Ihmisten johtaminen, 
tunneäly ja ihmiskäsitys 

  • Tunneälyä ja sen puutetta Alastalon salissa
  • Johtaminen ja ihminen
  • Mitä on tunneäly?
  • Yhteenvetoa tunneälystä
  • Tunneäly johtajan kokonaisuudessa
  • Ihmisiin vaikuttamisen kanavat
  • Yhteenvetoa
  • Kirjoituksen aikaisempi versio on julkaistu Kanavassa 2/1999
     

    Tunneälyä ja sen puutetta Alastalon salissa 

    Tunneälyksi kutsutaan joukkoa ihmisen ominaisuuksia, joilla on suurta merkitystä kaiken inhimillisen kanssakäymisen sujumisen kannalta. Tunneälyn puute saattaa tulla esille mitä moninaisimmissa tilanteissa. Johdatuksena tunneälyyn seuraavassa esitetään esimerkkejä tunteiden hallinnan roolista arkielämän sattumuksissa. Ne on poimittu Volter Kilven teoksesta "Alastalon salissa". Siinä kuvataan monia tilanteita, joissa henkilöiden harkinta pettää ainakin hetkeksi ja tunteet pääsevät valtaan, eli ilmenee tunneälyn puutetta. Teoksen henkilöistä erityisesti Pukkilan Pihlman - vastustaessaan parkkilaivan rakentamissuunnitelmaa, jonka takia Alastalon saliin on kokoonnuttu - kokee tunteittensa sieppaavan ylivallan harkinnalta hänen päinvastaisista pyrkimyksistään huolimatta: 
    "’Pitäisikö suunsa kiinni koko päivän ja kostaisi, jumaliste, niin että ymmärtäisivät ja ihmettelisivät’. … Myöhäistä oli kuitenkin Pukkilan nyt enää manata luontoonsa järkeä, jos epäjärkeäkään --- Liika valmiiksi oli ajatus jo kyyristynyt käpälillensä Pukkilalla hyppyä varten, jotta loikattava oli ...".
    Tunneälyn erästä ulottuvuutta, tunteiden hallintaa olisi siis Pukkilan isännällä saanut olla vähän enemmän. Toisaalta hän ei kuitenkin ole tunneälyn kannalta täysin toivoton tapaus, sillä usein hän ymmärtää, että maltti on säilytettävä vaikka väkisin: "Harmitti enemmän kuin kestää halutti, vaikka kestää piti!" Silloinkin kun ylilyönti tapahtuu, hän pääsee aina lopulta tunteittensa herraksi ja ymmärtää katuakin, kuten seuraava tunnekuohun jälkeinen itsetilitys osoittaa: "Pukkila itsekin veti korvansa kokoon, kun sana oli päässyt suun karsinasta, sanavarsa, pahus, orivarsa suorastaan!"

    Löytyypä teoksesta tunteensa kaikissa tilanteissa hallitseva ja muut huomioon ottava tunneälyn taitajakin, Malakias Härkäniemi, joka miettii toisenkin kerran, ennen kuin ryhtyy toimiin: "Härkäniemi, jolla oli tottumusta ja merikokemusta vaikeissa paikoissa, tiesi - - - että tällaisissa täpäränterissä oli parasta pitää ajatuksissa pieni väli, ennenkuin tyhmyyksiä teki ja hätiköi…"

    Seuraavassa tunneälyä tarkastellaan lähinnä johtajan ja johtamisen kannalta. "Alastalon salin" tarjoamat tunneälyä koskevat esimerkit voidaan hyvällä syyllä kytkeä tähän teemapiiriin, sillä teoksen asetelma on se, että parkkilaivan rakentamisidean kehittänyt ja piirustukset laatinut Alastalon Herman pyrkii myymään ideaansa saliin kokoontuneille kylän miehille sekä saamaan nämä merkitsemään laivaosuuksia. Kysymyksessä on hänen kannaltaan selvä johtamistilanne, yrityksen perustamistilanne, kuten eräs yritysjohtaja kerran asiaa luonnehtikin. Alastalon isännän kohdalla tunneäly toimii suhteellisen hyvin. Hän kykenee ottamaan salissaan istuvien miesten aivoitukset varsin taitavasti huomioon, luotsatessaan tilaisuuden kulkua vaiheesta toiseen. Hän menettää malttinsa pahasti oikeastaan vain kerran – juuri Pukkilan isännän provosoimana - mutta saavuttaa tunteittensa hallinnan hyvin nopeasti, pelastaa parkinkokouksen hajaantumisen uhalta ja saa parkkinsa osuudet täyteen merkityiksi.
     

    Johtaminen ja ihminen 

    Johtamisteorioita on kirjallisuudessa esitetty lukuisia. Liian usein kuitenkin teoriat näkevät johtamisen pelkkänä tekniikkana ja korostavat johtamisen välineitä (esim. tulosjohtaminen), jolloin johdettava ihminen unohtuu tai jää ainakin taka-alalle. Voidaan kuitenkin perustellusti väittää, että kaikkein tärkeintä johtamisessa on ihmisten ymmärtäminen ja huomioon ottaminen. Jos Alastalon isäntä olisi keskittynyt vain parkin piirustuksiin, jako-osiin ja muihin teknisiin seikkoihin kiinnittämättä huomiota ihmisiin, joista hanke oli riippuvainen, parkkilaiva olisi saattanut jäädä rakentamatta.

