Ajk kotisivu Teatteripäiväkirja 2015-2016 Free counter and web stats

  1. 575 20160727 Aina oon veljeä toivonu, Alapitkän kesäteatteri - 3,0
  2. 574 20160713 Pienyrittäjä Pöntinen ja Bisnesenkelit, Säyneisen Kesäteatteri - 2,0
  3. 573 20160710 Pakettiratkaisu, Rautavaaran Teatteri - 3,0
  4. 572 20160706 Kuka kumma kuuluisuus?, Korpiteatteri - 2,0
  5. 571 20160703 Onnellinen mies, Nilsiän Harrastajateatteri - 2,5
  6. 570 20160402 Oopperan kummitus, Suomen Kansallisooppera - 2,0
  7. Kesäteatterikalenteri
  8. Lähetä palautetta

570 Oopperan kummitus, Suomen Kansallisooppera

Tekijä: Webber Andrew Lloyd, ohjaaja: Puumalainen Tiina
20160402 Suomen Kansallisooppera  :2:2:::::
ALK: Oopperakokemusta oli hyvä verrata Tukholmassa nähtyyn kummitukseen, vaikka siitä on yli 10 vuotta aikaa. Nykyään on tämä mahdoton äänentoisto, joka aiheuttaa tinnitystä ja varmaan kuulovaurioita. Tukholman esitys oli ensimmäinen, jossa törmäsin nykymuotoiseen äänentoistoon, mutta se oli silloin vielä maltillisemmalla tasolla.Ohjaus tänään oli rajumpi, se oli oikeastaan tosi rankka katsottava. Tukholmassa kummitus oli jopa myötätuntoa herättävä, tämä meillä oli vain kova ja paha, tosi karkeasti esitetty. Tosin entisen ruotsin opettajan tytär oli väliajalla sitä mieltä, että miehityksen toinen kummitus on pehmeämpi. Oli hyvä päästä kevätaurinkoon toipumaan, kyllä se niin rankka esitys oli.Ei siitä kakkosta enempää voi antaa. Kahvi oli hyvää, suklaaleivoksen "pullaosuus" kuivahkoa, sampanja erinomaista.Merkkiä en pannut mieleen, kun ei sitä kuitenkaan saa Alkosta. 

571 Onnellinen mies, Nilsiän Harrastajateatteri

Tekijä: Paasilinna Arto, ohjaaja: Heikkinen Antti
20160703 Nilsiän Harrastajateatteri  :::2:3:::
AJK: Kuvat Video. Onnellinen mies Rämäkästi (=räminällä) pölähti esitys käyntiin eikä kuollutta hetkeä koko esitykseen mahtunut. Omaperäistä jalanviskoota, laulua ja liikehdintää. Minä ihmettelemään. Päiväkirjan numeron mukaan päälle 500 esitystä nähneenä: onko joku kokonaan uusi genre? Tältä ohjaajalta sekin saattaisi syntyä. Turhia sanoja kun oppisi paremmin välttämään. Vähitellen selvisi, ettei se ollutkaan sen itsensä tekemä, vaan sovitus. Esitteen luettuani totesin, että samaan oli ohjaaja päätynyt kuin minä: ajankuva ja vaikka jo 1970-luvulla maalattu, yhä tämän päivän elämästä tunnistettavissa. Nurkkapatriotismia, jossa plussat pääsevät voitolle miinuksista, nauru itkusta ja vauhdikas meno jämähtäneisyydestä. Perheen suosikki Pitkä Pekka pitkästä tekstistään loisteliaasti suoriutuu kuten oli odotettavissakin. Totutun hyvin kaikki muutkin. Harjoiteltu on. Tästä ei voinut olla tykkäämättä. Kesäteatteria ja harmitonta vilinää parhaimmillaan. Laihan kitsakas turhantärkeys hautautuu iloisen yritteliään optimismin alle. Mielikuvituksellisia saavutuksia, kun raha ja akat pannaan poikimaan. Tiet ja sillat rakennetaan, radat vedetään, sorasta varat ja toimeentulo irti revitään. Siinä sitä on mallia nykypäivällekin. Yritteliäisyys lopulta byrokratian kokonaan syrjäyttää - ja synnyttää uuden.

Mutta se on sitten sen ajan murhe. Ukkonen emäjyrähdyksellä ja hirmuisella sateen ropinalla ei saa aikaan vähäisintäkään säröä esitykseen. Täällä meno jatkuu kuin herran kukkarossa. Pakko tästä on antaa täydet kolme pistettä, tekstistä, esityksestä ja ohjauksesta ja jäädä odottelemaan löytyykö tämän voittanutta toista kesäteatterin helmeä.  

