2 Kokonaistaloudellinen tietoperusta
Yhteenvetosivu o 3-kehysvaihtoehto

1 Kansantalouden tilinpito
2.1.1 Tilinpidon lähtökohta
2.1.2 Tilien sisältö
2 Kansantulokäsitteitä
2.2.1 Bruttokansantuotos
2.2.2 Käytettävissä oleva tulo (KOT)
2.2.3 Pääomanmuodostus ja pääomakanta
3 Tilinpidon menetelmät
2.3.1 Arvonlisämenetelmä
2.3.2 Kansantulolaskelmien indeksiongelma
2.3.3 Kansantalouden tilinpidon heikkouksia
4 Tietopankkien käyttö
2.4.1 AdBase ja mikrotietokone
2.4.2 Bruttokansantuotos, trendi ja trendiennuste
2.4.3 Yhteydet tietopankkeihin

Taulukot:
T2.1 Tilinpito 1
T2.2 Tilinpito 2
T2.3 Arvonlisämenetelmä ja leipä
T2.4 Maito ja peruna

Kuviot
K2.1 Kansantalouden kiertokulku
K2.2 Kokonaiskysyntä ja kokonaistarjonta
K2.3 Kansantulokäsitteestä toiseen
K2.4 Bruttokansantuotos ja trendit

Käsitteitä
Institutionaalinen
Funktionaalinen
Laspeyres

Tietokoneohjelmat
Kokeile Natacc
Kokeile SmaExe

Taloudellisia tapahtumia täytyy pystyä mittaamaan, ennenkuin taloudellista menneisyyttä voidaan ryhtyä analysoimaan tai tulevaisuutta ennustamaan. Tässä luvussa tutustutaan kansantalouden tilinpitoon,joka on tärkein kokonaistaloudellisen tiedon lähde.


Kansantalouden tilinpito on yhtenäinen tilipuitteisto, samanlainen kaikissa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenmaissa. Sosialistisissa maissa noudatetaan kuitenkin eri järjestelmää, materiaalisen tuotannon tilinpitoa.

Simon S Kuznets 1901-
Simon Kuznets muutti Venäjältä Yhdysvaltoihin nuorena. Hän toimi useissa yliopistoissa ja siirtyi eläkkeelle Harvardista 1971, samana vuonna kuin sai Nobel-palkinnon kansantalouden tilinpitoa koskeneesta elämäntyöstään.

Ensimmäiset laskelmansa Yhdysvaltojen kansantulosta 1929-32 hän julkaisi NBERn (National Bureau of Economic Research) palveluksessa ollessaan 1934. Hän on myös tutkinut taloudellista kasvua viimeisten parin sadan vuoden aikana. Hänen käsityksensä mukaan kasvun ydin on teknologisten ja institutionaalisten tekijöiden vuorovaikutus innovaatioprosessin muodossa.


2.1 Kansantalouden tilinpito

Kansantalouden tilinpidon tarve kävi ilmeiseksi 1930-luvun laman aikoina. Syntyi tarve mitata kansantalouden kokonaissuoritetta laman syiden selvittämiseksi ja talouspoliittisten toimenpiteiden mitoittamiseksi.

Kansantalouden tilipidosta saadaan kansantalouden kokonaistuotosta, kansantuloa, hintatason kehitystä ja työllisyyttä koskevaa tietoa. Kaikkia näitä asioita koskevat tiedot ovat tietoja taloustoimien virroista eli määristä aikayksikössä.


