Asko Korpela

TeaInf-1996-126

126 Kolina, Erofejev Venedikt


127 Equus, Shaffer Peter


128 Master Class , McNally Terrence


129 West Side Story, Laurents Arthur & Bernstein Leonard


130 Il barbiere di Siviglia, Rossini Gioacchino


131 Madama Butterfly, Puccini Giacomo


132 Elonkorjuujuhla , Friel Brian

Ohjaus: Juha Malmivaara Lavastus: Tiina Makkonen Puvut: Maija Pekkanen Koreografia: Paula Tuovinen Näyttelijät: Hannele Lauri, Elina Hurme, Kielo Tommila, Eija Vilpas, Aino Seppo, Heikki Sankari, Jyrki Nousiainen, Tommi Eronen

On elonkorjuun aika Eletään 1930-lukua pienessä irlantilaisessa kylässä. Samassa talossa asuu viisi naimatonta sisarusta. Heidän veljensä, entinen lähetyssaarnaaja, on palannut sairaana Afrikasta. Nuorimmalla sissaruksista on pieni poika, jonka isä, gramofonikauppias ja hurmuri, vaikuttaa edelleen tämän perheen elämässä. Näytelmän kertoja on tuo poika, joka vuosikymmenten takaa muistelee elämää kotikylässään.

Brosyyri: 'Näytelmä on haikea ja hauska, älykäs ja kipeä.'


133 Tanssiva Savoy,


134 Katariina Suuri, Hietamies Laila


135 Kalevala, Halonen Antti Einari

Mikä helvetinmoinen vastaveto EUlle! o Ja mitkä näyttelijäsuoritukset!

Helsingin Sanomat 961212 o Meidän tarinamme o Miesten uho o Naisten itku o Sammon arvoitus o Kalevala teatterissa
AJKn Peräkaneetti: o Rafael Kontula 19980125

Mikä helvetinmoinen vastaveto EUlle!


Helsingin Sanomat 961212
(Kirjoitus lainattu tekijän luvalla)

Kalevala on brookilaisesti puhdistunut ja kirkastunut moderni tarinakokoelma

Kansallisen globaali kansansatu (AJKn peräkaneetti)

Ramppiin astuu rohdinasuinen Vakavanha ja lukee tervetuliaisriimit. Näinhän juuri Väinämöinen on totuttu näkemään. Kunnes rautaesirippu rävähtää auki, patarumpu kumisee ja näyttämöä ympäröivistä suljetuista ovista räpsähtää esiin modernisti iätön kalevalainen maailma.

Senhän olemme jo oppineet, että Kalevalaa voi tehdä näyttämölle hauskasti, epäpyhästi ja tarinoita dramaattisesti kertoen.

Mutta nyt näemme Kansallisteatterin suurella näyttämöllä selkeämmin kuin koskaan, miten kansainvälinen eepos Kalevala oikeastaan Euroopan myöhäisromantiikkaan ajoittuvasta syntyhistoriastaan alkaen onkaan.

Ohjaaja Antti Einari Halonen tuntee Kalevalansa, jos kuka. Hän on muutaman vuosikymmenen ajan ohjannut eeposta näyttämölle milloin Mikkelissä milloin Kemissä, Radioteatteria unohtamatta.

Suhde eepokseen on muuttunut tulkinnasta toiseen. Mikä aikoinaan alkoi Mikkelissä kapinallisena tabu-Kalevalan vastatulkintana, on nyt tyyntynyt ja seestynyt perusnäyttämöllä kerrotuiksi kirkkaiksi, selkeiksi perustarinoiksi ihmisen tarpeesta rakastaa - ja sotia!

Meidän tarinamme

Esitys ei ole sidottu mihinkään tiettyyn aikaan, paikkaan tai kulttuuriin vaan käyttää kerronnassaan ja kuvakielessään globaaleiksi venyviä viitteitä, myyttejä ja jopa rituaaleja.

Tuttua ohjaajan dellisistä tulkinnoista ovat itämaisten taistelulajien puvut ja sauvat, tyhjäksi puhdistettu pyöreä koroke, jolle tapahtumat tuodaan ja pukujen paljon kertova tyylittely.

Anneli Qveflander on Kalevalan mielikuvitusrikkaana pukusuunnittelijana parhaimmillaan. Pukujen etnistä ja myyttistä alkuperää pohtiessaan katsoja saa aivonsa liikkeelle!

Kalevala. tarinat joista meidät on tehty.
Elias Lönnrotin ja Eino Leinon Kalevaloista
Sovittanut ja ohjannut: Antti Einari Halonen
Lavastus: Ulla Selinheimo.
Puvut: Anneli Qveflander.
Musiikkia improvisoivat: Juha Mäkelä, Karri Perttu ja Juha Varis.
Rooleissa: Maria Kuusiluoma, Pekka Autiovuori, Marjukka Halttunen, Soila Komi, Päivi Akonpelto, Tiina Rinne, Seela Sella, Juha Varis, Esa- Matti Pölhö, Juha Mäkelä, Veikko Honkanen ja Karri Perttu.

Halonen on sovittanut uuden Kalevalansa yhdistäen Elias Lönnrotia ja Eino Leinon näyttämö-Kalevalaa, ja unohtanut usein teatterin pohjana olevan, unkarilaisten aikoinaan Suomeen tuoman näyttämösovituksen.

Leinon osuus näkyy siinä, että sovitus koostuu selkeästi dramaattisista pienoisnäytelmistä, joista jokaisella on oma päähenkilönsä ja teemansa. Aino. Lemminkäinen, Pohjan häät, Kullervo, Sammon rakentaminen ja ryöstö ovat näytelmäkollaasin nimitarinoita.

Tarkkaan ajateltuna ja jäsenneltynä Kalevala eli tarinat, joista rneidät on tehty toimii kiinteänä, rivakkana parituntisena esityksenä.

Miesten uho

Tulkinnassa Kalevalan sankaruus on höyryävän miehistä.

