Asko Korpela

TeaInf-1994-079

79 Gabriel, tule takaisin, Waltari Mika

940917 79 SKTs AL2 TT2 AJ2

"Täytyy kai naisella jotakin olla, mikä saa miehen veren syttymään. Ellei nuorutta ja ulkonäköä, niin pankkikirja ainakin, hitto vieköon!" (Gabriel)

"Minun - minun ruumiini. Eihän minulla koskaan ennen ole ollut ruumista. Miksi nyt olen niin levoton?" (Ulriika)

Waltarin rakastettu komedia näyttää, mitä on olla ihminen. Mitä on olla rakastunut, intohimosta liekehtivä, yksinäinen, hylätty tai kaipaava. Kaksi ikäneitoa ja paperikauppa. Nuori sisarentytär. Sitten mies, kosija, kohtelias, komea ja varakas. Mitä nyt aivan hetkellistä käteisvarojen puutetta.

GABRIEL, TULE TAKAISIN on julkea viettelytaidon opas. Julman tarkasti se näyttää myös rakkaudetta eläneitten sisarusten eroottisen kaipuun ja itsepetoksen, johon he antavat kaivatun syleilyn johtaa. Miten valhe voikaan olla suloinen!

"Eroottinen rakkaus on elämän huippukohta, joka johtaa ihmisen tuntemattomaan: hehkuvaan valoon ja onneen, pimeyteen ja tuhoon. " (Mika Waltari)

"Jokainen voimakkaasti uskonnollinen henkilö on myös voimakkaasti eroottinen." (Mika Waltari)

GABRIEL on oikeaa, verevää ja väkevää näyttelijöitten teatteria. Rooleissa Tea Ista, Tiina Rinne, Veikko Honkanen ja Mari Vainio. Ohjaus Antti Einari Halonen, lavastus ja puvut Ralf Forsström.

Esityksen kesto 2 t 45 min.

Gabriel tulee, oletko valmis? - ensi-ilta 16.3.94

80 Aika on kotimme, Noren Lars

941203 80 SKTp AL0 TT0 AJ0

Näytelmä kaipauksesta ja kotiinpaluusta, halusta palata aikaan, jota ei saa takaisin.

Pohjolan kesän viettelevä idylli saa lapsuudenystävät vuodesta toiseen kokoontumaan yhteen. Heidät vetää yhteen muistot ja menneiden kokemukset, haaveet, jotka odottavat täyttymistään ja ioita ei saa muille kerrottua.

60-1uvulla on pihkaannuttu ensi kertaa, kuunneltu Chet Bakeria, uskottu unelmiin. Annasta on tullut ulkomaankirjeenvaihtaja, tehokas uranainen, joka osaa kaiken paitsi hoitaa suhteensa niihin, joita rakastaa. Hänen veljensä Jakob on Iääkäri ja kirjailija, jolle elämän tärkein ihminen on hänen tyttärensä Muller. Aureliuksen sisarusten, heidän Iäheistensä ja ystäviensa ympärillä on kesän kuulas tunnelma, johon hurmaantuu huomaamattaan.

AIKA ON KOTIMME on näytelmä mielentiloista, jotka leikkautuvat toinen toisiinsa. Se on näytelmä toteutumattomista haaveista. Se on näytelmä ihmisistä, jotka ovat vuosia olleet rakastuneita vääriin ihmisiin tai ovat eläneet vuosikausia epätyydyttävässä suhteessa. Heidän seurastaan ei malttaisi luopua, heitä hyvästelee kuin omaa nuoruuttaan.

Näytelmän on ohjannut Kurt Nuotio, suomentanyt Liisa Ryömä, lavastuksen ja puvut on suunnitellut Katrin Brännström. Näytelmän esittävät Terhi Panula, Heikki Nousiainen, Martti Järvinen, Maria Kuusiluoma, Elli Castren, Risto Aaltonen, Päivi Akonpelto, Seppo Pääkkönen, Soila Komi ja Jukka-Pekka Palo.

Ensi-ilta 19.10.1994 Kesto 3 t 25 min.

Me: Pohjanoteeraus pitkiin aikoihin. Miksi kunnon näyttelijöitä rasitetaan tällaisella hölynpölyllä? Mahtaa olla vaikeata muistaa vuorosanoja, joissa ei ole pienintäkään järkeä. Ainoa järkeviä repliikkejä esittänyt henkilö oli maanviljelijä. Mielestämme oli arveluttavaa tehdä kehitysvammaisesta näytelmän viisain henkilö. Asko poistui väliajalla, Timo ja Anna katsoivat lopuunn. Ei parantunut.

81 Cyrano de Bergerac, Rostand Edmond

941204 81 LKTs AL2 TT2 AJ2

Edmond Rostandin maailmankuuluun näytelmään Cyrano de Bergerac pohjautuva musikaali Cyrano on romanttinen, jännittävä ja häpeämättömän kaunis kertomus muskettisotureiden aikakaudelta. Musikaalin päähenkilö Cyrano on tempperamenttinen taistelija, joka mielellään mittaa miekkailutaitojaan suurilukuista ylivoimaa vastaan. Hän on myos runoilija, joka vuodattaa sydänvertaan elegantteihin balladeihin, kertomuksiin kuumatkoista tai yhteiskuntasatiireihin, jotka ovat yhtä teräviä kuin miekkansakin - ja hankkivat hänelle yhtä palion kaunaisia vastustaiia. Epäonnekseen Cyrano de Bergeracilla on valtava ongelma, vieläpä keskellä naamaa: valtava nenä, joka suorastaan houkuttelee pilkkalauluien sepittäjiä. Niinpa Cyrano hukkaa niin ryhtinsä, rohkeutensa kuin sanan säilänsäkin joutuessaan vastatusten sen naisen kanssa, jota hän rakastaa. Hän ei saa kosittua Roxanea, vaan tyytyy rakastamaan häntä intohimoisesti, mutta salaa. Sitäpaitsi Roxanella on jo kosija, nuori ja komea Christian, joka on jo saanutkin kaunottaren mielenkiinnon heräämään. Mutta myös Christian tuntee itsensä kömpelöksi ja typeräksi kaunottaren edessä, eikä Iöydä sanoia kuvailemaan tunteitaan. Cyrano tarioutuu kirioittamaan rakkauskirieet Christianin puolesta ia opettamaan hänelle sanat, joilla Roxanen rakkaus voitetaan. Cyranon salaisuudesta tietämätön Christian ottaa runoilijan tariouksen riemumielin vastaan ia la;naa vartalonsa Cyranon hehkuville lauseille. Mutta kumpi lopulta viettelee kaunottaren -nuoren Christianin komea ulkomuoto vai Cyranon epätoivoista rakkautta tihkuvat kirjeet? Kumpaa heistä Roxane lopulta rakastaa?

Edmond Rostandin näytelmän mukaan idea, sovitus ia dialogi Pierre Westerdahl ja Flemming Enevold. Musiikki ja laulut Sebastian. Ohiaus Lasse Lindeman. Musiikin johto Tapio Louhensalo. Koreografia Rutfh Matso. Miekkailut Seppo Kumpulainen. Lavastus Kari Junnikkala. Pukusuunnittelu Sari Salmela ja Mariaana Mutanen. Rooleissa Vesa Repo, Lumikki Väinämö, Petri Hanttu, Ritva Filppu, Ilkka Granberg, Jorma Helminen, Seppo Jokela, Timo Kankainen, Kai Kakko, Eeva-Kirsti Komulainen, Juhani Kouki, Marja-Liisa Nisula, Maaria Rantanen, Aarre Reiiula, Pertti Roisko, Mirja Raty, Jaakko Saariluoma, Harri Saukkonen, Ritva Sorvali, Raimo Wahlström, Petri Viitanen, Anna-Clara Groundstroem, Kirsi Malminen, Virve Romppanen, Anne Torppala, Erika Usvaala-Hilden, Kimmo Tuominen, Seppo Salonen, Tapio Pelkonen, Ilkka Talasranta, Erik Usvaala.

Säilät säihkyvät, sanan säilä ei

Helsingin Sanomat 94-12-28

Sebastian, Pierre Westerdahl, Flemming Enevold: Cyrano. Suomennos: Esko Elsrelä. Lahden kaupungintearteri. Ohjaus: Lasse Lindeman. Musiikin johto: Tapio Louhensalo. Lavastus: Kari Junnikkala. Puvut: Sari Salmela ja Marjaana Mutanen. Koreografia: Ruth Mabo. Valosuunnittelu: Pertti Krökki. Rooleissa mm: Vesa Repo, Lumikki Väinämö ja Petri Hanttu.

LAHTI-Lahden kaupunginteatterissakin katsojalukujen kohennukseen käytetään musiikkispektaakkelin lumovoimaa. Ei kuitenkaan ihan niin idioottivarmasti kuin jossain muualla, ei Evitaa tai Piukkoja paikkoja pyörittäen, vaan peräti suuren ja ennakoimattoman teoksen suomenkielisellä kantaesityksellä, tanskalaisen Sebastianin säveltämällä ja sanoittamalla, Pierre Westerdahlin sekä Flemming Enevoldin sovittamalla Cyranolla.

Ja minkälainen on megasatsauksen tulos, uuteen rohkaistuneen ohjelmavalinnan lopullinen valttikortti, itse esitys?

Sen monista osatekijöistä voi olla monta mieltä ja useista vain yhtä, mutta kokonaisuutta kuitenkin katselee ja kuuntelee.

Sensuaalinen kuiske puuttuu puvuista

Välillä varsinkin kuuntelee. Musiikillisesti Cyrano on virkistävän moni-ilmeinen, paljon enemmän kuin yhden hitin mittainen jankutus. Solistien lauluresurssit ovat vaihtelevia, mutta Tapio Louhensalon orkesteri selviää herkkiä laulelmia, musikaalinumeroita ja marsseja sisältävästä kimarasta oikein hyvin 14 soittajan mittaiseksi kokoonpanoksi. Ja kuorot, niiden osuuksissa on jopa hivelyä.

Kernaimmin spektaakkelissa katselee Kari Junnikkalan fondi lavastuksen näyttäviä ihmeitä, palatseja, puistoja, luostarin holvikäytäviä ja mitä vielä. Vahinko, että leipurikohtauksen pullat ja juurekset ovat näkyvästi muovia ja että Sari Salmelan ja Marjaana Mutasen suunnittelema puvustus on kaikessa näyttävyydessäänkin ainakin minun silmääni myös kaikenkirjava. Se on jokseenkin vailla sitä sensuaalista kuisketta, jota musikaalilta kyllä vaaditaan.

Ja ne tukat, varsinkin herrain pitkätukkaperuukit pääroolia myöten - on ollut hampputehtaalla töitä.

Nyt pahin ja paras on jo sanottu Lasse Lindemanin ohjaaman kokonaisuuden ulko-olemuksesta. Sitten sen vireestä ja ajatuksesta.

Vailla hengen lentoa

Helsinkiläinen teatterivieras on aika hankalassa asemassa, kun on nähty Esko Salminen ja Kansallisteatterin Willensaunan herkku-Cyrano.

Sen poltteisiin Lahdessa ei ylletä. Ei ohjaus, ei näytteleminenkään.

