Keynesiläinen kulutusfunktio [ccc]

Yksinkertaisin hypoteesi (Keynesiläinen perushypoteesi)

J.M. Keynes esitti 1930-luvun puolivälissä kulutuksen ja tulojen välisen riippuvuuden keskeisenä makrokäsitteenä kansantulo-mallissaan:

Y = C + I + G
C = a + b Y      a > 0, 0 < b < 1

Keynes puhui 'perustavaa laatua olevasta psykologisesta laista', jonka mukaan

• kulutus kasvaa tulojen kasvaessa, mutta
• tulojen kasvaessa kulutukseen käytetään pienenevä osuus tuloista.

Millä ehdolla lineaarinen kulutusfunktio C = a + b Y on Keynesin perushypoteesin mukainen?

Vastaus: b > 0, sillä C kasvaa, kun Y kasvaa, jos b > 0.

• Derivaatta ilmaisee kulutuksen muutosta tulon muuttuessa. C' = b
• Rajakulutusalttius, MPC: Lisätulosta vakio-osa b käytetään kulutukseen.

Millä ehdolla Keynesin perushypoteesin tapauksessa kulutuksen osuus tuloista pienenee tulojen kasvaessa?

Vastaus: Jos a > 0.

Kulutuksen osuus tuloista on C/Y = (a + b Y)/Y

Oletetaan: C = 100 + 0.75 Y

Aluksi: Y = 500, silloin C = 100 + 375 = 475, C/Y = 475/500 = 0.95
Sitten: Y = 1000, jolloin C = 100 + 750 = 850, C/Y = 850/1000 = 0.85

Siis jos b > 0 ja a > 0, lineaarinen kulutusfunktio on Keynesin perushypoteesin mukainen.

Jos Suomen kansantaloudesta estimoidaan tämän mukaan vuosien 1968-96 tietoja käyttäen kulutusfunktio, saadaan

CEPF = - 1.2 + .97 YDPF R2 = .992 
 t       0.3    60      DW = 1.01 

mrd 1990 mk                                           1990 
YDPF yksityinen käytettävissä oleva tulo             270.9 
CEPF yksityinen kulutus                              260.0 

{ KULUTUS.REG   (68-96)   5 CEPF CNST YDPF }  99-01-27  23:32
CEPF   = { Yksityiset kulutusmenot                                    mrd 90 mk    }
-    1,2 {* CNST  0,34 Sarja ykkösiä vakiotermin laskemiseksi                      }
+ 0,9716 * YDPF {   60 Yksityinen käytettävissä oleva tulo            mrd 90 mk    }
{ F   3633 (1,27)    t,  R² 0,9923,  DW  1,01,  SD    5,0,  Ro  0,49 (1999-01-27) };

Asko Korpela 19990127 (19990127) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu