RoboteistakoHaastajiksi 

Julkaistu Tietoyhteys-lehdessä 1998

Roboteistako ihmisen haastajiksi?

Viime aikoina on keskusteltu tekoälytutkimuksen tulevaisuuden näkymistä ja esitetty hyvinkin optimistisia sekä hurjiakin näkemyksiä. On mm. kysytty ”Tuleeko robotista meitä viisaampi?” (Osmo A. Wiio Suomen Kuvalehti). Kirjoittaja siteerasi asiallisen varovasti tekoälytutkijoiden optimistisia spekulaatioita tietoisuuden ja tunteet omaavista roboteista. Hän esitti tällaisten robottien syntymisestä aikatauluarvion, joka ulottuu jopa viidensadan vuoden päähän.

Kirjailija Leena Krohn puolestaan valotti kesällä Helsingin Sanomissa näkymiä synteettisestä evoluutiosta ja siihen liittyvistä ultraälykkäistä roboteista eli artilekteista. Hän siteerasi eräitä asiantuntijoita, jotka pelkäävät itseoppivien artilektien muodostuvan aikanaan uhkaksi ihmiskunnalle. Krohn totesi samalla, että emme tiedä, saavuttavatko artilektit koskaan samanlaisen olemassaolon tunteen ja mahdollisuuden omaan tahtoon sekä sisäiseen dialogiin kuin ihmiset.

Robotit ja tietokoneet pystyvät varmasti jo nyt ylittämään ihmisen kyvyt monissa mekaanisissa ja loogisissa tehtävissä, jotka tapahtuvat hyvin jäsentyneessä tilanteessa – vaikkapa shakin pelaamisessa. Tuskin ne kuitenkaan uhkaavat ihmiskuntaa, sillä ihminen sentään päättää niiden tuotannosta. Kuitenkin puhe robottien tietoisuudesta ja tunteista osoittaa mielestäni siteerattujen tekoälytutkijoiden ihmiskäsityksen ohuuden ja mekanistisuuden: ihminen näyttäisi heidän kuvitelmissaan olevan vain monimutkainen kone, jonka aivot toimivat periaatteessa tietokoneohjelman tapaan. 

Monet tekoälytutkijat ovatkin verranneet ihmisaivoja tietokoneohjelmaan ja arvelleet tieteen kehityksen ennen pitkää tuottavan ”koneita”, jotka pystyvät kaikkeen mihin ihmisaivotkin, mutta paljon nopeammin ja älykkäämmin. Filosofian dosentti Jyri Puhakainen on uudessa kirjassaan ”Persoonan kieltäjät” kritisoinut voimakkaasti aivotutkijoiden kuvatunlaista pyrkimystä selittää ihmisen toiminta yksipuolisesti aivoista käsin, jolloin ihmisen tajunta ja persoonallisuus unohdetaan kokonaan.

Ei ole vaikeaa ohjelmoida robottia niin, että se näyttää omaavan tunteita ja kertoo olevansa tietoinen itsestään, mutta kyseessä ovat vain ohjelmoidut tunteet ja tietoisuus. Esimerkiksi humanistisen psykologian mukaan ihmisen ainutlaatuisuuden eräs ilmentymä on juuri aito tietoisuus omasta itsestään ja olemassaolostaan. Ihminen onkin tajunnallisena ja henkisenä oliona niin monitahoinen ja ainutlaatuinen, että on vaikea uskoa minkään teknologisen luomuksen koskaan yltävän samaan. 

Tämä on osoitettavissa varsin uskottavasti mm. humanistispainotteisen filosofisen analyysin pohjalta – todistaa näitä asioita ei tietenkään tässä vaiheessa voida puoleen eikä toiseen. Robottien henkisillä kyvyillä spekuloivat tekoälytutkijat ovatkin eräänlaisia nykyajan alkemisteja, jotka varmasti uskovat vilpittömästi ”kullan” keksimiseen. Toisaalta heillä on tarve saada tutkimuksilleen rahoitusta, ja tämä tavoite saa tutkimustuloksia koskevat ennusteet helposti ylioptimistisiksi. Oleellista on, että tekoälytutkijat ovat sivuuttaneet tai karkeasti yksinkertaistaneet ihmisen tajunnallisuuden henkisen ulottuvuuden, joka tekee ihmisestä jäljittelemättömän, vapaatahtoisen, tietävän ja tuntevan olion. 

Filosofi Lauri Rauhala on uusimmassa teoksessaan ”Ihmisen ainutlaatuisuus” osoittanut terävän filosofisen analyysin keinoin robottien tunteista ja tietoisuudesta puhumisen haihatteluksi: jos robottien tajunta ja tietoisuus olisivat aidosti samaa kuin ihmisillä, täytyisi niillä olla kaikkia kokemuslaatuja, joita ihmisilläkin on, eli robotit olisivat mm. eettisesti vastuullisia, kokisivat pyhyyttä, nauttisivat kauneudesta jne. Rauhalan mukaan oletus, että tietokoneille voitaisiin kehittää esimerkiksi eettiseksi tulkittava vastuullisuus tuntuu toistaiseksi pelkältä vitsiltä - niille, joilla on tähän tarvittavaa huumorintajua. 

Miksi kannattaa piitata robottien tietoisuudesta ja tunteista puhuvien spekulaatioista, kun ihmisen tajunnallisuuden haastajaa ei kuitenkaan todennäköisesti tule koskaan ilmestymään? Yksinkertaisesti siksi, että tällaiset puheet kaventavat ja köyhdyttävät näkemyksiämme ihmisen ainutlaatuisuudesta ja rinnastavat meidät tarpeettomasti koneisiin. Näillä spekulaatioilla ja keskusteluilla on kuitenkin se positiivinen merkitys, että ne pakottavat nostamaan mielenkiinnon kohteiksi juuri ihmisen ainutlaatuisuuden ja siihen liittyvät henkiset ulottuvuudet, esimerkiksi eettiset kysymykset. Nämähän pyrkivät helposti jäämään tieteen ja teknologian kehittämisen yhteydessä kokonaan sivuun.
 

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
 

Asko Korpela 20000404 (20000404) o o AJK kotisivu