Lindemanin näyttämöllä ollaan itseasiassa hyvin musikaaliperinteisiä, henkilöitä ja näyttämötoimintaa myöten miltei operettimaisen elehtiviä ja enimmäkseen vailla sitä hengen lentoa, josta Cyranossa pitää olla kysymys Edmond Rostandin kaikkein alkuperäisintä ideaa myöten.

Lahden Cyrano on eräänlainen laulu- ja miekkailunäytelmä. Vaikka Esko Elstelän suomennos haikaileekin aika iskelmänomaisesti ja latteasti, niin kyllä siitäkin pitäisi irrota enemmän älyn ja tunteen juhlaa.

Vai onko sitten kysymys roolijaon ongelmista?

Vesa Repo oli ainakin ensi-illassa aika kuiva Cyrano ja lauloi välillä epäpuhtaasti. Hän on tosiaankin enemmän miekan- kuin sanankäytön sankari, ei sekä suunnattoman katsomon että näyttämön mittaisesti lumovoimainen, vaikka pitäisi.

Cyranona pitää lumota. Juuri siitähan on kysymys, pitkänenäisen ja pitkänenäisyytensä vuoksi pilkalle alttiin miekkosen suurista tunteista ja hengen briljanssista. On kysymys katsomon suvaitsevuudesta, meidän mielemme liikuttelemisesta.

Kun näkisi.

Lumikki Väinämön näyttelemässä kaunottaressa, Roxannessa on onneksi näköä, vetovoimaa ja temperamenttiakin ja hän laulaa kauniisti, kuten laulaa myös Petri Hanttu rakastuneen Christianin roolissa. Itse hahmo on aika kapea, kuten se usein Cyrano-yhteyksissä on, rakastunut, rakastunut ja rakastunut.

Reunustan rooleista tehdään tyyppejä. Siellä, kuten vähän muuallakin herkkyys ja tyylitaju ovatkin äänekästä paasaamista.

Mitä taas Ruth Matson koreografiaan tulee, niin se kyllä kävelyttää joukkoja näyttävästi, mutta aika usein juuri kävelyttää, oikealle, vasemmalle ja takaisin.

Sitä en osaa arvioida, onko Cyrano lahtelaisissa oloissa kuitenkin enemmän kuin vieraan silmä näkee. 0li miten oli, avautumista, lämpöä, hehkua ja säteilyä

siihen kaipaa, täyteläisempää näyttelijäntyötä ja rakastettavuutta, joka saisi katsojan ihan oikeasti kiintymään tarinaan ja sen ympärille rakennettuun uurastukseen.

JUKKA KAJAVA

82 Mekaaninen piano, Tshehov Anton

941217 82 HKTp ST1 AJ1

MEKAANINEN PIANO

Anton Tshehovin teosten pohjalta

European Theatre Convention on tukenut Moskovan Tabakov-studion osuutta esityksen,valmistamisessa.

Ensi-ilta 29.9.1994 Pienellä näyttämöllä

Esityksen kesto n. 1 t 40 min ilman väliaikaa

Tapahtuu kesän alussa, Voronitsevien tilalla yhden vuorokauden aikana.

Tämä näytelmä löydettiin arkistoista vasta Tshehovin kuoleman jälkeen. Sillä ei ollut nimeä ja kukin on nimennyt sen omalla tavallaan: ISÄTTÖMÄT, METSÄHUNAJA (sanatarkasti LUONNONHUNAJA) tai PLATONOV. Me kutsumme näytelmää MEKAANISEKSI PIANOKSI. Siitä muotoutuu monikerroksinen kuva, joka kutoutuu läpi tämän oudon, suurenmoisen näytelmän.

Se sulkee sisäänsä ei vain yhtä, vaan kymmenen nävtelmää. Siinä on Tshehovin, koko hänen maailmansa ja aiheittensa aarteisto. Näytelmästä löytyvät LOKIN tekijän lempityylilajit. Draama repeytyy farssiksi, tragedia veljeilee satiirin kanssa. Tätä näytelmää ei ole kirjoittanut lääkäri, joka tietää pian kuolevansa, vaan siinä heijastuu vielä nuoren, terveen, vahvan ja ehjän ihmisen temperamentti.

Ensimmäisen kerran nuori TSehov nostaa esiin periaatteellisia kysymyksiä. Tärkein niistä on se, miten ihminen päästää elämän ohitseen, miten hän tuhoaa oman ainutkertaisen elämänsä, miten hän pettää itsensä.

Näytelmän päähenkilö yrittää jatkuvasti aloittaa uuden sivun elämässään ja pvyhkiä yli menneisyytensä. Se ei onnistu. Elämä rakentuu kerralla ja lopullisesti, ilman vaihtoehtoja, korjauksia, oikaisuja. Heti ja puhtaana. Elämä ilman Jumalaa, ilman vastuuta, muistoja, moraalia, uskoa - onko se mahdollinen? Onko se mekaanisen pianon musiikkia?

Tshehov ei anna vastauksia. Hänen keskeneräinen näytelmänsä sulattaa piinaavat kysymykset, karaisee ne kirkkaaseen loisteeseen, polttaa ne. Tämä ei ole näytelmä, vaan sen alkuaine mitä nimitetään tsehovilaiseksi maailmaksi.

Tshehovin asettamien kysymvsten arvailu on loputtoman kiinnostavaa ja tärkeätä nykypäivän teatterille.

Oleg Tabakov
Näytelmän ohiaaja ja Tabakov Studio-teatterin johtaja Moskovasta

ME: Oli heikko esitys, täysin verrattavissa 'Aika on kotimme' esitykseen. Ei mitään järjellistä juonta. Todellakin oli Tshehovin tyyliä, mutta ilman pontta. Voidaan sanoa niinkin, että 'kymmenen näytelmää', mutta sen vuoksi siitä oli sillisalaatti tullutkin. Oli vain välähdyksiä. Parasta olivat puvut ja esite, jossa oli useita Tshehovin kirjeitä sekä seuraavaa tietoa ja vielä muutakin, mutta huonosti skannautuvaa.

Anton Tshehovin kirjailijantyöstä

Tshehovin jälkeen jääneistä papereista on selvinnyt, että hän kirjoitti jo lukiovuosinaan lyhyitä kertomuksia sekä yhden tai kaksi näiytelmää, joista hän luki otteita ystävilleen. Tässä yhteydessä mainitaan Isättömyys-niminen näytelmä. Opiskeluvuosinaan Tshehovin tiedetään myös kirjoittaneen näytelmän, jonka käsikirjoituksen hän myöhemmin tuhosi. Moskovasta 1920 löytynyt luonnos näytelmästä yhdistetään isättömyys-tekstiin, josta sittemmin käytettiin nimeä Platonov ja joka julkaistiin sillä nimellä 1923. 1880-84 Tshehov rahoitti opiskeluaan kirioittamalla lyhyitä kertomuksia Moskovan ja Pietarin lehtiin, usein nimimerkillä Tshehonte. Kirjoituksia kertyi noina vuosina noin 300.

Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa v 1994

Pienellä näyttämöllä

Studio Elsassa

Suuren näyttämön lämpiössä

Pienen näyttämön lämpiössä

83 Kani Kani (Lapin Lapin), Serreau Coline

941230 83 HKTp AL1 TT1 ST1 AJ1

HENKILÖT

Ensi-ilta 12.11.1993 Näytelmän esitysoikeudet Näytelmäkulma

Me: Ensin näytti lupaavalta, mutta sanoma hukkui meluun ja juoni katosi. Onpa murheellista. Tähän mennessä ei yhtään kunnon näytelmää! Onkohan tässä ruvettava käymään: Vermon raveissa, Jääkiekko-otteluissa, jalkapallo-otteluissa, elokuvien surkeus on nähty.

84 Hirvikuningas (Il re cervo), Gozzi Carlo

950105 84 HKTp AL3 TT2 ST3 AJ2

Commedia dell'arte on teatterimuoto, joka ei perustunut ennalta kirjoitettuun ja ulkoa opeteltuun näytelmätekstiin, vaan näyttelijöiden tulkinta pohjasi toiminnan pääpiirteiseen yleiskaavaan (scenario), josta sovittiin ennen esitystä, ja vakiotyyppeihin (palvelijat, Harlekiini, Pantalone, Pulcinella jne.) jotka toistuivat kaikissa näytelmissä. Näyttelljät erikoistuivat varhain omaan roolialaansa, ja kehittivät runsaan repertorion tyyppiinsä liittyviä repliikkejä, yksinpuheluita, akrobatiaa ja mimiikkaa, jota tarpeen tullen saattoi käyttää.

Ensi-ilta 28.7 1994 klo 19.00

HENKILÖT

Näytelmä tapahtuu Serendippossa ja sen lähitienoilla.

Lapsi on avoin kaikelle

Otteita Benno Bessonin ja Clas Zilliacuksen keskustelusta

Eräs italialainen teatterintutkija kirjoitti Gozzista 60-1uvun lopulla näin: "Nämä fiabet (sadut) todistavat yhä terävästä älystä, jolta kuitenkin puuttuu henkinen ja psykologinen näkemys älystä jonka kiehtovuutta himmentää kova halu väheksyä aikansa moraalin ja kulttuurin vitsauksia." - Mitä sanot!

Hyvä sitaatti. Italiassa ollaan yhä tuota mieltä. Gozzia ei oteta vakavasti. Kehityshän kulkee Goldonin, Pirandellon ja koko todellisuutta heijastavan psykologisen teatrerin kautta. Se on aika suppea näkemys realismista. Mutta se, että Gozzilla ei ole psykologista silmää, on vain osin totta. Kyse on toisenlaisesta psykologiasta, Gozzin teatterilla on toisenlainen tapa tarttua todellisuuteen. Ensinnäkin aihevalinta: tarina, satu. Satuhan ei mitenkään kuulu

realistiseen tyylilajiin. Siitä huolimatta se käsittelee sellaista todellisuutta. joka saattaa tunkeutua syvemmälle kuin pinnallinen psykologia.

Aihevalinnalla oli myös selvä poleeminen osoite Venetsiassa, sen ajan teatterin pääkaupungissa. Kohteena olivat Goldoni ja Chiari joiden mielestä sadut olivat hölynpölyä ja aika kypsä arkitodellisuuden kuvaamiselle!

Osoite oli selvä, mutta en ole niinkään varma, toimiko Gozzi tietoisesti. Muistelmissaan hän kirjoittaa, että nämä näytelmät ovat pelkkää viatonta ilonpitoa. Lapsenmielen tuntemusta hänellä tosin ei ollut, vaikka lapsenmielinen hän oli itse. Ja satula kirjoittaessaan hän osoitti suurta lahjakkuutta ja teatterin tajua. Mutta hän halveksi sitä mitä teki. Samalla tavalla hän halveksi ihmisiä, vaikka silti pitikin heistä, niin kuin esimerkiksi Sacchin komedianteista! Hän oli hyvin ristiriitainen tyyppi. Sitäpaitsi hän oli ääritaantumuksellinenkin. Häneltä ei riittännyt rahtuakaan ymmärrystä uudelle valistusfilosofialle ja moraalille, ihan niin kuin sitaatissa sanottiin.