Joukahainen myy sisarensa tappelunsa lunnaina vanhalle Väinämöiselle. Lemminkäinen viuhtoo miekkoineen milloin Pohjolassa milloin taas Saaren naisia vokotellen, ja Kullervo panee sileäksi kaiken, myös itsensä.

Halonen siirtää kalevalaisten sankareiden uhon ja narsismin näyttämölle hauskasti ja hävyttömästi. Katsoja lumoutuu Esa- Matti Pölhön nuoren Lemminkäisen pullistelusta ja suruttoman itserakkaasta pääkallonmetsästyksestä.

Yhtä huikea omassa orvon paimenen kostossaan on Juha Variksen jäntevä, tulisieluinen Kullervo. Sama näyttelijä tulkitsee vakuuttavasti myös Joukahaisen uhittelun modernin nuoren pojan näkökulmasta.

Kansallisteatteri on taas napannut näyttämölleen yhden sukupolvensa lahjakkaimmista: Juha Variksen.

Näissä tarinoissa on tietenkin näennäisenä teemana aina kosto, mutta kysymystä tarkennetaan. Pakkoko nuorten miesten on lähteä aina miekalla kostamaan? Esitys kummeksuu ironialla ja huumorilla.

Väinämöinen on Pekka Autiovuori, hattu päässään ja mustassa herrainpuvussa. Se tarkoittaa, ettei Väinämöinen suinkaan ole partasuuklisee vaan liukkaasti nuoriin naisiin lipeävä kelmi - kaikkien suomalaisten esi-isä!

Naisten itku

Voi Ainoa, Saaren ryöstettyä Kyllikkiä, voi Kullervon sisarta, ja surku Lemminkäisen, Joukahaisen ja Kullervon äitejä. Romanttiset aivoitukset kalevalaisen vahvasta matriakaatista kumoutuvat viimeistään nyt.

Naiset eivät ole ollenkaan vahvoja tai kudoksia käsissään piteleviä. Uhreja he ovat niin nuorina neitoina kuin äiteinäkin. Sodat soditaan heidän rukouksistaan huolimatta.

Naisten mana on voimaton, vaikka loitsimalla saadaankin väliaikaisesti kasaan palasiksi pirstottuja urhoja. Maria Kuusiluoman kauniisti ja puhtaasti tulkitsemasta Ainosta alkaen näemme naisten kyyneleet. Soila Komin ja Päivi Akonpellon ilaiset kokevat samat kohtalot, hemmotelluista, kisailevista neidoista tulee miesten käsikassaroita.

Marjukka Halttusen jylhän mustapukuinen äitihahmo yhtä hyvin kuin Seela Sellan kansannainen ovat hienoja ihmiskudelmia. Äiti on äiti, vaikka voissa paistaisi, ainakin jos kyseessä on poikalapsen paapominen.

Naisista ainoa, jolla on voima ja valta, on Sammon rikastama Louhi. Tiina Rinteen upeassa hahmossa on asemastaan tietoinen Louhi, jolle maailman kaikki kulta on suonut valtaa. Valtaansa hän myös käyttää, eikä lainkaan harvahampaisena Gallen-Kallelan luomuksena vaan ryhdikkäästi rikkaana.

Sammon arvoitus

Kalevalan kiehtovimpia arvoituksia on kautta aikojen ollut Sampo. Mikä ihmeen härveli jauhaa loputtomasti kultaa ja rikkauksia?

Halosen tulkinta on hurjempi kuin aikoihin. Sampo on kaikki Silkkitien rikkaudet itseensä imenyt maailmanvalloittajien kerho Tshingis-Kaanista Egyptin faraoihin.

He kantavat maailmaa sauvoineen, mutta myös halutessaan pudottavat sen. Sammon ryöstössä voi siten olla kyse yhtä hyvin ristiretkistä kuin eriasteisista siirtomaasodista viikinkien kulkureittejä unohtamatta.

Esitys ei kuitenkaan anna historiallisia selityksiä, vaan keskittyy inhimillisiin tarinoihin petetyksi tulemisen moninaisista muodoista.

Suomi etsii identitettiään uuskalevalaisesta kirjokannesta, mutta juuret ovat samat vanhat, eikä niistä irti pääse. Turhaanpa ohjaaja heitti esityksensä lopuksi Säkkijärven polkan soimaan, tai suri Kullervon kuolemaa tangollaan Sinitaivas.

Alkutuulen kaltaisena ulvova musiikki, rumpujen jylinä ja kilisevät kulkuset olivat esityksen juurevaa äänimaailmaa.

Kansallisteatterin Kalevalasta tullee monen eri-ikäisen yleisön suosikki. Äidinkielen opettajana veisin sinne kaikki kansalliseepokseen vihamielisesti suhtautuvat nuoret.

Viimeistään Lemminkäisen nähdessään he laskevat aseensa.

KIRSIKKA MORING


Kalevala teatterissa
Suomalaisen teatterin Kalevala-aalto alkoi 1970-luvulla unkarilaisten ansiosta.
  • Karoly Kazimirin sovitti ja ohjasi Budapestin Thalia-teatterin Kalevalan vuonna 1969 ja esitys vieraili Helsingin kaupunginteatterissa 1970
  • Paavo Liski ohjasi Kalevalan Oulun kaupunginteatteriin 1972. Tallinnan Draamateatteriin 1980 ja Bomballe 1985
  • Kurt Nuotio ohjasi Kalevalan Petroskoissa 1974
  • Reijo Paukku ohjasi pop Kalevalan Kotkassa 1974
  • Kalle Holmbergin ohjaama Kullervo Kom-teatterin tulkintana Suvilahden voimalassa 1981, TV 2:11e ohjaama Rauta-aika 1982
  • Kalle Holmbergin ja Aulis 5allisen Kullervo oopperan kantaesitys 1992 Los Angelesissa
  • Jorma Uotisen Kalevala-baletti 1985
  • Anneli Rautiaisen ja Heikki Sarmannon Kalevala-tanssiteos 1985
  • Antti Einari Halosen ohjaama Kemin kaupunginteatterin Kalevala 1985, ja Radioteatterille ohjaama Kalevala-sarja 1985
  • Pekka Saariston Kaleva - nyt Porissa 1987


AJKn Peräkaneetti:


Rafael Kontula 19980125


136 Tähtien yö , Uotinen Jorma

Uudenvuoden yön kirjestä Sallalle ja Pekalle New Yorkiin:


Vahvojen esiintyjien gaala

Kansallisbaletin gaala tähtien yö Kansallisoopperassa. Kansainvälisiä vierailijoita, Kansallisbaletti ja Kansallisoopperan orkesteri, joht. Michel Quèval, juontajina Jorma Uotinen ja Lenita Airisto.

