Ajk kotisivu Teatteripäiväkirja 2013-2014 Free counter and web stats

  1. 552 20140829 Figaron häät, Kansallisooppera - 2,0
  2. 551 20140731 Rullatehtaan Onni, Hermanni (Karttula) - 2,5
  3. 550 20140730 Kilpakosijat, Maarianvaara (Iisalmi) - 2,0
  4. 549 20140729 Jätkät, Alapitkä - 2,0
  5. 548 20140709 Rikas-Rakas-Köyhä-Varas, Korpiteatteri - 3,0
  6. 547 20140706 Albatrossi ja Heiskanen, Nilsiän Harrastajateatteri - 1,5
  7. 546 20140705 Osuuskaupan Maria, Rautavaaran Teatteri - 2,5
  8. 545 20140704 Herra Alikersantti, Lastukosken kanavateatteri - 1,5
  9. 544 20140228 Esitystalous 2-tehtävä Espoossa, Espoon kaupunginteatteri - 3,0
  10. 543 20140209 Irja, Nilsiän Harrastajateatteri - 3,0
  11. 542 20140201 Tohtori Zhivago, HKTS - 1,0
  12. 541 20131213 Maaninkavaara, KuoKT - 3,0
  13. 540 20131130 Lumikuningatar, Kansallisooppera - 3,0
  14. 539 20131123 Kohtauksia eräästä avioliitosta, Studio Pasila - 2,0
  15. Palautetta

539 Kohtauksia eräästä avioliitosta, Studio Pasila

Tekijä: Bergman Ingvar, ohjaaja: Lampela Pasi
20131123 Studio Pasila  :2:2::::: 7
ALK: Bergmanin Erään avioliiton tarinaa Studio Pasilassa viime lauantaina 23.11. Odotukset eivät olleet korkealla, kun aihe oli, mitä oli. Siksi olimme positiivisesti yllättyneitä. Hyvää näyttelijäntyötä, tosin kaikki repliikit eivät kuuluneet katsomoon, vaikka istuimme 6. rivillä. Ei nämä nykyiset osaa puhetekniikkaa.Annamme kuitenkin kakkoset.  

540 Lumikuningatar, Kansallisooppera

Tekijä: Greve Kenneth, ohjaaja: Greve Kenneth

20131130 Kansallisooppera  :3:3::::: 7

ALK: Olimme Iidan ja Katriinan kanssa katsomassa Lumikuningatar-balettia. Oli nautittava esitys. Pitäiskin pitäytyä lastennäytöksissä. Niissä on upea puvustus ja runsas ja näyttävä lavastus. Olimme kaikki neljä ihastuksissamme. Täydet pisteet.

541 Maaninkavaara, KuoKT

Tekijä: Nousiainen Miika, ohjaaja: Kotkaniemi Pentti
20131213 KuoKT  ::::3::: 7
AJK: Teidän harrastus, meidän elämäntapa.

Martti Huttunen haluaa valmentaa pojastaan Jarkosta Suomen kestävyysjuoksun maineen palauttajan. Kun Jarkko yllättäen katoaa Ruotsin-laivalta, jää isä tyhjän päälle. Perheen teini-ikäinen tytär Heidi päättää pelastaa surun murtaman isänsä ja tarjoutuu uudeksi valmennettavaksi. Pian projekti alkaa saada yhä hurjempia piirteitä tavallisen arjen jäädessä taka-alalle. Mitalin kiilto silmissään isä kehittelee toinen toistaan hurjempia ja hullumpia valmennusmenetelmiä, joihin Heidi suostuu tehdäkseen isälle mieliksi. Huumorin puolellehan sitä mennään että rytisee, kun ihminen ottaa itsensä ja elämäntehtävänsä niin kuolemanvakavasti kuin valmentajaisä Huttunen! Pentti Kotkaniemen hulvaton uusi sovitus Nousiaisen suositusta romaanista käsittelee meille suomalaisille elämääkin suurempaa aihetta – urheilua. Huttus-isän pakkomielteinen suhde kestävyysjuoksuun ravistelee roisisti tätä suomalaisuuden symbolia, jonka varaan kansakuntamme identiteettiä on aikojen saatossa rakennettu. Rooleissa Outi Kärpänen, Jukka Pitkänen, Seija Pitkänen, Lina Patrikainen, Janne Puustinen ja Ilkka Pentti.