Multa Gozzi osuu ajoittain täysin oikeaan arvostellessaan uutta moraalia, esimerkiksi porvariston nousu-uskoa. Se arvelutti häntä kovasti, ja nykyäänhän syy siihen on erityisen helppo ymmärtää. Ja silti usko jatkuvaan kehitykseen on kantanut meitä tähän päivään asti.

Gozzin taantumuksellisessa asenteessa on jotakin mielenkiintoista, sillä hänen kritiikkinsä kaikkea uutta vastaan osui valillä oikeaankin. Se on hyvää, terävää kritiikkiä, joka toimii ainakin teatterissa, sillä Gozzin teatteri on luonteeltaan yleispätevämpää kuin veristinen teatteri, joka pyrkii 'totuuteen' jäljittelemällä ja heijastamalla.

Gozzi on kai tavallaan eräänlainen loppunäytös itsessään, sen jälkeen realismi ja yksilönkuvaus tulivat vallalle. Gozzi kirjoitti kokoomatyylillä jossa oli kaikkea: komiikkaa, tragiikkaa, melodraamaa, satua. Sitten Goldoni voitti ja Gozzi työnnettiin taustalle.

Pitää paikkansa, mutta kotona Venetsiassa Gozzi voitti. Goldoni sai pötkiä pakoon Pariisiin ja voittaa siellä alan myötä.

Brechtiläiset, siis Brecht-ohjaajat - Strehler Italiassa, Långbacka meillä - kannattavat yleensä Goldonia. Hän on heidän miehensä. Gozzia he eivät ole löytäneet.

Pitää olla herkkyyttä tietyille asioille. Viimeisen elinvuotensa aikana Brecht puhui paljon naiiviudesta esteettisenä käsitteenä, joka on tavattoman tärkeää hänen tuotannossaan. Eräänlaisesta äkkinäisyydestä, jota esiintyy Shakespearellakin, tavassa leikata dramaattisessa rakenteessa; naiiviudesta sellaisena kuin se oli antiikin aikana.

Olen yhä enemmän alkanut uskoa - erityisesti nyt kun minulla taas on pieniä

lapsia, siis myöhään - että tällainen naiivi tapa tarttua maailmaan tyydyttää meissä välittömän, elintärkeän tarpeen leikkiä maailmalla, jotta oppisimme elämään siinä. Leikkiä todellisuudella, jotta oppisimme elämään. Se juuri on naiiviutta; sitä että lähestyy maailmaa naiivisti. Mikä on taas aivan eri asia kuin maailman kuvaaminen sellaisena kuin se on, mikä on vain typerää. Lasten toiminnan Iähtökohtana ovat heidän tarpemat ohjaajat ovat tavattoman aikuisia. varsinaisia tosikkoja. Brecht ei ollut koskaan täysin tosissaan, enkä minä ole hiukkaakaan!

Muutama sana tiestäsi Gozzin fiabejen pariin. Tavallaan päädyit niihin jo aika kauan sitten: ohjasit tämän illan näytelmän ensi kerran 1971 Volksbühnelle Berliiniin. Toisaalta olet työskennellyt Brechtin tuotannosta eniten juuri paraabelinäytelmien, sadunomaisten vertauskuvien parissa.

Niitähän hän enimmäkseen kirjoitti. Jopa Arturo Ui, näytelmä Hitleristä, on sellainen. Se ei ole mikään todellisuuskuva. Se on mafiatarina, mutta se kattaa kokonaisen ajanjakson, koska siinä ei ole kyse pelkästä fasistisesta anekdootista vaan kokonaisesta kapitalistisesta aikakaudesta. Jos näytelmä käsittelisi ainoastaan natsismia, se ei olisi nykykatsojalle ajankohtainen, mitä se kuitenkin yhä on.

Setsuanin kohdalla on samoin. Tai Teurastamojen pyhän Johannan: jos tapahtumat, kuten siinä, ovat kovin sidoksissa historiallisiin tosiasioihin (työttömyys sen ajan Chigagossa), näytelmän esittäminen nykyhetkellä on vain hiukan vaikeampaa. Äiti Peloton tai Hamlet ovat legendoja tässä suhteessa, tai Kuningas Oidipus. Commedia dell'arten hahmot eivät ole tässä mielessä myyttisiä hahmoja. mutta ne ovat samantapaisia: nekään eivät varsinaisesti ole mitään kuvia todellisuudesta.

Jokainen commedia-hahmohan on myös kokonainen yhteiskuntaluokka, kaupunginosa, ammattikunta, eräänlainen kollektiivi tiivistyneenä yhdessä henkilössä.

Kyllä, commedia-hahmot viittaavat johonkin. Elämme aikaa, jolloin vain aikuiset ovat jonkin arvoisia, kannattavia. Lapsista koituu kustannuksia, vanhuksista koituu kustannuksia; heitä ei ymmärretä tuottavina missään mielessä. He vain tulevat kalliiksi. Aikuiset näkevät itsensä luomakunnan kruunuina, mutta se on väärä asenne. Aikuisilla ei ole sen tärkeämpää asemaa maailmassa kuin muillakaan.

Teatteri jota nyt teemme sopii aivan yhtä hyvin lapsille, sen tulet huomaamaan. Esityksestä saavat iloa niin aikuiset kuin lapsetkin, kukin tavallaan. Mutta kritiikki torjuu sen lastenteatterina, lapsille tehtynä teatterina.

Siinä näkW Gozzin suora poleeminen hyökkäys venetsialaisia kilpailijoitaan vastaan. Siinä että otetaan kaikkein lapsellisin, kaikkein sadunomaisin aihe, eli muodonmuutos, ja rakennetaan kaikki sen varaan, että jokin muuttuu joksikin muuksi, ihminen hirveksi tai papukaijaksi.

Kun lapset leikkivät, he eivät tee sitä tietenkään tietoisesti kehittyäkseen. Aikuiset sanovat, että lapsi edistyy. Oikeastaan lapsi kehittyy yhteen suuntaan. mutta toisaalla hänen mahdollisuutensa kaventuvat samanaikaisesti yhä enemmän ja enemmän. Vastasyntynyt kykenee oppimaan vaikka kiinaa, se voi oppia kaiken mitä maa päällään kantaa; se on avoin kaikelle. Edistyminen ei aina ole pelkästään myönteinen juttu. Se tarkoittaa myös rajojen ilmestymistä. Niin on pakko olla, kaikkea ei voi oppia kerralla. Mutta lapsella on kyky ottaa vastaan: hän ottaa kaiken ristiriitaisen sellaisena kuin se on. Lapsi ei yritä päästä helpommalla yhdistelemällä ja ratkaisemalla asioita loogisesti. Että musta muuttuu yllättäen valkoiseksi, ei häiritse häntä tippaakaan, tai että ihmisestä tulee hirvi. Kaikki on mahdollista.

Clas Zilliacus, Suomennos: Anna Gröhn

Annan tulossa olevan syntymäpäivän kunniaksi tarjosimme, samoin iltapalan Haritonissa.

85 Arkadia, Stoppard Tom

950121 85 SKTs AL2 TT2

ARKADIA on hauska ja romanttinen seikkailunäytelmä. Se kertoo siitä, mitä englantilaisessa kartanossa tapahtui 1800-1uvun alussa ja mitä tutkijat vuonna 1993 luulevat siellä tapahtuneen.

'Menneisyys lumoaa Arkadiassa. --- Sari Puumalainen Thomasina CoverIyna ja Petteri Sallinen Septimus Hodgena ovat herkkua katsojille. Sari Puumalainen saa seksuaalisesti kukkaansa puhkeavaan, matemaattisesti lahjakkaaseen neitoon aitoa iloa ja älyä. Petteri Sallinen raottaa eroottisen voiman ja huumorin verhoa juuri sen verran kuin myyttisen runoilijasankarin, Lordi Byronin opiskelukaverilta voi odottaakin. ---' (Ilta-Sanomat)

"--- Pinnaltaan näytelmä on dekkari. Kuka murhasi kenet vai murhasiko ollenkaan? Siita on hyvä alkaa. ' (Helsingin Sanomat)

Suomennos Rauno Ekholm, ohjaus Antti Einari Halonen, lavastus ja puvut Ralf Forsström, musiikki Atso Almila, rooleissa Petteri Sallinen, Tuomas Mattila, Jukka Puotila, 0lli Ikonen, Pirjo Luoma-aho, Juhani Laitala, Marjukka Halttunen, Pekka Autiovuori, Petri Manninen, Sari Puumalainen ja Minna Turunen.

Ensi-ilta 14.9.1994. EsitykseB kesto 3 t 5 min.

Anna: Hyvä teksti, mutta heikko esitys alensi arvosanaa.

86 Die lustigen Weiber von Windsor, Shakespeare

950126 86 KOM (bremer shakespeare company) AJ2

Premiere im Theater am Leibnitzplatz: 6 März 1991

Spieldauer ca. 2½ Stunden, Pause 11/4 Stunden

HeSa 950126:

Menkää ihmeessä tänään Kom-teatteriin katsomaan William Shakespearen Windsorin iloisia rouvia.

Pit Holzwarthin ohjaama esitys tulee Saksasta, Bremenistä. Tänään se näytellään toista ja samalla viimeistä kertaa Kom-teatterissa.

Bremer Sha]Eesptare Companyn näyttelijät ovat pelottomia ja taitavia koomikoita. Kaiken roolimelskeen sekä salaman vauhdilla vaihtuvien hahmojen esityshöykytyksessäkin heilla on kyky nostaa miltei tyhjän näyttämön tulkinnan pintaan myös Shakespearen lemmenkomedian runolliset tasot. Ja traaginen pistävyyskin on mukana juuri Fasltaffin rehevän tarinan finaalissa.

Pikkuporvarien pieksemä naistenmies nimittäin tietää, että juuri Fasltaffia maailma kuitenkin tarvitsee, hänen tarinoitaan, hänen nautinnollista filosofiaansa.

"0len pimeyden lapsi. Kuu on minun planeettani." Ja pimeydessä suuret tarinat elävät.

Bremeniläiset tekevät samoin, kuin Shakespeare aikoinaan omassa teatterissaan. Näyttämöllä nähdään vain miesnäyttelijöitä, niin herroina kuin donninakin.

Täydellä sydämellä

Uhkeaa Sir Falstaffia näyttelee yksi näyttelijä Nobert Kentrup. Loput 11 roolia jakautuvat neljän näyttelijän työmaaksi. Ja he selviävät uskomattomasta urakastaan vastustamattomasti iskeväksi rakennetun dramaturigan ja huikeiden eläytymyis- ja muuntautumiskykyjensä ansiosta.

Kaikki tehdään täysin tosissaan, täydellä sydämellä. Kukaan esittäjistä ei hihittele tulkinnan hieman kolhoille kaunottarille. Päinvastoin, heidän rakkautensa kuten vihansa ja kostonsakin ovat miltei kaksin verroin todempia juuri siksi, että keimailuun ei ole varaa eikä aihetta. Tehdään ihmisiä, ilmaistaan suuria tunteita, ajatuksia ja aikomuksia.

