Asko Korpela

Teatteripäiväkirja 1993-94

  • 61 Rakkautta ja kavalia juonia: Sivuosien esittäjät pääosassa
  • 62 Kunnon sotamies Shvejk: Emme oikein pitäneet esityksestä
  • 68 Romeo ja Julia: ... mutta harvoja näin hyviä
  • 70 Becket eli Jumalan kunnia: Olipa vauhdikas
  • 71 Oopperan kummitus: Kiitos palautteesta
  • 73 Onnen seitti: Heikko esitys
  • 78 Karamazovin veljekset: Todella paljon sanottavaa


  • 61 Rakkautta ja kavalia juonia, Dürrenmatt Friedrich

    930904 SKTp :3:2: :3:
    AJK: Hieno teksti. Tulipa luettavaksi Schilleriä kirjanakin. Toteutus oli hämmästyttävän paljon sivuosien kokeneiden taiteilijoiden varassa (Laine, Järvinen, Komppa). Sai sen vaikutelman, että kokeneet konkarit myös kauniilla tavalla tukivat kokemattomampia ja omalla panoksellaan paikkasivat sen, mikä ohjaajan panoksesta jäi puuttumaan. Upea esirippu (Oliko Firenzen Uffizin tauluista kotoisin?) 

    62 Kunnon sotamies Shvejk, Hashek Jaroslav

    931030 Lahden kt :1:1:2:2:
    Me: Emme oikein pitäneet esityksestä. Se oli kohellusta ilman tavoitteita. Shvejkin filosofisuus jäi ryntäilyn varjoon. 
    AJK:  Toisessa näytöksessä parani, mutta ei niin paljon kuin olisi toivonut. 

    63 Utlänningen (The Foreigner), Shue Larry

    931128 Lillan : : :3:3:

    64 Ulkomaalainen (The Foreigner), Shue Larry

    940105 Lillan :1:2: : :

    65 Viulunsoittaja katolla, Aleichem Sholom

    940108 Lahden kt :3:3:3:3:

    66 Camera obscura, Groth Joakim

    940129 Lillan :3:2:2:2:

    67 La Traviata, Verdi Giuseppe

    940202 SKO : : : :2:

    68 Romeo ja Julia, Shakespeare

    940212 TampTe : : :3:3:
    AJK: Lähetimme Tampereen Teatterille kortin, jossa kiitimme esityksestä eritellen ohjauksen, puvut, lavastuksen ja näyttelijätyön ja mainiten, että olemme paljon esityksiä nähneet, mutta harvoja näin hyviä. 

    69 Saituri, Moliere

    940213 TampTyT : : :3:3:

    70 Becket eli Jumalan kunnia, Anouilh

    940305 SKTp :3:3:3:3:
    AJK: Olipa vauhdikas näytelmä, näyttelijät panivat parastaan, etenkin Nousiainen ja Svedberg. 

    71 Oopperan kummitus, Kopit Arthur - Yeston Maury

    940310 HKTs : : :1:2:
    KIITOS PALAUTTEESTA

    72 Kuolleet sielut, Gogol Nikolai

    940312 Pieni Suomi : : :3:3:

    73 Onnen seitti, Jotuni Maria

    940320 SKTp :1:1:::
    AJK: Heikko esitys, ei katsomisen arvoinen 

    74 Oleanna, Mamet David

    940327 SKTw :1:2: : :

    75 Sota ja rauha, Tolstoi Leo

    940428 HKTs :2:2: :2:

    76 Il matrimonio segreto, Cimarosa Domenico

    940414 zs-Aleks : : :3:3:
    AJK: C-A ja Raili von Willebrandt tarjosivat, jäimme velkaa... 

    77 Kuolleet sielut, Gogol Nikolai

    940416 Pieni Suomi :2:2: : :

    78 Karamazovin veljekset, Dostojevskij Fjodor

    940428 Ryhmäteatteri : : :?:3:
  • Dostojevskia näyttämöllä
  • Pirunpolskaa pedon selässä
  • Kaksoisolennot
  • Ukkosenjohtimet
  • AJK: Näyttelijäsuoritusten arvioinnissa
  • Karamazovien ääni ja vimma
  • EIKÖ ENKELEITÄ OLEKAAN OLEMASSA