Tällaisella tekstillä Kuopion kaupunginteatteri kertoo ratkiriemukkaasta, mutta samalla myös lähes hirtehisestä Maaninkavaara teatterikappaleesta. Epäilen, että tapahtuu sama kuin vuosi sitten: kauden ensimmäisestä nähdystä esityksetä tulee muille ylittämätön kynnys. Viime vuonna se oli salaa hämystä iskenyt Sylvi ja Anita. Salaa hämystä siksi, ettei yhtään mitään odotuksia ollut teatteriin mennessä. Tällä kertaa on aivan eri juttu: kovat odotukset, mutta nekin ylittyvät. Arvaamattoman monia näkökohtia tähän todelliseen elämykseen liittyy.

Kirjan olen lukenut suurella innostuksella ja puolen tusinaa nettikirjakaupasta tilannut ja ystäville jakanut, yksi kerraltaan aina sitä mukaa kuin on muistunut mieleen: sehän on sen verran urheiluhenkinen että voisi tykätä.

Toinen näkökohta: olen nähnyt Nousiaisen toisen näytelmän ja senkin alkuperän eli mainion kirjan lukenut. Vadelmavenepakolainen. Siinä vieläkin kovempi Ruotsi-fani kuin minä, vaikka minäkin olen sitä mieltä, että Ruotsin ja Suomen pitäisi liittyä yhteen kuten ennen. Murhista vankilaan päätyi vdelmavenepakolainen. Todella ristiriitaiset tunteet nostatti: syystä vankilaan, mutta niin sympaattinen kaveri.

Kolmas näkökohta: kovin tarkoin sivusi omia juoksutouhujani 30 vuotta sitten. Teatterin selostuksesta näkee, että sen on tehnyt henkilö, joka ei ole juossut. Mainitsee valmennusmenetelmät toinen toistaan hullummiksi. Itse asiassa niissä ei ole mitään hullua sinänsä. Mutta ne esitetään hullussa valossa ja jossakin suhteessa liioiteltuina. Tarkkaan ottaen muuta hullua ei ole kuin avojaloin pakkasessa juokseminen, niin ja tosiaan, se valmennettavan metsään eksyttäminen. Harjoitteiden laatu ja määrä ihan asiallisia. Oikein selkäpiitä karmii, kun usein toistellut kilometrivauhdit ovat aivan samoja kuin omani ja mukana on jotakin järkevämpää kuin itselläni: suuri osa harjoituksista HV eli hidasvauhtisia, jotka todella rakentavat kuntoa. Itse en sellaisia malttanut vaan aina täysillä. Maratonin olen vetänyt 4'10 vauhtia ja kympin 3'45 vauhtia. Tässä näillä vauhdeilla juostaan paljon lyhyempiä matkoja. Kuitenkin täysin realistisia tytön lahjakkuuden huomioonottaen. Tässä linkki saavutettuihin tuloksiin omalta osaltani. Tässä on järkiohjelma muutenkin: vaihtelevia harjoitteita, vetoja ja jopa kävelyä. Kyllä harjoitusohjelma siis sinänsä on täyttä tavaraa. Se vain esitetään hullussa valossa. Mutta miten voi sen tietää katsoja, joka ei itse tätä ole tehnyt? Ei tietenkään mitenkään. Ei ehkä myöskään osaa arvostaa koko näytelmää oikeassa valossa.

Neljäs näkökohta on näytelmässä hienosti kerrottu todellinen Suomen kestävyysjuoksun historia. Kuvat kulisseissa eivät ole mitä sattuu kuvia, vaan todella asiaa, joka minun sortin katsojaa todella sykähdyttää.

Mutta ei tämä vielä mitään! Kaikkein hurjin näkökohta on, että Miika Nousiainen on kirjoittanut kirjansa tositapauksen perusteella. Ja tämän on minulle kertonut itse tämä hirmuvalmentaja, hyvin tuntemani, aikoinaan ehdottomaan maailmanhuippuun kuulunut mies. Ihan kaikkia yksityiskohtia en tunne, mutta sen voin sanoa, että tyttäriä on jopa kaksi ja molemmat Suomen huippuja, maaottelujuoksijoita tällä hetkellä.

