Asko Korpela

Teatteripäiväkirja 1997-98

  • 150 Burattinon loistelias elämä: Hävisi 1-3 Heikki Kiviojan 'Kellari' esitykselle
  • 152 Elämä on unta: Temppuilua, rivonoloisia kohtauksia, videotykki ei kiva, sirpaleinen
  • 153 3 pennin ooppera: ...osoittautui yhdeksi näistä yleisöltä rahanpuijausnäytelmistä
  • 155 Ahogy tetszik: oli selvästi huippu hyvä esitys
  • 156 Sylvia: Aihe oli minulle vähän vaikea, koira
  • 160 Uninäytelmä: Nerokkaana sitä joutuu pitämään
  • 161 Nabucco: toinen näytös OK
  • 162 Idiootti: Ansaitsee kaiken sen suitsutuksen...
  • 167 Rikos ja rangaistus: EHDOTONTA HUIPPULUOKKAA. Dostolla on tietenkin pääansio
  • 168 Az eltört korsó (Rikottu ruukku): Vallan mainio esitys melkein täydelle salille
  • 169 Isla Negran postimies ('Il postino'): Oliko runollisin näytelmä, minkä olen koskaan nänyt?
  • 170 Kuningas Lear: meidän entinen leivänpaahdin näytteli Cordeliaa!!
  • 171 Seitsemän veljestä: Valitettavasti piti paikkansa: ... NYT lehden otsikoksi: 7 humalaista kääpiötä
  • 172 Tohvelisankarin rouva: Olipa siitä saatu hauska esitys
  • 173 Papparaizet tulevat UIT: Pystyvätkö ne aina vain parantamaan?
  • Lähetä palautetta

  •  

     
     
     


    150 Burattinon loistelias elämä, Tolstoi A.

    970828 Q-teatteri : : : :1:
    AJK: Varsin väritön esitys. Hävisi 1-3 Heikki Kiviojan 'Kellari' esitykselle.

     151 La Traviata, Verdi Giuseppe

    970918 SKO : : :3: :

    152 Elämä on unta, Calderon

    970922 SKTs :1: : : :
    ALK:  Temppuilua, rivonoloisia kohtauksia, videotykki ei kiva, sirpaleinen

    153 3 pennin ooppera, Brecht Bertold

    971004 SKTs :1:2: :2:
    AJK: MT & AJ 42-vuotiserossaolon loppumisen juhlanäytäntö. Loppua kohti parani. Miehet pitivät enemmän kuin naiset. Äänenvahvistuksesta ei pidetty, sanoista ei saatu selvää. Ei oikein käynyt juoni selville. Lopun armahdus toi välittömästi mieleen Suomen tämänhetkisen oikeuslaitoskriisin. Jälkipuinti Elielissä tyrnimarjacocktailin ääressä. (ST Unkarissa.) 

    Näytelmä osoittautui yhdeksi näistä yleisöltä rahanpuijausnäytelmistä, jotka viime vuosina ovat saaneet jalansijan kaikkien teattereiden ohjelmistoissa. Meluisaa meininkiä äänenvahvistimet liimattuina poskeen kuin kanyylit Meilahden klinikalla; ei ole kuin kuukausi, kun oli minullakin vasemman käden selkämyksessä. Mieluummin kuuntelisi oikeata ihmisääntä ja tekstiä sillä tavoin artikuloituna, että siitä saa selvää. Tästä ei suinkaan aina saanut. Jo väliajalla kahvin ääressä ilmaisimme tyytymättömyytemme. Muuten seurue oli mitä parhaimmalla tuulella. Jälkimmäinen näytös varsinkin meidän miesten mielestä oli parempi kuin edellinen. Varsinkin olimme mieltyneet loppuratkaisuun. Jäi vähän auki, että oliko se alkuperäinen vai muunnettu. Sopi kyllä hyvin tämän päivän tilanteeseen. Vaivoin telkien taakse saatettu Puukko Mac nimittäin armahdettiin ja siten (todella sokea) oikeus teki tehtävänsä, kuten tuntuu tekevän jatkuvasti tämän päivän Suomessa. Oikeudenmukaisuudelle annetaan piupaut.

    Annan ehdotuksesta siirryimme Rautatieaseman Eliel ravintolaan, missä tilasimme tyrnimarjacocktailit, ja sen äärellä melkein tunnin jatkoimme hilpeätä keskustelua, jossa kuitenkin perusvireenä oli närkästys näyttämötaiteen kurittomuuteen ja helppohintaisuuteen. Näytti siltä, että Kurkelat sataprosenttisesti hyväksyivät Marjan seurapiiriin, mikä minua puolestaan suuresti miellytti. Keskustelu lainehti hilpeänä ja tulin ajatelleeksi, että vain Unkarissa oleva Salli puuttui. 
     

