Juha Aromaa, Taloustaito 6/199806 [ccc]
"Yksityistämisen raja on paljon pidemmällä kuin yleisesti on totuttu", Kilpailuviraston ylijohtaja Matti Purasjoki sanoo.
Vain varsinaiset viranomaistehtävät on pidettävä kilpailun ulkopuolella, uskoo Kilpailuviraston ylijohtaja Matti Purasjoki. Muutoin kilpailulle voi avata lähes minkä toiminnan tahansa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö yhteiskunta edelleen tarjoaisi palveluita. Pääkaupunkiseudun linja-autoliikenne on tästä esimerkki.
"Hollantilaisilla tuntuu olevan valmius tutkia ennakkoluulottomasti, miten kaikki saataisiin sujumaan vielä paremmin ismeistä piittaamaatta", Purasjoki ihailee Hollannissa tehtyjä selvityksiä kilpailuttamisesta.
Suomalaisen yhteiskunnan on tarkoitus perustua markkinatalouteen. Siitä kertoo jo se, että meillä on Kilpailuvirasto. Samoilla markkinoilla voivat kuitenkin kilpailla niin yksityiset yritykset kuin julkisen sektorin tuottamat palvelut.
"Kun julkinen valta toimii markkinoilla, se on osa markkinataloutta. Meillä on juuri alkamassa hanke, joka selvittää julkisen vallan toimintaa markkinoilla. Keskeisiä tutkittavaa alueita on se, kuinka paljon julkisen vallan pitäisi tuottaa itse julkisia palveluita. Toinen keskeinen alue on tutkia, miten julkisen vallan on markkinoilla käyttäydyttävä."
Omistussuhteet eivät siis periaatteessa vaikuta markkinatalouden toimivuuteen.
"Markkinat toimivat, jos kaikki ovat elinkeinotoiminnassa samalla viivalla - mikä tahtoo aina joskus unohtua esimerkiksi pellervolaiselta osuustoimintaliikkeellä, joka on sitä mieltä, että kilpailulainsäädäntö ei koske heitä."
"Samoin jos valtio toimii elinkeinonharjoittajana, sen on noudatettava samoja pelisääntöjä kuin muidenkin."
Kysymys siitä, mitkä kaikki toimialat yhteiskunnassa pitäisi kilpailuttaa on äärimmäisen poliittinen, ja siitä keskustelu tuntuu välillä pelottavan.
"Lähtökohta on yksinkertainen: kilpailuttaminen onnistuu, jos on markkinat", Purasjoki sanoo.
"Jos tuottajia on vain yksi, kilpailua ei tietenkään synny. Jokaista toimialaa on arvioitava erikseen."
Toisaalta markkinat voivat myös olla liian pienet. Suomi on pieni maa, eikä maan joka kolkassa riitä kysyntää. Rautatiet on hyvä esimerkki. Matkustajia riittää monilla rataosilla vain yhden yhtiön junaan.
Monilla aloilla kilpailun hyöty on ilmiselvää veronmaksajille. Pääkaupunkiseudun linja-autoliikenne lienee Suomen tunnetuin esimerkki. YTV:N maksamat subventiot ovat pienentyneet merkittävästi, noin 30 prosenttia. Samalla 30 päivän lippujen hinnat ovat laskeneet.
Puhelinliikenne on toinen hyvä esimerkki. Ulkomaanliikenteen maksut ovat pudonneet dramaattisesti, mutta paikallispuhelujen ei, koska paikallispuhelinliikenteeseen ei ole samanlaista kilpailua syntynyt.
OECD:ssä on meneillään laaja selvitys kilpailun esteiden purkamisesta, ja näyttää siltä, että lähes kaikilla aloilla, joilla sääntelystä on luovuttu, on päästy aikaisempaa parempiin tuloksiin - joko hintojen tai tukien laskuun tai kumpaankin. Sääntelyn purku pistää kuitenkin liikkeelle hyvin monitahoisen prosessin, ja aina lopputulos ei ole odotettu. Britannian rautateiden yksityistämistä ja kilpailuttamista on pidetty esimerkkinä heikosti onnistuneesta hankkeesta.
Toisaalta lentoliikenne on yksi mielenkiintoisimmista esimerkeistä, joissa sääntelyn purku on onnistunut. Vuoden ajan Euroopan unionissa on saanut lentää jokainen EU:ssa rekisteröity yhtiö missä EU-maassa tahansa. Kilpailu on lisääntynyt valtavasti, ja tulos alkaa näkyä lippujen hinnoissa joskin EU:n komission mielestä ei vielä tarpeeksi. Halvat liput ovat halventuneet, mutta kalliit ovat edelleen kalliita.