Ei juttu kylläkään joka suhteessa totuudenmukainen ole, sillä huomattavan leppoisa isähahmo kertoi nauraneensa kippurassa kirjaa lukiessaan. Huvittava lisäjuonne on sekin, että tässä näytelmässä lojaali ja pitkää pinnaa lähes loppuun saaka venyttänyt äiti Sirkka, on hänkin todellisuudessa moninkertainen Suomen mestari keskimatkojen juoksuissa.

Eli siinä sitä on näytelmää kerrakseen! Ja vielä viimeisen päälle esitettynä. Joudun jopa lähes jokaisen tuhman sanankin hyväksymään, vaikka niiden käytön vastaisella ristiretkellä olenkin. Niillä kun on tässä selvät syynsä, eivätkä missään mielessä ole juonen pääosa kuten joissakin nykytaiteen tuotteissa.

Myös ohjaajalle, juosseelle tai ei, kuuluvat ehdotomasti täydet huippupisteet. Melkein vain korkeammat, jos on juoksematta tähän yltänyt!

Eipä varmaan ainoakaan muu näytelmä ole näin lähelle minua päässyt, suorastaan ihon alle tunkeutunut kuin tämä ja vielä tällä tavoin suorastaan fyysisessä mielessä. Nyt tänä näytäntökautena ei kyllä mikään kesäteatteriesitys voi tätä peitota. Me hurahtaneet olemme niin varmoja asiastamme, että mainiosti kestämme asiamme panemisen överiksi ja huumoriksi. Me senkuin mielihyvästä hörhötämme.

Mitenkähän kävisi, jos yllättäen kaikkien näytelmien huippujen huippu Shakespearen Lear jostakin eteen ilmestyisi?! - Till tidernapas har man levat! kuten sanoi aikoinaan pakinoitsija Olli alias Väinö Nuorteva. Uudestaan tuon saattaisin katsoa, vaikka kerralla asia selväksi tulikin, ei sanan sanaa mennyt puhuttelematta ohi. Illan vielä kruunasi ennestään tuntematon miellyttävä väliaikakahviseura.

542 Tohtori Zhivago, HKTS

Tekijä: Weller – Powers – Simon, ohjaaja: Berndtsson Hans
20131213 HKTS  :1:1::::: 47
ALK: Kävimme perjantaina

Kävimme perjantaina katsomassa/kuuntelemassa Tohtori Zivagon kaupunginteatterissa. Emme oikein tykänneet. Pahinta oli äänentoiston täydellinen epäonnistuminen, tai siltä se meistä "vanhoista" kuulosti. Kamala tekninen sävy, häiritsi tosi paljon. Toteutus ei ollut ainakaan minun makuuni. Niin laajasta kirjasta voi löytää monia näkökulmia, ja tämä oli ikävä valinta. Annamme ykköset, kun emme poiskaan lähteneet. Oletimme sen paranevan loppua kohti,niin kuin hiukan paranikin, mutta oli silti omanlaisensa, ikävä ja kova toteutus. Ja niillä lipun hinnoilla on parempi istua koko rupeama, 60 euroa kurjilla paikoilla parvella. Pitää yrittää löytää jotain tosi hyvää kevään mittaan.

543 Irja, Nilsiän Harrastajateatteri

Tekijä: Väänänen Marja-Kaarina, ohjaaja: Kuikkaniemi Heikki
20131213 Nilsiän Harrastajateatteri ::::3::: 47
AJK: Hieno toteutus!

Irja Näytelmä on yllättävänkin hyvä. Odotin jollakin tavoin karkeata, kun teurastukseata ja kiroilusta puhuttiin ennakkotiedoissa. Niitäkin oli, mutta vain mausteeksi. Kaikin puolin täyteläinen kuva hienosta, omaperäisestä persoonasta. Aivan mainiot esiintyjät, yllättävä tapa, jolla tarina kerrotaan, aivan upea tapa, hyvät näyttelijät, ilokseen katseli pääosan esittäjän rehevää olemusta. Arvelematta täydet pisteet: näytelmästä, ohjauksesta, esityksestä.