    154 Doktor úr, Molnár Ferenc

    971018 zb-József Attila : : : :1:

    155 Ahogy tetszik, Shakespeare

    971019 zb-Pesti színház : : : :3:
    AJK: Uskomattoman upea Pesti színház teatteri: Shakespearen Ahogy tetszik (As you like it). Edelleen ymmärryksessä, sanojen tavoittamisessa yllättävää heikkoutta. É 3, eli vilkkaasti mukana, paikat toisessa rivissä. Minä 2, vai pitäisikö antaa 3, oli selvästi huippu hyvä esitys.

    156 Sylvia, Gurney A R

    971021 zb-Vígszínház : : : :1:
    AJK: Aihe oli minulle vähän vaikea, koira. Sunnuntain Shakespearen pääosan esittäjä, nuori nainen, esitti tässäkin pääosaa, koiraa, joka käyttäytyi osaksi koiran, osaksi ihmisen tavoin. 

    157 A potyautas,

    971023 zb-Víg Szimbád : : : :1:
    AJK: Tapahtumat Atlantin ylityksellä Euroopasta Amerikkaan. Kevyttä viihdettä, äänenvahvistimet käytössä. 

    158 Kullervo, Kivi Aleksis

    971106 zs-SYK :2:1: : :

    159 Hurmio, Harmaja Saima

    971107 Pieni Suomi : : :2: :

    160 Uninäytelmä, Strindberg Aug.

    971108 SKTp :2:1:3:3:
    "Erikoisasemassa S:n draamojen joukossa on monikimmelteinen, syvästi ja inhimillisesti runollinen lyyrillisen hauras ja samalla vankasti realistiseen runkoon istutettu Uninäytelmä, jossa on nähty eräs ekspressionistisen taidekäsityksen varhaisimpia ja nerokkaimpia toteutumia. Tämä draamallinen runoluomus on innoittanut aivan viime aikoina pohjoismaisia ohjaajia uusiin saavutuksiin." (Vappu Roos, 1956) 
    AJK: Nerokkaana sitä joutuu pitämään: omaperäinen, ei kosketuskohtia muihin näkemiini. En mitenkään pystyisi selittämään näytelmää näkemättömälle ihmiselle, mitä siinä tapahtuu ja miten se etenee. Ihmettelen, mikä osuus esim lavastuksessa on Strindbergillä ja mikä ohjaajalla tai lavastajalla. Sitä lavastusta mikä eilen nähtiin ei päivässä eikä kahdessa hökäistä. On vaatinut mielikuvituksen lentoa ja varmaan unia tai huumeita ja/tai juoppohulluutta, joka tapauksessa irtaantumista arkielämästä.

    161 Nabucco, Verdi Giuseppe

    971115 Estonia : : :2:2:
    AJK: Kello 19 alkoi Verdin ooppera Nabucco, kulttuurimatkamme (YLEn Eesti sõbrad) pääkohde. Paikat eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä olimme ensimmäisessä rivissä. Pienelle näyttämölle oli rakennettu vaivoja säästämättä mahtava lavastus, jonka osisa liikuttelemalla saatiin aikaan pari erilaista kokonaisuutta. Vuoroin oltiin Babyloniassa, Israelissa (ja kai Egyptissäkin), tämän pystyi lähinnä asuista päättelemään. Orkesteri oli liian äänekäs näillä paikoilla. Ensimmäisen näytöksen ajan tästä oli häiriötä. Eikä muutenkaan oikein vakuuttanut. Joutui taas harmittelemaan, ettei tullut tutustutuksi juoneen ennakolta. Italiaksi laulettiin, tekstitys oli, mutta se oli näiltä paikoilta katsoen niin korkealla, että oli mahdoton seurata. Italiankielisestä laulusta en pystynyt juonta selvittämään, sanoja kyllä. Väliajalla luin jonen hätäisesti. Toinen näytös miellytti enemmän, erityisesti tietenkin heprealaisten orjien kuoro. Muutkin olivat samaa mieltä: toinen näytös OK.

    Nabucco_Tallinn-19971116

    162 Idiootti, Dostojevski

    971122 Ryhmäteatteri : : :3:3:
  • Idiootti_Esite
  • Moring-HS-19971005
  • Kajava-HS19971011
  • Demari-19971111
  • AJK
  • Marja Taanila

  •  
    AJK  Ansaitsee kaiken sen suitsutuksen, jonka on kriitikoilta saanut. Tempaisi mukaansa heti ensimmäisestä ortodoksista kirkkomusiikkia muistuttavasta musiikin noususta lähtien. Kuvailtiin Myshkinin ja Rogozhinin tutustuminen, Myskinin tutustuminen Jepantshinin perheeseen, Nastasia Filippovnaan, Nastasia Filippovnan syntymäpäivät ja rahojen polttaminen, Myskinin hämmennys ristiriidoissa, joissa olisi pitänyt valita ihmisten välillä, hän kun rakasti kaikkia. Aglajan ja Nastasia Filippovnan kohtaus, Rogozhinin ahdinko, kihlajaiset, Nastasia Filippovnan kuolema. Myshkinin sairaus kuvattiin höpöttämisenä ja sekä oman että muiden puheen toisteluna. Kertaakaan ei ammuttu, ukonilmaa vähän väläyteltiin, mutta pikemminkin tehokeinona käytettiin pianissimoa kuin fortissimoa. Se miellytti minua, vaikka meillä paikat olivat viimeisellä rivillä tehosteiden ohjauspöydän vieressä ja edessä istuvan pään ohi joutui kurkistelemaan.

    Ks myös: Rikos ja rangaistus.o Dosto
     

    Marja Taanila (19971115 3) 

    ... ihan siinä näytelmän alussa, koin lähinnä hämmennystä tästä Myshkinin hahmosta. Jo puolen minuutin jälkeen olin kuitenkin täysin tämän rakastettavan henkilön luomoissa. Minua askarrutti jälkeenpäin oma ensireaktioni. Pikku hiljaa tajusin, että -osin tietysti nuoruuteni lukukokemuksesta johtuen- olin ikäänkuin jumalallistanut Myshkinin, nostanut hänet sfääreihin, idealisoinut häntä ja siitä syystä ohjaajan hyvin konkreettinen maanläheinen näkemys, joka ilmeni esim. roolihahmon änkyttämisenä , oli jotenkin tuntunut 'väärältä', ettei tämä ollutkaan se 'minun' Myshkinini. 

    Kun olin jo aikoja tämän tajunnut, tuli sitten radiosta Leskisen haastattelu. Suorastaan riemastuin, kun heti haastattelun alussa tämä asia tuli esille ja ohjaaja antoi juuri sen 'vastauksen', johon itsekin olin päätynyt.

    163 Viidakkopoika, Kipling Rudyard

    971217 HKTs :3: : : :

    164 Laulavat sadepisarat,

    9712 Lahden kt :2:2: : :

    165 Korvia kuumottaa, Feydeau G.

    971228 HKTs :2:2: : :

    166 Topelius, Huldén Lars

    980211 SvTe : : :3: :

    167 Rikos ja rangaistus, Dostojevski

    980211 KOM : : : :3:
    AJK:  Mutta siitä piti kertoa, että pidin varani ja kävin tänä iltana KOM teatterissa katsomassa Rikos ja rangaistus esityksen (Sallikin olisi halunnut, mutta oli sopinut ystävättärensä kanssa Topeliuksesta). Se oli sitä mitä Kirsikka Moring lupasi: heikkoutena sietämätön meteli. Oikein tosissani ihmettelen miten näyttelijät sitä illasta iltaan sietävät. Varmaan on teatteri hieman tienannut ja hankkinut koneiston kalliilla ja nyt sitä on käytettävä tarvittiin tai ei. Tässä ei olisi lainkaan tarvittu, ei yhtään mitään. 

    Esitys oli nimittäin muuten EHDOTONTA HUIPPULUOKKAA. Dostolla on tietenkin pääansio. Esitteestä päätellen se oli Pekka Milonoffin sovittama. Oliko siis hän ihan itse tiivistänyt ja onnistunut siinä kertakaikkiaan upeasti? Ei se ollut omasta päästä keksittyä, vaan Dostoa kai joka sana. Ja tunnetusti Dosto ei ole tarvinut valhetta tai mielikuvitusta tehokeinokseen. Jokainen sana, jonka Dosto on kirjoittanut, voisi olla totta. Minulle se on lähes pyhää tekstiä ja perin juurin tuttua, kun olen nyt neljä kertaa lukenut: 1 kerran silloin joskus suomeksi Salla tyttären joululahjan, sitten venäjäksi koottujen yhteydessä ja nyt sitten venäjäksi ja unkariksi rinnakkain. On siinä kaikkien salapoliisiromaanien äiti! Vaikka väitin perin juurin tunteneeni, näyttämölle lihaksi ja vereksi pantuina ikäänkuin toivat vielä uutta.