Katsomossa tietenkin nauretaan, muttei ilkeästi, vaan myötätuntoisesti ja eläytyvästi.

Karhea, muttei karkea

Bremeniläisten Shakespeare-ilta on näin ollen ennen muuta kauhean hauska ja samalla pikavaihtoineen jännitävä kuin suuri illuusionumero. Thomes Sarbacher, Renato Grünig, joka on keinuvine käynteineen kaikkien aikojen hauskin rouva Quickly, Erik Rossbander ja Christian Dieterle tekevät rooliensa siksakista hiottua, muttei sliipattua Shakespeare-teatteria.

Köyhän teatterin karheus on läsnä, karheus, muttei koskaan karkeus.

JUKKA KAJAVA

AJ: Kajavalta nappiin osunut arviointi. Fyysinen ja intomielinen näyttelijäsuoritus, mutta henkinen viesti jäi silti vähäiseksi.

87 Ihon aika, Kauranen Anja

950128 87 TurunKaupTeatteri AL1

88 Taulahäntä ja kivenhakkaaja, Tuomarila Ilpo

950128 88 TurunKaupTeatteri AL3

89 Kaukaasialainen liitupiiri, Brecht Bertold

950304 89 HKTe (kutsuvieraina) AL2 ST3 TT2 AJ3

Asko ja Salli Korpela

Anna ja Timo Kurkela

Hyvät teatterin ystävät

Lämmin kiitos palautteestanne, jonka sain tiedoksi. On arvokasta saada terveisiä katsojilta, jotka ovat olleet teatterille uskollisia pitkään. Toivon, että pystyisimme edelleen säilyttämaän asemamme tässä virikkeiden viidakossa.

Viimeaikaisesta ohjelmistosta Kaupunginteatterissa olette valinneet kaksi, "Kani kanin" ja "Mekaanisen pianon". Edeltävistä löysin "Sodan ja rauhan" sekä omat ohjaukseni "Reviisorin" ja "Niagaran ylityksen".

Olen pahoillani, että näkemänne esitykset ovat viime aikoina tuottaneet pettymyksen.

Näyttelijäntyön alueella mielestäni löytyy kahdessa viimeisimmässäkin valinnassanne nautittavia hetkiä.

Kun katson tuoreinta ohjelmistoamme, ajattelin tarjota teille mahdollisuuden katsoa kutsuvieraina Elsa-näyttämön "Kaukaasialaisen liitupiirin". Siinäkin Brechtin asema-dramaturgia tietysti tekee juoneen ison käänteen ja palauttaa väliajan jalkeen tapahtumat alun ajankohtaan teemalla "tapahtui toisaalla". Silti uskon että esitys voisi tuoda kokeneellekin teatterikatsojalle iloa ja uudenlaista assosiaatiopohjaa. Nuket ovat parhaimmillaan valloittavia kumppaneita näyttelijöille ja herkät sekä ajatuksen täyttämät hetket nousevat pääasiaksi ajoittaisesta vaudevilleryöpsähtelystä huolimatta. Ainakin voin taata illan,

joka on erilainen.

"Rosvot ja poliisit, pienimuotoinen ja tiukka uusi juoninäytelma voisi olettamukseni mukaan myös kiinnostaa seuruettanne.

Mitä muuhun ohjelmistoomme tulee,"Mambo Kingsissa" Iöytyy suomalaisissa oloissa poikkeuksellista loistokkuutta, jos ei harmistu fragmentaarisesta tarinankuljetuksesta Se on kuitenkin aikaisempien kritiikkienne keskeinen moite, joten teos jääköön tällä erää suosittelematta.

"Niskavuoren leipä", veikkaan, tulee olemaan ohjelmistoanne. Oma kevään ohjaukseni on Veijo Rneren "lso Vaalee", taustanaan "Jääkiekkoilijan kesä". Liikun sillä suomalaisella linjalla, jonka edellinen edustaja oli "Pohjanmaan kautta". Harmi ettei se kuulunut katsomiinne, olisi ollut mukava saada vertailuja Kansallisteatterissa näkemäänne.

Ankaraa ja tasokasta kotimaista on nykyohjelmistossamme Pirkko Saision "Voiton päivä", joka ei päästä katsojiaan helpolla, mutta tarjoaa koko lavallisen paneutuvaa näyttelijäntyötä ja dramaturgisen rakenteen, joka avautuu kuin sipuli.

Toivon yhteydenottoanne lippuvarauksen merkeissä. Katsojia ja makuja on toki monenlaisia, mutta kaltaisenne asianharrastajat olisi kipeä menettää. Isossa talossa on tarpeen olla erilaisia vaihtoehtoja katsottaviksi. Siksi opiskelemme teholla sitä, miten osaisimme ohjata juuri oikean katsojan juuri oikeaan esitykseen.

Teatteriterveisin

Raija-Sinikka Rantala
teatterinjohtaja
Helsingin kaupunginteatteri

Teatterinjohtaja Raija-Sinikka Rantala
Eläintarhantie 5
00530 HELSINKI

Kiitos teatterielämyksestä

Olimme eilen illalla muun täyden salin kanssa katsomassa Kaukaasialaisen liitupiirin. En muuten muista koskaan nähneeni katsomossa niin paljon tunnettuja näyttelijöitä, ainakin 10.

Sitä melkein harmittelee, että ihminen on yhteiskunnallisilta asenteiltaan niin luutunut kuin on. Tätä näytelmää katsoessa se melkein häiritsi. Brecht on Brecht ja meikäläinen on sellainen 'pupo' (puolueeton porvari) kuten parikymmentä vuotta sitten oli tapana sanoa. Ja pupo suhtautuu Brechtiin epäluuloisesti. Tämäkin Brechtin näytelmä alkoi vahvanpuoleisella yhteiskunnallisella latauksella, mutta vähitellen kuitenkin inhimillisemmät näkökulmat ja väkevä juoni ja monet muut seikat pääsivät voitolle. Vielä puoliajan kahvillakin ikään kuin välttelimme ottamasta kantaa ja ihmettelimme että minkä käänteen mahtaa tarina saada. Loppua kohti esitys parani ja onnistui riisumaan meidät Korpelat täydellisesti varauksellisista asenteista. Kurkelat perustelivat 2 arvosaanaa lähinnä esityksen meluisuudella. Aika usein pidämme sitä vastenmielisenä piirteenä, mutta nyt me Korpelat oikeastaan ihmettelimme ystäviemme väitettä meluisuudesta. Olihan siinä paljon musiikkia ja äänekästä laulua..

Hämmästelimme aidon tuntuista eksotiikkaa. Muistimme ulkomaisen ohjaajan, mutta ohjelmalehden tiedoista ei sittenkään löytynyt selitystä. Ensin ehkä katselimme nukkejakin epäluulolla ajatellen, etteivät nämä nyt kuitenkaan sen alan ammattilaisia ole, mutta kyllä ne lopulta täysin valloittivat meidät, ainakin tekijöiden on täytynyt olla ammattilaisia, niin olivat isäntiensä (vai pitäisikö sanoa päin vastoin: renkiensä) näköisiä, että nauratti. Tämä oli taas tosi vahva suoritus Heidi Heralalta. Sodan ja rauhan Natasha ei ollut niinkään hänen roolinsa, mutta tämä oli, samoin kuin Hlestakov. Mennessämme ihmettelimme jokaisella näyttelijällä olevien roolien määrää, mutta esityksessä se ei häirinnyt lainkaan, vaikka TK useampaan otteeseen marmatti, että onko nuket tarpeen, eikö ilman niitäkin olisi voinut. Loppujen lopuksi ne istuivat esitykseen niin hyvin, että jäimme ihmettelemään: kuuluuko tähän näytelmään aina nuket, vai voidaanko se esittää ilmankin.

Kirjeessänne olitte aidon tuntuisesti huolissanne: 'kaltaisenne asianharrastajat olisi kipeä menettää'. Näin pahasti eivät asiat sentään ole. Vakain tuumin aiomme jatkaa ja vaadimme Teiltäkin yhä vain lisää ja uutta sekä vanhaa. Tänä keväänä tähtäämme vielä Myrskyyn ja Piukkoihin paikkoihin sekä ainakin osa meistä Viiruksen Shvejkiin ja Lillanin Tshehoviin.

Ystävällisin terveisin

Asko ja Salli Korpela, Anna ja Timo Kurkela

Perustie 14 A 5, 00330 HELSINKI, puh 489 211

Bertolt Brecht

KAUKASIALAINEN LIITUPIIRI

Der Kaukasische Kreidekreis

Ensi-ilta 23.1.1995

Näytelmän esitysoikeudet Suomen Teatteritoimisto

Käsiohjelma Kristiina Lyytinen ja Eric Bass, valokuvat Patrik Pesonius

Henkilöt

Miksi Brechtiä? Miksi nukeilla?

Jotkut asiat ovat itsestäänselviä. On itsestäänselvää, että Brecht oli ainutlaatuinen, ollaan hänestä,sitten näytelmäkirjailijana, ohjaajana, runoilijana tai ihmisenä mitä mieltä hyvänsä. Tällä vuosisadalla vain aniharvat ovat vaikuttaneet teatterin muuttumiseen yhtä paljon. Ehkä vasta nyt aletaan oivaltaa kuinka suuri hänen merkityksensä on ollut. Tony Kushner on sanonut, että Brecht on vaikuttanut hänen näytelmäänsä Angels in America enemmän kuin kukaan muu. Eräässä mielessä Brecht palautti teatterin takaisin yleisölle, sillä olimme joutuneet eksyksiin. Olimme unohtaneet mikä on todella hauskaa ja kadottaneet todellisen tuntuman tekstiin, jäljelle oli jäänyt vain tyhjyys ja turhuus. Teatteri on peli, jota pelataan näyttämön ja katsomon välillä. Jotkut ohjaajat ja näytelmäkirjailijat ovat halunneet unohtaa tämän. Brecht muistuttaa meitä siitä joka hetki. Brechtin teatteriteorian keskeinen käsite on kuuluisa vieraannuttamisefekti, jonka tarkoitus on etäännyttää katsojan tunteet näyttämön tapahtumista siten, että katSoja ei samastu henkilöihin vaan tarkastelee heidän ongelmiaan objektiivisesti. Tämä saattaa tuntua kylmältä, sydämettömältä ja hirvittävän vakavalta, kaiken nautinnon vastakOhdalta, pelkältä pohtimiselta, jonka me taas assosioimme ikävään työntekoon, harvemmin hauskanpitoon. Mutta asia on juuri päinvastoin. Brecht puhui ja kirjoitti huumorista ja hauskuudesta, ne ovat tärkeitä osatekijöitä vieraannuttamisesta puhuttaessa, sillä ne muistuttavat meille, että kysymys on teatterista ei elämästä. Paradoksaalista kyllä usein vieraannuttaminen saa meidät tuntemaan syvemmin elämän, sen humoristisuuden ja ihmissydämen vitaalin humaanisuuden. Kaukasialainen liitupiiri ei ole kylmä. Se voi olla julma, mutta ei koskaan kylmä. Lämpö on niissä näytelmän henkilöissä, jotka inhimillisyytensä vuoksi ovat valmiit panemaan henkensä alttiiksi. He eivät ole sankareita. He eivät ole edes riittävän hyviä ihmisiä, mutta he onnistuvat jättämään jälkeensä, kuten Brecht sanoisi, hyvän (tai hiukkasen paremman) maailman ja se on jo jotakin. He ovat hulluja, sillä onhan hullua toimia vastoin omaa etuaan. Me jotka emme ole hulluja emme voi samastua heihin. Voimme vain toivoa, että Iöytäisimme itsestäm me jotai n samanlaista hulluutta ja että siitä jäisi jäljelle jotakin sitten kun lähdemme täältä.

