Asko Korpela

Teatteripäiväkirja 1996-97

  • 126 Kolina: voimallinen esitys, mutta asia ei miellyttänyt
  • 128 Master Class: Hänen Callaksessaan on särmää
  • 132 Elonkorjuujuhla: pitkästyttävä, ilman kantavaa ajatusta
  • 135 Kalevala: Mikä helvetinmoinen vastaveto EUlle!
  • 136 Tähtien yö: Lenita esiintyi lopuksi omana kermakakkunaan
  • 137 Don Juan: Kovin raa'at tehostehälyäänet häiritsivät
  • 138 Sota ja rauha: Lähes epäluuloisina menimme
  • 139 Viktoria ja hänen husaarinsa: Mutta niin onkin, että innostus saattaa myös korvata...
  • 140 Härlig är jorden: puoli tuntia pois olisi tehnyt terää
  • 143 Ellen Llewellyn: Eipä kehumista
  • 144 Macbeth: Olipa teatteria viimeisen päälle!
  • 145 Kellari: Värikkäästi dramatisoitu.
  • 146 give me your answer, do!: Elonkorjuujuhla ei mitään, tämä erinomainen.
  • 147 Kuuhullut: Ykkösen sai viimeisen kymmenen minuutin ansiosta
  • 148 Otsa kurtussa: Reipasta menoa alusta loppuun
  • 149 Hunajan pisara: Shakespearen näytelmäseurueen työtapa muistuu mieleen
  • 150 Burattinon loistelias elämä: Hävisi 1-3 Heikki Kiviojan 'Kellari' esitykselle
  • Lähetä palautetta


  • 126 Kolina, Erofejev Venedikt

    960921 HKTe :0:0: :0:
    AJK: Ilkka Heiskasen voimallinen esitys, mutta asia ei miellyttänyt. Tarinankertojan 2-tuntinen junamatka Moskovasta pikkukaupunkiin. Matkalla ja ennen sitä nautittiin alkoholin korvikkeita, mm 'kolinaa'.

    127 Equus, Shaffer Peter

    961005 SKTw :2:2: : :

    128 Master Class, McNally Terrence

    961005 SvTe : : :3:3:
    AJK: "Terrence McNallyn näytelmässä oopperadiiva Maria Callas neuvoo nuorempiaan laulun tulkitsemisen ja lavasäteilyn jalossa taidossa. Oppituntien aikana käydään myös läpi Callaksen menneisyyden avainkohtia. Christina Indrenius-Zalewski on Jukka Kajavan ohjauksen pääosassa vakuuttava. Hänen Callaksessaan on särmää, piikikästä huumoria ja uskottavaa karismaa. Opissa olevien nuorten kohtauksissa on nasevasti toimivaa huumoria." (Nyt 4.10.-10.10.)
    Kurkeloille oli myös paikat varattu, muutta peruuttivat. Heidän tilalleen ilmestyivät Marjatta Junttila ja Gavin Bingham suoraan Washingtonista IMFn kokouksesta. Muistutin mieleen Geneven yliopiston Cours des institutions internationales 1961 aivan hetkeä ennen Berliinin muurin pystytystä. Kerroin käyneeni Sallan siellä täsmälleen minun ikäisenäni ollessa verestämässä vanhoja muistoja. Marjatta kertoi olleensa siellä useillakin kursseilla ja juuri siellä tavanneensa Gavinin. Kerroin juuri pari päivää sitten saaneeni silloisen Hetty Wildeboerin, miehen Joostin pitkän kirjeen, jossa kerrottiin Hettyn traagisesta kuolemasta syöpään. Joostin kirjeen mukaan Hettykin oli useaan kertaan ollut Genevessä muistojensa äärellä. Marjatta pahoitteli tapahtunutta, mutta muuten oli yhtä iloinen kuin aina ennenkin. Kyseli vieläkö kävelen työmatkani. Ilmeisesti Runeberginkadulla sijaitsevan asuntonsa ikkunasta on nähnyt minut reppuineni, kuten niin monet muut ovat autolla ohi ajaessaan nähneet, kun jatkuvasti kyselevät.

    129 West Side Story, Laurents Arthur & Bernstein Leonard

    961011 HKTs :2:2: : :

    130 Il barbiere di Siviglia, Rossini Gioacchino

    961016 SKO : : :2:2:

    131 Madama Butterfly, Puccini Giacomo

    961025 Estonia :::2:2:

    132 Elonkorjuujuhla, Friel Brian

    961109 HKTs :1:1:1:1:
    AJK: Brosyyri: 'Näytelmä on haikea ja hauska, älykäs ja kipeä.'
      Meihin ei kuitenkaan purrut: pitkästyttävä, ilman kantavaa ajatusta.