572 Kuka kumma kuuluisuus?, Korpiteatteri

Tekijä: Wanne Matti, ohjaaja: Summanen Kari
20160706 Korpiteatteri  :::2:2:::
AJK: Omaperäinen kulttuurikimara
Kuvat. Kuuluisuus Mitä siitä tulee, kun niputetaan peräkylän hörhöt, Sibelius ja Mannerheim? Kesäteatteria yllättävästä aiheesta. Tätä on Korpiteatterin tämänvuotinen tuotanto. Korpeen istutetun 8 huoneen hotellin - huoneet nimetty Sibeliuksen sinfonioden plus se odotodun mukaan - henkilökunta, pari aktivistia, poliisia, historioitsija ja rovasti kaivavat esiin todisteita merkkihenkilöiden käynneistä peräkylässä. No ei ole ennen mokomaa nähty. Juttu luistaa vähän oudoin äänenpainoin, mutta kuitenkin jotenkin loogisesti ja hengessä: jotakin tällaista olisi melkein voinut tapahtua, vaikka ei edes mitään väitetä tapahtuneen, vain näiden kuuluisuuksien käyneen paikalla.

Tähän ytimeen sitten tavanomaista hulluttelua, rakastelua ja juopottelua liitetään. Siitä se sitten sen suurempia taiteellisia tai edes viihteellisiä arvoja tavoittelematon kesäteatterinäytelmä syntyy. Sen olemassaoloa kannattelevat lähinnä kokeneet ja taitavat paikalliset teatteripersoonat. Tätä kappaletta huomattavasti vaativampiinkin esityksiin pystyvät. Niitäkin on nähty tässä sadevarmassa korpimaiseman kulttuurikeskuksessa ja toivottavasti nähdään vastakin. Tämä nyt ei ihan kolmeen pisteeseen yltänyt.  

573 Pakettiratkaisu, Rautavaaran Teatteri

Tekijä: Ojakangas Arto, ohjaaja: Korhonen Seija
20160710 Rautavaaran Teatteri :::3:3:::
AJK: Nokkelasanaisuuden huippu
Kuvat. Video. PakettiratkaisuJos on Matti Pajula silmissäni Suomen Shakespeare, niin on Arto Ojakangas Suomen Molière, tosin aivan eri genressä, kaukana sievistelevistä tyhjänpuhujista. Yhteistä on hauskuutta tavoittelevat sanakäänteet. Itse olen täydellisen kyllästynyt Molièreen, mutta en vähääkään Arto Ojakankaaseen, vaan lisää tällaista vaadin eli Ojakangas voittaa Molieren mennen tullen. Tämä on jo viides Ojakankaan loistoteksti, nimenomaan kesäteatteria varten. (Edelliset neljä: 2012, 2013, 2014, 2015) Kaikki hyvä mitä on edellä sanottu pätee myös tähän. Enpä juuri mitään lisää tai uutta keksi. Onko tarpeenkaan? Kovin olisi mieluisaa siteerata Ojakankaan parhaita tässä, mutta eipä muistu mieleen. Ja paperilta ne varmaan tässä maisuisivatkin. Toista on Savon viäräleukojen suusta kuultuina.  

574 Pienyrittäjä Pöntinen ja Bisnesenkelit, Säyneisen Kesäteatteri

Tekijä: Karila Juhani, ohjaaja: Säyneisen immeiset
20160713 Säyneisen Kesäteatteri  :::2:2:::
AJK: Unto Pöntinen
Pöntinen Satoi ja paistoi sekä ympärillä luonnossa ihan oikeasti että näyttämöllä kuvaannollisesti. Mitäpä luontoa arvostelemaan, varsinkin kun mahtava kattopurje näyttää kykynsä ja täydellisesti suojaa katsojan kastumiselta. Ropina kuitenkin on jonkin aikaa niin rajua että taiteen sanoman peittoaa. Muutenkin jää taiteen sanoma hennoksi ja selväti viihteen sanomaa vähäisemmäksi. Pöntisen bisneksistä viihdettä tehdään ja varsinkin hänen naisseikkailuistaan. On ylämäkeä ja on alamäkeä. Heti alkuun ensimmäisessä kohtauksessa, niin todella: kohtauksessa, jossa mies ja vaimo ottavat yhteen Pöntisen palattua pitkäksi venähtäneeltä seminaarimatkalta. Tallinna mainitaan, Itämertako lie kynnetty pari viikkoa, vaimon mielestä liian pitkään, varsinkin kun ei Pöntinen oikein aukottomasti pysty matkan kestoa perustelemaan. Jotakin turismirysän pystyttämisestä tähän lähiympäristöön höpisee. Lentokenttää ja mökkikylää mainittelee.