    Aivan loistavia suorituksia: Tämä Jani Volanen, Raskolnikov ei ollut yhtä mietiskelevä ja hiljainen kuin kirjan R, mutta häntä en meluisuudesta lainkaan syytä. Tässä näyttelijätkin käyttivät ääntään, mutta siihen oli aina väkevät motiivit. Marja Packalén oli äiti, mutta siinä ominaisuudessa osa oli vähäinen. Sen sijaan hän erittäin onnistuneesti kertojana melko lyhyillä repliikeillä sitoi palaset yhteen. Sitten oli Raskolnikovin hyvä ystävä Rozumihin (suomeksi järkevä), todella hyvä ystävä (Kari Hietalahti), niinkuin niitä vain Dostolla on, sellaisia, jotka todella ottavat vastuun lähimmäisestä. Kirjassa voitaneen toiseksi päähenkilöksi laskea Sonja. Niin kyllä ehkä tässäkin, mutta tässä hän ei sanonut sanaakaan. Sama henkilö Sari Mällinen esiintyi myös Dunjana, missä roolissa puhui ihan normaalisti. Kirjankin mukaan hän oli pitkään puhumatta kovan kohtalonsa murtamana. Oikein alan epäröidä, että puhuiko hän kirjassakaan, vai kertoiko Dosto vain hänen ajatuksiaan. Minusta kirjan Sonja on kyllä ihan oikeasti hiirulainen. Tämä sen sijaan vaikutti vähintään villikissalta, joka vain näytteli nöyrää, kun se rooliin kuului. Sitten oli tutkintotuomari Porfiri Petrovitsh (Pekka Valkeejärvi), joka koko ajan esiintyi niin sanotusti kortit pöydällä eli ei lainkaan salannut salakavalia menetelmiään. Rikoksen olemusta pohdittiin monelta kantilta. Sitten oli Svidrigailov (Eero Aho), aivan uskomattoman niljakkaan iljettävä tyyppi ja sitten tietenkin jo edellä mainittu Dunja, Raskolnikovin sisar ja oli vielä puolen tusinaa muitakin, kaikki erinomaisia suorituksia. Jos itse joutuisin esittämään kymmeniä kertoja Svidrigailovia varmasti vaatisin ohjaajalta seuraavan kerran vähintään Hamletia tai jotakin muuta kunnon roolia hyvitykseksi. 

    Vähän tarkoituksellakin haluan nähdä näytelmiä myöhäisemmässä vaiheessa niinkuin nyt tämäkin kolmanneksi viimeinen esitys (ylihuomenna ja lauantaina vielä). Kuvittelen, että näin näen loppuun saakka hiotun esityksen. Voisihan käydä myös niin että on repsahtanut esitys, mutta tämä ei ollut, vaikka loppuaploodit eivät riehakkaan räjähtävät olleetkaan. Oli asiaa, oli vauhtia, oli luontevuutta, oli taitoa: pakko antaa anteeksi se mieletön ja perusteeton koneilla aikaansaatu meteli, käsittämätöntä! Ilman muuta täysi kolmonen; asteikko olisikin loppunut kesken, jos meteli olisi jätetty pois. ... Olen aivan pökerryksissä, varmaan taas joskus luen kirjankin vielä uudelleen. 

    Vieläkin askarruttaa se meteli: kenen piikkiin se menee? Ohjaajako siitäkin koko vastuun kantaa? Ei kai ainakaan ääni: Jukka Kuuranne tai musiikki: Eero Ojanen? En kylläkään musiikkia muusta melusta erottanut. Esitykseen oli paneuduttu myös siten, että aulassa oli jonkun, joidenkin piirtämiä ja värittämiä kuvia, joihin oli käsin kirjoitettu pitkiä pätkiä aitoa tekstiä. Tuli mieleen, että tälläkin tavoin voidaan varmaan tekstiin syventyä: piirtämällä ja maalaamalla. Ne kylläkin vaikuttivat yhden ihmisen - (kenen?) - töiltä, mielestäni 'repaleisen' hyviä. - Kyllä Dosto on sentään poikaa! Ks myös Idiotti.

    Jos nyt tätä sattuu lukemaan joku KOMilainen, pyydän panemaan pienen viestin tuosta metelistä. Mikä oli sen funktio? Mutta ennen kaikkea: kiitokset loistavasta esityksestä! Lisää Dostoa! 