    133 Tanssiva Savoy,

    961119 zs-SYK :2:2: : :

    134 Katariina Suuri, Hietamies Laila

    961205 HKTs :1: : : :

    135 Kalevala, Halonen Antti Einari

    961207 SKTs :2:2: :3:
    AJK:

    Mikä helvetinmoinen vastaveto EUlle!

    Tämä oli ensi reaktioni katsomossa, johon olin tullut aivan pahaa aavistamattomana, melkein etukäteen tympääntyneenä viimeaikaisten teatterikokemusten johdosta. Mutta tämä Kalevala kolahti, ja oikein toden teolla. Vuosiin en ole näin rämäkkää esitystä nähnyt. Tarkemmin ajateltuani kohta oivalsin, että tämä on sittenkin niitä onnellisia taiteen sattumia, jotka syntyvät ajan hengestä ja yksinkertaisella sivalluksella näyttävät koko kuvan, paremmin kuin viisaimmatkaan asiantuntija-analyysit. Ei, tämä ei sittenkään ollut vastaveto, vaan yksinkertaisesti tahattomasti syntynyt mahtava taiteellinen näyttö siitä, että meillä on väkevä kulttuuritausta, kestää vertailun minkä muun Euroopan kansan kanssa hyvänsä.

    Tämä ei ollut vastaveto, sillä vastavedot, tarkoituksella synnytetyt, johtavat aina kireisiin äänenpainoihin. Jotakin poljetaan maahan ja jotakin nostetaan ylös jonkun toisen kustannuksella. Ja Kalevalassahan ei ole mitään sellaista (vaikka siinä puolivillainen Joukahainen konkreettisesi suohon lauletaankin). Se on dramaattista elämän arkipäivää, jossa kylläkin vahvempi tuntee voimansa, muttei halveksi vastapuolta. Tämä taistelun sopuisan suuripiirteinen, kaikkien edun mukainen lopputulos toteutuu jopa Sammon ryöstössä siten, että monopoli menee murskaksi ja Sampo pirstaleiksi ja ajautuu Suomen rannoille kaikkien hyödyksi ja kukoistukseksi.

    Tämän kaiken suurella innostuksella onnistuu välittämään Kansallisteatterin esitys. Antti Einari Halonen on iskenyt naulan kantaan joka asiassa. Vaikka kysymys oli ennakkonäytöksestä, oli esitys alusta loppuun hiottu. Runo esitettiin runona parhaiden perinteiden mukaisesti artikuloiden, niin että siitä sai erinomaisesti selvää. Näyttämö oli juuri sopivasti pelkistetty ja toiminta tapahtui päivän kehrän kultaamalla tantereella. Usein tällaisen suurteoksen lyhentäminen näyttämölle paljastaa kiusallisesti skarvaukset, mutta tämä esitys oli siinäkin suhteessa täysin saumaton, ikäänkuin olisi näytelty juuri sitä yhtä ja ainoata perinteistä oikeata versiota.

    Ja mitkä näyttelijäsuoritukset! Veikko Honkanen oli muhkeine äänineen huomattavan vakuuttava Seppo Ilmarinen. Entä sitten Väinämöinen? Se joka ei ole näytöstä nähnyt ja kuulee, että vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän ikuinen oli - Pekka Autiovuori, voi syystä tuhahdella. Mutta menköön katsomaan. Kyllä on jämäkkä Väinämöinen - (ovela) 'tietäjä iänikuinen' tietysti korostuu enemmän kuin 'vaka vanha'. Myös laulajan vaikutelma on mitä ilmeisin, vaikkei muistaakseni mitään laulanutkaan. Erittäin vakuuttavia olivat myös nuoret komeat miehet Kullervo ja Untamo jotka omalla tavallaan toivat tärkeitä vivahteita Kalevalan kansan arkipäivään. Luulen, että juuri tästä vivahteikkuudesta syntyy se rikkaan ja omaperäisen kulttuurin vaikutelma, joka toden totta röyhistää rintaa ja tuo mieleen myös vastavedon EUlle.

    Myös Kalevalan naiset ansaitsevat kaiken kiitoksen. Seela Sellan Lemminkäisen äiti oli ehdottoman peräänantamaton sisupussi hippiäismäisestä koostaan huolimatta. Ihan näytti kuin poika olisi ollut puota pidempi äitiään, ainakin on varmaan puolta painavampi. .. ja kuitenkin äitiä tarvitsi. Mahtavan arvonsa tunteva hahmo oli myös Pohjan akka. Oli neuvotteluvoimaa ja osasi sitä myös käyttää. Onkin nähtävä niin, että tässä EU pippalossa Suomi neito on Pohjola ja EU on Kalevala. Toivoa vaan sopii, että EU-kisakin päättyy yhtä onnellisesti kuin Kalevala, monopolit murskataan ja Sampo sukeutuu siunaukseksi kaikille.

    Koko esityksessä oli vain yksi mauton särähdys. Jäi täysin mysteeriksi, minkä vuoksi loppukohtauksessa Pohjan akka oli riisuttu paljaaksi, häväisty, vaikka juuri oli saatu aikaan kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Eivät ole huonoja Antti Einari Halosen muutkaan ohjaukset, mutta tämä on yksinkertaisissa ja luontevissa ratkaisuissaan ehdoton yliveto. Kuten sanottu: vuosiin ei ole täman veroista nähty. Menkää kaikki itse katsomaan! - (AJK 961211).

    AJKn Peräkaneetti:
    Olipa tällä kertaa pettymys Kirsikka Moringin arviointi. Aivan kuin katkeruuden hedelmöittämä naisnäkökulma on mielestäni tässä tapauksessa epäoleellinen kuten yleensä muutenkin. Ne jotka tällaisen naisnäkökulman ottavat esille tulevat tehneeksi juuri sen mistä he miehiä syyttävät. Tällainen naisnäkökulma on yhtä hedelmätön ja pöhkö kuin macho-nökökulmakin. Ne eivät totisesti kumpikaan maailmaa paranna. Mutta jos jokin suuri ristiriita pitää yhteiskunnassa olla, olkoon se tämä miehen ja naisen välinen konflikti mieluummin kuin kansainväliset konfliktit. Tämä julkinen miehen ja naisen konflikti päättyy joka päivä heti kun sen hyysijät astuvat kotiovesta sisään.- Tai jos ei pääty, niin se rajoittuu sitten vain sen kotioven sisäpuolelle.

    Rafael Kontula 19980125

    Teatteriarvostelusi talletin ja meninpä niiden innoittamana katsomaan Kansallisteatterin Kalevalan. Pidin kyllä esityksestä, mutta tekstistä en olisi kaikin paikoin saanut tolkkua, ellei Lappeenrannan lyseossa Esteri Iiskola oli luettanut sitä pitkät pätkät ulkoa. Pekka Autiovuorta en olisi ikinä osannut kuvitella vaka vanhaksi Väinämöiseksi, mutta ihan vakuuttava hän kyllä oli.

    136 Tähtien yö , Uotinen Jorma

    961231 SKO : : :3:2:
    AJK: Uudenvuoden yön kirjestä Sallalle ja Pekalle New Yorkiin:
    Me jo elämme vuotta 1997. Olimme mummin kanssa oopperassa, ymmärtääkseni käytimme viime vuotisen joululahjamme, kiitos vaan! Loppujen lopuksi se oli hyvä esitys: Tähtien gaala. Esitettiin erillisiä numeroita. Uotinen ja Lenita juonsivat. Mukana oli mm. Jorma Elo Haagista Nederlandse Dansteaterista. Tapasimme Elot väliajalla. Jorma esitti numeron, jossa Uotisen mukaan tarvittiin 'äärimmäistä henkistä ja fyysistä notkeutta'. Piti mielestäni paikkansa. Muistui mieleen olympiavoimistelu ja taitoluistelu. Jorma on sentään 35 v. Jaakko elättelee toiveita, että Jormasta tulisi kaimansa Uotisen seuraaja baletin johtajana. En tiedä Uotisen avuista, mutta juontajana erittäin hyvä, ranskaakin suolsi kuin syntyperäinen, ja Lenita venäjää. Ensin näyttikin siltä, että kysymyksessä on kahden juontajan kielitaitonäyte, mutta ei se siihen jäänyt. (Kahden) Jorman lisäksi vakuuttavia esiintyjiä oli pari Berliinistä, pari Pariisista (nainen sai klassisista kuvioistaan ehkä illan parhaat aploodit). Yleisön sydämeen kävi ehdottomasti myös argentiinalainen tangopari: että pysyivätkin jämptisti tahdissa! Oli myös espanjalainen vanha herra, jonka sormissa kastanjetit voittivat kolmimiehisen suomalaisorkesterin.