544 Esitystalous 2-tehtävä Espoossa, Espoon kt

Tekijä: Jokela Juha, ohjaaja: Jokela Juha
20131213 Espoon kt :3:3::::: 69
ALK: Kävimme Espoon kaupungintetterissa

Kävimme Espoon kaupungintetterissa katsomassa Juha Jokelan Esitystalous 2-tehtävä Espoossa -näytelmän. Ensin tuntui vähän pitkäveteiseltä, mutta alkuun päästyä oli oikein hauska satiiri, ja paljon totta sisällössä. Näyttelijät olivat erinomaisia ammattilaisia, ja varmaan myös oikeaan osunut henkilövalintta vaikutti. Ei voi kuin antaa kolmoset, jos vois miinuksen panna perään, sen panisimme muutamasta liian kovaa ämyreistä tulleesta musiikin pätkästä. Äänisuunnittelu Tommi Koskinen lukee ohjelmassa, hyi Tommia. Nykyään se on joka paikassa sama, musiikki tulee liian kovalla.

545 Herra Alikersantti, Lastukosken kanavateatteri

Tekijä: Pajula Matti, ohjaaja: Lipponen Teija
20131213 Lastukosken kanavateatteri :::2:1::: 113
AJK: Maasta se pienikin ponnistaa

Herra Alikersantti Aivan ymmärrettävästi: rutiini puuttuu. Se saadaan vasta vuosien työllä. Tämä käy harvinaisen selvästi ilmi, kun vertailee ympäristön kesäteattereiden suorituksia. Tuntuu, että parikymmentä vuotta vasta antaa tarvittavan tiedon ja taidon. Näillä vuosia on vasta pari. Paikka on aivan mainio, joten siitä vaan! Ensimmäinen helppo parannus on 'kanyylimikrofonien' heittäminen roskikseen. Niitä ei näin kodikkaassa ympäristössä lainkaan tarvita. Luonnollinen ääni riittää. Kaikki turha tekniikka, joka tulee esittäjän ja yleisön väliin on pahasta.

Herra Alikersantti luettuna tuntuu aivan mainiolta tekstiltä. Kelpaa minullekin, vaikka kolme evakkoreissua kokeneena aseista kieltäytyjänä olen päättänyt että en mitään sotaan liittyvää lue. Kaikkihan ne sodanvastaisuutta julistavat, mutta kuitenkin sillä hekumoivat ja sankaruuden sotaan liittävät, siis koneelliseen ihmisten tappamiseen. Tässä tapauksessa tulos 80000 valkoista ristiä Suomen ja 200000 Venäjän hautausmailla. Eikö olisi paremmalla valtiomiestaidolla naapurituntemuksella tämä voitu välttää?

Kyllä tässä pari hyvääkin roolisuoritusta on: itse Allu puhuu luontevasti, samoin kosmetologi ja hänen asiakkaansa. Herää kysymys: ovatko repliikit sittenkin liian pitkiä ja siitä syystä ei oikein dialogia synny? Jää hankalan ulkoaopettelun maku, kun pitäisi olla omakohtaisen eläytymisen maku. Tuntuu kohtuuttomalta esittää niin yksinkertaista lääkettä kuin lisää harjoittelua, kun jo tähänkin tulokseen pääseminen on monta harjoituskertaa ja kunnioitettavan määrän tiukkaa sitoutumista vaatinut.

546 Osuuskaupan Maria, Rautavaaran Teatteri

Tekijä: Ojakangas Arto, ohjaaja: Korhonen Seija, Kauhanen Kimmo
20140705 Rautavaaran Teatteri :::2:3::: 113
AJK: Ojakankaan kolmas tuleminen

