Asko Korpela

TeaInfo-1992-047

47 Reviisori, Gogol Nikolai

921017 47 HKTs AL3 TT? ST3 AJ3

Komedia suuresta saneerauksesta naisvoimin

Raili Tiensuu, Heidi Krohn, Merja Larivaara, Eeva-Liisa Haimelin, Elina Pohjanpää, Eira Jauckens, Satu Silvo, Sanna Fransman, Marjatta Raita, Heidi Herala (fantastinen reviisori Hlestakov), Tarja Keinänen, Anja Haahdenmaa, Anitta Niemi, Laila Glayhills, Riitta Saastamoinen, Sari Sadik, Kaisla Löyttyniemi

Oh: Raija-Sinikka Rantala (+), La: Kaarina Hieta, Pu: Riina Ahonen, Mu: Ari Valtonen (+), As: Liisa Lampi

48 Välskärin kertomuksia, Topelius

921114 48 SYK AL2 TT2

SYKn teatterikerhon esitys

49 Niagaran ylitys, Alegria Alonso

921115 49 HKTp AL2 TT2 ST2 AJ2

Ranskalainen akrobaati Blondin ylitti Niagaran kantaen toisen miehenharteillaan. Mikä sai kaksi miestä riskeeraamaan elämänsä ja millaista keskinäistä luottamusta uhkayritys vaatii? Tapahtui n. 1860.

Oh: Raija-Sinikka Rantala Lahden kaupunginteatterille 1988

La: Måns Hedström

Mu: Ari Valtonen

Nä: Blondin: Antti Aro, mies: Kari Mattila

50 Hetkien huone, Strauss Botho

921118 50 HKTp ST AJ0

Su: Liisa Urpelainen,

Oh: Kari Heiskanen

La: Ralf Forsström

Marie Streuber Riitta Havukainen

AJK, Ei mitään hyvää sanottavana. Ei edes väliaikaa, että olisi päässyt pois.

51 Pojat, Rintala Paavo

921121 51 HKTp AL3 TT3 ST3 AJ3

"Oli kesä ja äkkiä asemalla sotilasjunia, härkävaunujen ovet auki, vaunut täynnä hikisiä miehen päitä, vihreitä univormuja ja suut huutamassa janoonsa olutta... Katsomme katujen varsilla, huiskutamme ... Me pojat seuraamme teita. Teistä henkivä voima häikäisee. Pariisin valloittajat, Afrikan ja Venäjän herrat ovat saapuneet..." (Paavo Rintala "Sarimatian Orfeus", 1991)

Jatkosodan kotirintama herää henkiin näytelmässä, jonka pääosassa on Raksilan poikasakki - Immu, Pate, Urkki, Matti ja Jake - ja Sueen saapunut maailman vahvin armeija.

Mitä tapahtui saksalaisten sotasankarien sädekehälle? Mita outoja asioita aikuisuus tuo tullessaan? Kuinka Raksila - ja Sui - selviävät? POJAT on etetyn makuinen, riemukaskin kuvaus Kaarelan Immun itsenäisen poikasakin kohtalosta Oulussa, Raksilan akoista ja isosta pommista - mutta myös niistä, jotka sortuivat sodan jalkoihin.

Poikasakkia esittavat Risto Saanila, Jarkko Rantanen, Pekka Laiho, Jyrki Nousiainen. Oskari Katajisto - sekä oikeanikäiset pikkupojat (kahtena eri miehityksenä): Lauri Smeds/Timo Svensk, Tuomas Suinen/Oula Kitti, Samuli Angelov/Jussi Sarvikivi ja Antti Koli/Markku Rankala:

Paten äitinä syksyn esityksessä on Saara Pakkasvirta. Muissa rooleissa: Riitta Havukainen, Virpi Uimonen, Antti Aro, Stig Fransman, Kalevi Kahra, Matti Mäntylä, Jyrki Kovalef, Kari Mattila, Matti Olavi Ranin ja Kristo Salminen.

Oh: Kimmo Kahra, La: Pekka Korpiniitty, Pu Maija Pekkanen, KgAs Ari Tenhula.

Timo antoi 5 mk 'umpijuopuneelle' Jarkko Rantaselle hanurin soitosta ja laulusta ennen esityksen alkua. ... "Hhyvä miesh, hhyvä miesh!"

Ensi-ilta oli 12.3.1992 Lippu 30 mk (erikoistarjous, HKT 25 v juhla)

52 Komeljanttarit, Ostrovski A.N.-Ljubimov Juri

921212 52 SKTs AL1 TT1 ST1 AJ1

Oh: Juri Ljubimov

LaPu: Andrey von Schlippe

Sä: Edison Denisov

Su: Nina Korimo (Hyvä Nina!)

Nä: Risto Aaltonen, Seela Sella, Jukka Puotila, Markku Maalismaa, Seppo Pääikkönen, Aila Svedberg, Terhi Panula, Markku Nieminen, Heikki Nausiainen, Karin Pacius, Pekka Autiovuori, Antti Pääkkönen, Ismo Kallio, Katariina Kaitue, Pirjo Luoma-aho, Rauha Rentola, Pekka Juntunen ja Eija Nousiainen

"Juri Ljubimovin Ohaama montaasi Ostrovskin näytelmistä on teatterin ilotulitusta" (Helsingin Sanomat) - Me: Aivan pötyä!

"Mielikuvituksen ja älyn (Me:?) juhlaa. --- näyttelijätyöstä voi sanoa, että se on upeaa. Lähes parikymmentä näyttelijää tekee lämmittävää yhteistyötä yli kolmessakymnessä roolissa. Tämä yhteinen henki puhaltaa teokseen elämän, jonka liekki ei sammu teatterista poistuttaessa. (Me: ei sammunut, kun ei syttynytkään)" (Iltasanomat)

'Pääkaupungissa ei ole tänä syksynä nähty mitään Komeljanttareihin verrattavaa. Taganka-teatterin maailmankuulu moskovalainen taikoo näyttämön kieppumaan, kujeilemaan, piruilemaan, haastamaan, muistelemaan... (EteIä-Suomen Sanomat) Me: Sillä lailla, pitää kyllä paikkansa, muttei pidä käsittää kehuksi.

Asko:

AJK, Väkisin tehtyä hauskaa. Alku aivan käsittämätön: korokkeen kieputtelu, seinien levittely, räminä, juonesta ei tietoakaan. Väliajan jälkeen hieman parani, mutta jäi helppohintaiseksi, vaikka oli kunnon miehitys. Toista oli Ljubimovin Godunov muutama vuosi sitten (venäläisten esittämänä).

Parasta väliajan kahvi ja vodkaryypy Heikki Nousiaisen kädestä. Mukava ja luonteva tapa saattaa yleisö ja näyttelijät kosketukseen.

Ensi-ilta 11.11.1992 Näytelmän kesto n. 2 t 50 min.

Liput 40 mk (2 parvi, 2 rivi, riittävän hyvä)

53 Nukkekoti, Ibsen Henrik

930103 53 Espoon Teatteri AL3 TT3 ST2 AJ3

Oh: Tytti Oittinen, Su: Lauri Sipari, So: Liisa Urpelainen ja Tytti Oittinen

Nä: Susanna Haavisto, Eero Saarinen, Ville Virtanen, Erja Manto, Jussi Lampi, Kaija Kärkinen, Karoliina Frank, Marno Kelo, Lapset: Pekko Linnanmäki, Nina Nyberg, Heidi Pietilä

Henrik Ibsen, 1878-10-19, Rooma:

'On olemassa kahdenlainen moraalilaki, kahdenlainen omatunto, toinen miehille, ja toinen, varsin erilainen, naisille. He eivät ymmärrä toisiaan; mutta käytännön elämässä nainen tuomitaan miehisten lakien mukaan, ikäänkuin hän ei olisi nainen vaan mies.

... Näytelmän lopussa naisella ei ole mitään käsitystä oikeasta ja väärästä; luonnollisten tunteiden ja auktoriteettiuskon ristiriita johtaa hänet täydelliseen hämmennykseen.'

Edellisenä keväänä Ibsenin ystävä, nuori kirjailijatar Laura Kieler oli Iähettänyt hänelle romaanikäsikirjoituksen, ja pyytänyt suositusta kustantajalle. Ibsen ei voinut sitä antaa: käsikirjoitus oli kaikkea muuta kuin valmis.