2.1.1 Tilinpidon lähtökohta

Kuviossa K2.1 on esitetty äärimmilleen yksinkertaistettuna kansantalouden raha- ja hyödykevirtojen kiertokulku. Siinä kansantalous on jaettu kahteen sektoriin, kotitalouksiin ja yrityksiin. Kotitaloudet saavat hyödykevirran yrityksiltä ja maksavat kulutusmenonsa rahavirralla yrityksille. Vastaavasti yritykset saavat kotitalouksilta tuotannontekijäpalvelusten virran ja maksavat siitä tuotannontekijäkorvauksina palkkoja, vuokria, korkoja ja voittoa kotitalouksille. Kolmea näistä neljästä virrasta mitataan systemaattisesti taloustoimittain ja talousyksiköittäin kansantalouden tilinpidossa. Tämän mukaan puhutaan funktionaalisesta ja institutionaalisesta tilinpidosta.

rato0102.gif

K2.1 Kansantalouden kiertokulku
kieku 97-08-30 880914

Institutionaaliselta

Funktionaaliselta

Kansantalouden tilinpito perustuu taloustoimien virran mittaukseen kiertokulun kolmessa pisteessä. Nämä on merkitty kuvioon K2.1 pienillä neliöillä.

Kulutusmenoja

Tuotantotoiminnan

Tulot

Näistä tiedoista tehdään eri aggregointitasoilla yhteenvetoja käytettäväksi kokonaistaloudellisen suunnittelun ja ennakoinnin tarpeisiin.


2.1.2 Tilien sisältö

Taulukossa T2.1 on edellä mainitun neljän sulautetun tilin lisäksi yksityisen sektorin (= kotitaloudet ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) sekä julkisen sektorin tili.

Kansantalouden tilinpito 1995, mrd mk

1. Bruttokansantuotos ja sen käyttö
Palkat 218.2 Yksityinen kulutus 295.9
Sosiaalivakuutusmaksut 63.1 Julkinen kulutus 119.1
Toimintaylijäämä 116.8 Varastojen lisäys 7.2
Pääoman kuluminen 87.4 Yksityin pääomanmuodostus 68.5
Välilliset verot 75.3 Julkinen pääomanmuodostus 14.1
- Tukipalkkiot -14.9 Vienti 207.5
    - Tuonti 160.1
    Tilastollinen ero -6.5
Bruttokansantuotos 545.7 Bruttokansantuotos 545.7
2. Kansantalouden käytettävissä oleva tulo
Palkat 219.2 Kulutusmenot 415
Sosiaalivakuutusmaks 63.1 Säästäminen 20.4
Toimintaylijäämä 116.8    
Palkat ulkomailta 0.2    
Omaisuustulo ulkom -20.4    
Välilliset verot 75.3    
- Tukipalkkiot -14.9    
Tulonsiirrot ulkomailta -1.5    
Käytettävissä oleva tulo 435.4 Käytettävissä oleva tulo 435.4
3. Pääomanmuodostus ja sen rahoitus
Varastojen lisäys 7.2 Yksityinen säästäminen 10.6
Kiinteä pääomanmuodost 82.6 Tuotantosekt säästämin 27.7
Luotonanto ulkomaille 24.6 Julkinen säästäminen -17.9
Tilastollinen ero -6.5 Pääoman kuluminen 87.4
     Pääomansiirr ulkomailta 0.1
Bruttopääomanmuodostus 107.9 Rahoitus 107.9

4. Yksityinen tulonkäyttö
Yksityiset kulutusmenot 295.9 Palkat 218.2
Välittömät verot 83.8 Toimintaylijäämä 57.3
Siirtomeno julkisyhteislle 210.5 Sosiaalivakuutusmaksut 63.1
Yksityinen säästäminen 10.6 Tulonsiirr julkyhteisöiltä 262.1
Yksityiset tulot 600.7 Yksityiset tulot 600.7
5. Julkinen tulonkäyttö
Julkiset kulutusmenot 119.1 Välittömät verot 83.8
Tukipalkkiot 14.9 Välilliset verot 75.3
Tulonsiirrot yksityisille 262.1 Julkisyhteisöj muut tulot 121.8
Julkinen säästäminen -17.9    
Julkisyhteisöjen tulot 378.2 Julkisyhteisöjen tulot 378.2
6. Ulkomaat
Tavaroiden vienti 172.8 Tavaroiden tuonti 125.5
Palveluiden vienti 34.4 Palveluiden tuonti 35.6
Muut tulot ulkomailta 21.6 Muut menot ulkomaille 45.2
    Vaihtotaseen ylijäämä 22.5
Tulot ulkomailta 228.8 Menot ulkomaille 228.8

Tilillä 1 on koko kansantalous pähkinänkuoressa.