Osuuskaupan Maria Osuuskaupan Maria Tuntuu, että heti räjähti, kun suunsa aukaisivat, nimittäin nauru valloilleen. Sitä se sitten oli alusta loppuun: yleisö suoritti todella kiitettävästi osuutensa ja eli mukana. Onko kesäteatterinäyttämöillä toista Ojakankaan veroista nauruhermojen kutittelijaa? Ihan kuin olisi ottanut onkeen nekin vähäiset moitteenpoikaset, joita viime kerralla tuhmuuksista esitin. Nauru saadaan aikaan ilman niitäkin, jos on tekstin tekijällä taito. Ja Ojakankaalla totisesti on. Tällä kertaa ei edes viimeisen päälle hiottua savon murretta viljelty, ei kyllä muistaakseni kaihdettukaan. Olisi kyllä kolmelta Korkalaiselta ja peräti kahdeksalta tiimiin kuuluneelta Korhoselta syntynyt. Mieleen jäi myös alaan kuuluvan terminologian aitous. Tässä esiin tulleet asiat ovat oikeasta vähintään 50 vuoden takaisesta elämästä kotoisin. Kaupankäynnin ja liikkeenjohdon periaatteet ja kauppatavaroiden nimikkeet.

Esitys ei edes tarkoita luodata ihmiselon filosofisia syvyyksiä, vaikka toisaalta peruskysymyksiä kepeästi kosketteleekin, elinehtoja ja ihmisluonteen vivahteista, rakkautta, kunniaa ja kateutta. Jopa urheilustakin repäistään huvi irti. Ja sitten on sitä tavanomaista luulottelua, jossa näytetään jotakin ja luulotellaan nähtävän jotakin muuta, pussataan jotakin muuta kuin oli tarkoitus ym. Harmitonta hauskaa saadaan aikaan joka minuutille. Tämä on yksi kesäteatterin päätarkoituksista. Syntyy sujuvasta tekstistä ja esittäjien eläytymisestä. Varmaan on ohjaajallakin osuutensa, vaikkei se siltä näytä, mikä onkin tarkoitus. Mielikuvat luodaan asioista ei niinkään niiden esittäjistä. Mitä vielä suurkiitokseksi keksisi! Täydet pisteet. Vesi kielellä odotetaan seuraavaa...
En päivääkään vaihtaisi pois...

547 Albatrossi ja Heiskanen, Nilsiän Harrastajateatteri

Tekijä: Virtanen Jukka, ohjaaja: Kuikkaniemi Heikki
20140706 Nilsiän Harrastajateatteri :::2:1::: 113
AJK: Täällä parempaankin pystyttäisiin

Albatrossi ja Heiskanen Taaskin tuntuu, että heti räjähti, kun suunsa aukaisivat, mutta aivan muuta kuin edellisessä. Nyt nimittäin kauhistuttava räminä äänentoistolaitteista. Todellakin vakavasti sama resepti kuin kaksi päivää aikaisemmin Lastukosken esityksessä: kanyylimikrofonit ja ämyrit armotta roskikseen! Kyllä täällä esiintyjien oma ääni mainiosti kuuluu. Siitä on näyttöäkin, kun joissakin esityksissä ei ole kanyyleja jokaiselle riittänyt ja kuitenkin on mainiosti puhe kuulunut. Liekö tällä kertaa sattunut ihan erityinen lipsahdus äänilaitteiden hallinnassa. Aivan kuin olisi väliajan jälkeen asia jonkin verran korjautunutkin. Joka tapauksessa lopussa ainoa lähtevän yleisön suusta kuulemani kommentti koski tätä äänen särkymistä ja musiikin pilaamista.

Tällaisessa tapauksessa yleisön suosionosoitukset antavat aivan väärän kuvan esityksen todellisesta vastaanotosta. Kun esitys muodostuu tunnetuista yksittäisistä toisiinsa liittymättömistä musiikkinumeroista, on selvää että jokaisen jälkeen annetaan aploodit. Niitä kertyy sitten vähän väliä kuin ennen vanhaan Neuvostoliiton kommunistipuolueen kokouksessa, joita Pravda kommentoi lisäten joka toiselle riville sulkuihin huomautuksen "бурные аплодисмененти" - myrskyisiä suosionosoituksia. Olihan tähän juonikin kyhätty, mutta ei se vakuuttanut: viina pääosassa. Mitä siitä voidaan saada irti? Krapula korkeintaan. Sitäkin kyllä esitettiin. Enemmän pitäisi teatterin pystyä tarjoamaan. Ja tämä teatteri kyllä pystyykin jos haluaa. Siitä osoituksena edellisiä esityksiä: Irja, Heta ja jopa Rillumarei ja monet, monet muut! Hämmästyttävää on nimenomaan tämä Rillumarei. Ikäänkuin sama aihepiiri, mutta jotakin aivan muuta: kolme traagista syväluotausta ihmiselon syövereihin.