    Lenita esiintyi lopuksi omana kermakakkunaan, ihan tavallisen näköiset punaiset sukat oli jalassa, mutta ainakin 5 metriä pitkä hameen helma oli laskostettu kekseliäästi hänen ympärilleen 'tarjoiluvaunuun'. Sillä sitten Uotisen kanssa styyräilivät ympäri lavaa. Loppuvaiheessa Uotinen nyhtäisi jostakin valtavan ruusukimpun ja viritti 'Happy birthday to you'. Siitä ymmärsimme, että oli Lenitan (59-vuotis?)syntymäpäivä. Periaatteessa Lenita on hyvä suustaan, mutta kyllä Uotinen asiantuntemuksellaan veti voiton.

    Mutta mitäpä on baletti? Siroa, notkeaa ja hurjaa liikettä? Ylevää elettä? Kehon hallintaa? Tunteiden tulkintaa? Minä en valitettavasti saa baletista irti läheskään niin paljon kuin teatterista. Modernissa baletissa sanoma jää enimmäkseen kokonaan ymmärtämättä ja klassisessa baletissa huomio kiintyy liiaksi sivuseikkoihin kuten tanssijan miehisyyden mielestäni turhanpäiväiseen korostamiseen, naisten osalta harvemmin näin - vaikka sitä nyt vielä katselisikin. - Ei, minä en osaa nauttia baletista. - Onneksi on kuitenkin musiikki. Se pelastaa monessa tapauksessa baletin samoin kuin oopperankin.
     

    137 Don Juan, Molière

    970116 Viirus : : :1:2:
    AJK: Näytelmän arvo lähinnä viihteellinen. Sanan säilää säihkytettiin uskomattomalla nopeudella. Hiki tuli näyttelijöille myös muusta vouhkaamisesta. Vanhukset eivät näistä osista selviäisi. Pääosissa Mats Långbacka, Johan Storgårds, Susanna Haavisto. Vakuuttavia esittäjiä. Kuitenkin Storgårds riisuutui mielestämme turhan päiten ilki alsati ja viipyi ainakin kaksi minuuttia sellaisenaan näyttämöllä. Pitäisi olla painavemmat syyt. Kovin raa'at tehostehälyäänet häiritsivät. Teatteri on itse asiassa aika viihtyisä. Salli teki aulassa ilmalennon, kun astui tyhjän päälle, millään tavoin merkitsemättömän korokkeen reunan yli. Hyvä kahvi pahvimukista. Liput 90 mk/ kpl. Tyylikäs esite 10 mk.

    138 Sota ja rauha, Tolstoi Leo

    970118 Q-teatteri :2:2:2:2:
    AJK: Lähes epäluuloisina menimme 4h15min pitkää esitystä katsomaan, mutta loppujen lopuksi se oli aika onnistunut. Vaikka oli näin pitkä, oli vain raapaisu, jos ajatellaan kirjan tekstiä. Päähenkilöinä olivat Natasha Rostova (Tarja Nyberg) ja Pierre Bezuhov (Hannu-Pekka Björkman), jälkimmäinen jonkinlaisena ulkoisesti rähjäisenä pitkätukkaversiona, mutta puheet ja teot olivat aitoa Pierreä: ikäänkuin hölmö ja kömpelö jokapäiväisissä asioissa, mutta avara sydän sykki rinnassa, vääryyttä ja pahuutta ei sietänyt, oikeata elämänkulkua etsi. Natasha oli juuri se tulenpalavan räiskähtelevä, juuri teinitytöstä nuoreksi naiseksi muuttuva olento kuin kirjassakin: mukana olivat ensimmäinen (tanssiaisrakastuminen) ja toinen (haavoittuneen hoitaminen) kosketus Andrei Bolkonskiin sekä ailahdus Pierren roistomaiseen lankoon, joka oli jo naimisissa. Natashan isä Ilja Rostov (Leo Raivio) oli mielestäni kirjaa korostetummin päättämätön ja vaimonsa tossun alla. Viisas ja uskollinen Sonja ei rahattomuutensa takia kelvannut Nikolai Rostovin puolisoksi. Vanha Bolkonski (Helge Herala) oli suuri tyranni kunnes kuoli, Maria uhrautui sekä isänsä että veljensä hyväksi. Pierre nai Helenen vahingossa ja vahingossa osui kaksintaistelussa vaimonsa rakastajaan Dolohoviin. Puuhasi vapaamuurarina ja poltti paljon rahaa, mutta ei saanut siitä paljoa irti. Päätti tappaa Napoleonin. Tarina päättyi Moskovan paloon. Pierren uhkarohkea sotaretki ja vankeus ja ystävyys Platon Karataevin kanssa puuttui.