Syy miksi Kieler oli kaahinut kokoon epäkypsan romaaniraakileen ei ollut aivan tavallinen; muutamaa vuotta aiemmin hänen miehensä oli sairastunut tuberkuloosiin, ja ainoa mahdollinen hoito oli matka eteläan. Koska mies kammosi raha-asioita, Laura toimi omin päin; hankki lainan, sai erään ystävänsä sen takaajaksi, ja pariskunta matkusti Italiaan. Matka onnistui, ja mies toipui. Nyt laina oli langennut maksettavaksi. Lauralla ei ollut rahaa, eikä hän uskaltanut puhua miehelleen. Takaaja oli joutunut itse taloudelliseen ahdinkoon. Lauralla ei ollut muuta neuvoa kuin kirjoittaa äkkiä kirja ja toivoa isoa ennakkoa. Tätä Ibsen ei siis tiennyt, kun hän neuvoi ystävätärtäan: "Uskokaa kaikki huolenne miehellenne. Hänen kuuluu ne kantaa."

Saatuaan vastauksen Laura poltti käsikirjoituksensa, ja yritti väärentää shekin. Väärennös pajastui. Laura kertoi kaiken miehelleen. Tämä ilmoitti oitis, että Laura on arvoton hoitamaan yhteisiä lapsia. Laura kärsi hermoromahduksen. Mies toimitti hänet yleiseen mielisairaalaan, vaati eroa ja lasten holhousta itselleen. Päästyään sairaalasta Laura rukoili. ettei mies lasten takia huolisi hänet takaisin, minkä tämä pitkin hampain tekikin. Murhe ja ahdistus eivät sen koommin väistyneet Laura Kielerin elämästä

Syksyllä 1878 Ibsen pohti näytelmänsä loppuratkaisua:

"... Kun usko auktoriteettiin on romahtanut, hän (Nora) menettää myös uskon omaan moraalisuuteensa, siihen että pystyy kasvattamaan lapsia...

Katastrofi Iähenee, armottomasti, väistamättömästi, Epätoivo, konflikti, ja tappio."

Tappio?

NUKKEKOTIA on yleensä luettu emansipaationäytelmänä ja nähty sen loppu, kuuluisa alaoven paukahdus, Noran voittona eikä tappiona. Mikä NUKKEKOTI siis on? Ongelmanäytelmä? Varmasti, mutta mikä on sen ongelma? Naisen asema, häntä alistava lainsäädäntö? Siinä tapauksessa näytelmä olisi vanhentunut lakien muuttuessa. Niin ei ole käynyt.

Laura Kieler nieli ylpeytensä ja nöyrtyi. Nora toimi toisin. NUKKEKOTI on modernin teatterin ensimmäinen avioero. Ensi kerran keskiluokkaisen kaupunkiasunnon olohuoneessa avaimet kilahtavat pöydälle. ja ovi sulkeutuu. 113 vuotta on kulunut. Noran ratkaisu ei ole enää poikkeus. Hänen oikeuttaan siihen emme aseta kyseenalaiseksi. Asian vaikeutta se ei muuta miksikään.

Lauri Sipari

Asko:

AJK, Yllättävä loppu tuntuu pakottaneen Ohaajan keksimään motivaatiota lopulle. Sellaiseksi oli otettu Thorvaldin teennäiset 'rakkaudenosoitukset'. Mielestäni niissä ammuttiin yli. Loppu jäi silti yllättäväksi, eikä miehen rakastelunhalu tunnu luontevalta ja riittävältä motiivilta kodin hylkäämiselle.

54 Vihan hedelmät, Steinbeck John - Galati Frank

930220 54 SKTs 3. ilta 2 par, 50 mk AL2 TT3 ST3 AJ3

Oh: Kari Paukkunen Su: Leena Tamminen Mu: Atso Almila La: Erkki Saarainen Pu: Marjukka Larsson,

: Olli Ikonen, Markku Maalismaa (saarnaaja), Petri Manninen, Juhani Laitalala, Risto Aaltonen (isä), Seela Sella (äiti), Marita Nordberg, Aarre Karen (ukki, hyvä), Paula Siimes, Jouko Keskinen, Petri Liski, Veikko Honkanen, Katja Salminen, Jukka Rantanen, Tuomas Mattila, Simo Tamminen, Eija Nousiainen, Jari Samulin, Matti Dahlberg, Karri Perttu.

Joadin perheen matka 30-luvulla vanhalla auton rämällä halki Amerikan mantereen Kaliforniaan, jossa hedelmänkorjuun pitäisi antaa työtä kaikille.

Anna: En pidä Seela Sellasta, aihe ei miellytä, matkaa kuvattu liian paljon

55 The Two Gentlemen of Verona, Shakespeare

930306 55 Barbican Lontoo, £12=100 mk ST2 AJ2

AJK, Varsin vähäpätöinen näytelmä Shakespearen näytelmäksi: hullutuksia ja kommelluksia kahden naisten perässä juoksevan herran toilauksista matkalla. Valtava Barbican Center, jonka teatterisisäänkäyntiä etsimme puoli tuntia. Teatterisali oikein mukava. Ihmisillä päällysvaatteet mukana teatterissa, niin meilläkin; outoa meininkiä. Näyttämö kalteva (miksi?), tekniikkaa olisi ehkä ollut, mutta ei käytetty hyväksi.

56 Sinä olet äitini, Admiraal Joop

930320 56 SKTs Ismo Kallion 35 v, 100+85 mk ST3 AJ3

Oh: Antti Einari Halonen Su: Alpo ja Kirsi Junkola

: Ismo Kallio (monologi), poika ja äiti

Väliverho:

"Ismo Kallio juhlii maaliskuun 20. päivänä 35 vuotta kestänyttä näyttelijäntaivaltaan esittämällä 45vuotiaan pojan ja 80-vuotiaan äidin roolit hollantilaisen Joop Admiraalin kiitetyssä yhden näyttelijän ja kahden rooIin näytelmässä "Sinä olet äitini", ohjaus Antti Einari Halosen.

Kertoessaan tarinan voimakkaasta äidistä ja hänen aikamiespojastaan hollantilainen näyttelijä Joop Admiraal kertoo oman tarinansa. Juuri siksi se on niin inhimillinen ja tosi. Sen katsominen itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Sellaista on elämä. Näytelmän ensi-ilta on Omapohjassa 17. maaliskuuta, taiteilijajuhla vietetään suurella näyttämöllä. Lavastus on Pekka Heiskasen, puvut Marjukka Larssonin. näytelmän ovat suomentaneet Aapo ja Kirsti Junkola."

AJK, Upea kokemus. Kirsikka Moring antoi näytelmästä HeSan arvostelussa jotenkin kaamean kuvan, joka ei lainkaan pitänyt paikkaansa. K.M. oli käyttänyt tavanomaisia arvostelijoiden hienoja sanakäänteistä, mutta huomaamatta oli jäänyt, että näytelmä on muodoltaan upea fuuga: alkupuoli ja loppupuoli ovat toistensa peilikuvia. Sellainen ei synny vahingossa vaan tarkoituksella. Ainoa kaamea oli kolme käsittämätöntä muutaman sekunnin pituista ääniefektiä täysillä desibeleillä, todella halpahintaista kikkailua. Ismo sen sijaan oli paneutunut asiaansa todella hyvin. Lämmin pojastaan välittävän äidin ja äidistään loppuun saakka tunnollisesti huolehtivan pojan kuvaus ilman liioittelua mihinkään suuntaan.

Erään selityksen hienolle tulkinnalle kuulimme Ismon kesänaapureina asuvilta Ingmar ja Onerva Sjöblomilta, joiden seuraan lyöttäydyimme tavattuamme heidät sattumalta katsomossa: Ismon perheeseen kuuluu kolme noin 80-vuotiasta vanhusta, siis ilmeisesti molempien vanhempia.