Niin että tämä esitys on täydellinen työtapaturma. Kohokohdiksi jäävät hemaisevat tytöt vähissä vaatteissa ja Antti Heikkisen uskomaton koreografia. Kaksinkertaisena vauhdittomien hyppyjen piirinmestarina (1955 ja 1956) olen penkiltä pudota, kun Antti muina miehinä täräyttää tyylipuhtaalla tasajalkaponnistuksella n 80 cm korkealle korokkeelle. Koko loppuesityksen mittailen silmilläni korokkeen korkeutta. On selvää, että pieni vauhti auttaa asiaa, mutta mahtava suoritus sittenkin! Olisi mukava tietää totuus korokkeen korkeudesta. Myös muu Antin koreografia on täysin verrattavissa meneillään olevan MM-jalkapallon tuoksinassa nähtyyn. Mutta ei sellaiselle sittenkään voida koko teatteriesitystä rakentaa.

548 Rikas-Rakas-Köyhä-Varas, Korpiteatteri

Tekijä: Schroderus Eero, ohjaaja: Summanen Kari
20140709 Korpiteatteri  :::3:3::: 210
AJK: Kesäteatteria parhaimmillaan

Rikas-Rakas-Köyhä-Varas Rautavaaran mainion esityksen arvioinnissa kyselin: "Onko kesäteatterinäyttämöillä toista Ojakankaan veroista nauruhermojen kutittelijaa?" Tässä vastaus: On, Eero Schroderus. Siinä on toinen naurun mestari. Vaikea sanoa, kumpi parempi. Molempi paprempi. Vaatii tietenkin osaavat esittäjät. Ja sitä lajia todellakin löytyy myös Korpijärvellä. Se on jatkuvasti nähty. Tässä tapauksessa puhalletaan eteemme kunnon hypekupla, jossa miljoonat vilisevät, kun koskea ollaan voimalaksi valjastamassa. Rikkautta, rakkautta ja köyhyyttä näytetään sitten konkreettisesti osuuskaupan tiskillä. Missä tässä olikaan se varas? Äkkiä ei muistu mieleen. Ihan samat sanat voidaan tästä esityksestä sanoa kuin Rautavaaran esityksestä: Esitys ei edes tarkoita luodata ihmiselon filosofisia syvyyksiä, vaikka toisaalta peruskysymyksiä kepeästi kosketteleekin, elinehtoja ja ihmisluonteen vivahteista, rakkautta, kunniaa ja kateutta. Sama on esityksestä arvosanakin: täydet pisteet eli 3. Luonnollisella äänellä puhuvat kuten Rautavaarallakin ja hyvin kuuluu. Ämyreitä ei tarvita. Tässä pitää ihan erikseen mainita aivan mainio 'välimerkkimusiikki'. Mitä lienee ollut, ämyreistä tuli, mutta puhtaasti ja joka suhteessa sopivasti. Esittäjiä en erikseen osaa arvostella. Kaikki aivan loistavasti osansa esittivät. Jos nyt kuitenkin yhden mainitsisin, se olisi mainio pikku tyttö, joka pikkuvanhan tomerasti asioista huomautteli.

549 Jätkät, Alapitkä

Tekijä: Hämäläinen Simo, ohjaaja: Lyytikäinen Olavi
20140729 Alapitkä  :::2:2::: 323
AJK: Jätkät Ensi alkuun minua häiritsi suuresti jätkien esittäminen niin kovin huonossa valossa, jonkinlaisena paariaisluokkana vailla ihmisarvoa, vaikka niin tärkeätä työtä tekivät. En voi mitenkään uskoa, että näin on ollut, jos ei sitten niinkään kuin tukkilaisromantiikan korkeissa veisuissa. Oudolta tuntui myös jätkien ja työnantajan välisen ristiriidan jyrkkyys siihen nähden, että tukkiyhtiö on ilman jätkiä täysin hampaaton mörkö. No, jätkien arvohan kävi selväksi sahauskilpailussa. Mistä liekin saatu upea moottorisaha, joka varmaan 20 kiloa painaa. Miten lie sillä työskentely tapahtunut. Vilurillahan se sahauskilpailu voitettiin ja vilurilla myös jätkien rahat. Korttihuijarin apunaisella on aivan vastustamattoman kaamea nauru, jonka joudunkin arvioimaan parhaaksi esitykselliseksi yksityiskohdaksi koko näytelmässä. Hyvinhän tässä teatterissa esitys muuutenkin sujuu. Plussana on, ettei täysin tarpeettomia 'kanyylimikrofoneja' käytetä tai jos sittenkin käytetään, ne ovat kunnon vehkeet, eivät näy eivätkä häiritse kuten monissa muissa teattereissa. Kyllä tämä ihan kunnollista kesäteatterikamaa on, vaikkei huipulle saakka ylläkään.