    Teknisestä puolesta Annaa häiritsi epäselvä puhe. Kaikki ihmettelimme kuinka niin pienestä näyttämöstä oli niin suuri osa uhrattu arviolta 3-5 cm syvään vesialtaaseen, jonka kautta sekä tultiin että mentiin. Timo kylläkin keksi hyvän perustelun tällaiselle: se kuvasi yleistä olojen kurjuutta sen ajan Venäjällä. Petja Rostov tekikin jonkinmoisen kuperkeikan liukastuttuaan aploodivaiheessa. Ei kyllä Sallin tempuille vetänyt vertaa! (Edellisellä kertaa Viiruksessa ja muutama vuosi sitten Kansallisen pienellä).

    139 Viktoria ja hänen husaarinsa, Abraham Paul

    970125 zs-Tampereen musiikkitea :::2:2:
    AJK:

    Näin sen näin:

    (Viestistä Marita Olkkoselle:)

    Mikä se sellainen Onerva on? Me näimme Viktorian ja hänen husaarinsa. Meitä oli varoitettu etukäteen, että amatöörimäisten esiintyjien innostus on taitoa suurempi, mutta täytyy todeta, että innostus voi myös korvata taitoa ja tässä ihan odottamattomatkin piirteet korvasivat tiettyjä ammattitaidon puutteita. Oli kiehtovan romanttinen juoni, parempi kuin tavallisesti tällaisissa sekä ennen muuta: se oli täynnä Unkaria ja unkaria. Minulle ei nykyään muuta tarvita. Arvelematta täydet 3 pistettä. - Sitten kun onnistut pääsemään Luokkakokoussivulle, pääset myös helposti Teatterisivuilleni. Siellä on arviointejamme.

    (Sähköpostiviestistä Sallalle ja Pekalle:)

    Sitten vähän lepäilimme, kunnes Ahti soitti oven edestä ja yllätti minut kalsareissa. Varmaan alle viiden minuutin olimme kuitenkin paikalla ja suunnistimme Tampere-talolle. Katsoimme talon, mummi oli siihen hyvin ihastunut, minä olin mykistynyt enkä vieläkään osaa sanoa juuta enkä jaata. Jotenkin se muistuttaa jotakin kemian tehdasta putkineen. Salin tuolit ovat korkeita ja selkämysten sileästä harmaasta (muovi?)pinnasta muodostuu jotenkin muurin tuntuinen kun se on vielä niin korkeakin, mutta akustiikka oli todella hyvä, varsinkin kun esityksessä käytettiin mikrofoneja, jotka tosin joskus särähtelivät. Esirippu on hirvittävän korkea ja luultavasti siitä syystä kiusallisen hidasliikkeinen, niin etteivät aploodeja vastaanottaneet taiteilijat tahtoneet jaksaa hymyillä niin kauaa kuin olisi pitänyt. Ystävämme Marjatta L oli etukäteen varoitellut esiintyjien amatööritasolla; innostus on taitoa suurempi. Mutta niin onkin, että innostus saattaa myös korvata puutteita ammattitaidossa. Se on nähty ennenkin ja nähtiin nytkin. Ja sitten oli vielä eräs, tai kaksikin yllättävää seikkaa, jotka aiheuttivat sen, että täydet 3 pistettä rapsahti teatteripäiväkirjaan: Juoni oli sopivan romanttinen, vähän kuin Hymyn maassa, parempi kuin useimmissa. Ja sitten oli näytös täynnä Unkaria ja unkaria. Minullehan ei muuta tarvita. Varsinkin loppupuolella havahduin monta kertaa tapailemassa, että mitähän se ja se olisi alkukielellä.

    Sähköpostiviestin vastaus:

    Asko,

    Tampere-talo on kuin kylpyhuone. Eikä parempaa määritelmää ole.

    Pekka
    Liput 150 mk/kpl - väkeä sali melkein täynnä. Rahan täytyy pyöriä ja vinhasti.
     