Kilpailun esteiden purkamisen hyöty vaihtelee tavattomasti sen mukaan, mistä markkinasta on kysymys. Rautatieliikenteessä junia ajaa vain yksi yhtiö, mutta junalla on kilpailijana niin Iinja-auto, henkilöauto kuin lentokone - lyhyillä lähiliikennematkoilla jopa polkupyörä. Niinpä junalipusta ei voi periä kohtuutonta hintaa, eikä junaliikenteen kilpailuttaminen todennäköisesti laske hintoja ainakaan merkittävästi.
Suomalainen kilpailulainsäädäntö on lähinnä kartelleiden estoon tarkoitettua antitrust lainsäädäntöä. Laki ei velvoita Kilpailuvirastoa hoitamaan kilpailupolitiikkaa, vaikka se jossain määrin sitä tekeekin.
"Meillä on oikeus ja velvollisuus kaivaa esiin alueita, joissa kilpailusta olisi iloa. Lain tukea tälle toiminnalle ei kuitenkaan ole."
Kilpailupolitiikka onkin Kilpailuviraston aloitteiden varassa.
"Terveydenhoidossa teimme ankarasti töitä etsiessämme alueita, joissa meidän mielestämme järjestelmä toimii huonosti. Sosiaali- ja terveysministeriö oli taas meidän kanssamme eri mieltä."
"Haluamme keskustelua yksinkertaisesti siitä, miten terveydenhuollossa voidaan turvata erilaiset vaihtoehdot."
"Erilaiset pakollisuudet saavat aikaan järjestelmävirheitä. Kuntatalouden kriisistä puhuttaessa toistetaan usein, kuinka erityissairaanhoidon kustannukset räjähtävät käsiin. Tämä koskee myös kotikuntaani Sipoota. Pitäisi jo kellojen alkaa kilistä, miksi juuri erityissairaanhoidon kustannuksia ei saada kuriin? Eikö siksi, että sairaanhoitopiirit voivat periä monopolihintoja kunnilta?"
Purasjoen mielestä melkein kaiken voi laittaa kilpailtavaksi.
Varsinaisia viranomaistehtäviä ei voi antaa yksityiselle sektorille", Purasjoki toteaa.
"Mutta melkein kaiken muun voi. Mieliesimerkkini on poliisin toiminta. Poliisilla on pulaa resursseista. Autokatsastus on jo avattu yksityisille, ja tuloksena on ollut palvelun näkyvä paraneminen. Yhtä hyvin liikennevalvonnankin voisi antaa poliisilta yksityiselle valvojalle. Jos yhteiskunta haluaa, että nopeusrajoituksia noudatetaan ja että punaisissa valoissa pysähdytään, kai sitä voi valvoa kuka tahansa. Jos sen voivat tehdä kamerat, miksi ei sitten ihmiset, joilla on hieman toisenlainen univormu?"
"Palokunnat voi aivan huoletta yksityistää", Purasjoki jatkaa. Tanskassa - joka on epäilemättä pohjoismainen sosiaalivaltio palokunnat ovat olleet yksityisen sektorin hoidossa jo vuosikymmeniä.
"Näistä ajatuksista haukutaan tietysti uusliberalistiksi, mutta kuitenkin: yksityistämisen raja on paljon pidemmällä kuin yleisesti on totuttu", Purasjoki sanoo.
"Kilpailuvirastonkin voisi yksityistää. Joku konsulttiyritys pystyisi hyvin hoitamaan meidän tehtävämme."
Purasjoki pitää Hollantia loistavalla esimerkkinä uusajattelusta, jossa valtion tehtävät on ajateltu perin pohjin uudestaan. Siellä asiaa mietti monta asiantuntijakomiteaa, joissa oli paljon korkean tason ammattilaisia ja tutkijoita. Nämä kävivät huolellisesti läpi jokaisen alan. He kartoittavat myös kilpailuttamiseen liittyvät riskit. Kysymyksessä oli suuri asiantuntijatyö, joka toimii poliittisten päätöksentekijöiden päätösten pohjana.
"Hollannin tekee mielenkiintoiseksi se, että kyseessä ei ole mikään uusliberalistinen maa. Päinvastoin, Hollanti on sosiaalivaltio ja kaiken lisäksi kartellien maa, jossa kaikki on sovittu etukäteen. Siitä huolimatta hollantilaisilla tuntuu olevan valmius tutkia ennakkoluulottomasti, miten kaikki saataisiin sujumaan vielä paremmin ismeistä piittaamatta."
Kartellien estämiseen tähtäävä lainsäädäntö on merkki siitä, että markkinataloudess on taipumusta monopolisoitumiseen.
"Nyt saamme työkalupakkiimme lainmuutoksen yhteydessä vielä yhden työkalun: yrityskauppavalvonnan monopolisoitumisen estämiseksi. Olemme toiseksi viimeinen maa Euroopassa, jossa ei yrityskauppavalvontaa ole ollut, enkä ole siitä nytkään hirveän innostunut. Veronmaksajien rahoille olisi varmaan ollut parempaakin käyttöä kuin uuden lupajärjestelmän pystyttäminen."
"Laki kuitenkin muuttuu, ja me tietysti hoidamme tehtävämme. Keskittymiskehitys on osittain aika luonnollista. Yleensä se on hyväksyttävää, mutta saattaa syntyä tilanteita, joissa kilpailu saattaa kokonaan hävitä."
"Suurin tehtävämme on tähän mennessä ollut - ja varmaan myös jatkossa - määräävän markkina-aseman väärinkäytön estäminen. Näin pienessä maassa syntyy herkästi määrääviä markkina-asemia."
Suomessa on tehty uraauurtavaa tutkimusta siitä, mikä on määräävä markkina-asema. Keväällä Martti Virtanen väitteli tohtoriksi selvittämällä määräävän markkina-aseman teoriaa.
"Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi olla vaikkapa ylihinnoittelua tai samanarvoisten asiakkaiden eriarvoista kohtelua. Sellaisia asiakkaita, joilla ei ole vaihtoehtoja, rokotetaan, sellaiset asiakkaat, joilla on varaa valita, pääsevät hyötymään."
Määräävää markkina-asemaa tutkittaessa on ensin selvitettävä, missä kyseinen markkina on. Joskus markkina voi olla Helsingin Hakaniemi, joskus Helsinki, joskus Suomi ja joskus koko Eurooppa.
"Tästä juuri tapellaan oikeudessa. Meillä oli esimerkiksi oikeustapaus Nestettä vastaan. Neste väitti, että markkina-alue on ainakin koko Itämeren alue. Meidän mielestämme kyse oli Suomen markkinoista, sillä autoa ei lähdetä tankkaamaan Ruotsiin. Tässä tapauksessa korkein hallinto-oikeus oli Kilpailuviraston kanssa samaa mieltä."
"Toisaalta esimerkiksi Keskon hankintojen osalta katsoimme, että hankintamarkkinat ovat koko Euroopan laajuiset."
Tuotemarkkinoissa rajaaminen voi olla hyvinkin mielenkiintoista. Komissio on käsitellyt muun muassa Hasselblad-kameroita. Ne katsottiin niin ainutlaatuisiksi, että ne muodostavat omat tuotemarkkinansa, ja näin ollen Hasselblad saatiin määräävään markkina-asemaan, ja sen oli muutettava jakelujärjestelmänä. Ecco-kenkien markkinoiksi on todettu pehmeät vapaa-ajan jalkineet.
"Joskus jutun kannalta on tärkeää, että markkinat määrätään älyttömän kapeaksi, jolloin syntyy helposti määräävä markkina-asema."
"Viime kädessä asiakkaat määräävät, mikä on markkina. Voidaan esimerkiksi ajatella, että katontekijöillä on kateainemarkkinat. Voi kuitenkin olla, että asiakkaiden mielestä onkin olemassa vain peltikattomarkkinat."
Periaatteessahan markkinatalous toimii niin, että otetaan asiakkaalla niin paljon kuin sielu sietää.
"Eikä meillä ole mitään sitä vastaan", Purasjoki sanoo.
"Emme vaikuta mitenkään yritysten hinnoitteluun. Tulemme peliin mukaan vasta, kun jokin yritys on saanut määräävän markkina-aseman, jossa myyjä voi rokottaa ostajalta mitä tahansa, koska ostajalla ei ole vaihtoehtoja. Normaalissa kilpailussa hinta on yksin myyjän ja ostajan välinen asia."
Tosin 'rokottaa mitä tahansa' on myös häilyvä käsite.
"Olemme juuri aloittaneet työn, jossa pohditaan, mikä on kohtuuton hinta määräävässä markkina-asemassa. Kukaan ei halua enää minkäänlaista hintavalvontaa takaisin, mutta jonkinlainen teoreettinen pohja täytyy kuitenkin luoda."
Määräävän markkina-aseman käyttöä yritetään myös ennaltaehkäistä. Toukokuussa Kilpailuvirasto otti muun muassa käsittelyyn Sanoma-WSOY fuusion erityisesti jakelukanavien osalta. Keskusteluissa selvitettiin, ettei uusi mediajätti syrji ulkopuolisia kustantajia tuotteiden jakelussa. ·