    Dosto nimitystä on mielestäni oikeus käyttää niillä ihmisillä, jotka ovat lukeneet koko hänen tuotantonsa.

    Linkkejä Dostojevskiin

    Kirjallisuutta

    168 Az eltört korsó (Rikottu ruukku), Kleist H von

    980212 zb-Katona József : : : :3:
    Kajavan arviointi
    AJK: Vallan mainio esitys melkein täydelle salille Espoon kulttuurikeskuksen LOUHI salissa. Erinomaiset tulkkauslaitteet, joista äänen sai säädettyä hyvin tarkasti. Asettelin laitteen siten, että kuulin toisesta korvasta hiljaisen tulkkauksen ja toisella seurasin näyttämöä. Näytelmä on monessa suhteessa Reviisorin kaltainen. Nauru maistui monessa herkullisessa kohdassa. Kylän tuomari oli aikamoisessa pinteessä, kun oli tullut törösteltyä. Hän piti hyvin puolensa eikä kylän väki ollenkaan halunnut häntä pinteeseen. Mutta kun asiat olivat niinkuin ne olivat, ei totuuden paljastumista lopulta voitu estää. Asiat saivat oikeudenmukaisen lopun muuten paitsi ruukkuasia piti viedä korkeampaan oikeusasteeseen. 

    169 Isla Negran postimies ('Il postino'), Skármeta Antonio

    980214 Ryhmäteatteri : : :3:3:
    AJK:  Oliko runollisin näytelmä, minkä olen koskaan nänyt? Tässä suhteessa vetää vertoja Shakespearen parhaille (Kesäyön unelma ym). Ehdottomasti niitä näytelmiä, joita teksti kantaa ja joissa näyttämön niukkuudet eivät vähääkään haittaa. Ei tässä sitäpaitsi mitään niukkuutta ollutkaan. Tapahtumapaikat kun olivat Pablo Nerudan kesäkodin piha ja pikkukapakoitsijan patio. Paljonko niihin rekvisiittaa tarvitaankaan? Mutta runoa, ei lainkaan runomittaista runoa, mutta selvästi runoa puski teksti niin väkevästi, että tällainen runoja lukematonkin on aivan äimänä. Pääaiheet ovat nainen ja meri, mutta ihan mistä vaan runoilija osasi sanoa ytimekkäästi parilla sanalla jotakin sellaista, mitä arki-ihminen ei tule ajatelleeksi. Pablo Nerudan jokainen tietää runoilijaksi, vaikkei ehkä ikinä ole lukenut hänen runojaan. Varmaan tässä suurin osa tekstistä oli Nerudan runoja, vai olisiko Skármeta myös suuri runoilija. Yksi hauskimmista seikoista on, että juoneen kuuluu, että perin juurin yksinkertaisesta posteljoonistakin tulee Nerudan opissa mitä ihastuttavin runoilija. Jää vain ihmettelemään, että onko tämä tositarina, vai onko Skármetan vai suorastaan Nerudan mielikuvituksen tuote. 

    Oli tässä yllättäen jotakin sellaistakin, mistä en pitänyt. Tiedetään, että Neruda oli kommunisti ja kommunisti ei ole oikea kommunisti, ellei hän kaikessa tunnusta väriään. Kun kuitenkin esim teemoihin nainen ja meri ei mitenkään voida luontevasti liittää kommunistista väriä, niin jäi harmittamaan, että pitikö tähän välttämättä sotkea Chilen (ja maailman) fasismin ja kommunismin välinen taistelu, kun niistä ei kummastakaan totisesti mitään runollista kuitenkaan saatu irti. Fasismista ei tietenkään, mutta kovin ontolta kuulosti myös kommunistinen julistus tässä vaiheessa. 

    'Runous ei kuulu ainoastaan niille, jotka runoja kirjoittaa, vaan sille joka niitä käyttää' (postiljoonin viisauksia) 
     

    170 Kuningas Lear, Krohn Katja

    980222 zs-Aurinkoteatteri : : :2:2:
    AJK:  Vallan erikoislaatuinen esitys. Vartavasten tehtyä teatteria. Oli nidottu yhteen yksi nuori nainen, yksi vanha näyttelijätär, hänen kaksi Gonerilin ja Reganin kaltaista tytärtään, Shakespearen Lear ja oikeat Goneril ja Regan - kylläkin hattuna ja nukkena, ilmiselvästi meidän entinen leivänpaahdin (Krohnien kautta Talin siirtolapuutarhamökiltä), joka näytteli oliko se juuri sitten Cordeliaa, ei kun sehän oli Learin sanansaattaja Gonerilin luo, se jonka Lear vieraisille mennessään löytää portin ulkopuolella nöyryytettynä jalkapuussa. Leivänpaahtimelle kuitenkin varsin arvokas tehtävä. Sitten oli yksi muuttomieskin, joka vain kuului eikä ainakaan siihen näkynyt, missä me istuimme. Paljonkohan sekin tienasi osastaan? Se ainoa näyttelijä - Nina Sallinen ainakin ansaitsi kaiken mitä sai. Paikalla oli täysi tupa noin 30 ihmistä à 50 mk. Ohjelmalehtisen ym tietojen mukaan Nina Sallinen on 26, toisten tietojen mukaan 28 vuotias, vaikka sitä alkoi loppua kohti epäillä, kun ei kertaakaan lipsahtanut 80 vuotiaan hahmostaan. Merkille pantavaa oli että katsomossa oli Sallin ja minun lisäksi yksi jotenkin meidän ikäinen nainen, muut kaikki olivat selvästi näyttelijän todellista ikäpolvea +/- 2 vuotta, vain pari miestä, loput nuoria naisia! Olivatko todella maksaneita katsojia vai illasta toiseen paikalla olevia Nina Sallisen kavereita? Tämäkin voisi olla mahdollista, jos esityksen ovat kunnolla rahoittaneet Suomen Kulttuurirahasto ja Kordelinin säätiö kuten ohjelmalehtisessä sanotaan. 

    Esitys oli myös sillä tavoin merkillinen, että siinä todella esitettiin Learin ydin, ja mielestäni oikein hyvin, myrskykin hiustenkuivaajalla, mutta ennen kaikkea lasten kiittämättömyys ja vanhan Learin kärttyisyys. Loppusovinto Cordelian kanssa jäi vähemmälle. Ja muutenkin näytelmässä oli kaksi loppua: toinen oli Learin loppu. Se vain lopahti ikäänkuin vanhan naisen väsähdykseen. Mutta sen jälkeen näytelmällä oli vielä toinen loppu, vanhan näyttelijättären tilitys, josta meidän mielestämme oli saatu ihan täysipainoinen, vaikkakin sittenkin sekin jotenkin tyhjään päättynyt toinen loppu samalle näytelmälle. - Tämän perusteella melkein alkoi pelottaa vanheneminen: niin yksinäiseksi sankari lopulta jäi. Hyvin vahva kakkonen. Voisiko yksi ihminen enempää saadakaan! - Hannu Harju HeSa 1980220

    171 Seitsemän veljestä, Kivi (Baran, Halonen)

    980224 SKTs :1:1: :2:
    AJK:  Valitettavasti osuivat ihan oikeaan NYT viikkolehden palstalla ne kolmekymmentäyksi Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kansainvälisen IB-linjan lukiolaista, jotka kirjan luettuaan kävivät katsomassa tämän näytelmän ja pettyivät. Minäkin olen lukenut kirjan laskelmieni mukaan 15 kertaa, suomi mukaanlukien, 11 kielellä (luettelosta puuttu 3 ensimmäistä kertaa suomeksi) ja voin huoleti pitää sitä tärkeimpänä kielten oppikirjanani, eräänä tärkeimmistä - ellei tärkeimpänä - kirjoista ylipäänsä. Itse asiassa Waltari taitaa kieliopinnoissa sivumäärällä mitattuna päästä aika lähelle. Siitä huolimatta en suinkaan osaa kirjaa ulkoa, mutta toisaalta ei ole kohtaa, jota en tuntisi. Kyllä tässäkin näytelmässä teksti oli tuttua ja alkuperäistä, eikä kohtien valinnassakaan ollut valittamista. Mutta esitys oli yllättävän hutera. Ei yltänyt lähellekään saman ohjaajan (Antti Einari Halonen) Kalevalaa. Veljesparvi oli kuin hullujenhuoneen levottomien osasto. Ei hetkeäkään paikallaan, pelkkää riehumista ja melskaamista tai ainakin paikallaan huojumista. Ja mikä kiusallisinta: sekin koululaisten kriittinen huomautus piti kutinsa, joka oli pantu NYT lehden otsikoksi: 7 humalaista kääpiötä. 