    140 Härlig är jorden , Groth Joakim

    970201 SvTe : : :2:2:
    AJK: Ihan vähän myöhästyttiin, kun vasta 17:45 huomattiin, että näytäntö alkaakin jo klo 18. Taksi vei kuitenkin vikkelästi. Ensimmäisen näytöksen jouduimme katsomaan piippuhyllyltä: kuului hyvin mutta ei tietysti ilmeet näkyneet yhtä hyvin kuin näyttämön vierestä aitiosta, jossa paikkamme olivat. Perheen historia 50-luvulta lähes nykypäivään. Ensimmäisen näytännön 50-luku oli ankean näköistä ja mielestäni kliseemäistä, mutta varmaan aika osuvaa kansanhuollon, ja ennen kaikkea sodan rikkomien perhesuhteiden rekonstruktiota. Väliajalla olin valmis antamaan 0 tai 1. Toinen näytös oli mielestäni paras: siinä oli vauhtia ja huumoria. Näyttelijöiden ammattitaito pääsi oikeuksiinsa. Kolmas näytös alkoi merkillisellä sillisalaatilla toisistaan riippumattomia sisääntuloja ja ulosmenoja, mutta sitten taas päästiin juoneen mukaan ja loppu oli kohtuullista draamaa: alun nuoret olivat nyt vanhoja (aika onnistuneesti, muuten) ja kuolema korjasi melko näkyvästi satoaan. Se melkein riipaisi. - Kaikkiaan kuitenkin tuntui, että lyhyempikin olisi riittänyt. Salli (myös M&C) olivat sitä mieltä, että puoli tuntia pois olisi tehnyt terää.

    Oikeastaan mieleenpainuvimmaksi muistoksi tästä teatterikäynnistä jäi se kun galleriassa törmäsimme CÖn muotokuvaan. Merkillinen muotokuva: siitä heti tunsi henkilön, mutta taiteilija, kuka lieneekin, tuntui tavoittaneen vain fyysisen ulkoisen olemuksen, ei lainkaan sielua. Mitähän C itse sanoo? - Mainitsin asiasta ystävälleni HAlle, joka heti esitti uuden näkökulman: on myös taideteoksia, jotka eivät edes pyri esittämään fyysistä näköisyyttä vaan pelkästään henkisen. Mitä merkitystä on 100 vuoden kuluttua sillä minkä näköinen ihminen oli fyysisesti: sen sijaan tärkeätä on kertoa mitä ja miten hän ajatteli. En ole ennen asia tullut näin ajatelleeksi. Tässä on selitys nykytaiteen nonfigurativisuudelle. Näin on ymmärrettävä Sibelius-monumentti ja ehkä Paasikiven patsaskin, vaikka se selvästi Allia ja Juho Kustia myös fyysisesti esittää. Sitä on tottunut vaatimaan molempia ja vielä fyysistä näköisyyttä ikäänkuin välttämättömänä ehtona ja henkistä riittävänä ehtona hyväksymiselle. Ehkä täytyy ryhtyä katselemaan taidetta toisella tavalla. - Ei muuta CÖn muotokuva-asiassa mitään: henkinen näköisyys puuttuu, ainakin minun mielestäni.
     

    141 Hello Dolly, Stewart Michael & Herman Jerry (mus)

    970209 Estonia : : :2:2:

    142 Cyrano de Bergerac, Rostand Edmond

    970315 SKTw :2:2: : :

    143 Ellen Llewellyn, Olsoni Kristin

    970402 Lillan : : :2:2:
    AJK: Eipä kehumista, vaikka ensimmäinen kolmesta näytöksestä vaikuttikin lupaavalta. Näytelmä oli liian monipolvinen, liian paljon yksityiskohtia, liian paljon henkilöitä ja ainakin tunnin liian pitkä (3:40h). Toffoluttin uskomaton päähänpisto: 'Suurkirkon portaat' (Berliinin itämaisen kulttuurin museosta idea) näyttämönä. Hirvitti, että milloin joku putoaa ja taittaa niskansa tai ainakin jalkansa. Kukaan ei pudonnut, vaikka häävalssiakin tanssittiin. Sarkola esiintyi edukseen kahdessakin roolissa.

    144 Macbeth, Shakespeare

    970405 HKTp :3:3: :3:
    AJK:

    Olipa teatteria viimeisen päälle!

    Tähän pääsemiseksi kannatti katsoa ne 10 ja enemmänkin huonoa. Useita toinen toistaan verisempiä Macbetheja olemme nähneet. Tätä emme ehkä olisi lainkaan lähteneet katsomaan, ellei Ginkasin avustajana toiminut Nina Korimo-Girod olisi suositellut. Olisi ansainnut kolmoset jo monen sellaisen seikan takia, mitä tämä esitys ei ollut: Ei turhanpäiväistä huutoa, metelöintiä ja ammuskelua, ei teennäistä nykyaikaistamista, ei läpinäkyviä ohjaajan puumerkkejä - puhumattakaan siitä mitä se oli: vääristelemätöntä Shakespearea, jota joutuu seuraamaan korvat höröllä, sillä tavanomaisen small-talkinomaisen tarinoinnin keskellä saattaa minä hetkenä hyvänsä iskeä sana terävästi kuin piiskan sivallus.