Vasemmalla

Oikealla

Tilin 2

Tilillä 3

Tilillä 4

Tileillä 5 ja 6


Kokeile tietokoneohjelmaa!
Kansantalouden tilinpito:

    AdBase aikasarjatietopankki
    kuvaruutuun, tiedostoon, paperille
    NATACC tietokoneohjelma

Talleta ohjelmapaketti esim. kansioon c:\tmp
Kaksoisnäpäytä tiedostoa NATACCZZ.EXE
Kaksoisnäpäytä tiedostoa SetupNAT.bat

NATACC.EXE toimii kansiossa C:\AJK\NAT


2.2 Kansantulokäsitteitä

Seuraavassa on esitetty erikseen muutamia keskeisiä kansantalouden tilinpidon käsitteitä. Paitsi tehtävää systemaattisen tiedon lähteenä tilinpito on siinä mielessä myös keskustelukieli, että kokonaistaloudellisessa keskustelussa ja päätöksenteossa käytettävä terminologia on täsmällisesti määritelty kansantalouden tilinpidossa.(2)


2.2.1 Bruttokansantuotos

Yleisimmin käytetty ja tärkein kansantalouden kokonaissuoritteen mitta on bruttokansantuotos.

Tähän käsitteeseen sisältyy merkittäviä metodologisia näkökohtia, joita lähemmin selvitellään myös kohdassa 2.3.

Bruttokansantuotos on virtasuure eli sen määrä todetaan aikayksikön (vuoden, neljännesvuoden) kuluessa.

Bruttokansantuotos

Mittaus tapahtuu rahamääräiseen nimellisarvoon. Tämä merkitsee, että alunperin kappaleina, kiloina, litroina ym fyysisillä mitoilla mitattavissa oleva tuotanto yhdistetään rahan mittanauhalla yhdeksi laaduksi.

Jälkimmäiseen näkökohtaan sisältyy sekä tämän käsitteen voima että sen heikkous. Kokonaistason vertailut ajassa ja eri maiden kesken ovat mahdollisia vain, jos käytetään yhtä mittatikkua. Raha on sellainen. Mutta jokainen tietää, että rahan arvo muuttuu. Tästä aiheutuu ongelmia, jotka ovat verrattavissa siihen, että esim keihäänheiton maailmanennätystä yritettäisiin mitata kuminauhalla?

Hankalasti käsiteltävän mittanauhan ongelma pyritään poistamaan käyttämään deflaattoreita eli hintaindeksejä. Indeksin avulla pyritään bruttokansantuotoksessa ja sen osissa pitämään erikseen lukua arvon määrä komponentista ja hinta komponentista.

Tehtävä:

raktoi/rato02/rato0201.gif

Kuvio K2.2 havainnollistaa kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan komponenttien keskinäisiä suuruussuhteita. Yksityinen kulutus on kokonaiskysynnän suurin komponentti. Yksityinen kulutuskysyntä ottaa vastaan yli puolet bruttokansantuotoksesta. Pääoman-muodostus on viidennes bruttokansantuotoksesta, julkisen sektorin osuus on pääomanmuodostuksen suuruinen. Vienti on hieman näitä suurempi. Kokonaistarjonta on tässä jaettu vain kahteen komponenttiin: kotimaiseen eli bruttokansantuotokseen ja ulkomaiseen eli tuontiin.

Eräs tärkeä bruttokansantuotoksen yhteyteen kuuluva käsite on bruttokansantuotos asukasta kohti. Sitä käytetään varsin usein kansainvälisessä vertailussa. Jos halutaan kuvata koko valtakunnan mahtia ja taloudellista potentiaalia, on väestön määrän ohella bruttokansantuotos sellaisenaan sopiva mitta. Jälkimmäisellä mitalla mitattuna esim Kiina on suurin piirtein Saksan kokoinen tekijä maailmanmarkkinoilla. Jos taas ajatellaan yksityisen ihmisen hyvinvointia, on sopivampi mitta bruttokansantuotos asukasta kohti. Tässä suhteessa on suuri ero Kiinan ja Saksan välillä.

Kansantalouden tilipidosta saadaan kansantalouden kokonaistuotosta, kansantuloa, hintatason kehitystä ja työllisyyttä koskevaa tietoa. Kaikkia näitä asioita koskevat tiedot ovat tietoja taloustoimien virroista eli määristä aikayksikössä.


2.2.2 Käytettävissä oleva tulo (KOT)

Toinen tapa mitata kansantalouden suoritetta on laskea tuotannontekijäkorvausten kokonaissumma.

Kuviosta nähdään kansantalouden tilinpidon keskeisten käsitteiden sisältö ja keskinäiset suuruussuhteet. Kuvion alla olevat nelikirjaimiset tunnisteet viittaavat AdBase vuositietopankin vastaaviin muuttujiin.

qgdc-ydac.gif

K2.3 Kansantulokäsitteestä toiseen
ktulo 97-08-30 880919

Yritysten kokonaistuotantonsa eli bruttokansantuotoksen myymisestä saama tulo on maksettavissa ja joutuu tuotannontekijätuloina: palkkoina, vuokrina, korkoina ja voittona (kansantalouden tilinpidossa nimellä 'toimintaylijäämä') takaisin kuluttajille.

Kuten oheisesta kuviosta K2.3 nähdään, tulovirta hupenee 58 prosenttiin alkuperäisestä arvostaan ennen kuin se on kuluttajan käytettävissä. Kuviosta nähdään, että ensimmäinen poistuva erä on poistot, jotka jäävät yrityksiin rahoittamaan tuotantoprosessissa kuluneen pääomakannan korvaamista uudella, siis tuotantokoneiston ylläpitämistä entisellä tasolla. Tämä osuus ei ole käytettävissä muun kansantalouden tulona.

Osa tulovirrasta joutuu edelleen julkiselle taloudelle. Sillä osalla rahoitetaan yhteisen päätöksenteon mukainen kulutus ja pääomanmuodostus. Yhteiskunnan merkitys ei ole niinkään kasvanut lopullisena tulonkäyttäjänä kuin tulonsiirtojen välittäjänä. Tulonsiirtojen tarkoituksena on tasoittaa tuloeroja ja siirtää ostovoimaa aktiiviväestöltä tuotantotoimintaan osallistumattomalle väestölle. Tulonsiirtojen rinnalla toinen tärkeä julkiseen sektoriin liittyvä tulokäsite on tietenkin verotus. Näiden kahden julkisen talouden kädessä olevan ohjaimen avulla yksityisen kuluttajan bruttotulo muuttuu käytettävissä olevaksi tuloksi.

Käytettävissä oleva tulo on tärkeä kokonaistaloudellinen käsite, sillä sen mukaan määräytyy kokonaiskysynnän tärkeimmän komponentin eli yksityisen kulutuksen suuruus. Käytettävissä olevan tulon kaltaisten käsitteiden aukoton johtaminen bruttokansantuotoksesta on kokonaistaloudellisissa ekonometrisissa malleissa ehdoton vaatimus.


2.2.3 Pääomanmuodostus ja pääomakanta

Käsitteellä pääomanmuodostus eli investoinnit tarkoitetaan kansantalouden tilinpidossa aina reaalisia investointeja eli tuotantokoneiston hankintoja. Sanonta 'investoida osakkeisiin' ei lainkaan kuulu kansantaloustieteen terminologiaan, vaan on yleiskielen ilmaus. Taloustieteen kannalta kysymys on tässä omaisuusesineen vaihtamisesta toiseen: rahan arvopapereihin, ei tuotannontekijän hankkimisesta.