Baletin uudenvuodengaalan ohjelma ei näyttänyt ennakkoon mitenkään erityisellä, mutta tanssijat tekivät siitä erityisen. Näytäntöön oli onnistuttu kokoa maan voimakasvaloisia tanssijoita. Maija Plisetskajan esimerkkiä seuraten kypsän taitajan roolissa oli nyt 76-vuotias espanjalainen José de Udaeta, tanssija, koreografi ja kastanjettivirtuoosi.

Kansallisoopperan lyömäsoittajien kanssa musisoinut José de Udaeta on elävä esimerkki vanhuuteen saakka jatkuvasta vitaliteetista. Tanssija-muusikon ylpeä ryhti jo olkoon malliksi, sillä se kertoo asenteesta.

Pariisilaisten balettivierailijoiden Agnès Letestun ja Jean-Guillaume Bartin tanssima Grand Pas classique oli nautittavaa katsöttavaa, sillä vaikeidenkin liikeyhdistelmien esittämisessä tanssijat ylsivät keveyteen, sulavuuteen ja vaivattomuuteen. Ranskalainen koulu kätkee virtuositeetin henkevään helppouteen, mistä Letestun varvasvariaatio ja Bartin hyppyvariaatio olivat oivallisilla esimerkkinä.

Saksalaiset tanssijat Steffi Scherzer ja Oliver Matz virittivät Gisellen 2. näytöksen kohtauksessa hienon tunnelman. He tanssivat hienostuneena, varhaisromantiikan kunnioitusta ja hallintaa todistavalla tyylillä. Scherzerin epaulement, olkapäiden ja pään käyttö, ei ole niin vivahteikasta kuin venäläisillä, mutta liikeradat hän toteutti loistavan partnerinsa Matzin avulla illusorisen keveästi.

Parin toisena numerona nähty katkelma Roland Petit'n baletista Otto Dix edusti jo ohitettua näytelmäbalettivaihetta, paksusti alleviivaavaa aiheen kuvittamista.

Taiturillinen tangopari Pilar Alvares ja Claudio Hoffman villitsi La Cumparsitallaan ja Piazzolla-tangollaan yleisön täysin. Reaktio osoitti, että tangokansaa löytyy muualtakin kuin Seinäjoen tangomarkkinoilta - maku tosin saattaa olla valikoivampi.

Jorma Elo tarjosi illan todellisen yllätyksen. Hän tanssi kohtauksen William Forsythen baletista Vile Parody od Address. Soolo oli Forsythen tapaan kutkuttavan omaperäistä liikettä, kuin marionetin tanssi postmodernissa kontekstissa. Liikkeet olivat rentoja, vinoon lakoavia, mutta liikesuoritus äärimmäisen tarkkaa ja teräväpiirteistä. Usko- maton soolo, ja Jorma Elon uskomattoinan hieno esitys!

Kansallisbaletin Romeo ja Julia duettoinen (Anu Sistonen ja Timo Kokkonen) oli onnistuneempi kuin Etydit, jossa oli helppouden lisäksi hiukan punnerruksen makua. Seija Silfverbergin huolella harjoittama Joutsenlammen pas de trois edusti tyylikästä romanttisuutta, mainioina solisteinaan Jarkko Niininen, Susanna Vironmäki ja Arja Tervo.

AULI RÄSÄNEN

Jonas Lundqvist sai Pro Opera -palkinnon

Kansallisbaletin tanssija Jonas Lundqvist palkittiin tiistaina Pro Opera-yhdistyksen kannustusapurahalla. Uudenvuoden aaton Tähtien yö-balettigaalassa jaettu 25 000 markan palkinto annetaan nuorelle, lupaavalle tanssijalle ja se on tarkoitettu tukemaan jatko-opintoja ja osallistumista kan- sainvälisiin kilpailuihin. Pro Operan palkinto jaettiin nyt ensimmäisen kerran; oopperatanssiaisissa 8. maaliskuuta annetaan palkinto laulajalle. (STT-HS)

Jorma Elo Haagista vierailee tähtigaalassa

Helsingin Sanomat, maanantaina 30. joulukuuta 1996

Kansallisbaletin tanssija Jorma Elo lähti 12 vuotta sitten Mats Ekin johtamaan Cullberg-balettiin Tukholmaan. Sillä tiellään hän yhä on, vaikka tanssiryhmä on vaihtunut. Nykyään Elo tanssii JM Kylianin maineikkaassa Nederlands Dans Theaterissa Haagissa.

"En näe mitään syytä vaihtaa työpaikkaa. Kylianin ryhmässä työn laatu on aina korkea", Jorma Elo toteaa.

Kotimainen ura jäi lyhyeksi

Uudenvuodenaattona hän esiintyy pitkästä aikaa suomalaiselle yleisölle, joka ei ehkä muista häntä, koska tanssijan kotimainen ura nuorena jäi lyhyeksi. Elo sai jo 16-vuotiaana sopimuksen Kansallisbalettiin, ja 24-vuotiaana hän lähti lahden yli Tukholmaan.

Jorma Elon tavoin ulkomaille lähti useita hänen sukupolvensa tanssijoita, Sa ikätoveri on vammojen takia joutunut lopettamaan tanssimisen.

Jorma Elo on - kop, kop - pysynyt hyvässä kunnossa pari vuotta sitten tehdyd polvileikkauksen jälkeen.

"Kylianin baletit rasittavat selkää ja William Forsythen koreografiat voivat koetella polvia ja nilkkoja, mutta vaikea yhtä koreografista tyyliä on pitää toista vaarallisempana. Vaara on siinä, että joutuu ilman riittävää valmistautumista tanssimaan uudenlaista liikettä."

