| Varmaan joudun tunnustautumaan aidoksi
talousteoreetikoksi, joka 'tietää kyllä
tavaran hinnan, mutta ei sen arvoa', sillä juuri tässä
kohdassa joudun esittämään eriävän mielipiteen
Juhani
Eeron määritelmiin. Se mistä Eero käyttää
nimitystä markkinatalous, on minun mielestäni
vaihdantataloutta.
Erityisesti se, että jokainen tuottaa itselleen tai jollekin määrätylle
toiselle henkilölle, tähtää vaihdantaan, ilman että
edes rahaa tarvittaisiin.
Markkinataloudelle ei mielestäni niinkään ole tunnusomaista vaihdanta arvon mukaan. Sen sijaan markkinataloudessa tuotetaan markkinoita varten, ilman muuta osoitetta kuin markkinat. Markkinoilla määräytyy tavaran hinta kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutuksesta, eräänlaisena kompromissina. Ei voida edes sanoa kumpi on tärkeämpi hinnan määräytymisessä: kysyntä vai tarjonta, molemmat yhtä tärkeitä. Tässä käsitemaailmassa arvo on vain hinta kertaa määrä. Sen sijaan voidaan kyllä sanoa, että kysyntä on monin verroin tärkeämpi voima markkinatalouden toiminnan ylläpitäjänä kuin tarjonta. Kysyntä on se joka vetää markkinataloutta. Jos ajatellaan vaikka suhdannevaihtelua, on helppo mieltää, että Suomen puunjalostusteollisuuden vetää lamaan kysynnän hiipuminen maailmalla. Tarjonta joutuu sopeutumaan, sitä joudutaan supistamaan. Samalla tavoin lamasta lähdetään nousuun, kysyntä maailmalla piristyy ja tarjonta eli tuotanto ja tietysti myös työllisyys seuraavat perässä. Siis kysyntä on ensisijainen markkinatalouden moottori. Tietysti voidaan ajatella sellainenkin tapaus, että ensin keksitään jokin uusi tuote ja sitten sille markkinoinnin avulla herätetään kysyntä, mutta tämä on sittenkin poikkeus. Markkinatalouden toiminnan kannalta oleellinen seikka on kilpailun olemassa olo. Vain silloin kun on kilpailua, voi kysynnän vaikutus toteutua täysimittaisesti: asiakas voi 'äänestää jaloillaan', ei vain torilla vaan myös massatuotannon olosuhteissa. Monessa asiassa, erityisesti monimutkaista tuotantokoneistoa edellyttävässä tuotannossa tuntuu mahdottomalta, että tuotanto keskittyisi niin ettei kilpailua synny. Tekninen tieto on lopulta avointa kaikille ja vaikka teknisiä eroja on tavallisen kuluttajan mahdotonta vertailla, on esim autotuotanto tai tietokonetuotanto tuomittu toimimaan kilpailun olosuhteissa - kuluttajan onneksi! Tiedon monopolia on mahdotonta luoda, tai jos se onnistuukin aluksi, ennen pitkää se murtuu. Markkinoiden toimintaa kuvaa seuraava esimerkki, oppikirjani Kansantaloutemme osat ja kokonaisuus vuoden 1970 painoksesta. Alun perin se on kotoisin maailman ehkä eniten käytetystä kansantaloustieteen oppikirjasta Paul A. Samuelson: Economics. Miten esimerkiksi helsinkiläiset voivat nukkua yönsä rauhassa unohtaen, että suunnaton määrä taloudellisia ratkaisuja on tehtävä, monia jopa vuosia etukäteen, jotta lähimmän kaupan hyllyllä seuraavana aamuna olisi juuri niitä hyödykkeitä, joita he välttämättä tarvitsevat? Puolen miljoonan helsinkiläisen päivittäisistä tarpeista ei edes nykyaikainen tietokone pystyisi huolehtimaan. Ja kuitenkin perheenäiti saa aamulla kassiinsa juuri sitä mitä hän haluaa. Talouselämä [markkinamekanismi] huolehtii siitä.Miten itse kuvailisit markkinataloutta, 'maailman vähiten huonoa' talousjärjestelmää? Odotan sähköpostiviestiäsi. Näpäytä osoitetta alla. |
Asko Korpela 20000414 (20000414) o Asko.Korpela@kolumbus.fi o AJK kotisivu