli
ENGDAHL ed. appi, luutnantti
2-3 venäläistä sotilasta (voi tehdä kaksoisrooleina)
Ruotsin kuningas (voi tehdä kaksoisroolina)
Påhl Pasanen (voi tehdä kaksoisroolina)
Tuomari (voi tehdä kaksoisroolina)
- Henkilöiden iät vastaavat "vain" todellisuutta, niistä voidaan poiketa paljonkin monissa yksilöisssä.
- Tapahtuu vuosina 1808-1810



1. Näytös

1. Kohtaus

Juantehtaalla patruunan asunnon sali v.1808. Hieno kalustus, taustalla piano (esim. Taffeli-) yöllä
Ekholm kävelee paperinippu kädessään hermostuneena, kippailee viinapikaristaan. Tutkii papereita, heittelee niitä lopulta ilmaan.
EKHOLM
Åt helvete med hela fabriken! Åt helvete med alla savolaxiska bönder och deras svedmarker! Helvettiin kaikki! Tehtaat! ….masuunit!….helvettiin kaikki savolaiset talonpojat kaskimaineen, ahneet valehtelevat pirut ja perkeleet1 ei täällä sivistynyt ihminen elää voi näitten piruparkojen seassa… (lysähtää itkun partaalle)… ei tästä mitään tule. Kaikki ovat minut pettäneet, ennen muuta oma vaimo… niin, ja appiukko ja lupauksineen: "sinä poikani kuolet vielä rikkaana miehenä kunhan ostat Juantehtaan ja saat vuorikäräjät taaksesi ja talonpoikien kaskimetsät haltuusi.". Helvettiin koko appiukko tyttärineen päivineen. Kaikki pelkkiä pettureita… (ottaa ryyppyjä) noita Vuotjärven pasasia, tuovisia, kuosmasia, väätäisiä ja muita ryökäleitä ei pistä kuriin itse pirukaan… "kuolet vielä rikkaana…" Perhana! Jos velat ovat rikkautta niin niitä minulla kyllä piisaa…hah-hah…"kuolet rikkaana" hah-hah… (itkunsekaista hysteriistä naurua, lysähtää lopulta sohvalle ja on nukahtamaisillaan)
Äkkiä oveen jyskytetän rajusti.
EKHOLM (pomppapystyyn)
Va helvete! (menee ovelle, huutaa sen läpi)... Mite tämä on! Hvem är där? Kuka sielä? Hvem jyskyte!
MATAMIn ääni
Matami Greta här! Greta Torndahl!
EKHOLM
Mite sine jyskyte!? Perkke pelota ihmisen! (päästää sissään)
MATAMI (tuohduksissaan)
Käskivät ilmoittaa että vaunu ajoi ison pytingin pihaan.
EKHOLM
No mittte se minun kuuluu tomppeli. Miksi minut pitte heräte jonku pärkke vaunun takki?
Ääni
Kun sanoivat että Lovisa-rouva siinä tuli!
EKHOLM
Hyvä Jumala! Lovisa. (matamille:) mäne sinä hiivatti! Mene mene mene! (matami menee. Ekholm ryhtyy äkkiä siivoamaan nuhjuista ulkonäköään. Panee punssipullon kaappiin. Kävelee hermostuneena
Vaimo…mitä tämä on… palasiko hän… tuliko hän takaisin…???
Samassa sisään syöksyy Lovisa.
EKHOLM (yrittää halata, Lovisa torjuu rajusti)
Lovisa! Du har kommit... sinä tulit!
LOVISA
Enkä tullut.
EKHOLM
Mitä sinä… mitä tarkoitat?
LOVISA
Minä en ole tässä. Vain minun tavaroitteni hakija ja oikeuksieni puolustaja tuli käymään.
EKHOLM
Tuli käymään…?
LOVISA
Niin, tuli käymään. Ja viimeisen kerran.
EKHOLM
Minä olen niin kaivannut… minä… minä…
LOVISA
Sinä sinä ja sinä. Mutta kun minä minä ja minä en ole kaivannut muuta kuin pois sinun luotasi ja pois tästä Jumalan hylkäämästä paikasta.
EKHOLM
Pois minun luotani, miksi?
LOVISA
Vielä kyselet. Yksi syy, se helvetin Hedda, kuuluu makaavan nytkin tuolla isolla puolella,. Jatka vain huoraamista sen naikkosen kanssa.
EKHOLM
Lovisa, se nainen ei merkitse minulle mitään, jos sinä palaat, hän lähtee heti tästä talosta…