Huippukoreografien johdolla

Elo on tanssinut Hollannissa vuodesta 1990. Nederlands Dans Theater on jo pitkään ollut kuuluisimpia nykybalettiryhmiä Euroopassa, ja maineelle on katetta myös tanssijan näkökulmasta. "Saamme tehdä työtä sellaisten hyvien koreograflen kuten Jiri Kylianin, William Forsythen, Mats Ekin ja Ohad Naharinin kanssa. Ja todellakin koreografien itsensä, ei pelkästään heidän teostensa harjoittajien, kanssa." "Assistentti voi harjoittaa teoksen hyvinkin pitkälle, mutta vain koreografi voi antaa esitykselle maun", Jorma Elo sanoo.

Frankfurtin baletin johtaja William Forsythe kuuluu hänen koreografisuosikkeihinsa. Forsythe teki taannoin uuden teoksen neljälle Nederlands Dans Theaterin miestanssijalle, joista Elo oli yksi. Tanssijat matkustivat Frankfurtiin ja viettivät koreografin seurassa harjoitussalissa kaksi tiivistä viikkoa. Elo kuvailee aikaa unohtumattomaksi. Karismaattinen Forsythe on tätä nykyä Euroopassa tanssin jumala nro 1. Hänen opetuslastensa joukko on suuri.

"Välillä Forsythen ei edes tarvitse tehdä askeleita valmiiksi - hän antaa tanssijoille vain viitteitä, ja tanssijat täydentävät tehtävän."

Kansallisoopperan uudenvuodenaaton gaalassakin Elo tanssii Forsythea, viiden minuutin soolon baletista Vile Parody of Address.

Neljä omaa koreografiaa

Tärkeä syy viihtymiseen Haagissa ovat myös Nederlands Dans Theaterin tanssijoiden koreografiworkshopit. Elo on jo neljänä vuonna tehnyt koreografiaa, kokeillut kehään sekä dueton tekijänä että kymtnenhenkisen ryhmän liikuttajana.

"Meidän ryhmässämme kaikki tekevät koreografiaa, ei se ole mitään tavatonta. Maaliskuussa 24 tanssijaa 32:sta tekee koreografian", Elo toppuuttelee. Hän on ollut perustamassa ryhmän sisälle tanssijoiden omaa pienryhmää, joka on käynyt esittämässä workshopiii teoksia muun muassa Itävallassa ja Lontoon Sadlers Welisissä. Workshopin perusteella Kylian on valinnut muutamia nuoria koreografeja tekemään ensi-iltateoksia sekä 32-henkiselle pääryhmälle että nuorten 12-henkiselle Nederlands Dans Theater 2:lle.

Elo on työskennellyt monen voimakkaan koreografin kanssa. Kuka heistä sitten on eniten vaikuttanut hänen töihinsä? "Minun koreografiani taitaa joka kerran muistuttaa vähän Mats Ekin teoksia", Elo naurahtaa.

Kuvateksti: Jorma Elo tanssii seitsemättä vuotta Hollannissa.

AULI RÄSÄNEN

Balettigaala Tähtien yö Kansallisoopperassa ti klo 20. Ohjelmassa esiintyvät Kansallisbaletin solistien lisäksi mm. tanssijat Jorma Elo Nederlands Dans Theaterista, Oliver Matz ja Steffi Scherzer Berliinin Valtionoopperasta, Agnès Letestu ja Jean- Guillaume Bart Pariisin Oopperasta, kastanjettivirtuoosi José de Udaeta sekä tangopari Pilar Alvarez ja Claudio Hoffman Argentiinasta.


137 Don Juan, Molière


Lars Hamberg, Röda tråden (?)

F Ö R F Ö R A R E

Don Juan är en ensam individ, instängd i ett fängelse, som utgörs av det att det för honom är omöjligt att gå in i någon somhelst fålla för mer än någon blixtrande sekund. Han irrar omkring i sin tro på ingenting och sin oförmåga att finna den fasta punkt i tillvaron, som en fortlöpande medmänsklig kontakt eller ett prenumererat begär utgör Han kan helt enkelt inte engagera sig i något utanför det egna subjektet. Inte minst när Mats Långbacka under pausen strosar omkring (som en osalig ande, nästan som Hamlet) på scenmittens hårda metallgolv, verkar både hans nutid och framtid meningslös, såsom den också visar sig vara, en varje människas vandring mot det lurande intet.

Molieres 'Don Juan' kunde på Vlirus i Laura Jänttis och Mats Långbackas samarbete bli en tnst tragedi om inte ensemblen i övrigt och inte minst i Johan Storgårds hade haft tillåtelse att ge fart och fläng åt spelet. Här kommer inte minst Maria Öller, som bondfiickan Charlotte och Tobias Zilliacus, som hennes friare Pierrot, till god hjälp medan Susanna Haavisto, som den kutryggige herr Diarnanche, gör en ypperlig prestation. Alla tre sistnämnda, som har flera roller, visar en rolig variation i sina rolltolkningar Susanna Haavisto gör en skör, skön Elvira, som varje man i rummet, utom Don Juan, skulle vilja fästa vid sin sida.

Mats Långbackas Don Juan är alltså inte någon gladlynt livsfrossare. Hans entusiasm för varje nytt offer är ganska dämpad och nyanserad så att man nästan förnimmer hur enformigt förförelsetricket måtte vara. Mest övertygande i styrka är de känslor han blottar när han kämpar mot alla livsvärden, mot världen och Gud. Med andra nyanser (farligt nära överspel) kontrar Johan Storgård i sin överdådigt humörfriska tolkning av Sganarelle, den klassiska komedins rolighetsmakare. Den som i allt detta virrvarr har svårast att få fason på de fem roller han exkreverar är nog Dick Idman, som endast som betjänt verkar övertygande och naturlig.

