Budjettialijäämä ja korko 

Hei!
Voisitteko selittää, miksi markkinatalouteen pohjautuvat talousjärjestelmät ovat osoittautuneet elinvoimaisemmaksi kuin suunnitelmatalouteen perustuvat?

Selittäisittekö tulon kiertokulkumallin perusteella, mitä kansantaloudessa tapahtuu, kun laaditaan alijäämäinen budjetti ja korkotaso nousee?

Lähettäisittekö nämä vastaukset kysymyksiini minulle sähköpostiin kaisu.ruonala@mail.suomi.net,
kiitokset vastauksestanne???

Ystävällisin terveisin
Kaisu Ruonala
 

Tuotanto saa tiedon kulutuksen tarpeista, kun jokainen päättää itse. Resurssit allokoituvat kaiken aikaa. Hinnanmuodostus markkinoilla ohjaa tuotantoa koko ajan eikä vain kerran vuodessa kuten suunnitelmataloudessa, missä tieto tarpeista muutenkin on epävarma, koska se annetaan ylhäältä eikä virtaa jatkuvasti ruohonjuuritasolta. 

 Selittäisittekö tulon kiertokulkumallin perusteella, mitä kansantaloudessa tapahtuu, kun laaditaan alijäämäinen budjetti ja korkotaso nousee? 

Alijäämäinen budjetti merkitsee, että julkinen kysyntä on suurempi kuin sen rahoittamiseen kerätyt verot. Siis kuluttajilta otetaan veroina pois kulutuskysyntää rahoittmasta vähemmän kuin mitä julkinen sektori käyttää kysyntänsä rahoittamiseen. Jos korkotaso samanaikaisesti nousee, kuluttajat lisäävät säästämistään, siis kuluttavat vähemmän. Myös harvemmat investointiprojektit lupaavat korkeamman koron verran tuottoa, mikä on välttämätön edellytys, että niitä ryhdytään toteuttamaan, siis lisäämään investointikysyntää. Tällöin saattaa tavoiteltu kokonaiskysynnän lisäys jäädä pois. 

Koron nostaminen ja julkisen kysynnän lisääminen alijäämäisen budjetin avulla lyövät talouspoliittisina toimenpitein toisiaan korvalle. Jos korkoa alennettaisiin, kuluttajat eivät säästäisi niin paljon, vaan kuluttaisivat. Myös entistä useammat investointiprojektit olisivat kannattavia. Silloin alijäämäinen budjetti ja korko vaikuttaisivat molemmat kokonaiskysyntää lisäävästi