Näytelmän päätyttyä kannettiin näyttämölle suuri pöytä, joka oli täynnä upeita kukkalaitteita ja muita lahjoja. Sen jälkeen kuultiin oman teatterin ja muiden teattereiden virallisia ja näyttelijäkolleegojen onnitteluita ja tervehdyksiä. Lohdullista oli todeta, että näyttelijöiden pitämät puheet eivät mitenkään eronneet tavallisten pulliaisten änkytyksistä ja sanojen tapailuista, ne kun tulivat spontaanisti eikä 50 harjoituskerran jälkeen. Hauska yksityiskohta oli työtovereiden Ismolle ojentamat sukset. Ismo kiitti ja kertoi juuri viikko sitten tärvelleensä edelliset, piti lahjaa selvästi naulan kantaan osuneena yhteensattumana, mutta ojentaja (kuka se olikaan?) rehellisenä miehenä paljasti, että rouva Leenalta oli kysytty vihjettä.

Jäimme buffet-illallisille Sjöblomien seurassa. Ja kyllä kannatti. Shampanjat otettiin sen jälkeen kun neljä nuorempaa kolleegaa olivat kantaneet Ismon kullatulla vuoteella 2. kerroksen aulaan. Sitten seurasi ohjelmaa jos jonkin näköistä. Parhaimpia oli Kom-teatterin ehkä viisi Kaj Chydeniuksen Pentti Saarikosken runoihin säveltämää laulua. Niitä oli harjoiteltu. Paljastuikin, että Ismo oli toivonut jotakin tällaista, kun juhlatoimikunta oli sitä tiedustellut. Herkuttelun jälkeen mentiin suurelle näyttämölle tanssimaan. Mutta siellä jatkui muukin ohjelma: Esa Saario poikansa Timon säestyksellä lauloi vapautuneen muhkeina tulkintoina suomalaisen, venäläisen ja ruotsalaisen kansanlaulun - jaa viimeinen taisikin olla Bellmanin rallatuksia. Olimme jo kiinnittäneet huomiota, että paikalla oli myös Karita Mattila. Hänkin esitti aivan mahdottoman upeata jazzia - minunkin pakko myöntää. Hän kuten moni muukin tunnustautui Ismon oppilaaksi. Päästiin hauskaan sanailuun tyylipuhtaalla evakkopaikan murteella (Halikossa evakossa ollessa 1944 kuulin tuota 'simmottiin tämmöttiin'murretta) Ismolta sitä olen kuullut ennenkin, mutta grande diva Karita Mattilan suussa se kuulosti hassulta mutta aidolta.

Runsaan muun ohjelmatarjonnan takia aika lyhyeksi jääneen tanssahtelun jälkeen mentiin vielä kakkukahville. Jo illallisen aikana oli ilo tervehtiä päivänsankaria, jopa kahdestikin. Hän kiitteli teatteripäiväkirjasta. Itse olin näytännön päätyttyä käynyt sujauttamassa Louhistojen kirjan muistona juhlapöydälle. Tosi iloinen juhla. Oman erikoisen säväyksen sille antoi, että tuttuja oli niin kovin paljon, nimittäin kaikki näyttelijät.

Hellä lohdutus Kirkko ja kaupunki 93-04-21

Helsingin teattereiden tällä hetkellä lukuisten yhden näyttelijän esitysten joukossa lienee Ismo Kallion kypsyyskoe, hollantilaisen Joop Admiraalin Sinä olet äitini useimpia lähelle tuleva. Tässä vanhaksi elävässä kansassa kun ei monikaan selviä elämän läpi joutumatta silmäkkäin omakohtaisen vanhusten huollon kanssa, ensin hoitajan, sitten ehkä vielä hoidettavankin roolissa. Hyvinvointiyhteiskunnassa itsekin jo vanhenevan lapsen ja hänen dementoituvan vanhempansa suhde on yhä yleisempi.

Aiheen tietäen saattaa Kansallisteatterin Omapohjan tuoliin istahtaessaan vähän huokaistakin: jaha, nyt se molemminpuolinen puukirveiden paiskominen sitten alkaa. Mutta ei. Voisi sanoa, että ajan ja paikan tajun kadottaneen äidin ja sunnuntaisin tuliaiskoreineen vanhainkotiin matkustavan pojan suhde on olosuhteisiin katsoen onnellinen. Mutta dementoituneen kanssa seurustelu on raskasta ennen muuta siksi, että se tuntuu niin tarkoituksettomalta. Samat vuorosanat vaihdetaan, ei ainoastaan joka sunnuntai vaan moneen kertaan joka tapaamisella. Vierailukin unohtuu saman tien. Mutta kuitenkaan sidettä ei pidä katkaista.