Eeva Ijäs scenografi var ypperlig med sina två Podier i var sin ända av den långsmala salen och med ett par hundra levande ljus i kronorna, som betjänterna tände före forestållningen. Två belysta uteskåp gav naturassociationer åt de scener där sådant behövdes. På den hårda mittscenen fanns endast en stol, en kommod med tvättfat och ett kringburet nattkärl. Även det ibland vanskliga tricket att trolla bort Don Juan till underjorden genomfördes skickligt. Idel beröm och ändå, en moliersk story som gled förbi, en stundens underhållning om än på högsta exponerande nivå.

Bildtext: Dick Idman i en av sina fem uppenbarelsen och Mats Långbacka som Don Juan.


138 Sota ja rauha, Tolstoi Leo


139 Viktoria ja hänen husaarinsa, Abraham Paul

Viktoria ja hänen husaarinsa

1 näytös.
Amerikan suurlähetystön puutarha Tokiossa.

Amerikan suurlähettiläänä John Cunlightilla on unkarilaissyntyinen vaimo, jonka veli Ferry on kihloissa japanilaisen neidon O Lia Sanin kanssa. Cunlight ja hänen vaimonsa muistelevat ensi kohtaamistaan Wienissä. Stefan Koltay, jonka on onnistunut keinotella itsensä Tokioon, saa "Zaky"-nimisenä turvapaikan suurlähetystöstä. Kun Cunlight esittelee hänelle vaimonsa, Stefan kauhistuu tuntiessaan entisen morsiamensa, kreivitär Viktorian. Jancsi tutustuu samanaikaisesti onnellisemmissa merkeissä Viktorian sievään kamarineitoon Riquetteen.

2 näytös.
Amerikan suurlähetystö Pietarissa.

Cunlight on siirretty Venäjälle ja tuo seurueensa mukana myös "Zakyn", yhä tietämättä hänen oikeaa henkilöllisyyttään. Stefan moittii Viktoriaa tämän antaman lupauksen rikkomisesta. Tämä kertoo saaneensa sodan aikana vakuuttavan tuntuisen todistuksen Stefanin kuolemasta ja suostuneensa lopulta uskollisen ihailijansa Cunlightin kosintaan. Viktoria kertoo järjestäneensä Stefanille maastapääsymahdollisuuden poismuuttavan suurlähettilään seurueessa, mutta tämä uhkaa jäädä ja antautua alttiiksi paljastumiselle, vieläpä kuolemallekin, ellei Viktoria lähde hänen mukaansa. Viktoria sanoo, ettei hän voi jättää aviomiestään, joka rakastaa häntä syvästi. Hän ja Stefan laulavat liikuttavan Hyvää yötä dueton.

Venäläiset syyttävät Cunlightia Koltay-nimisen karanneen vangin suojelemisesta, ja vasta nyt hän oivaltaa suojelleensa vaimonsa entistä sulhasta. Koltay tunnustaa hänelle aikoneensa riistää Viktorian häneltä ja että Viktoria oli kieltäytynyt. Cunlight lähettää venäläisille sanoman, jonka mukaan on tapahtunut jokin erehdys, sillä ei hän tunne ketään kapteeni Koltayta. Mutta Koltay, joka ei halua jäädä kiitollisuudenvelkaan kilpailijalleen, lähettää itse Cunlightin nimissä venäläisille ilmiannon, joka johtaa vangitsemiseen. Kun Koltay kuljetetaan pois, Viktoria paljastaa tunteensa häntä kohtaan. Suurlähettiläs kätkee surunsa ja sanoo täyttävänsä vaimolleen kerran antamansa lupauksen erota ilman katkeruutta tai moitteita, ellei pysty tekemään tätä onnelliseksi.

3 näytös.
Viinitarha Doroszman kylässä Unkarissa.

Vuosi on vierähtänyt. Kyläläiset viettävät viininkorjuujuhlaa. Vanhan tavan mukaan näiden juhlien aikana piti viettää kolmet häät, joissa solmitut liitot muodostuisivat hyvin onnellisiksi. Jancsi ja Riquette ovat ilman muuta halukkaat ensimmäiseksi pariksi, Ferry ja hänen japanilainen vaimonsa O Lia San päättävät pitää uudet häät unkarilaiseen tapaan. Kreivitär Viktoria, joka on eronnut aviopuolisostaan, on myös saapunut juhliin kotikylästään. Molemmat morsiamet juovat maljan sulhastensa kunniaksi, ja kun Viktoriaa pyydetään yhtymään siihen, hän kohottaa lasinsa "unelmiensa lemmitylle". Samassa teirvetuliaishuudot tiedottavat vankeudesta vapautetun Stefanin saapuneen, ja kaikki yhtyvät juhlimaan "Viktoriaa ja hänen husaariaan".


Viktoria a hänen husaarinsa

Sävellys Paul Abraham
Ensi-ilta 11.11.1995
Perustuu Emmerich Földesin, Alfred Grünwaldin ja Fritz Löhnerin tarinaan,
jonka ovat suomentaneet Orvto Kärkönen ja Simo Konsala.

Yleisohjaus ja koreografia Elina Jakowleva
Henkilöohjaus Jouko Ouramo
Lavastus TMTN lavasteryhmä
Puvustus Kyllikki Lahtinen
Laulujen ja ork. harj. Jukka Wahlsten / Markku Kojo
Valot Tampere-talo, Jyri Tervakoski
Äänisuunnittelu ja miksaus Tampere-talo, Marko Stenström, Heikki Lehtonen
Näyttämömiehet Tampere-talo, TMT
Käsiohjelma Maarit Persson
Näytelmän esitysoikeudet Näytelmäkulma
 
VIKTORIA Eeva-Kaarina Honko
KOLTAY Tapio Julku
CUNLIGHT Reijo Lahtinen /Jukka Alander 25. 11.
RIQUETTE Maarit Persson
JANCZI Keijo Kuivanen
O LIA SAN Ingrid Suoniemi
FERRY Jouko Ouramo
PÖRKELTY Reino Turunen

Esityksen kesto n. 2 h 45 min.
Yksi väliaika 1:n näytöksen jälkeen.