    Vain muutama erillinen välähdys antoi vihjettä siitä, mitä koko esitys olisi voinut olla. Olisi pitänyt enemmän saada irti. Laurin kuolaaminen kivellä oli todella vastenmielistä katsottavaa. Ehkä paljon menee näyttelijöiden nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Vaikka oli joukossa jo kannuksensa ansainneitakin kuten Markku Maalisma runomuotoinen runous on todella kaunista. - Kakkosen annoin etupäässä suuren mestarin alkuperäisestä tekstistä. tai se nyt ansaitsee tietenkin ihan täyden kolmosen, mutta esitystä veti ylöspäin Aleksis Kivi ja alaspäin kaikki muut.. 

  • SeitsemänVeljestä-Moring-HeSa-19971214.htm
  • SeitsemänVeljestä-HeSa-NYT-19980206.html
  • 172 Tohvelisankarin rouva, Jotuni Maria

    980314 SKTp :2:2:2:2:
    Ote sähköpostiviestistä Rafael Kontulalle
      Piti vielä kertoman, että eilen (980315) olimme tavanomainen seurue plus eräs vieraamme kansallisen pienellä näyttämöllä katsomassa Jotunin Tohvelisankarin rouva (Arto af Hällströmin ohjaus). Olipa siitä saatu hauska esitys, huipentui vallan villeihin bakkanaaleihin valekuolleen kunniaksi. Näyttelijät selvästi nauttivat hulluttelevasta esityksestä. Jotuni on tainnut olla aika tuottelias, kun tuntuu, että monta on nähty, mutta tämä ei kyllä lainkaan palannut mieleen. Saatan sitä paitsi mielessäni sekoittaa Canthin ja Jotunin. Muistuipa mieleen, että olen käynyt Jotunin kotona. Hän itse taisi kyllä olla silloin jo Manan majoilla. Minun toinen pääaineeni on nimittäin valtio-oppi, diplomaatiksi kun aioin. Valtio-oppia opetti Jotunin poika, Tuttu Tarkiainen, hieno herra, mutta äärimmäisen kuiva luennoitsija, istui kateederissa ja luki prujuaan, lopuksi veti viivan siihen mihin pääsi. En millään jaksanut seurata luentoja ja suoritin lukemalla kirjat. Hän otti ja reputti, en muista oliko sillä kerralla, kun olin hänen kotonaan tentissä. Sen muistan, että sillä kerralla kysyi, mikä on Espanjan valtionpäämiehen virallinen titteli: hän ei ehkä tiennyt että opiskelin espanjaa ja pamautin sen koko litanian espanjaksi. Jokohan nyt on paljonkin virheitä, jos yritän: Su excelenxcia, el Jefe del Estado Español, Generalísimo Francisco Franco. Ihan kuin jotain puuttuisi. 

      Oletko muuten lukenut Viljo Tarkiaisen kirjoittaman Aleksis Kiven elämänkerran? Se on aivan huippu hieno. Monet muutkin ovat yrittäneet, mutta minun eteeni ei ole likikään niin hyvää osunut. Mm Koskenniemi on kirjoittanut, mutta erittäin epätasainen, osa hyvää, osa aivan höpöä.

    173 Papparaizet tulevat, Ahti, Kuusla, ym

    980505 UIT : : :3:3:
    AJK: Taisi olla kolmas kerta UITn esityksessä. Pystyvätkö ne aina vain parantamaan? Vai alkaako tässä päästä sisään tyyliin, käy samalla tavoin kuin jazz-musiikin kanssa. Ilmestyi äskettäin Classical-FM radioon. Meinasin haljeta raivosta: ei sovi lainkaan profiiliin, mutta HS monopoli haluaa näyttää, että rahalla voi tehdä mitä vain. .. Mutta se onkin niin hyvää tavaraa, että olen alkanut pitää. Tässä ehkä sitten sama juttu. Ja taaskin sateisesta säästä huolimatta tupa täynnä, tällä kertaa tosin suuri osa kutsuvieraita, kuten mekin: ensi-ilta. 