Kun vanhus sitten kaatua kupsahtaa, reisiluu murtuu ja leikkaus seuraa, Joop on varma että äiti ei selviä. Kun hän kuitenkin selviää, jatkaa elämäänsä entistä haperompana, poika myöntää reilusti: se oli pettymys. Katsomo ei kohahda paheksuvasti. Kukin menee itseensä. Kukapa ei toivoisi vanhemmilleen ja itselleen autuasta loppua: illalla nukkumaan nuppi selvänä ja kohtalaisessa kunnossa, eikä sitten aamulla muistakaan herätä. Mutta sellainen on harvinaista armoa. Ismo Kallio selviää sekä pojan että äidin roolista uskottavasti, liioittelematta. Höperöä vanhusta olisi helppo parodioida. Mutta Kallion ote on hellä. Siksi esityksen päävaiku-telmaksi jää lohdutus.

Liisa Maria Piila

57 Bröderna Karamasov, Dostojevskij F - R Crane

930327 57 Viirus på Råholmen, 76 mk ST3 AJ3 o Lisää Dostojevskista

Oh: A-H Blomqvist Sv: Kjell Westö Mu: Kristoffer Möller & AHB So: Hämy Salomaa & AHB Pu: Irmeli Toivanen,

: Dimitrij-Fadern Kristoffer Möller, Ivan-Fadern Mats Långbacka, Aljosha-Fadern Niclas Lignell, SmerdjakovFadern Johan Storgårds, Sosima, Katerina, Jesus, Åklagaren - Pia Runnakko, Munk Sergei, Grusjenka, Storinkvisitorn, Djävulen, Försvarsadvokaten - Marika Parkkomäki

Premiär på Råholmen 93-02-12

AJK, Mahtava esitys kaikkien aikojen primitiivisimmässä teatterissa, puistonpenkkejä muistuttavat puupenkit. näyttämö n 1.5 metrin korkeudella katsojan silmien yläpuolella, katsomo tupaten täynnä. Kirja tuli luettavaksi, aloitettu jo.

58 Esmeralda, Dumas A

930417 58 Tartto Vanemuine, ?mk ST2 AJ2

Oh: Illar Rätsep Mu:Cesare Pugni, Riccardo Drigo, Sergei Vassilenko Li ja La: Ülo Vilimaa Jutustaja: Raine Loo Nä: Jelena Karpova, Elena Roznjak-Kõlar, Hannes Kaljujärv ...

59 Syöksykierre, Miller Arthur

930417 59 SKTp AL2 TT1

Oh: Antti Einari Halonen : Pentti Siimes, Seela Sella, Katariina Kaitue

60 Rakas Jelena, Razumovskaja Ljudmila

930515 60 SKTw ST3 AJ3

Oh: Jotaarkka Pennanen : Elli Castrén, Petri Manninen, Petri Liski, Rebecca Troupp, Marko Reinola

Omapohjassa vuosi sitten ensi-iltansa saanut "Rakas Jelena" oli viime kevätkauden kiistattomia teatteritapauksia pääkaupungissa, arvostelijat kiittivät yksimielisesti.

Jelenan vahvat näyttelijäsuoritukset,ja katsojat - niin nuoret kuin vanhatkin - ottivat esityksen välittömästi omakseen. Näytelmä kertoo matematiikanopettaja Jelena Sergejevnan syntymäpäivä-illasta,joka alkaa viattomasti mutta muuttuu äkkiä henkeäsalpaa-vaksi painajaiseksi.

Jotta kaikki halukkaat mahtuisivat "Rakkaan Jelenan" katsomoon, esitys siirrettiin vuodenvaihteessa Willensaunan näyttämölle. Tervetuloa kokemaan väkevä teatterielämys !

"RakasJelena on upea kokemus. Muutakaan ei voi sanoa esityksestä. joka sisällöltään on sivaltavan tarkka ja toteutukseltaan tyylipuhdas ja todenmakuinen. Ohjaaja Jotaarkka Pennanen voi näyttelijöineen onnitella itseään täysosumasta!" (Me Naiset)


ko Korpela 19981201 (19981130) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu o Teatterisivu