Paul Abraham,


Mikä on Tampereen Musiikkiteatteri

Puh 03-2230 230, ma-pe 11-17, la 11-14, Aleksanterinkatu 33
25-jäsenisen orkesterin kapellimestari on Markku Kojo

Näin sen näin:

(Viestistä Marita Olkkoselle:)

(Sähköpostiviestistä Sallalle ja Pekalle:)

Liput 150 mk/kpl - väkeä sali melkein täynnä. Rahan täytyy pyöriä ja vinhasti.


140 Härlig är jorden, Groth Joakim


141 Hello Dolly, Stewart Michael & Herman Jerry (mus)

Muusikal kahes vaatuses Thornton Wilder'i näidendi 'Kosjasobitaja' järgi. Tõlkinud Leelo Tungal. Originaallavastus ja -koreograafia Gower Champion. Muusikali teostas Broadwayl David Merrick & Champion Five Inc. Esietendus Estonia Teatris 10. märtsil 1996.

Action takes place in Yonkers and New York in 1898.


Synopsis

I Act

Dolly Levi, born Gallagher, the jack-of-all-trades widow of a merchant Ephram Levi, is on her way to Yonkers, to arrange the second marriage of Mr. Horace Vandergelder, the well-known half-a-millionaire. But in truth she intends marrying him herself.

I Put My Hand In.

In Yonkers we meet Vandergelder, his clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, and his niece Ermengarde. Vandergelder explains why he has decided to do that most foolish thing, marry again.

It Takes a Woman.

Dolly arrives and proceeds to clear the field of all rivals, including Mrs. Irene Molloy, a young widow she herself presented to Vandergelder, by telling him about a heiress Ernestine Money, whom he can meet in the 14th Street Association Parade. Vandergelder agrees and goes to New York. His two clerks are tired of Yonkers and go to New York themselves to get some living into them before it is too late. Dolly tries to persuade Ermengarde that it is time for her to rebel, too.

Put On Your Sunday Clothes.

In New York, Mrs. Molloy, whom Vandergelder is interested in, is tired of her dull existence as a milliner and longs for some adventure herself.

Ribbons Down My Back.

By chance, Cornehus and Barnaby take refuge in her shop to avoid meeting Vandergelder. While they are hidden in cupboards and under tables, Dolly, Mrs. Molloy and Minnie Fay - Mrs. Molloy's assistent - distract the suspicious Vandergelder, who still discovers them and, though he does not know who the men are, is angry enough to break off relations with Mrs. Molloy and meet "heiress". Dolly, seeing that Cornelius is much taken with the young widow, arranges for him and Barnaby to take Mrs. Molloy and Minnie Fay to dinner at the Harmonia Gardens Restaurant. Comelius, who has somewhat less than three dollars, suggests not to go to a fashionabla place like this because they have dancing there and he doesn't know how. So Dolly teaches the men.

Dancing.

Dolly is left alone. She speaks to her late husband and explains that she wants to marry Vandergelder because of her solitar-y existence. At the 14th Street Dolly joins the marchers.

Before the Parade Passes By.

II Act

Love Is Onty Love.

Cornelius nad Barnaby convince Mrs. Molloy and Minnie Fay, that the "most elegant" way for them to go down to the Harmonia Gardens Restaurant is to walk.

Elegance.

At the Harmonia Gardens, the entire staff is buzzing with the news that Dolly is coming back for the first time since Ephraim Levi's death. By eight o'clock the excitement has reached fever pitch as the curtains part and Mrs. Levi starts down the staints to marry her and firmly turns him down; then she paints a dreary picture of what life in Yonkers will be without her, and finally she proves to him that his well-ordered existence is somewhat less than that during the confusion engendered by his discovering Cornelius, Barnaby, and also Ermengarde in the Harmonia Gardens show. He discharged Cornelius on the spot and is amazed to hear him declaring his love for Mrs. Molloy.

It Onty Takes a Moment.

Vandergelder hears Dolly tell him:

So Long Dearie.

In the next morning in Yonkers, Vandergelder realizes that he's been as big a fool as ever-yone else - and he'd be an even greater fool if he let this wonderful women out of his life. So he asks Dolly, who have expected just such a turn of events, to forgive him and marry him as he sings

Hello, Dolly!


Hello, Dolly!

Opening at the St. James Theatre in New York on 16 January 1964, the musical Hello Dolly! swiftly became one of the most talked-about shows in the history of the American musical theatre. Michael Stewart's book was adapted from Thornton Wilder's play The Matchmake (1954), which was rewrote from his own play The Merchant of Yonkers (1938). The latter was based on Johann Nestroy's comedy Einen Jux will er sich machen (He Intends to Have a Fling, 1842), which was in turn derived from John Oxenford's play A Day Well Spent (1835). With a fine score by Jerry Herman, choreography and direction by Gower Champion, and excellent central performances, the show survived near-disaster in out-of-town tryouts and by the time it reached New York was set to become a massive box-office hit, which had during seven years 2,844 performances. For its New York opening the show starred Carol Channing as Doly Levi and David Burns as Horace Vandergelder. Numerous recordings were made of the rousing title nu ber, with Louis Armstrong's version topping the US Chart, and winning Grammy Awards as Best Song and Best Male Vocal. Hello, Dolly! won 10 Tony Awards for best musical, book, score, actress (Carol Channing), director-choreographer, producer (David Merrick), musical director (Shepard Coleman), scenic design (Oliver Smith), and costumes (Freddy Wittop). The 1969 film version, which composer Herman regards as definitiva, starred Barbara Streisand as Dolly. Hello, Dolly! in Estonia: 1974 in Pärnu theatre "Endla", staged by Vello Rummo, starring Siina Okskfila; 1976 fragments from the musical in Estonia Theatre, in the title role Helgi Sallo, Vandergelder - Ervin Kärvet.


Jerry Herman (10.06.1933)

In fact Gerald Herman, American songwriter, born in New York, was largely self-taught in music. After studying at the University of Miami, where he was active as a playwright, he played the piano in night clubs and wrote for television.He has written musicals I FeelWonderful (1954), Milk and Honey (1961), Mame (1966). His greatest success was Hello Dolly! in 1964.