Vaikka on mielikuvituksellista, niin kyllä minussa myötätuntoa Pöntistä kohtaan ja antipatiaa hirmuisesti kirkuvaa ja kaakattavaa vaimoa kohtaan herättää. Niin on tiukka paikka, että vaimo ottaa hatkat ja vain saappaat jäävät jäljelle, sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Senhän tietää mitä siitä seuraa. Uuden akan etsintää. Hyvän näköistä mimmiä purjehtii näyttämön yli pitkin ja poikin. Eipä sen tarkempaa mielikuvaa jää mieleen, mutta upea pariisitarkin on tyrkyllä. Pöntisen mielikuvitukselliset suunnitelmat eivät oikein vakuuta morsiamia sen enempää kuin lehtereillä vaimeahkosti aplodeeraavaa yleisöäkään. Kuitenkin lopulta kaartiin kuuluva pappi Pöntisen pikaisesti vihkaisee 'ennen kuin katua kerkiää' saappaiden uusi täyttäjä. Niin että satamaan Pöntinen siltäkin reissulta päätyy.

Kyllä tämä nyt kohtuulliset kesäteatterivaatimukset täyttää, vaikka ei mihinkään korkeaan lentoon nousekaan. Mieluummin minäkin tätä katson kuin kotona töllöttimen jokailtaisia murha- ja psykojuttuja. Kaikki kesäteatterintekijät ansaitsevat ison kiitoksen toiminnastaan. Niin Säyneisten teatterin immeisetkin. Hyvät ovat kahvitkin ja miellytävä seura upealla teatteririnteellä. Tänne tullaan vastakin.

Hauskasti luonnehditut henkilöt: Unto Pöntinen; Aune Pöntinen - ed puoliso, Tiina Kankainen - Unton palkollinen, Pentti Parviainen - pankinjohtaja, Brita Parviainen-Åström - ed puoliso, Edvard Simonen - kappalainen, Hjalmar Gyllenhammar - bussikuski, Irja Kurppa - kunnanjohtaja, Helminen - baarinpitäjä, Aino Toropainen - leski, Mimmi - friidu stadista, Monika - kaunis, muodokas ja älykäs, Carola - kivannäköinen, kainaloonsopiva ja mukava  

575 Aina oon veljeä toivonu, Alapitkän kesäteatteri

Tekijä: Hyvönen Markku, ohjaaja: Lyytiäinen Olavi
20160727 Alapitkän kesäteatteri  ::::3::: (Linkistä mainiot kuvat)
AJK: Alapitkä Nilsiän torilla torikahvilla todellisen tekijämiehen kanssa jutellessa tämä teatterikokemus alkoi. Eikö tuota illalla kerkiäisi Alapitkälle teatteriesitystä katsomaan? Saman tien lipunmyyntiin pirautetaan. On lippuja. Pannaan kassalle kahvilippuineen odottamaan. Puhelin kättä vaihtaa. "Terve, juu, tulossa ollaan... mukava tavata sitten väliajalla." Viimeinen mikä kuuluu toisesta päästä oli "rahhaa ei käsitellä". Melkein nolotti, kun tällä tavalla meikämannekin mestarismiehen siivellä...

Video. Oikein vastassa ollaan ja eikö se lippukassa kanssa pussaillutkin, vaikka eurosetelin kulmakaan ei vilahtanut. Mutta toisaalta taas, kyllä on katsomo monta kertaa täyttynyt, kun tämän partapapan näytelmiä on täälläkin esitetty. Nyt kuitenkin toinen tekijä: Markku Hyvönen ja 'Aina oon veljeä toivonu'. Näytelmä rakkaudesta ja sen puutteesta, kuten esitteessä sanotaan. Jaha, ja sitten syntyy jollekin veli... Mitenkä tämä nyt oikein, kun sitten kuitenkin vasta häistä on kysymys ja niitäkin ollaan vasta vaivalla tekemässä. Mutta aivan lopussa selviää täysi syy salaperäiselle nimelle. Se onkin sulhanen, joka veljeksi paljastuu...

Mutta ennen sitä on jos jonkinlaista tohinaa. Järeässä osassa on sulhasen äiti ja kaksi huonoissa väleissä keskenään ja vähän muidenkin kanssa olevaa sisarta, heistä toisella vielä sukupuoleltaan arveluttava rekkakuskipuoliso - mieleltään umpipimeä, mutta herkullisella tavalla elämän perustotuuksia laukova Yrsa. On siinä sulhasen lisäksi muitakin oikeita miehiä, mutta naishahmoihin verraattuna jotenkin ketaleen oloisia, saamattomia tyhjäntoimittajia. Mutta terve itsetunto on kaikilla jäljellä, vaikka pientä ujoutta naisiin verrattuna onkin käytöksessä.