Samanlainen hullu on nukke, johon emme myöskään voi samastua. Nukke näyttelijöiden maajlmassa. Pieni olento, jolla on rajalliset kyvyt ja lainattu elämä. Nukke ei ole mitään tässä maailmassa, jota kansoittavat jumalien ja apinoiden jättiläiskokoiset jälkeläiset. Elämä on sille liian suuri ja vaatii siltä liikaa. Mutta koska nukke on hullu se ei sitä tiedä. Nukke ei voi auttaa itseään. Yksinkertai sesti se on inhimillisempi kuin me, jotka olemme lihaa ja verta. Emme me liikuta nukkea. Nukke avaa meissä väylän leik kiin maailman kanssa. Nukke ei saa täs tä leikistä mitään. Se toimii vain luon teensa mukaisesti. Me tästä leikistä hyödymme. Taistelut ovat rajoillamme, Bosniassa ja Gazassa - myös Kaukasuksella. Ja vie Iäkin Iähempänä. Kielemme on käänty nyt nurin, sillä mitä tässä maailmassa tarkoittaa toiminta? Mitä leikki? Mikä on nukke? Ja kuka on hullu?

Eric Bass

Eric Bass

Kaukasialaisen liitupiirin ohjaaja Eric Bass on työskennellyt teatterissa ohjaajana, näytelmäkirjailijana, näyttelijänä ja naamioiden ja nukkien valmistajana. Hän kuului New Yorkissa viisi vuotta Jean Erdmanin ryhmään Theater of the Open Eye. Vuonna 1980 Eric Bass esiintyi ensimmäisen kerran yksin ja käytti esityksessään nukkeja. Tämä esitys, Autumn Portraits, palkittiin Pecsissä Unkarissa ja se sai kriitikkojen palkinnon parhaasta esityksestä Adelaiden kansainvälisillä teatterifestivaaleilla Australiassa. Vuonna 1982 Eric Bass perusti Münchenissä Sandglass-teatterin yhdessä vaimonsa Ines Zeller Bassin kanssa. Sandglass-teatteri on vieraillut eri teattereissa ja esiintynyt teatterifestivaaleilla Euroopassa, Yhdysvalloissa, Israelissa ja Japanissa. Suomessa tämä teatteri on vieraillut neljä kertaa. Neljä kertaa Sandglass-teatteri on saanut kunniamaininnan Nukketeattereiden kansainväliselta liitolta (Union Internationale de la Marionette). Eric Bass on toiminut ohjaajana Yhdysvalloissa, Australiassa, Puolassa ja Suomessa, missä hän on ohjannut Johanna Enckellin näytelmän Pyhän Birgitan vaaralliset leikit Lahden Kaupunginteatteriin ja Isoäidin kukkarossa Nukketeatteri Vihreään Omenaan. Vuodesta 1986 Sandglass-teatteri on toiminut pienessä Putneyn kylässä Vermontin osavaltiossa. Vuonna 1991 Eric Bass sai saksalaisen Erlangenin kaupungin nukketeatteripalkinnon. Parhaillaan Eric Bass valmistelee uutta sooloesitystä.

Ralph Denzer

Ralph Denzer on säveltänyt Kaukasialaisen liitupiirin musiikin. Hän on säveltäjä, joka soittaa myös useita instrumentteja. Hän on säveltänyt mm. ooppera- ja balettimusiikkia, musikaaleja, musiikkia videofilmeihin, kuunnelmiin ja mainoksiin. Ralph Denzerin viimeaikaisia sävellystöitä on Heiner Müllerin näytelmien Hamletmachine ja Medeamaterial New Yorkin esitysten musiikki, teos Instinct kamariorkesterille ja naamioiduille esittäjille, musiikki Richard Schechnerin teokseen FAUST gastronome. Ralph Denzer on sovittanut musiikin La Maman produktioon Amerika. Hän on yhdessä näytelmäkirjailija Steve Wanghin kanssa kirjoittanut musikaalin Goin' Downtown. Parhaillaan Ralph Denzer säveltää musiikkia Tshehovin näytelmään Kolme sisarta, ja Purgatorio Inkin produktioon Sisters Karamazov.

Kaukasialaisen liitupiirin musiikista

Olemme tietoisesti halunneet luoda tähän esitykseen eräänlaisen musiikillisen sekoituksen, joka on mahdollinen siellä missä useat eri kulttuurit elävät rinnakkain. 0len mielessäni ajatellut kaupunkia jossakin Kaukasuksella missä aiabikortteleiden laulut sekoittuvat ortodoksisen kirkon musiikkiin ja synagogan juutalaiset rukoukset katulaulajien esityksiin. 0len myös ajatellut, että muusikkomme ovat romaaneja, jotka taitavat sujuvasti useita kieliä ja musiikillisia tyylejä. Heiltä sujuvat yhtä hyvin balkanilaiset laulut kuin venäläinen kansanmusiikki tai klassinen musiikki, georgialaiset melodiat tai vaikkapa tshekkiläiset tanssisävelmät. Vaikka nämä erilaiset kulttuurit eivät muinaisista vihollisuuksista ja kilpailuasetelmista johtuen koskaan kohtaisi, niiden musiikit kohtaavat. Tämä on näytelmämme musiikin lähtökohta.

Ralph Denzer

Kaukasialaisen liitupiirin syntyvaiheista

Brechtin näytelmien aiheet esiintyvät usein ensin esseissä tai novelleissa. Brecht kirjoitti novellin Augsburgilainen liitupiiri vuonna 1940 Ruotsissa. Siinä on rakkaussuhdetta lukuunottamatta Kaukasialaisen liitupiirin Grushen koko tarina. Brecht tutustui Los Angelesissa itävaltalaiseen näyttelijään Luise Raineriin, joka oli HolIywoodin tultuaan saanut Oscarin kahdesta roolistaan. Saksalainen kirjailija Klabund oli tehnyt sovituksen vanhasta kiinalaisesta näytelmästä Liitupiiri. Luise Rainer oli nähnyt Elisabeth Bergnerin keskeisessä tytön roolissa tässä näytelmässä. Hän kertoi Brechtille, että se olisi hänen unelmaroolinsa. Brecht väitti antaneensa idean Klabundille ja tarjoutui kirjoittamaan aiheesta uuden Broadway-version. Tätä varten järjestyi jo rahoitustakin, mutta Brecht ja Rainer riitautuivat eikä yhteistyöstä tullut mitään.

Brecht alkoi kirjoittaa Kaukasialaista liitupiiriä New Yorkissa suunnitellen yksityiskohtaisen juonen ja monia kohtauksia yhteistyössä Ruth Berlaun kanssa. Ruth Berlau oli Brechtin yhteistyökumppani ja rakastajatar. Liitupiirin kirioittamisen aikaan Berlau alkoi odottaa Brechtille lasta. Brecht ja Berlau aikoivat antaa mahdolliselle pojalleen nimen Michel Kaukasialaisen liitupiirin pojan mukaan. Berlau jouduttiin leikkaamaan raskauden seitsemännellä kuulla ja poikavauva kuoli muutaman päivän ikäisenä.

Kirjoittamistyön alkuvaiheessa Brechtillä oli tunne, että hän on kahden tulen välissä, toisaalla ovat taiteen vaatimukset ja toisaalla sopimus. "Kjrjoitan haluttomasti näytelmää tässä ankeassa huoneessa." Brecht palasi Santa Monicaan New Yorkista maaliskuussa 1944 ia sai siellä Kaukasialaisen liitupiirin käsikirjoituksen valmiiksi 5. kesäkuuta.

Brecht oli kirjoittanut eräänlaisen kansannäytelmän, joka oli "naiivi, mutta ei primitiivinen, runollinen, mutta ei romanttinen, lähellä todellisuutta, mutta ei aiheeltaan poliittinen":

Kaukasialaisessa liitupiirissä on monia teemoja, joita Brecht oli käsitellyt jo aikaisemmjn. Näytelmässä Torvet ja rummut sotilas kohtaa suuria hankaluuksia palatessaan tyttönsä luokse, Äiti Pelottomassa henkilöt joutuvat äkkiä muuttamaan imagoaan ja elämäntyyliään, kun sota väistyy rauhan tieltä. Grushen yritys ääntään muilttamalla esiintyä hienona naisena on käänteinen Puntilan kohtaukselle, jossa Eeva yrittää muuntautua yhteiskunnallisesti alempaan rooliin. Azdakin lause "pikemminkin voi pelkkä tuomarinpuku tuomion langettaa, kuin ihminen ilman näitä kaikkia", muistuttaa kohtausta Galjlein elämässä, jossa kardinaali Barberinin mielipiteet muuttuvat hänen vaatteidensa mukana.

Brecht sijoitti Kaukasialaisen liitupiirin ensimmäisen version kaukasialaiseen kylään 7. kesäkuuta 1934. Brecht oli New Yorkissa pitänyt yhteyttä kirjailija O.M.Grafftiin, joka oli käynyt Kaukasuksella 1934. Ehkä näytelmän sijoituspaikkaan liittyy myös se, että Stalin oli gruusialainen ja alkuperäiseltä nimeltään Djugashvili.

Brecht kirjoitti Kaukasialaisen liitupiirin yhdeksässä, kymmenessä, viikossa. Kirjoittamisen loppuvaiheessa Brecht yritti saada sen englannintajaksi ChristopherIsherwoodin.Seuraavaksi Brecht pyysi Ruth Berlauta kysymään W.H. Audenilta, voisiko tämä sovittaa Kaukasialaisen liitupiirin amerikkalaiselle näyttämölle: Auden käänsi näytelmän laulut ja James ja Tania Stern tekstin. Koska Brecht ei hyväksynyt Sternien käännöstä, Auden vetäytyi heidän ystävänään koko näytelmästä eroon. Charles Laughton yritti kääntää Liitupiiriä, "Azdak olisi paraatirooli hänellel"lle näytelmälle hankkima rahoittaja oli edelleen kiinnostunut Liitupiirin tuottamisesta ja hän halusi, että Brecht löytäisi näytelmälle lavastajan ja säveltäjän. Brecht oli tutustunut New Yorkissa Paul Dessauhin, jonka hän houkutteli Santa Monicaan. Kuitenkin Brecht tilasi Liitupiirin musiikin Hanns Eislerilta ja miltei sa manaikaisesti myös Dessaulta. Kun asia paljastui, Eisler keskeytti säveltämisen, ja Dessau suostui säveltämään Liitupiirin vasta kymmenen vuotta myö hemmin. Näin tyrehtyivät Brechtin mahdollisuudet päästä Broadwaylle. Brecht oli itse tyytyväinen Liitupiiriin. Hänestä se oli Kolmen pennin ooperan ohella Faustin tavoin Saksan kirjallisuudessa harvinainen "varsinainen repertuaarinäytelmä, ts. näytelmä, joka voi daan esittää lähes aina, koska se on teemaltaan yleinen ja antaa teatterille tilaisuuden yleisimpien taitojensa esittämiseen". Brecht hioi Liitupiiriä loppuun asti. Kun Berliner Ensemble vei sen vuonna 1955 Pariisiin, Brecht korjasi tekstiä ja kuolinvuonnaan 1956 hän kirjoitti näytelmään uusia repliikkejä, joiden piti ilmentää Neuvostoliitossa tapahtuneita muutoksia sen jälkeen kun Hrushtshev oli pitänyt paljastuspuheensa Stalinista.