Thornton Niven Wilder (17.04.1897 - 07.12.1975)

American playwright, novelist, essayist, and film writer, historien, archaeologist, diplomat, and lecturer in different universities, was born in Madison, Wisconsis. He started writing storics and plays at an early age. In 1926 he published his first novel The Cabala, the same year his first play The Trumpet Shall Sound was produced. The most important part of his creation are plays and the best-known of them are Our Town (1938), The Skin of Our Teeth (1942) and The Matchmaker (1954). His plays are all variations on the theme of the marvels of the human adventure, they are truth-to-life, optimistic and call for increased participation in life. Thornton Wilder has received three Pulitzer Prizes.

Thornton Wilder has said about "The Matchmaker": My play is about the aspirations of the young (and not only of the young) for a fuller, freer partici- pation in life. Imagine an Austrian pharrnacist going to the shelf to draw from a bottle which he knows to contain a stinging corrosive liquid, guaranteed to remove warts and wens, and imagine his surprise when he discovers that it has been filled ovemight with very American birch-bark beer.


142 Cyrano de Bergerac, Rostand Edmond

143 Ellen Llewellyn , Olsoni Kristin

Carola Sandbackas roman. Regi Kristin Olsoni, scenografi och dräkter: Ezio Toffolutti. I rollerna: Henrika Andersson, Lilga Kovanko, Pia Runnakko, Margit Lindeman, Marjorita Huldén, Jonna Järnefelt, Birthe Wingren, Sixten Lundberg, Asko Sarkola, Kristofer Möller, Frank Skog och Mats Holmqvist.

Eipä kehumista, vaikka ensimmäinen kolmesta näytöksestä vaikuttikin lupaavalta. Näytelmä oli liian monipolvinen, liian paljon yksityiskohtia, liian paljon henkilöitä ja ainakin tunnin liian pitkä (3:40h). Toffoluttin uskomaton päähänpisto: 'Suurkirkon portaat' (Berliinin itämaisen kulttuurin museosta idea) näyttämönä. Hirvitti, että milloin joku putoaa ja taittaa niskansa tai ainakin jalkansa. Kukaan ei pudonnut, vaikka häävalssiakin tanssittiin. Sarkola esiintyi edukseen kahdessakin roolissa.


144 Macbeth, Shakespeare

MACBETH TARINA RAKKAUDESTA JA RIKOKSESTA

Matti Rossin uuden suomennoksen ohjasi liettualais-moskovalainen Kama Ginkas, lavastus ja puvut Sergei Barhin.

Näyttelijät mm. Santeri Kinnunen [Macbeth], Anna-Elina Lyytikäinen [lady Macbeth] sekä Pekka Huotari, Petteri Hynönen, Oskari Katajisto, Antti Litja, Ville Keskilä, Esa Latva-Aijö, Kari Mattila, Jyrki Nousiainen, Kalevi Kahra, Hannu Kivioja, Jukka Sipilä, Anitta Niemi, Sanna Saarijärvi, Aino Seppo ja Anna-Leena Sipilä.

"Yllättävää, toiminnallista, vahvasti visuaalista teatteria" (Aamulehti/ Soila Lehtonen). Vaikka Macbethin synti on syn- neistä suurin - hän tappaa toisen ihmisen - hän ei ole mikään hirviö. Pelkkä rikostarina ei olisi kiinnostanut katsojia satoja vuosia. Liput 100 mk, eläkeläiset 80 mk, opiskelijat ja koululaiset 50 mk. puh. 394022. Kesta 3 t 10 min. (meillä saman päivän lippu 50 mk).

Olipa teatteria viimeisen päälle!


145 Kellari Kellari Pietarissa, Dostojevskij

F Dostojevskin romaanista 'Kirjoituksia kellarista' dramatisoineet Antti Hietala, Hannu Kivioja ja Erik Söderblom. Suomennos Esa Adrian. Ensi-ilta Q-teatterin Puoli-Q:ssa 14.11.1995. Menossa esiintymään Tallinnassa 13.4. klo 15 ja klo 19, Pietarissa 20.4. klo 14 ja klo 19.

Hän entinen pikkuvirkamies Hannu Kivioja
Liza prostituoitu Tarja Nyberg
Apollon palvelija Heikki Kivioja


146 give me your answer, do!, Friel Brian

Directed by Brian Friel (The Abbey, Irlannin kansallisteatteri)

Ohjelmassa:

Patrons please note:


147 Kuuhullut, Saisio Pirkko


148 Otsa kurtussa , Virtanen Jukka


149 Hunajan pisara , Pajula Matti



Hunajan pisara, Matti Pajula
näytelmä ihmeestä (lisätietoja)

Lapinlahdelta - Telppäs-niityltä - lähti v. 1796 liikkeelle hurja tapahtumasarja. Tapahtui ihme, joka yhä jatkuu, tässä ja nyt 1996.

Kahden talon heinäväki kaatui maahan, nousi ylös ja alkoi säteillä ympäristöönsä tulta, joka yhä palaa, hehkuu ja vaikuttaa.

Syntyi liike, joka imaisi mukaansa ensin Lustigin, iloluontoisen saarnamiehen, sitten nuoren Paavo Ruotsalaisen, karismaattisen ja voimallisen vaikuttajan - ja hänen kauttaan mukaan tempautui koko Suomi, niin hengellinen kuin maallinen.

Snellman sanoi Paavosta:"Ruotsalainen on runoilijaluonne, hän elää kaksoiselämää", tai:". . . häntä voisi pitää myös veijarina", toisaalla taas näin:". . . ehkä tullaan hyvin lähelle totuutta, jos pidämme häntä hyvin lahjakkaana puoluemiehenä", ja lopulta näin:". . . tulemme vakuuttuneeksi, että hän oli nero." Ilmeisesti ainoat sanat, jotka Paavo sanoi Snellmanille, olivat nämä: "Työ vilosoohvit teette saman selevän Raamatusta kuin sika pottuhalmeesta."