550 Kilpakosijat, Maarianvaara (Iisalmi)

Tekijä: Lassila Maiju, ohjaaja: Joensuu Juhani
20140730 Maarianvaara (Iisalmi)  :::2:2::: 333
AJK: Kilpakosaijat Maarianvaaran kesäteatteri riehuu yhä pidemmällä säteellä ympäri Suomea. Harmittaa, kun tässä piirileikissä Nilsiä on jäänyt katveeseen ja lähes sadan kilometrin päästä joutui esityksen etsimään. Havaintojeni mukaan ainoaan kalenterimuotoiseen Kuopion seudun Kesäteatterikalenteriini olen liittänyt Googlen kartan jokaiseen teatteriin. Siitä helposti voi katsoa ja tulostaa itselleen reitin ja aika-arvion kotiovelta teatteriin. Nyt vihdoin keksin myös, miten asia hoidetaan näihin Maarianvaaran esityspaikkoihin, joihin karttaifo onkin erityisen tarpeellinen. Tässä esimerkki omasta reitistäni Iisalmen esitykseen.

Itse esitys on taattua omaperäistä Maarianvaaran laatua, jossa pääpaino on sanoman esitystavalla: musiikilla, tanssilla, akrobatialla, juoksulla, hosumisella, huitomisella. Vähän harmi, että se on sitä samaa sanomasta riippumatta. Sanoma muutenkin jää kovin kevyeksi tämän vyöryvän 'hiekka lentää' esityksen rinnalla. Tässäkin tapauksessa vaikuttaa siltä, että itse teksti on kikkaillen venytetty vähintään puolitoistakertaiseen pituuteen. On tietysti ymmärrettävää, ettei alle puolitoistatuntinen esitys riittäisi suht korkean lipunhinnan vastineeksi. Eikö liene ollut paikalla jotakin 300 katsojaa. Täälläkin esittäjien oma ääni mainiosti kuului piippuhyllylle saakka. Emännän kanssa tulimme kiinnittäneeksi huomion siihen, että pelkästään eläkeläisen näköistä joukkoa kaikki. Varmaan on tämän kuten muidenkin kesäteattereiden katsojien keski-ikä lähempänä 70 kuin 50 vuotta. Kahvi ja munkki maistui ja nurisematta lähes 200 kilometrin matkan ajelimme. Ja tänään tulee toinen samanlainen.  

551 Rullatehtaan Onni, Hermanni (Karttula)

Tekijä: Aira Marja, ohjaaja: Saikkonen Mauri
20140731 Hermanni (Karttula)  :::3:2::: 374
AJK:   Hermanni-Marja_Airan_kukitus Tämän kesäteatteriesityksen jännittävin yksityiskohta sattui jo ennen esityksen alkua. Hyvissä ajoin oltiin paikalla. Parkkipaikalla vielä sadetta autossa istuen pidettiin. Sisällä sitten odotti yllätys: sähköt poikki eikä tietoa, milloin ovat tulossa. Sitten kuultiin, että 1940. Loppujen lopuksi valot syttyivät niin että näytös pääsi alkamaan juuri ajallaan. Kahvihammasta vain jäi pakottamaan väliaikaan saakka. Liputkin tulivat myyntiin vasta väliajalla. Leppoisasti asia lopulta hoitui, vaikka meikäläinen joutuikin kompuroimaan pimeissä käytävissä tässä hienossa ikikäyttöön kelpaavassa teatterirakennuksessa, kauppaneuvos Saastamoisen rakennuttamassa varmaan sadan lehmän tyylikkäässä, nyt jo satavuotiaassa kivinavetassa.