    Ohjaaja oli rytmittänyt esitystä vallan upeilla toiminnan hidastuksilla ja nopeutuksilla sekä puheen rauhoittumisella, niin että jäi aikaa miettiä sen sisältöä. Monia omaperäisiä ja ennennäkemättömiä tehokeinoja oli käytössä. Näyttämö oli ihmeellinen Helvetin esikartano: ettei olisi jostakin Danten Helvetin kuvituksesta kotoisin: loivasti viettävä tanner, joka päätyi merkilliseen vuorenseinämään, taivasko oli sen toisella ja yläpuolella? Näkyvillä oli selvästi helvetti ja helvetillinen meno. Ihmiset oli puettu käärinliinoihin, muut kaikki paitsi helvetin portin vartijat, jotka olivat tavallisia duunareita. Mutta Helvetin portinvartijoista alkaen kaikki henkilöt, niin murhatut kuin murhaajatkin, olivat olivat hyvin inhimillisiä.

    Vallanhimo, vaimon lietsomana, ajaa Macbethin kaameaan veriseen kierteeseen, joka alkaa myös välittömästi painaa mieltä ja johtaa Macbethin näkemään sellaista, mitä muut eivät näe ja luottamaan kaksimielisen ennustukseen huomaamatta sen akilleen kantapäätä, heikkoa kohtaa, joka lopulta koitui hänen turmiokseen. Lady Macbeth kannustaa ja piiskaa miestään eteenpäin kunnes lopulta tulee hulluksi: veri ei sittenkään irtoa vedellä kummankaan käsistä. Että oli saakurin seksikkäästi puettuja naisia olematta vähääkään riettaita! Anna joutui sietämään kuusikymmpisen seuralaisensa ääneen lausuman ajatuksen: 'tuollakaan ei ole mitään' (rinnat paljaana). Koko joukkue olisi ansainnut vielä paljon pidemmät aploodit kuin mitä sai.

    Toisen näytöksen alkaessa itse Ginkas paperpinkka ja kynä kädessä istui seuralaisineen katsomon etuosassa, mutta pahaksi onnekseen lähti pois eik&au& AJ) oli kyllä myös huippuhyvä.
     

    145 Kellari Kellari Pietarissa, Dostojevskij

    970408 Q-teatteri : : :3:2:
    AJK: Dramatisoitu yksinpuhelu täydellisestä alennustilasta, ihmisestä, joka asuu kellarinloukossa eikä elämässään ole koskaan pystynyt aloittamaan mitään merkittävää tointa eikä milloinkaan ole saanut päätökseen mitään. Värikkäästi dramatisoitu. Aivan yleisö kohahti, kun hunnun takana piilotellut palvelija Apollon olikin kaunis versio (aivan ilmeisesti kaksoisveli) päähenkilöstä, hänestä, joka on niin mitätön, ettei edes nimeä mainita. Dramatisoinnin puolesta ei aika käynyt pitkäksi.

    On sanottu, että tässä on Dostojevskijn filosofia pelkistettynä ja sillä tavoin on merkittävä teos. Minä en tätä asiaa nähnyt. Minusta tässä ei päästy mistään mihinkään. Täytti kyllä sen perusteesini, että D ei kirjoittanut mitään, mikä ei olisi voinut olla totta, mutta D:n teksteistä huokuva lähimmäisenrakkauden sanomaa ei mielestäni tästä esityksestä huokunut. Joko se jäi dramatisoinnissa tavoittamatta tai sitten sitä ei tässä pienoisromaanissa ole. Katsomaan menin osittain pelkistetyn filosofian toivossa osittain siitä syystä, ettei parin vuoden takaisen lukemisen (9501) jälkeen ole mielikuvaa sisällöstä. Vielä jäi sekä sisältö että filosofiakysymys kaivelemaan. Pitäisi lukea satakuntasivuinen pienoisromaani uudestaan.
     