Vilosoohvit ahertavat yhä tänäpäivänä Paavon kimpussa - psykoanalyytikot ja -historioitsijat räpläävät Paavon laajaa persoonaa himokkaasti. Mutta yhä heittelee Paavo kompiaan tieteen silmille. Parempi on Paavosta tehdä näytelmä, sillä Paavo kirjoitti näytelmänsä itse. Paavo teki työtään räpläämällä ihmisillä, hänen villi huumorinsa ja rohkea leikinlaskunsa - runsaan "syntisäkkinsä" levittely ihmisten silmien alla on valmista näytelmää. Syvä ja tuskallinen oli myös Paavon yksinäisyys ja kiivoittelu "murhehuoneessaja ikuisessa odottamisessaja viheliäisyyden tunnossa."

HUNAJAN PISARA -näytelmä vie Sinut Telppäs-ihrneen kautta Paavon nuoruuden aikaan, Riitan löytämiseen, seppä Högmanin luoja ankariin ensitaistoihin paikasta herännäisyyden johdossa... Nyt ei puhuta Ukko-Paavosta, vaan salskeasta nuorestamiehestä metkuineen, rakkausseikkailuineen, etsijän tuskineen ja löytämisen iloineen. Puhutaan myös muista savolaisista ihmisistä, jotka elivät ankarassa ajassa, joka oli täynnä uhkia, suuria tapahtumia ja käänteitä.

Emmekä me liiku historian hämärissä, vaan olemme mukana tapahtumissa jotka yhä ovat läsnä lapinlahtelaisessa maisemassa ja ihmisessä - ja koko Suomessa ja suomalaisuudessa.

Kirjoittaessani koin varman tunteen: nämä tapahtumat ja ihmiset ovat hyvin lähellä meitä, tämä ajankuva 200 vuoden takaa tuntuu lähestyvän lähes pelottavalta tavalla tätä meidän 1990-luvun kaaostuvaa repaleisuuttamme. Mutta samalla koin saavani noista menneistä tapahtumista uutta iloa ja selviytymisuskoa.

Samaa iloa tuntuvat hehkuvan myös näyttelijämme. Yhdessä me uskomme voivamme tarjota myös Sinulle koskettavan teatterielämyksen.

Matti Pajula


HUNAJAN PISARA

Käsikirjoitus ja ohjaus Matti Pajula
Sävellys ja sovitus Martti Föhr
Musiikin tuotanto ja johto Martti Föhr
Studio Soundgarden, Wien
Studioasistentti Gerhard Novak
Virsien harjoitus Mari Marjokorpi
Lavastus Lauri Porthan
Puvustus ja tunnuskuva Ingmanin käsi- ja taideteollinen oppilaitos
Kyläläisten pukujen valmistus Lapinlahden kansalaisopiston Alapitkän ompelupiiri
Sotilasasut ja -varusteet Lauri Porthan, Matti Teppo
Maskeeraus Tiina Bäck
Pihapiiri Eero Martikainen, Lapinlahti-seura
Äänentoisto Ilpo Martikainen, Noa Eskelinen
Katsomo Markku Mömmö
Näytelmän erityisavustaja Eero Martikainen

Näytelmä on toteutettu yhteistyönä Telppäsniityn tuulet-juhlatoimikunnan yhteisöjen kanssa. Näytelmän keskeinen tapahtumapaikka, Heikki Martikaisen talo, on sijainnut samalla peltoaukealla kuin esityspaikkana oleva Jussila.

Kiitämme kaikkia näytelmän toteuttamiseen vaikuttaneita tahoja ja tukijoita.

Erityiskiitokset Jussilan omistajille Salme ja Pentti Puumalaiselle.

Näytelmän kesto väliaikoineen on noin kolme tuntia, väliajalla Teitä palvelee Teatterikahvio.

Alapitkän nuorisoseura ry

Näytelmän videokuvaaminen ja nauhoittaminen on tekijäoikeuslain nojalla keilletty! HENKILÖT

Paavo Aki Rissanen
Riitta Jaana Hakkarainen
Anna Ruotsalainen Outi Karttunen
Justiina Ruotsalainen Hanna Hakkarainen
Lustig Ossi Tynkkynen
Seppä Högman Erkki Erola
Juhana Martikainen Kalevi Ruotsalainen
Heikki Martikainen Väinö Turunen
Katariina Martikainen Valma Bäck
Regina Martikainen Mirella Salminen
Heikki Heikinpoika Martikainen Keijo Sutinen
Kaarina Laura Kotilainen
Lauri Roivainen Olavi Lyytikäinen
Pekka Ryhänen Vesa Föhr
Lauri Niskanen Timo Rissanen
Juho Poikonen Eetu Lipponen
Anni Tikkanen Anna Pihakumpu
Anna Tikkanen Irja Karttunen
Marja Tikkanen Marja Laitinen, Anni-Helena Väänänen
Aino Tikkanen Kaija Marin
Mirjami Anneli Valta-Lisitsin
Mataleena Maija-Liisa Korhonen
Reetta Asikainen Arja Lipponen
Iita Asikainen Hilja Partanen
Seuraväkeä Eino Paulus (viulisti), Urpo Saarinen, Petra Lisitsin, Maija-Liisa Martikainen, Anja Pääkkönen, Anja Tikkanen, Jaakko Teppo
Sandels Vesa Föhr
Ratsumiehet Lauri Porthan, Kalervo Kolehmainen
Voikov, venäläinen upseeri Matti Teppo
Venäläinen hevosmies Pekka Puustinen
Venäläiset sotilaat Jorma Heikkilä, Rauno Vainikainen
Kuiskaaja Anne Berg
Tekniikan hoito Jouni Tarvainen
Sandelsin hevonen r. Pigment, om. Heli Saastamoinen
Voikovin vaunuhevonen r. Pikku-Paavi, om. Pirjo Puustinen
1. Ratsumiehen hevonen t. Hopilon-Tähti, om. Pirjo Puustinen
2. Ratsumiehen hevonen r.Tosi-Valtti, om. Pirjo Puustinen


ko Korpela 19981201 (19981130) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu o Teatterisivu