LOVISA
Se naikkonen on pienin syy minun lähtööni. Ne muut ovat paljon suurempia.
EKHOLM
Lovisa, rautaruukki nousee vielä! Nämä rahavaikeudet ovat ohimeneviä, kunhan minä saan talonpojat kuriin niin hiilensaanti…
LOVISA
Siinä se juuri tuli! Kaikkein suurin syy. Minä en voi katsoa sinun kieroa peliäsi näitä talonpoikia kohtaan.
EKHOLM
Laillisia keinoja minä käytän. Minulla on kuninkaan lupa vuorikäräjiin näitä kieroja talonpoikia vastaan!
LOVISA
Älä yritä! Minä tunnen tarkalleen sinun juonesi ja kieron luonteesi, tiedän sinut ahneimmaksi ihmiseksi mitä maa päällään kantaa…
EKHOLM
Lopeta! Käräjät ovat kohta, silloin kaikki selviää, minä nurjerran ne vuotjärveläiset ja nilsiäläiset niskurit… minä… (hermostuu lopullisesti ja ottaa ison ryypyn)
LOVISA
Ja tuossa yksi syy lähtööni. Viinaan sinä raukka yrität hukuttaa omatuntosi.
Sinä olet jo juoppoutumassa lopullisesti Ekholm!
EKHOLM
Lovisa. Jää luokseni, kaikki muuttuu…
LOVISA
Mikään ei muutu. Minä lähden. Voit olla varma, että tämä hetki on viimeinen, jolloin minut näet. Yötä myöten minä ajan pois ikuisiksi ajoiksi. Yötä myöten niin kuin tulinkin…. Missä se on… (ryhtyy keräämään pari esinettä: korulipas, seinävaate, pieni taulu…)
EKHOLM (kulkee perässä)
Lovisa, minä rukoilen, minä lupaan…
LOVISA
Sinun lupauksesi tiedetään. Minä olen nähnyt miten sinun lupauksesi pitävät.
EKHOLM
Mitä sinä tarkoitat?
LOVISA
Sinun lupauksiasi Vuotjärven talonpojille. Sinä selvästi yrität ryöstää heidän maansa omistukseesi. Sinun sopimuksesi heidän kanssaa on pelkkää kieroilua.
EKHOLM
Sinun takiasihan minä, rautaruukin pelastamiseksi.
Ne jeevelin kieroilijat ovat luodut petettäviksi… eläimiähän ne ovat…
LOVISA
Tulihan se sieltä.
EKHOLM
Niin mikä.
LOVISA
Sinun perimmäinen luonteesi, jota minä en livertelyiltäsi aiemmin tajunnut.
Minä olen ikuisesti kiitollinen Vuotjärven talonpojille.
EKHOLM
Mistä sinä niitä saatanoita kiität?
LOVISA
Siitä että he opettivat minut tuntemaan sinut.
EKHOLM
Kaikki sivistyneet ihmiset sen tietävät, että talonpojan omistus maihinsa on paha, häätöuhka pitää heidät kurissa ja on hyödyksi koko valtiolle.
LOVISA
Herrajumala miten vanhanaikainen sinä olet. Ajat ovat muuttuneet äijäparka, vapaa ja omistava talonpoika on tulossa. Se on siunaukseski koko valtiolle.
EKHOLM
Vai semmoisia aatteita siellä Tukholmassa on tarttunut pieneen naisenaivoosi.
LOVISA
Semmoisia on tarttunut. Ja sinne ne lähtevät takaisin mukanani.
Minä jätän sinut Ekholm, hyvästi! (on lähdössä, Ekholm asettuu tielle) usko nyt ja päästä minut menemään.
EKHOLM
Minä tapan itseni jos sinä jätät minut.
LOVISA
Siittä vaan …raukka!
Ekholm (käy käsiksi, kuristaa, esineet putoavat Lovisalta) sinut minä tapan. Et lastakaan minulle tehnyt akka…
Lovisa ryöstäytyy rajusti irti, jättää muut esineensä, sieppaa vain yhden niistä mukaansa ja juoksee pois.
Ekholm hoippuu pullolle ja vaipuu sohvalle.

zzzzzz Tämä on näyte Matti Pajulan näytelmästä Patruuna zzzzzzzz

Matti Pajulan tuotantoa saat Amazon nettikirjakaupasta edullisesti kotiin toimitettuna.

Asko Korpela: 20121220 (20060202) o askokorpela@gmail.com o WebMaster