    Lisää Dostojevskista

    146 give me your answer, do! , Friel Brian

    970506 zu-Abbey, Dublin : : :3:3:
    AJK: Näytelmän nimi sen paremmin kuin ohjelman umpipimeä selostuskaan eivät todellakaan antaneet odottaa yhtään mitään. Siinä vaiheessa kyllä muistettiin, että oli nähty joku Frielin näytelmä, ohjelmasta selvisi, että se oli 'Elonkorjuujuhla' (Dancing at Lughnasa), joka oli saanut kaikki mahdolliset palkinnot ja mainittiin jossakin - oliko tämän vuosikymmenen, vai oliko koko vuosisadan parhaaksi näytelmäksi. Jouduimme vähän hämillämme ihmettelemään, että oliko vika siis esityksessä. Mutta BB emäntämme Eileen Mohair oli kanssamme samaa mieltä: Elonkorjuujuhla ei mitään, tämä erinomainen. Muistui jyrkkänä vastakohtana mieleen Turkan puhevikaisiksi kouluttamat näyttelijät. Tällä äännettiin selvästi ja kauniisti, niin että tuntui, ettei ainutkaan sana mennyt ohi: niin tai oliu siellä jokunen, esim 'quagmire' - niin eihän sekään mennyt ohi, mutta ei merkitys muistunut mieleen (sanoisiko 'purakko'; tässä kuitenkin taloudellinen ahdinko).

    Näytelmässä pohdittiin elämässä selviämisen kysymyksiä. Henkilöhahmot erottuivat hyvin terävästi toisistaan. Päähenkilö oli periaatteilleen uskollinen kirjailija, joka ei ollut koskaan kosiskellut yleisöä ja siten jäänyt kutakuinkin puille paljaille. Vaimoltakin alkoi ymmärrys loppua. Nyt oli kuitenkin suuren amerikkalaisen kustantajan edustaja tullut ostoaikeissa arvioimaan kirjailijan koko tuotannon. Kuvioon kuului vielä toinen kirjailija, joka oli aina kirjoittanut sitä mitä yleisö halusi, ja hänestä oli tullut rikas. Vaimon isä oli varasteleva ja täysin vailla suhteellisuuden tajua oleva kapakkapianisti. Vaimon äiti taas suri tyttärensä huonoa tuuria kun oli joutunut niin köyhiin oloihin. Asia sai yllättävän käänteen, kun kirjailija kaivoi kätköistään vielä kaksi käsikirjoitusta, jotka täydellisesti poikkesivat kaikista muista: seksiä, rivouksia, törkeätä elämää. Kustantajan edustaja oli haltioissaan. Mutta nyt kirjailija rupesi empimään. Alussa ja lopussa näytettiin pariskunnan 100 prosenttista afaatikkotytärtä.
     

    147 Kuuhullut, Saisio Pirkko

    970513 HKTp :1: : : :
    ALK: ... oli sitä mitä voitiin tekijän ja Kaj Chydeniuksen musiikin ja Kaisa Korhosen ohjaukselta odottaakin: ei mitään. Ykkösen sai viimeisen kymmenen minuutin ansiosta.

    148 Otsa kurtussa, Virtanen Jukka

    970625 UIT : : :2:2:
    AJK: Reipasta menoa alusta loppuun parhaiden revy-perinteiden mukaan. Oli älykästä yläpään huumoria sekä vähintään puolituhmaa alapään huumoria. Ihmetyttää esittäjien innostus vielä lähes 70 esityskerralla. Marjatan vapaalipuilla oltiin paikalla ja tällä kertaa Marjatta hämmästytti tyylipuhtaalla murrejutulla. Mitä murretta se oikein oli? Selvyyden saamme Talin mökin kanagrillikekkereillä 970629su.

    149 Hunajan pisara, Pajula Matti

    970710 zs-Alapitkän NS : : :3:3:
    AJK: Aitoon tarpeeseen tehty näytelmä, selkeästi kiinnitetty aikaan, paikkaan, tositapahtumiin. Esitys alkuperäisten tapahtumien tapahtumapaikalla, esittäjät asiaan syvästi paneutunutta ja innostunutta alkuperäisväestöä. Ei ihme, että Shakespearen näytelmäseurueen työtapa muistuu mieleen. Tällainen esitys puree myös yleisöön vuorenvarmasti, jopa asian varsinaisesta sisällöstä riippumatta. - Ilman muuta vahva ehdokas katselukauden parhaaksi teatterielämykseksi Kalevalan ja Macbethin rinnalle. ... ja näinhän siinä kävi. o Alapitkä


    150 Burattinon loistelias elämä, Tolstoi A.

    970828 Q-teatteri : : : :1:
    AJK: Varsin väritön esitys. Hävisi 1-3 Heikki Kiviojan 'Kellari' esitykselle.

    Lähetä palautetta! 


    Kirjoita otsikko palautteelle tähän

    Kirjoita palauteteksti tähän

    Kirjoita nimesi tähän

    ..ja sähköpostiosoitteesi tähän

    Tämän palauteviestin saa Asko Korpela




    Asko Korpela 19981202 (19981116) o