Tyynesti esitystä osataan odottaa, kun tekijä tiedetään. Täällä tekstit laatii Marja Aira. Ihan oma on genre: juonellinen episodien helminauha. Ja pelkkää asiaa romanssilla ja lauluilla maustettuna. Niin nytkin. Paikkakunnan historiasta ovat aiheet löytyneet tähän asti ja varmaan löytyvät vielä tästä eteenpäinkin. Rullatehtaan Saastamoinen perusti 1890. Onni-pojan kolmevuotiaana luovutti kasvatiksi äitinsä kuoltua lankonsa tehtaanjohtaja Georg Tengmanin perheeseen. Näytelmässä käydään läpi paitsi Onni-pojan edesottamuksia, myös tehtaan toimintaa, johdon ja työntekijöiden asioita, työväenaatteen kukkaan puhkeamista. On ristiriitoja, mutta ei sovittamattoman syviä, vaikka Syvänniemellä ollaankin.

Esitystapa ja -taito on ihan jees kesäteatteritasoa. Hyvin on harjoiteltu, kun en lainkaan kuiskaajan esiitymistä huomannut. Mahtoiko sellaista ollakaan. Paitsi asiasisältöiset laulut, myös mahdottoman tyylikäs puvustus vetävät huomion puoleensa. Täällä on myös erikoisuutena se, että lapsilla on selkeä osuus esityksessä. Niin on aina ollut, muissakin kuin tässä, jonka nimikin tähän asiaan viittaa. Mikä lienee ollut alkusysäys tälle lastenteatteritoiminnalle. Helppo kuvitella, että kantaa hedelmää tulevien vuosien kesäteatteritoiminnassa.

Eipä ollut turha 200 km matkavaiva, vaikka aluksi sähköongelma jännittikin. Vielä peräkaneettikiitokset annetaan erittäin asiallisesta ja tyylikkäästä ohjelmavihkosta ja nettisivusta. Vähääkään eivät häviä ammattiteattereiden vastaaville. Hieno kuvitus ja paljon asiaa, juuri sopivasti katsojalle taustatietoa. Aivan moitteettomia ovat olleet kaikkien muidenkin kesäteattereiden ohjelmatiedotteet.

Ainoa musta, sitäkin pahempi tahra on, että melkein kaikista kuten nyt täältäkin sadan lehmän navetasta puuttuu nykyään kahvikerma. Ei maistu kahvi tiskivetenä, ei totisesti! Kokemuksesta voin kertoa, että vaikka vain yksi näytäntökauden alussa hankittaisiin, se koko näytäntökauden säilyisi (ellei kukan käyttäisi ja ukkonen tekosiaan tekisi). Ilman kermaa minulta melkein mahdoton saada täysiä pisteitä. Toinen este on poskiämyrien käyttö. Täällä nautin ihmisäänestä sellaisenaan.

552 Figaron häät, Kansallisooppera

Tekijä: Mozart W.A., ohjaaja: Kelo Anna
20140829 Kansallisooppera  :2:2::::: 458
ALK: Tulimme juuri oopperasta. olisipa ollut mukava yhdessä juoda väliaikakahveja. Näimme ja kuulimme Figaron häät. Ei mikään maailmoja syleilevä ooppera eikä esityskään. Kukaan laulajista ei yltänyt ylitse muiden olevaan suoritukseen. Ihan hyviä olivat. Kokonaisuus ei hurmannut, annamme kakkoset. Väliaikatarjoilun leivokset olivat tod. näk. tuontitavaraa Euroopasta. Olivat liian makeita tai väärällä tavalla makeita. Kahvissa ei ollut moittimista. Ja oopperahan on rakennuksena sisätiloiltaan kaunis, näkymät Töölönlahdelle upeita.Tähän aikaan vuodesta niitä vielä voi ihailla, kun on kyllin valoisaa.

Lähetä palautetta! 


Kirjoita esityksen numero tähän:
Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20140830 (19981128) o AJK kotisivu o Teatterisivu o WebMaster