Kaukasialainen liitupiiri valmistui 5. heinäkuuta 1944 Kaliforniassa Santa Monicassa, kantaesitys oli 4. toukokuuta 1948 Nourse Little Theatressa Northfieldissä Minnesotassa, käännös Eric ja Maja Bentley, ohjaus Henry Goodman. Brecht ohjasi itse Kaukasjalaisen liitupiirin saksankielisen kantaesityksen Berliner Ensemblessa Theater am Schiffbauerdammissa 7. lokakuuta 1954, lavastus oli Karl von Appenin ja musiikki Paul Dessaun. Kaukasialaisen liitupiirin Suomen kantaesitys oli Turun Kaupunginteatterissa 13.3.1953 ohjaajana Jorma Nortimo.

Lähteet: Ronald Hayman, Brecht, A Biography, Lontoo 1983

Kalevi Haikara, Bertolt Brechtin aika, elämä ja tuotanto, Jyväskylä 1992

90 Shvejk, Hashek Jaroslav

950311 90 Viirus AL2 ST3 TT3 AJ3

Vauhdikasta menoa. Shvejkin pohdinnoilla ja tarinoilla ehkä vähemmän osuutta kuin kirjassa, mutta riittävästi kumminkin. Innostunut esitys tavanomaisin tehokeinoin. Shvejk oli vakuuttava, vilpitön, lojaali sekä ystävilleen, esimiehilleen että isänmaalle. Vähintään yhtä hyvä oli M.L., josta vasta jäljestäpäin todettiin, että oli sekä Katz että Luka, kaksi kovin erilaista roolia, jotka M.L. myös esitti hämmästyttävän erilaisina: Katz uskomaton juoppo, Luka mahtava ja sliipattu naisten mies. Mainio esitys. Paljon parempi kuin Lahdessa nähty.

Anna: mautonta seksiä aivan liikaa. AJ & ST: emme havainneet, pikemminkin hauskasti esitettyä.

SVEJK LYHYESTI

Rouva Müller kertoo reumatismiaan hoitavalle Svejkille, että arkkiherttua Ferdinand on ammuttu Sarajevossa. Svejk pohtii poliittisia murhia ja lähtee Pikariin.

Salaisen poliisin agentti Brettschneider yrittää saada kapakoitsija Palivecin lankaan. Svejk ja herra Palivec pidätetään maanpetoksesta.

Kuulustelussa Svejk myöntää kaiken ja joutuu mielisairaalaan. Pikarissa käy ilmi, että herra Palivec on saanut 10 vuoden tuomion. Brettschneider juottaa Svejkiä.

Rouva Müller on vuokrannut huoneen. Svejk heittää vuokralaiset pihalle, saa kutsuntakirjeen ja lähtee rullatuolissa sotaan.

Varuskunnan vankilassa kidutusasiantuntija Bautze kertoo menetelmistään, mutta kirkonkellot pelastavat Shvejkin. Vangit kuuntelevat humalaisen Otto Katzin saarnaa. Shvejk purskahtaa itkuun ja Katz palkkaa tämän sotilaspalvelijakseen. Shvejk vie Katzin kotiin ja tämä herää krapulassa.

vejk sekoittaa totin ja kertoo lainanneensa rahaa ja myyneensä huonekaluja illan korttipeliä varten. Kenttäpastori saapuu moittimaan Katzia, joka juottaa kenttäpastoria.Vihainen velkoja saapuu ja haluaa rahansa heti ennen kuin Katz kuolee sodassa. Katz ei maksa, velkoja suuttuu ja Shvejk heittää hänet pihalle. Kenttäpastori ei suostu kieltämään Jumalaa ja lähtee. Katz lähtee, häviää korttipelissä rahojen lisäksi myos Shvejkin. Shvejk lainaa rahaa, mutta Katz häviää jälleen rahat ja Shvejkin luutnantti Lukaille.

Pikarissa pöytään sammunut rouva Kejr on rouva Müllerin serkku. Rouva Müller on viety keskitysleiriin.

Shvejk ilmoittautuu luutnantti Lukaille. Lukain naisvieras lähtee, toinen naisvieras tulee ja lähtee. Rouva Wendler ryntää sisälle ja kertoo karanneensa miehensä luota. Luka käskee Shvejkin totella rouva Wendlerin jokaista käskyä. Rouva Wendler pistää Shvejkin heti töihin...

Luka ja herra Wendler saapuvat ja puhuvat sodasta ja sen vaikutuksista herra Wendlerin toimiin humalan tukkukauppiaana. Pariskunta poistuu. Luka on tavannut ihanan naisen ja tarvitsee koiran.

Shvejk ryhtyy juttusille eversti Zillergutin palvelijattaren kanssa varastaakseen koiran. Eversti Zillerguth luennoi. Palivelijatar kertoo, että koira on va rastettu. Eversti suuttuu. Samassa Luka ja Shvejk tulevat koiran kanssa, jonka Zillerguth tunnistaa omakseen ja rangaistukseksi hän lähettää Lukain ja Shvejkin rintamalle.

TAUKO

Junassa matkalla rintamalle Luka on vihainen, koska yksi matkalaukuista on varastettu. Shvejk alkaa jutella hiustenlähdöstä ja suutututtaa vaunussa istuvan kaljun kenraalimajurin. Tämä haukkuu Lukain. Yhtäkkiä juna pysähtyy. Shvejk on vetänyt hätäjarrusta...

Perillä Kiralyhidassa Unkarissa Luka on tavannut naimisissa olevan naisen ja pyytää Shvejkiä viemään tälle kirjeen. vejk kohtaa vanhan ystävänsä Vodickan, joka vihaa unkarilaisia ja vaatii saada tulia mukaan,

vejk antaa kirjeen talon palvelijattarelle ja herra Kakonyi saa kirjeen käsiinsä. Syntyy tappelu. Luka on joutunut kirjeen takia lehdistön hampaisiin ja eversti Schröder lähettää hänet itärintamalle.

Juna-asemalla Luka yrittää saada joukkoihinsa järjestystä. Uusi sotilaspalvelija Baloun on syöppö. Marek saa tehtäväkseen kirjoittaa pataljoonan sotahistorian. Pelastusarmeija toivottaa miehille onnea. Luutnantti Dub komentaa miehiä.

Sotilaat laulavat matkalla rintamalle ja käyvät bordellissa.

Itärintamalla sodan läheisyys näkyy. Shvejk, Marek ja Baloun katsovat sotilaitten taakseen jättämiä tavaroita. Dub raivoaa. Marek kertoo kirjoittaneensa pataljoonan historian jo etukäteen. Shvejk kertoo tarinan helpottaakseen odottamista.

Shvejk on Pikarissa sodan jälkeen kello kuusi illalla.

91 Myrsky, Shakespeare

950402 91 SKTs AL3 ST3 TT3 AJ3

Me: Erinomainen näytelmä ja erinomainen esitys, Shakespearea parhaasta päästä. Ennen alkua söimme bortshia 'Kapteenin kapakassa. Paikka ja menu olivat pettymys, seura ei. Viihdyimme.

Suomalainen kantaesitys Kansallisteatterissa 11.5.1902. nsi-ilta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 11.1.1995.

HENKILÖT

Esityksen kesto 2 t 50 min

Myrskyn musiikista tehtyä CDlevyä myydään teatterin lippumyymälässä .

Teatterin julkisivun valoteos: Aslak Sandström ja Petri Tarkiainen

Shakespearen viimeisestä näytelmästä ja tekijän elämästä uudella vuosisadalla

Shakespearen teatterimiehen uralla l600-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli suurten tragedioiden aikaa (Hamlet, Othello, Kuningas Leal; Macbeth, Antonius,ja Kleopatra, Coriolanus, Timon Ateenalainen, Pericles). Tosin tragedioiden lomassa syn- tyi myös muutama komedia (Winsorin iloiset rouvat, Troi- lusja Cassida. Loppu hyvä, kaikki hyvin, Mitta mitasta), mutta niidenkin sävy oli pessi- mistinen ja katkera. Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan tapahtui kuitenkin käänne. Synkät sävyt väistyivät, ja kerronta sai jälleen sadunomaisen luonteen.

Shakespearen viimeisen kauden näytelmiä ovat Cymbeline (1609-10), Talvinen tarina (1610-11) ja Myrsky (l6ll). Suurten tragedioiden sanoma on ollut, että kerran tehty rikos on peruuttamaton eikä sovitusta ole. Viimeiset komediat sitä vastoin päättyvät yleiseen anteeksiantoon ja sovitukseen. Nuoren sukupolven turmeltumaton hyvyys, joka ei edellisen kauden draamoissa kyennyt nujertamaan pahuuden voimia, paasee nyt voitolle. Nuoret saavat tilaisuuden aloittaa uuden elämän, ja he julistavat maailmalle toivoa.

Tudorien valtakaudesta Stuartien aikaan

Kuningatar Elisabet, "suuri ruhtinatar, sivistynyt ja henkevä, arvokas ja erikoislaatuinen", kuten häntä luonnehti Ranskan lähettiläs Herault de Maisse, oli kuollut vuonna l603, ja Englanti oli saanut uuden hallitsijan, skotlantilaisen Jaakko I:n. Näin Tudorien valtakausi oli vaihtunut Stuartien aikaan. Shakespearen ja hänen näyttelijäseurueensa onneksi myös Jaakko I oli innokas teatterin ystävä, jopa niin innokas, että kun Elisabetin aikana hovin jokatalvinen teatterikausi alkoi perinteisesti tapaninpäivänä, Jaakko I ei aina malttanut odottaa niin pitkään, vaan määräsi kauden aloitettavaksi jo marraskuun ensimmäisenä päivänä. Uusi kuningas otti Shakespearen näyttelijäseurueen erityiseen suojelukseensa. Seurue, tähän asti nimeltään Ylikamariherran miehet, sai nyt oikeuden käyttää nimeä Kuninkaan miehet, ja heidät kutsuttiin yhä useammin hoviin esiintymään. Vuosien l603 ja l6l6 välillä Kuninkaan miehillä oli yhteensä 187 näytäntöä hovissa.