Uusintainvestoinnit ovat se osa pääomanmuodostusta, joka tarvitaan tuotantokoneiston >Kuten tiliasetelmasta T2.1 nähdään, oli 1988 yksityinen ja julkinen kiinteä bruttopääomanmuodostus yhteensä 109.1 mrd mk. Samaan aikaan kiinteän pääoman kuluminen eli poistot olivat 64.6 mrd mk, joten nettoinvestointien osuudeksi jää 44.5 mrd mk eli alle puolet koko pääomanmuodostuksen arvosta. Tällä määrällä pääomanmuodostuksen virta lisäsi olemassa olevaa pääomakannan varantoa.

Varastojen muutos on erikoinen pääomanmuodostuksen muoto. Varastoinvestointeja syntyy, jos tuotannon määrä jonakin vuonna on suurempi kuin samana vuonna toteutunut kysynnän määrä. Vastaavasti kysynnän ollessa tuotantoa suuremman purkautuvat mahdollisesti olemassa olevat varastot.


2.3 Tilinpidon menetelmät

Kansantalouden tilinpidon kaksi tärkeintä metodologista ongelmaa ovat:

Vaihejako

Yhteismitallisuus

Näiden ongelmien ratkaisun jälkeenkin jää sijaa kritiikille. Aina voidaan, ja tuleekin kysyä: Onko kaikki tasapuolisesti ja oikein mitattu?


2.3.1 Arvonlisämenetelmä

Edellä on korostettu, että bruttokansantuotos sisältää vain lopulliseen käyttöön menevän tuotannon. Siihen ei kuulu tuotannon välivaiheissa olevia puolivalmisteita. Jos välivaiheet otettaisiin mukaan kansantuotoksen arvoon, olisi tulos nykyiseen verrattuna moninkertainen. Silloin olisi myös bruttokansantuotoksen kasvattaminen helppoa: siirryttäisiin vain pienempiin yrityksiin tai erikoistuttaisiin yhä harvempiin työvaiheisiin ja pantaisiin keskentekoinen tavara kiertämään yritykseltä toiselle.

Tämä nähdään selvästi oheisesta arvonlisämenetelmää kuvaavastaa taulukon T2.3 laskelmasta, jossa 8 mk hintaisen leivän tie pellolta pöydälle on jaettu muutamaan luontevaan tuotantovaiheeseen. Vastaavanlainen laskelma voitaisiin laatia monesta muusta hyödykkeestä, joka käy läpi useita tuotantoprosessin vaiheita.

T2.3 Arvonlisämenetelmä ja leipä

Tuotannonala Myyntihinta Raaka-aine Arvonlisä
Maatalous 3.20 .00 3.20
Myllyteollisuus 4.40 3.20 1.20
Tukkukauppa 5.20 4.40 .80
Leipomoteollisuus 6.40 5.20 1.20
Vähittäiskauppa 8.00 6.40 1.60
Yhteensä 27.20 - 19.20 = 8.00


Näin siis kunkin yrityksen myyntihinnasta vähennetään tämän yrityksen muilta ostamien raaka-aineiden hinta ja vain yrityksessä tapahtunut arvon lisä otetaan huomioon sen osuutena kansantuotoksessa.


2.3.2 Kansantulolaskelmien indeksiongelma

Taulukossa T2.4 on tietoja maidon ja perunan hinnoista ja tuotantomääristä Suomessa vuodesta 1978 lähtien. Tähän taulukkoon viitaten voidaan kysyä:

Mikä oli näiden hyödykkeiden osalta bruttokansantuotoksen kehitys?

Mikä oli näiden kahden hyödykkeen osalta yleisen hintatason kehitys?