    Muistan, että aikaisemmin valitin äänenvahvistusta, että se vie äänistä sävyt. Nyt kiinnitin nimenomaan huomiota siihen, että äänet olivat hämmästyttävän sävykkäitä. Siitähän se nyt sitten tietäisi, olenko minä tottunut vai onko edistystä tapahtunut. Jos laitteet ovat samat kuin ennen, muutos on tapahtunut vain kuulijassa. Tämän esityksen voima oli mielestäni juuri musiikkiesityksissä, vaikka revue tyyppisen teatterin varsinainen olemus onkin yksinkertaisesti ajankohtaiset (puolituhmat) vitsit. Näitäkin oli, ihan sopivasti, mutta ne ikään kuin tulivat ja menivät sen kummempaa, viittä sekuntia pidempää jännitettä synnyttämättä. Musiikkiesitys pitää vallassaan paljon pidempään; ikivihreät ovat varma konsti: niillä herätellään entisiä ja pukataan jatkoa päälle. Oli kyllä aika rohkea veto ottaa Kaunis Veera uusiokäyttöön. Kyllä se varmaan alle 40-vuotiaille meni täydestä, mutta ei meille kuuskymppisille, ei läheskään, paitsi että Veeran liikehdintä melkein sen korvasi, mistä laulussa ja ennen kaikkea melodiassa - vai onko rytmi tässä se oikea sana - jäätiin siitä ainoasta oikeasta, Kipparikvartetin esityksestä. Muuten tämä pumppu nimenomaan juuri musiikissa kunnostautui, ihan oli kuin yksi soitin, urut nyt on vähän kaukaa haettu vertaus, mutta jotain sen tapaista siinä kyllä oli. Minun mielestäni parhaimmilleen päästiin lopun 'Hei viivana Espanjaan'. Kyllä sekin on vähintään yhtä rohkea veto kuin Kaunis Veera, mutta uskon että Marja Kurkikin, itse vaalea flamenco, olisi viihtynyt. Kastanjetitkin oli otettu mukaan, vaikka oli vain yhden ihmisen taidon varassa, mutta se onnistui todella hyvällä maulla toteutettuna. Paras yksityiskohta oli kuitenkin täydellisessä yllättävyydessään zarzuela sukset jalassa, varsinkin kun myös poljento ja rytmi irtosivat suksenpohjasta - yleisö räjähti, niin on vetoa espanjalaisilla rytmeillä. Kyllä olisivat varmaan espanjalaiset nyrpistäneet nenäänsä, mutta meikäläiseen se meni aivan täydestä. Miten on mahdollista niin lyhyessä ajassa harjoittaa näin mallikas kokonaisuus!

    Mutta kaikkein uskaliain numero oli vielä ihan muu: Että Marjatta Leppäsellä olikin kanttia mennä esittämään Paluu huomiseen! Ottaen huomioon kaikkien tiedossa olevat tosiasiat. Jos ei uskoisi ohjelman mainintaa käsikirjoituksen tekijöistä voisi hyvin spekuloida ja sanoa, että siinä oli Mn terapeutin sataprosenttinen täysosuma kaikkien mahdollisten osapuolten voitoksi, kuuluu juuri niihin taiteen tuotteisiin, jotka yhdellä sivalluksella sanovat sen mitä asiantuntijat joutuvat selittämään sivutolkulla. Tässä nyt tietysti oli kysymys yleisesti ottaen pienemmästä asiasta kuin Michelangelon 'Luomisessa', mutta eikö meissä jokaisessa ole kuva koko ihmiskunnasta? Joka tapauksessa uskon, että tämä laulu oli ihanaa balsamia esittäjälleen ja läheisilleen, se oli täydellinen viesti yleisölle: ei katkeruuden häivääkään, vaikka sanat olisivat kyllä siihenkin venyneet - elämä otetaan niin kuin se on. Sanoitus oli myös upea suoritus runoilijaterapeutilta vai onko sittenkin pakko uskoa ohjelmalehtistä ja sanoa terapeuttirunoilijalta. Jos näin on, niin ansaitsee täyden kympin, esittäjästä puhumattakaan.

    174 Siskoni, Granqvist Tove

    980514 Lillan : : :2: :

    175 The Sound of Music, Rodgers & Hammerstein

    980515 HKTs :3:3: : :

    176 Baby Jane, Ungvári Tamás

    980520 zb-Madach, Bp : : : :2:

    177 Kriminális kabaré, Kalmár Tibor

    980521 zb-Vidám sz. Bp : : : :2:

    178 Nem félünk a farkastól, Albee Edward

    980522 zb-Bábszínház, Bp : : : :1:

    179 Társasjáték N. Yorkban, Bergman A.

    980525 zb-Madach, Bp : : : :3:
     

    Lähetä palautetta! 


    Kirjoita otsikko palautteelle tähän

    Kirjoita palauteteksti tähän

    Kirjoita nimesi tähän

    ..ja sähköpostiosoitteesi tähän

    Tämän palauteviestin saa Asko Korpela





    Asko Korpela 19990420 (19970906) o AJK kotisivu o Teatterisivu o WebMaster