Vuosisadan vaihteessa Shakespearen seurueelle oli valmistunut uusi, komea teatteri, the Globe. Ajan tavan mukaan Globe oli avoin näyttämö, ja katsojia teat. teriin mahtui liki 600. 1500-1uvun viimeisestä neljänneksestä alkaen teatterista oli tullut yhä suositumpi kansanhuvi, niinpä esim. vuonna l605 yksinomaan Lontoon teattereissa laskettiin käyneen noin 21.000 katsojaa viikossa, mikä merkitsee, että kaksi viidestätoista lontoolaisesta katseli näyttämöesityksiä vähintään kerran viikossa. Yhtenä Globe-teatterin omistajista ja samalla tuotteliaan näytelmäkirjailijana Shakespeare vaurastui vaurastumistaan. Tulon sa hän sijoitti hankkimalla yhä lisää maaomaisuutta synnyinkaupungistaan Stratfordista, jossa hänellä jo vuodesta 1537 oli ollut kaupungin toiseksi suurin talo New Place, kuulu viiniköynnöksistään ja puutarhastaan. Huolimatta Stratfordin talostaan Shakespeare asui kuitenkin etupäässä Lontoossa aina l600-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun saakka. Vuonna l608 Kuninkaan miehet vuokrasivat Globen rinnalle toisen, pienemmän näyttämön, sisätiloissa toimivan Blackfriarsteatterin, Lähinnä talvikautta varten. Uusi tila, jossa näyttämöllepano voitiin tehdä intiimimmäksi ja yksityiskohtaisemmaksi, sai Shakespearen suunnittelemaan myöhäistuotantonsa pikemminkin Blackfriarsin kuin Globen olosuhteita varten, kuten osoittavat Cymbeline, Talvinen tarina ja Myrsky. Blackfriarsissa oli ainoastaan istumapaikkoja, ja teatterilippu maksoi kuusi kertaa Globen lipun verran.

Mestarin jäähyväiset Myrsky

Varhaisin maininta Myrskyn esityksestä on marraskuun 1. päiväl tä vuodelta l611, jolloin Kuninkaan miehet esittivät näytelmän Jaakko I:n hovissa White-hallissa. Seuraava näytäntö, josta on tallella merkintä, oli helmikuussa l613. Kuninkaan miehet olivat saaneet kutsun osallistua juhlallisuuksiin, jotka järjestettiin Jaakko I:n tyttären Elisabetin mennessä maimisiin saksalaisen vaaliruhtinaan kanssa.

Painettuna Myrsky ilmestyi ensimmäisen kerran ns. Ensimmäisessä foliossa, Shakeapearen näytelmistä koostuvassa kokoelmassa, jonka hänen näytteli- jätoverinsa Heminge ja Condell julkaisivat vuonna l623. Painoasunsa puolesta Myrsky poikkeaa teoksen muista näytelmistä kahdessa suhteessa: välimerkkien käyttö on huomiotaherättävän huolellista, ja sulkeisiin merkityt ohjeet näyttämöllepanosta ovat erittäin yksityiskohtaiset. Jälkimmäisestä seikasta on tehty johtopäätös, että Shakespeare olisi kirjoittanut näytelmän sen jäl- keen, kun hän vuoden l6ll tienoilla - vain 47-vuotiaana ja maineensa huipulla - oli jättänyt Lontoon ja muuttanut asumaan kotikaupunkiinsa Stratfordiin. Olisivathan ohjeet olleet tarpeettomia, jos tekijä olisi itse ollut teatterissa näytelmänsä harjoituksissa läsnä.

Muutto Stratfordin "seesteiseen yksinäisyyteen"

Kesäkuussa l613, kesken vastikään valmistuneen Henrik VIII:n*) esityksen, Globe-teatterin olkikatto syttyi tuleen. "Se oli kunniakkaan vanhan rakennuksen viimeinenpäivä': kirjoitti aikalainen sir Henry Wotton dramaattisesta tapahtumasta. Mutta onneksi ihmisuhreilta säästyttiin. Tuli tuhosi vain "olkia, puutaja muutamia viittoja, joita ei ehdittypelastaa. Erään miehen housut syttyivät tuleen ja hän oli vaarassapak tua elävältä, mutta sai onnekkaan päähänpiston sammuttaa liekitpullollisella olutta': jatkaa Henry Wotton kuvaustaan. Kuninkaan miehet eivät kuitenkaan masentuneet, ja vajaan vuoden kuluttua Globe oli rakennettu uudelleen entistäkin ehom- maksi - itsensä hallitsijan myötävaikutuksella, kuten kerrottiin. Globen palo merkitsi Shakespearen draamatuotannon loppua. Hän lakkasi kijoittamasta ja vietti jäljelläolevat vuotensa synnyinkaupunkinsa "seesteisessä yksinäisyydessä, iloiten ystävien kanssa käydyistä keskusteluista': kuten kertoo 1700-luvulla elänyt elämäkerran-kirjoittaja Nicholas Rowe. Shakespearen äiti Mary, o.s. Arden, oli kuollut vuonna l608, kirjailijan lapsista oli elossa kaksi tytärtä ainoan pojan kuoltua vuonna 1596 yhdentoista vuoden ikäisenä. Vanhempi tytär Susanna oli vuonna l607 avioitunut John Hallin, koko Warwikckshiren tunteman lääkärin kanssa, joka osasi parantaa vaikeimmatkin taudit itse patentoimillaan lääkkeillä. Ensimmänen lapsenlapsi, tyttätentytär Elisabet, oli syntynyt vuotta myöhemmin.

"Jätän vaimolleni toiseksi parhaan vuoteeni"

Maaliskuun 25. päivänä l6l6 Shakespeare allekirjoitti testamenttinsa lopullisen laitoksen, joka on nykyään Lontoon Somerset Housessa. Omaisuutensa pääosan hän jätti Susannalle, joka peri myös maat, kun taas toisen tyttären, Judithin, osaksi tuli sataviisikymmentä puntaa ja "suuri hopeoitu pokaali". Sisarel- leen Joanille, ainoalle elossa olevalle sisaruksistaan, hän määräsi isältään perimänsä Henley Streetin talon ja kaksikymmentä puntaa. Kirjailijan vanha ystävä, leipuri Hamnet Sadler, sai kaksikymmentäkuusi shillinkiä, ja Stratfordin köyhät kymmenen shillinkiä. Ystävilleen, näyttelijöille Richard Burbage, John Heminge ja Henry Condell Shakespeare määräsi annettavaksi kaksikymmentäkuusi shillinkiä ja kahdeksan pennyä mieheen sormuksen ostamiseksi hänen muistokseen.

Runoilijan vaimo Anne mainitaan vasta testamentin kolmannella sivulla: 'Jätän vaimolleni toiseksiparhaan vuoteeni kaikkine varusteineen" Tässä on ollut tutkijoille pähkinää purtavaksi. Millainen tulkinta tälle kieltämättä kylmäkiskoiselta vaikuttavalle maininnalle tulisi antaa? Tiedot Shakespearen avioliitosta ovat hyvin vähäiset. Varmaa on vain se, että kahdeksantoista vuoden ikäisenä hänet oli vihitty avioliittoon itseään kahdeksan vuotta vanhemman Anne Hathawayn kanssa, joka oli avioliiton solmimishetkellä ollut raskaana.

Shakespeare kuoli 23. huhtikuuta l6l6, vain vajaa kuukausi siitä kun hän oli allekirjoittanut testamenttinsa. Hänet haudattiin Stratfordin kirkkoon. Hautaa peittävään kivilevyyn on hakattu seuraava muistokirjoitus, jota pidetään runoilijan itsensä sepittämänä: "Rakasystavä, älä Jeesuksen tähden kaiva tänne kätkettyä tomua. Siunattu olkoon se, joka säästää näitä kiviä, kirottu se,joka koskee luihini''

Pirjo Manninen

Myrskyn lähteistä

Shakespeare ei yleensä itse keksinyt tarinoita, joihin hänen näytelmiensä juonet perustuvat, vaan lainasi ne milloin mistäkin Iähteestä: vanhoista kronikoista, italialaisista romaaneista tai novelleista, joista oli tuohon aikaan olemassa englanninkielinen käännös, Plutarkhoksen teokses ta "Kuuluisien miesten elämä kertoja" sekä usein myös oman aikansa englantilaisista kerto muksista tai näytelmistä. Mutta kaikkea lainaamaansa hän käytte li itsenäisesti ja vapaasti, keskitti ja syvensi alkuperäistä tarinaa, yhdisteli nerokkaasti yksityiskoh tia ja alisti kaiken palvelemaan - omia tarkoitusperiään.

Myrskyn kirjoitti mies, joka oli ollut teatterialalla kaksikymmentä vuotta, luonut tuona aikana kolmekymmentäviisi näytelmää ja niiden myötä kypsynyt mestaruuteen. Mestarin kokemus näkyy Myrskyssä, joka on Shakespearen rikkaimpia ja omaperäisimpiä näytelmiä. Kaikesta omaleimaisuudestaan huolimatta teos heijastelee kuitenkin ainakin kolmesta eri lähteestä saatuja vaikutteita.

Bermudan haaksirikko

Toukokuussa l603 suuntasi Plymouthin satamasta merelle yhdeksän alusta käsittänyt laivue jonka oli määrä kuljettaa 500 uudisasukasta Amerikan itärannikolle perustettuun Virginian siirtokuntaan. Bermudan saarten edustalla matkalaiset joutuivat kovaan myrskyyn, ja 25. päivänä heinäkuuta retkikunnan lippulai. va Sea Adventure ajautui eroon muista aluksista ja eksyi. Kun uutinen tapahtuneesta joulukuussa ehti Englantiin, pidettiin varmana, että kaikki laivassa olleet - heidän joukossaan amiraali SirJohn Somers sekä siirtokunnan uusi kuvernööri Sir Tho mas Gates - olisivat hukkuneet. Mutta tosiasiallisesti Sea Adventuren miehistö ja matkustajat olivat kokeneet ihmeellisen pelastumisen: Kamppailtuaan myrskyssä neljä vuorokautta he olivat onnistuneet pääsemään maihin saarelle, jonka luonto, tulijoiden suureksi yllätykseksi, oli osoittautunut paratiisillisen anteliaaksi ja kauniiksi. Pahoin vaurioitunut alus oli saatu korjatuksi, ja toukokuussa l610 haak- sirikkoutuneet olivat onnellisest saapuneet määräpäähänsä Virginiaan. Seuraavana syksynä Sea Advel turen satumainen seikkailu oli koko Lontoon puheenaihe, ja vielä ennen vuodenvaihdetta ilmestyi kaksi eri kirjasta, jotka käsittelivät tapahtumaa: Silveste Jourdainin Discovery of the Barmudas sekä Virginian siirtokunnan hallituksen juklaisema True Declaration of the State of the Colonie in Virginia. Siirto laisten kokemuksia kuvasi tuoreeltaan myös Shakespearen ystävänä tunnettu William Strachey. Hänen selostuksensa A Truel Reportory ofthe Wracke and Redemption of Sir Thomas Gates julkaistiin tosin kirjana vasta vuonna l625, mutta useat kohdat Myrskyn tekstissä osoittavat selvästi, että Shakespeare oli lukenut Stracheyn kuvauksen jo käsikirjoitusvaiheessa. Yhtä tarkoin hän tunsi molemmat muut kirjoitelmat. Kielellisten kaikujen lisäksi yhtymäkohtia on myös filosofisella tasolla. William Strachey toteaa kijoituksessaan miten toivoton tehtävä oli yrittää hyvällä kitkeä alkuasukkaista heidän huonoja tottumuksiaan. ViUi-ihmisen barbaarista luonteenlaatua jalous ja lempeys eivä muuttaneet. Näiden pohdiskelujen antamasta herätteestä oli sittemmin kehittyvä se Prosperon ja Calibanin välinen mutkikas ja monisärmäinen suhde, joka on koko Myrsky-näytelmän pohjana.

Montaignen ihmissyöjät

Michel de Montaignen (1533-32), Ranskan renessanssin viisaan filosofin esseekokoelmaan sisältyy laaja tutkielma nimeltään Des Cannibales (Kannibaaleista), joka ilmestyi englanniksi vuonna l603, Tutkijoiden yksimielisen käsityksen mukaan esseen vaikutus Myrskyn filosofiseen sisältöön on ilmeinen.

Montaigne oli omistanut esseensä ihmissyöjinä pidetyille Länsi-Intian saariston asukkaille joiden elämää hän ihannoi. Päin vastoin kuin Shakespearen ystä- William Strachey, hän väitti, että kannibaalit olivat pohjimmiltaan paljon vähemmän barbaarisia kuin hänen omat "sivistyneet" maanmiehensä. Montaignen ajatuksia toistaa kaikuna Myrsky näytelmän vanha hoviherra Gonzalo, joka kuurona Sebastianin ja Antonion piklanteolle luennoi antaumuksella ihan. neyhteiskunnastaan: "Toteuttaisin yhteiskunnassani kaiken päinvastoin kuin muualla: en sallisi minkäänlaista kaupankäyntiä, en viranomaisia, oppineita; lukutaitoa ei tunnettaisi; rikkaus, kurjuus, palkkatyö, kaikki pois; sopimukset, perinnöt, syntyperät, omaisuudet, rajat, viljapellot, viinitilat, pois kaikki." Gonzalon valtakunnassa "luonto elättäisi kaikki tasapuolisesti ilman hikeä ja ponnistusta". Calibanin hahmossa Shakespeare sekoittaa kiehtovasti niin Stracheylta kuin Montaigneltakin saamiaan vaikutteita: Calibanissa pilkahtaa aika ajoin eslm aito luonteen jalous, mutta samalla kaikki Prosperon ja Mirandan ponnistelut hänen sivistämisek seen epäonnistuvat surkeasti.

Ovidiuksen Muodonmuutokset

Rooman kirjallisuuden suuren keRojan Ovidiuksen (43 eKr. . 17 jKr.) 15-osainen teos Muodonmuutoksia oli Shakespearelle ehtymätön tietojen ja innoituk sen Iähde Iäpi koko hänen teatterimiehen uransa. Eniten jäkliä nün näytelmien kieleen kuin aiheisiinkin on jättänyt Muodonmuutosten VII kirja, johon Shakespeare oli tutustunut sekä runsain selityksin varustettuna latinankielisenä laitoksena että Arthur Goldingin englanniksi kääntämänä. VII kirjasta hän oli ammentanut jo Kesäyön unelman maagisia kohtauksia kirjoittaessaan, ja Myrskyssä, joka on monessa suhteessa sukua Kesäyön unelmalle, Muodonmuutosten VII:n kirjan vaikutus on kiistaton. Sadunomainen Myrsky on Shakespearen ikioma muodonmuutosnäytelmä. Ariel, "Prosperon ajatusten noyra jatke, on milloin näkymätön, milloin mihinkin ilmiasuun naamioitunut, ja saaressa on palion muitakin henkiä, jotka ilmestyvät tyhjästä ja haihtuvat ilmaan taas. Calibanin kimppuun henkiolennot käyvät kiusallisen monimuotoisina: pelottelevat peikkoina, pistelevät piikkisikoina, johtavat virvatulina harhaan ja ilkkuvat ja purevat kuin apinat: Monenlaista outoa tapahtuu. Katetuista juNapöydistä herkut haihtuvat ilmaan, ja Prosperon vihamiehet "kiedotaan hulluuden vaippaan". Myrskyn V näytöksen 1. kohtauksessa, jossa Prospero "murtaa taikansa" ja palauttaa vihollisilleen jäjen, Shakespeare lainaa melko suoraan Ovidiukselta. Prosperon loitsu ja Muodonmuutosten VII kirjaan sisältyvä Medeijan manaus ovat kielellisesti hyvin lähellä toisiaan.

Pirjo Manninen

92 Leikin loppu, Beckett Samuel

950408 92 SKTw AL1 ST1 TT1 AJ1

Me: Ei mitään antia. Suuri pettymys edellisen Beckettin ...(kaamea erehdys: tarkistuksen mukaan olikin mielessämme Anouilhin näytelmä 'Becket eli Jumalan kunnia' (940305 70), ilmankos! - Mielellään olisi yhtynyt Pinterin syntymäpäiväonnitteluun, mutta ei, hän ei todellakaan edes yritä myydä mitään!

Samuel Beckett (1906-89)

"Hän on rohkein ja armottomin kirjailijoistamme, ja mitä enemmän hän tuhrii nenääni tunkioan, sitä kiitollisempi alen hänelle. Hän ei pidä minua narrinaan, hän ei tanssita minua pillinsä mukaan, hän ei väistele vastauksiaan, hän ei tyrkyttele ihmekuureja, helppoja ratkaisuja eikä ilmestyksiä, hän ei myöskään anna minulle kiviä leivän sijasta, ei myy minulle mitään, mitä en halua ostaa, häoelle on herttaisen samantekevää, ostanko vai jätänkö ostamatta, hän ei kätke sydäntään kätensä taakse. "

(Harold Pinter Samuel Beckettin 60-vuotisjuhlakirjassa)

Esitysoikeudet: Näytelmäkulma

Kantaesitys Lontoon Royal Court -teatterissa 3.4.1957. Suomalainen kantaesitys Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 3.10.1957.

Uusintaensi-ilta pienella näyttämöllä 26.2.1970.

Uusintaensi-ilta Willensaunassa 28.9.1994.

Esityksen kesto 1 t 45 min. (Ei väliaikaa)

93 L'idiot, Dostoïevski

950419 93 Aleks AJ2

Conservatoire national superowicz, adaption et mise en scène de Christophe Caustier.

"L'essence du sentiment religieux, elle n'entre dans aucune réflexion, elle ne dépend d'aucun faux pas, ou d'aucun crime, ou d'aucun athéïsme; il ya là quelque chose de "PAS ÇA". Et ce sera "PAS ÇA" dans les siècles des siècles; il y a là quelque chose sur lequel les athéïsmes, dans les siècles des siècles ne pourront que glisser, qui les fera toujours parler, parler, mais "PAS DE ÇA".

Mitä mahtanee tarkoittaa? Esitys oli lavastukseltaan sataprosenttisen karu, mutta puheilmaisu oli maineen mukaista. Elizaveta Jepantshinan nuoruus häiritsi, näkyvän nuoria olivat muutkin. Vain eräitä mahdollisia kohtia laajasta teoksesta oli dramatisoitu: Myshkinin ja Rogoshinin tapaaminen junassa, Jepantshinin perhe tirskuvine tyttöineen, Ivolginin asuntola merkillisinen hahmoineen, Nastasja Filippovnan syntymäpäiväkekkerit, Rogoshinin rahapaketti ja N.F. 'tulikoe' - rahojen heittäminen uuniin, Myshkinin ja Rogozhinin tapaaminen puoli vuotta myöhemmin. Näytelmä päättyi Myshkinin ankaraan epilepsiakohtaukseen, mutta N.F.:n karmeata loppua ei näytetty.

Edessäni istui Nina Korimo Girod miehensä ja ystävättärensä kanssa.

Väliaika venyi pitkälti yli puolen tunnin, koska valaistuksen hoitaja ei saanut valoja toimimaan tarkoitetulla tavalla. Yleisöä rauhoitettiin useita kertoja, mm. "Thank you for your passion (po. patience)"

94 Terveydeksi,

950413 94 Vantaan näyttämö AL2 HK

95 Konservatoorium Bournonville,

950423 95 Estonia teater AJ2 Tiia

Konservatoorium ehk abielu ajalehekuulutuse kaudu (The Conservatoire or a Marriage proposal in the Newspaper). Ballett-vaudeville kahes vaatuses.

Esietendus 21. aprillil 1995. (Konservatoorium, esietendus 6 mail 1849 Taani Kuninglikus Teatris.)

Mykkä esitys, tanssinäytelmä, jossa juoni on tärkeä (vaudeville?). Hyvät lavasteet, vauhdikas esitys, juoni selvä, mutta vaatimaton sanoma.

96 Stjärnhimmlen över oss, Tesich Steve

950428 96 Klockrike teatern ST3 Ami

Personer:

Musik:

Speltid ca 2 tim 15'min med paus

97 Piukat paikat, Wilder Billy

950429 97 HKTs AL2 TT2

98 Tre systrar, Tshehov Anton

950429 98 SvTmini ST3 AJ3

FörestäIlningen är en samproduktion med Teater Mars. Teater Mars tackar Emma Paaer samt Helsingfors stad, Konstsamfundet och andra bidragsgivare.

Premiär på Svenska Teaterns MINI-scen den 15.3.1995

rollema:

99 3xStravinsky, Stravinsky Igor

950518 99 SKO ST2 AJ3

Mukana myös Sergej ja Galina Kuprijanov sekä Ami Nilsson

100 Three lives of Lucie Cabrol, Baur Lilo

950519 100 SKTs AL2 TT2

Theatre de complidité vierailu

esityskieli englanti

101 Piukat paikat, Wilder Billy

950530 101 HKTs ST3 AJ3

PIUKAT PAIKAT ( Sugar ) Musiikkikomedia

Pohjautuu Robert Thoerenin elokuvakäsikirjoitukseen SOME LlKE IT HOT ( ohiaus Billy Wilder ja I A L Diamond )

HENKILÖT

Tapahtuu vuonna 1929 Chicagossa, Miami Beachissa ja sillä välillä

ORKESTERI

Ensi-ilta 13.10.1994 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Esitysoikeudet Suomen Teatteritoimisto

102 Miss Saigon, MacIntosh Cameron

950616 102 Rock színház, Budapest ST3 AJ3

103 Ulvova mylläri, Paasilinna Arto

950622 103 Vantaan näyttämö AL TT ST AJ

Päätettiin, ettei amatöörimäisyytensä takia arvioida pisteillä lainkaan.

104 Rajasusi, Pajula Matti

950722 104 Juankosken kesäteatteri ST3 AJ3

[ Tiedot hävinneet kovalevyn tahattoman formatoinnin yhteydessä. Olisiko missään paperille tulostettuna? Nilsiässä? Pitäjäläisessä on tietoja. Tässä päiväyskin virheellinen, kesällä joka tapauksessa. Vuoden paras teatteriesitys (Asko) vaikkakin amatööriesitys.]


ko Korpela 19981201 (19981130) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu o Teatterisivu