     M a i t o     P e r u n a   Bruttokansantuotos 
     Määrä Hinta Arvo Määrä Hinta Arvo  Määrä  Hinta   Arvo 
     miljl  mk/l mdmk mi kg mk/kg mdmk        77=100   mdmk 
1978  2841  1.95 5.54   746  1.22  .91   6.45    100   6.45 
1979  2890  2.17 6.27   674  1.45  .98   6.47    112   7.25 
1980  2949  2.43        736  2.08 
1981                    478 
1982 

Laskelmat

          5.54        .91 
1978 Io = ---- 1.95 + ---- 1.22 = 1.847   100 
          6.45        6.45 
          5.54        .98 
1979 I1 = ---- 2.17 + ---- 1.45 = 2.06    112 
          6.45        6.45 

Suomen Tilastollinen vuosikirja, taulut 71,78,285

T2.4 Indeksilaskelmat

Laspeyres

Näin vuoden 1 (1979), 2 jne indeksiluvut saadaan kaavoista

img

Näissä summaus tapahtuu kaikkien indeksiin kuuluvien hyödykkeiden yli.

Johtopäätökset:

Tehtävä:


2.3.3 Kansantalouden tilinpidon heikkouksia

On suuri houkutus pitää bruttokansantuotosta yhteiskunnan hyvinvoinnin ainoana tai ainakin tärkeimpänä mittana. Siihen tätä käsitetä ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Se on vain taloudellisen toiminnan määrällinen mitta. Kulutuksen tai toimeliaisuuden määrä on vain eräs hyvinvoinnin komponentti. Hyvinvoinnin kannalta tärkeitä ideologisia, sosiaalisia ja henkisiä, hengellisistä puhumattakaan, arvoja ei mitenkään voida bruttokansantuotoksella mitata. On myös eräitä puhtaasti taloudellisia asioita, joita bruttokansantuotos ei mittaa.

Ajatellaanpa vain, kuinka kymmenkunta vuotta sitten elektroninen laskin oli juuri keksitty ja suuri harvinaisuus. Nyt niitä on jokaisen taskukssa. Monia kodin koneita ei ollut parikymmentä vuotta sitten. Autojen turvalaitteet olivat nykyisiin verrattuina alkeelliset. Väritelevisiosta on muutamassa vuodessa tullut itsestään selvyys. Näin suuri määrä kokonaan uusia hyödykkeitä tekee mahdottomaksi tarkan ajassa tapahtuvan määrällisenkin vertailun laadullisesta puhumattakaan. Vastaavasti monet elintärkeät asiat, jotka kuuluvat välttämättömään elintasoon Suomen kylmässä ilmastossa eivät lainkaan ole tarpeen Afrikassa. Näin myös samanaikainen vertailu eri maiden kesken on pakostakin varsin summittaista.

Bruttokansantuotoksesa ei myöskään oteta huomioon täysimääräisinä ympäristöhaittoja, vesistön saastumista, ilman pilaantumista, luonnonvarojen ehtymistä eikä edes kotitaloudessa tapahtuvaa tuotantotoimintaa. Laskelmien mukaan jälkimmäisen, täysin muuhun tuotantoon verrattavan toiminnan arvo saattaa nousta jopa pariinkymmeneen prosenttiin virallisesti mitattavasta bruttokansantuotoksesta.


2.4 Tietopankkien käyttö

Tässä luvussa tarkasteltu kansantalouden tilinpito sisältyy AdBase aikasarjatietopankkiin, josta sen voi tulostaa kuvaruutuun tiedostoon tai paperille NATACC mikrotietokoneohjelmalla.

2.4.1 AdBase ja mikrotietokone

AdBase tietopankkia voidaan rakentaa, muokata ja tulostaa ADBOPE ohjelmalla. ADBOPE ohjelman hassu nimi on lyhenne sanoista Annual data base operations eli otsikko nykylatinaksi. ADBOPE, tai oikeastaan siihen liittyvä AdBase tietopankki on koko kansantaloutta koskevan AJK mikrotietokoneohjelmiston ydin, sillä kaikki ohjelmat tarvitsevat havaintoaineistoa.