Minun mielestäni illan paras repliikki tulee miehen suusta, sellainen joka sitten näytelmän nimeenkin johtaa, kun sulhasen oikea isä paljastuu: "Joutaisitko sinä Elli-Noora minulle akaksi?" Ei kummonen, mutta niin yllättävästi tärähtää. Suorasukaisuudessa sen voittaa vain A Kiven Seitsemässä veljeksessä Juhanin sanat, kun tämä Venlaa kosii: "Olkoon sanottu!" Kumpikin sanaviisaus johtaa toivottuun tulokseen.

Jotenkin vaikuttaa ensimmäinen näytös irrallisten sutkausten helminauhalta ja juoneen etukäteen perehtymättömänä ihmettelen, että mihin tässä oikein pyritään, kun ei se hääasiakaan aivoon saakka ennättänyt vaikka heti kärkeen sydänkylttiä heilutellaankin. Sutkauksia kuunnellessa kun joutuu olemaan varuillaan niiden yllättävyyden takia. Toisessa näytöksessä ei mikään jää epäselväksi. Kova meno päällä koko ajan. Ukot, nuoret miehet, sulhasen hurjiin polttareihin muiluttavat, 'ammattilaisen' kautta liiton saloihin häveliäästi yleisöltä näkymättömissä opastavat. Niin tujakka booli sekoitetaan, että katsojaa hirvittää, kun isosta pullosta kirkasta kaadetaan ja piti pelkkää puolukkamehua olla.

H-hetki lähestyy, mutta sulhanen on niin vetämättömissä, että kottikärryillä joudutaan paikalle kärräämään. Eikä selviä ennen kuin koko polttariporukka perusteellisesti juuriharjalla saunotetaan. Saunottajana toimii sisaruksista nuorempi, se yksinäinen umpikatkeroitunut, jonka suusta ei ainuttakaan hyvää sanaa missään vaiheessa kuulla. Pelkkää törkykarjumista. Mutta yllättäen paljastuukin todelliseksi sankariksi. Ihan tippa tuppaa silmään, kun hänen elämänkaarensa selvitetään. On kätilö ja toiminut vuosia kurjuuden keskellä Intiassa jättäen jälkeensä järjestystä ja kohennusta sikäläiseen elämään. Sattuu niin että morsiamen aika tulee kesken seremonioiden. Pappia tarvitaan hätäkasteeseen, kun on lapsi onnettomassa tilassa. Kärttysisarkin heltyy ja pian kuuluu asianmukainen parkaisu. Kaikki päättyy juuri niinkuin pitääkin.

- Oli se hulinaa! Onko tästä muka pakko antaa kolmonen. Pitäisikö kuitenkin miinusta perään sovittaa, ettei näyttäisi huomaavaisella vastaanotolla lahjotulta. Kyllä näyttelijöiden anti kuitenkin vielä hyviinkin pullakahveihin verrattuna aivan toista luokkaa on.  

575Lainavaimoa, Lilla teatern

Tekijä: ??, ohjaaja: ??
2015048 Lilla teatern  ::::3::: (Linkistä mainiot kuvat)
AJK: 18.4.2015 9.50 "Anna Kurkela" kirjoitti: Kävimmepä taas teatterissa. Tällä kertaa kaupunginteatterin Lilla Teaterin näyttämöllä katsomassa Lainavaimoa. Kahden miehen urakka, hyvin selvisivät, vaikka kerran repesivät itsekin nauruun. Oli hauska, harmiton hömppä. Ihan hyvä. Kahvikin oli kelvollista ja marjapiirakkani kuivahtanutta reunaa lukuun ottamatta ihan hyvä perinteinen kahvileipä. Jos olisivat poistaneet vanhasta leikkausreunasta siivun, olisi sekin kuivahtaneisuus ollut korjattavissa. Ihan kiva ilta. Ja sitä ennen kävimme Kansallisteatterin kellarissa nauttimassa hyvät tapakset ja lasin viiniä. Ja huomenna juhlimme Iidan 11-vuotissynttäreitä. Sää saisi olla parempi, muuten on kyllä kevättä ilmassa. Hyviä kevätpäiviä sinne Savoon


Lähetä palautetta! 


Kirjoita esityksen numero tähän:
Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20160729 (19981128) o AJK kotisivu o Teatterisivu o WebMaster