  •  
    AJK: Huippukirjan dramatisointi. Sellaisena kunnioitettava yritys. Onnistunut paremmin kuin Kaupunginteatterin Sota ja Rauha (75/94), jossa kyllä tekstivalinta oli tätä samaa luokkaa, mutta dramatisointi heikompi, vaikka tässä näyttämö on paljon vaatimattomampi. Verrattuna viime kevään Viirus-teatterin esitykseen (57/93), tässä oli teksti laajemmin esillä ja tästä sai täydellisemmän kuvan kirjasta, ehkä juuri 5/3 kertaa, eli suhteessa käytettyyn aikaan, täydellisemmän. Mutta paljon vieläkin oli jäänyt pois. Mutta se ei olekaan oleellista, vaan se mitä on pystytty esittämään. Muistuu mieleen Sv. Teaterin Anna Karenina (7/90), jossa tekstin osuus oli lähes mitätön, mutta näyttämödramatisointi aivan uskomattoman upea. Myös Lilla Teaterin Rikos ja rangaistus (10/90) on muistettava. Siinä ehkä tekstin ja muun dramatisoinnin tasapaino oli kaikkein parhaiten onnistunut kaikista tähän asti nähdyistä venäläisten klassikkoromaanien esityksistä. Kuuluisan Ljubimovin ohjaama Keskenkasvuinen (37/91) oli mielestäni huolimaton ohjaus, mutta hyvä esitys (erityisesti Markku Maalismaa: päärooli). Juuri nähty Gogolin mainio Kuolleet sielut (77/94) painii kokonaan eri sarjassa, ikäänkuin puolivalmiiden näytelmien sarjassa. Sitä voidaan mielestäni verrata Reviisoriin paremmin kuin näihin muihin surromaanidramatisointeihin. 

    Vielä yhteenvetona edellä esitetyjen lehtiarviointien sekaan sijoitetuista omista kommenteista: 

    Hienoja näyttelijäsuorituksia äärestä alkaen. Ennen muuta Kari Heiskasen Ivan. K.H. on aikaisemmin tarjonnut mielestäni liiaksi Turkan koulukunnan leimalla varustettua tavaraa, joka ei ole miellyttänyt. Nyt Ivanista ehdottomasti täysi kymppi. Tällä skaalalla lähes yhtä vahva kymppi Vesa Vierikon suorituksesta ja vahva yhdeksikkö Pertti Sveholmille. Se että Martti Suosalon Aljosha ja Kari Väänäsen isä Karamazov eivät olleet näiden veroisia suorituksia oli mielestäni enemmän ohjaajan kuin näyttelijän vika. Naisroolit olivat juuri sillä tavoin häkellyttäviä kuin edellä lehtiarvosteluissa on sanottu. Ne saivat esityksessä mielestäni epäoikeutetusti suuremman painoarvon kuin kirjassa ja varastivat showta, mutta eivät kuitenkaan onnistuneet vakuuttamaan kuten miesroolit. 

    Se mitä oli otettu kirjasta mukaan ja mitä jätetty pois oli mielestäni onnistunut hyvin. Päävalinta: jännitysnäytelmäaineksen pois jättäminen ja keskittyminen päähenkilöiden sielunmaiseman kuvaukseen oli mielestäni nappivalinta. Mutta ukko Karamazovin sataprosenttinen roistomaisuus ja Aljoshan viisas hyvyys, nimenomaan jälkimmäisen hyvyyden motivointi viisaudella jäivät mielestäni puolitiehen. Aljoshan kohdalla tulos oli todella lähes pölhökustaamainen, mitä se kirjassa ei missään tapauksessa ole. 

    Nähdyn jälkeen luin Tapio Pekolan lainaamasta W. Somerset Maughamin Ten Novels & Their Authors kirjasta Dostojevskin Karamazovin veljekset luvun. Hänen kertomuksensa Dostojevskista tuntuu tarkoituksella riisuvan hohtoa suuren kirjailijan henkilökuvasta ja osoittaa toisaalta koko tuotannon ja tekijän oman elämän kokemusten yhteydet tosi mielenkiintoisella tavalla. Näytelmän näkeminen ja esseen lukeminen lisää intoa lukea kirja uudelleen sekä vähitellen koko Dostojevskin tuotanto. Tämän vuoden alussa olen hankkinut kootut teokset (n 6000 sivua) todennut, että niistä vähän vaille 40 prosenttia on tullut luetuksi.

    Asko Korpela 19991214 (19981116) o o AJK kotisivu o Teatterisivu