AdBase tietopankissa on tällä hetkellä 234 aikasarjaa vuosilta 61-88. AdBase tietopankin ytimen muodostavat ne 100 aikasarjaa, jotka tarvitaan ekonometrisessa Suomen kansantalouden AJKA mallissa, joka on pyörinyt syntymästään 74-05-08 lähtien, aina samanlaisena, mutta aina kuitenkin uudistuvana. Ja vielä tämänkin ytimen sisältä löytyy noin 45 aikasarjan ydin Suomen kansantalouden tilinpidosta. ... ja NATACC ohjelma tulostaa tilinpidon asetelmat seitsemänä tilinä, sekä markkoina että prosenttijakaumina. Niin ja tietenkin vielä kansantalouden tilinpidollakin on ydin: kysynnän ja tarjonnan tase eli huoltotase , kuten sitä ennen nimitettiin. Se on ytimien ytimenä kiinnostavaa tarkasteltavaa sekä juoksevahintaisena että kiinteähintaisena.


2.4.2 Bruttokansantuotos, trendi ja trendiennuste

qgdf.gif
QGDF Bruttokansantuote markkinahintaan mrd 90 mk 
96021 ExpTrend: 71-95 2.5%, 86-95 0.2% 
61 179.9 185.2 191.2 201.2 212.0 216.9 221.6 226.8 248.4 267.4 
71 272.8 293.6 313.0 322.8 326.0 326.5 326.9 334.1 358.2 377.4 
81 383.3 397.1 408.8 421.4 436.3 446.6 464.9 487.7 515.4 515.4 
91 479.0 462.0 456.6 476.7 496.9 
QGDF Bruttokansantuote markkinahintaan               %    96021
ExpTrend: 71-95  2.5%, 86-95  0.2%
61   0.0   2.9   3.2   5.2   5.4   2.3   2.2   2.3   9.5   7.6
71   2.0   7.6   6.6   3.1   1.0   0.2   0.1   2.2   7.2   5.4
81   1.6   3.6   2.9   3.1   3.5   2.4   4.1   4.9   5.7   0.0
91  -7.1  -3.5  -1.2   4.4   4.2

K2.4 Bruttokansantuotos ja trendit

Kuviosta nähdään bruttokansantuotoksen kehitys vuosina 1961-88. Kuvioon on lisäksi piirretty vuosien 61-88 eksponenttitrendi, jota on jatkettu vuoteen 1991. Vuodelle 1991 on merkitty isolla pisteellä myös trendiennuste. Tässä tapauksessa vuoden 1988 trendiennuste on hieman alhaisempi kuin trendiarvo.

Mikä ero on trendiennusteella ja trendiarvolla?

Niillä on pieni, mutta selvä ja tärkeä ero. Mutta ensin on vastattava kysymykseen Mikä on trendi? . Erään määritelmän mukaan trendi on kehityksen pääsuunta . Konkreettisemmin trendi on täysin laskennallinen keino kuvata muuttujaa aikaulottuvuudessa, muuttujaa selitetään ajan t kulumisella. Luvun 4 regressioanalyysia muistaen, selittäväksi muuttujaksi otetaan havaintojakson vuosien numerot 1,2,3,..., siis esim vuosien 1961-88 havainnoista luvut 1..28.

Trendi voi kuvata ainoastaan muuttujan kasvua (tai supistumista) jonkin aikajakson kuluessa. Muuttujan kehityksen ainoaksi syyksi katsotaan silloin ajan kuluminen. Tavallisesti aikayksikkönä käytetään vuotta, kuten kuviossa K2.1. Näin siis trendi on matemaattiseen asuun puettu kansan viisaus: aika selittää kaiken. Muuttujan y lineaarinen trendi on parametrimuodossaan(3)

y = a + b t

Lineaarista trendiä käytetään, jos voidaan ajatella, että kehitys tapahtuu vakiomäärällä b (mrd mk) vuodessa. Yleensä kuitenkin taloudelliset ilmiöt kehittyvät 'korkoa korolle' periaatteen mukaan eli kasvu tapahtuu tietyllä prosentilla edellisestä vuodesta. Silloin sopivampi matemaattinen muoto trendille on eksponenttitrendi eli

y = a * bt eli

ln(y) = ln(a) + t * ln(b)

Tässä siis ajankohtana t=0 trendi y saa arvon a, sillä 'mikä luku hyvänsä potenssiin nolla on yksi', siis myös b0 = 1. Tavallisesti aikamuuttuja t merkitään panemalla näkyville vuosi, jolloin t=0. Näin t = v-60 tarkoittaa aikamuuttujan sarjaa, jonka nollapiste on vuonna 1960. Kuviossa K2.1 pienillä pisteillä kuvattu vuosien 1961-88 havainnoista laskettu bruttokansantuotoksen eksponenttitrendi on silloin

y = 137 * 1.037(v-60)

Trendiarvo

Trendiarvoja saadaan sijoittamalla trendin kaavaan v:n paikalle kaksinumeroisia vuosilukuja. Siis esim trendiarvot vuosille 1961, 1988 ja 1991 ovat:

y 61 = 137 * 1.0371 = 137 * 1.037 = 142

y 88 = 137 * 1.03728 = 137 * 2.77 = 379

y 91 = 137 * 1.03731 = 137 * 3.08 = 423

Trendiennuste

Kuvioon K2.1 merkitty vuoden 1991 trendiennuste y* on saatu laskemalla vuoden 1988 havainnosta 374 mrd mk kolme vuotta eteenpäin

y*91 = 374 * 1.0373 = 374 * 1.115 = 417

Lasketaanpa siis trendiarvoa tai trendiennustetta, 1.037 on eksponenttitrendiä käytettäessä luku, jolla edellisen vuoden arvo on kerrottava jotta saataisiin seuraava. Trendikasvu on silloin 3.7 prosenttia.

Vertailemalla pitkän tähtäyksen ja lyhyen tähtäyksen (esim seuraavassa tietokoneohjelmassa vuosien 64-88 ja 79-88 havainnoista laskettuja 25 v ja 10 v) trendejä saat hyvän yleiskäsityksen siitä, mihin ollaan menossa. Onko kehitys viime aikoina (10 v) ollut nopeampaa vai hitaampaa kuin pitkällä tähtäyksellä (25 v)?

Kokeile tietokoneohjelmaa!
o

Demonstraatio-ohjelma INDEX AJK tietokoneohjelmiston SmaExeZZ paketista.

Tallenna paketti kansioon c:\tmp.

Ota käyttöön Resurssien hallinta (Explorer); siirry kansioon c:\tmp
Kaksoisnäpäytä SmaExeZZ.exe.
Kaksoisnäpäytä SetupSMA.bat

INDEX havainnollistaa indeksikaavan valinnan merkitystä.

    Erilaisilla indeksikaavoilla saadaan samasta aineistosta hyvinkin erilainen bruttokansantuotos.

Alkuun o AJK kotisivu o Yhteenveto


2.4.3 Yhteydet tietopankkeihin

Etla

ETLAn tietokanta

OECD Online

Tilastokeskus

SUOMEN PANKKI: Tilastoja, hakemisto

AltaVista


1 Lehtonen Veli-Matti: Kuluttajahintaindeksi 1977=100. Tilastokeskuksen Tutkimuksia 52.

2 Sourama-Saariaho: Kansantalouden tilinpito. Rakenne, määritelmät ja luokitukset. Tilastokeskuksen tutkimuksia 62. Helsinki 1988.

Tilinpidon rakenne ja määritelmät ovat sopusoinnussa ja ne on laadittu keynesiläisen makronäkemyksen pohjalta.

3 Tässä 'otetetaan ennakkoa' seuraavien kahden luvun aiheista, taloustieteen menetelmistä.