    Ihmisen keskeisyyden johdosta tarkastelu kohdistetaan seuraavassa ensinnäkin tunneälyyn: tunneälyn avulla voidaan ihmisiä johtaa inhimillisellä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Toiseksi, tunneäly kytketään ihmiseen tavallista perusteellisemmin ja monipuolisemmin holistisen ihmiskäsityksen avulla, joka tarjoaa ihmisestä kokonaisvaltaisen näkemyksen. Kun tiedämme mitä ihminen on kokonaisvaltaisesti katsoen, pystymme myös toimimaan entistä paremmin ihmisten johtajina.
     

    Mitä on tunneäly? 

    Viimeksi kuluneiden parin-kolmen vuoden aikana on kirjoitettu runsaasti tunneälystä. Ilmiö nousi esille Daniel Golemanin teoksen "Emotional Intelligence" (Bantam Books, 1995) myötä. Teos on myös suomennettu: "Tunneäly. Lahjakkuuden koko kuva" (Otava, 1997). Merkittävä taustatekijä tunneälylle on vuonna 1994 ilmestynyt Antonio Damasion kirja "Descartes’ Error" (Putnam’s Sons), jossa pyritään osoittamaan aivofysiologisin perustein tunteiden ratkaisevan tärkeä rooli järkiperäisessä päätöksenteossa ja muussa toiminnassa. Damasion teoksessa esitettiin tapaus, jossa tunteista "vastaavan" aivoalueen tuhouduttua liikemies ei enää kyennyt järkiperäiseen päätöksentekoon, vaikka hänen älykkyytensä säilyi normaalina. Hän ei oppinut aikaisemmista kokemuksistaan varovaiseksi vaan syyllistyi yhä uudelleen samoihin virheisiin. Psykologisten testien mukaan liikemies oli menettänyt kykynsä kokea tunteita. Tunteilla on siis keskeinen merkitys vaihtoehtojen järkiperäisessä arvottamisessa ja kokemuksesta oppimisessa. Normaalin ja normaalitilanteessa toimivan ihmisen tapauksessa tunteiden osuutta on usein vaikea tunnistaa, mutta niiden puuttuminen paljastaa heti asian tärkeyden selvästi.

    Goleman rakentaa teoksensa jäsentelyn viiden tunneälyn ulottuvuuden mukaan: 

    1. Omien tunteiden tiedostaminen
    2. Omien tunteiden hallinta
    3. Omat tunteet itsensä motivoinnissa
    4. Muiden ihmisten tunteiden tunnistaminen
    5. Ihmissuhdetaidot.
    Omien tunteiden tiedostaminen on tunneälyn avaintekijöitä: kyky tarkkailla tunteitaan on oleellinen henkilön itseymmärryksen syntymiselle ja omaa elämää koskevien onnistuneiden päätösten tekemiselle. Tämä johtuu siitä, että aito tieto omista tunteista antaa yksilölle luotettavan tuntuman siihen, mitä eri päätösvaihtoehdot hänelle todella merkitsevät. Edellä mainittu liikemies ei esimerkiksi kyennyt sopimaan lääkärinsä kanssa seuraavasta käyntiajasta, vaan asiasta syntyi loputon pohdiskelu, koska hän ei kyennyt asettamaan vaihtoehtoisia aikoja tärkeysjärjestykseen. Normaalinkin yksilön tapauksessa kyvyttömyys tunnistaa omia tunteitaan niiden ilmetessä jättää henkilön tunteittensa armoille, kun yksilö ei itse asiassa "tiedä", että hän on tunteittensa pyöriteltävänä.

    Yksilön itseymmärrykseen ja nimenomaan omien tunteiden tunnistamiseen perustuva omien tunteiden hallinta juuri auttaa yksilöä välttämään tunneperäistä ylireagointia ja primitiivireaktioita, jotka sumentavat arvostelukyvyn ja merkitsevät huonoa johtamistaitoa. On aivan ilmeistä, että tunnekuohun vallassa ei kyetä tekemään järkeviä päätöksiä, olipa sitten kysymys kielteisestä tai myönteisestä tunneryöpystä ("tunnekaappauksesta"). "Alastalon salissa" juuri Pukkilan isäntä joutui katumaan myöhemmin, tunteiden lähdettyä viemään hänen puheitaan harkitsemattomille alueille.

    "Lievemmissäkin" tapauksissa tunteiden hallinnalla on huomattavaa merkitystä, kun tähän pystyvä henkilö kykenee ravistamaan mielestään huolestuneisuuden, synkkyyden ja ärtyisyyden paljon nopeammin kuin sellainen, jolta tämä ominaisuus puuttuu. Selvää on, että huolestunut ja synkkä johtaja ei ole paras mahdollinen esimerkiksi motivoimaan alaisiaan. Todettakoon, että Pukkilan isäntä ei kauan haudo tappiotaan kun huomaa parkin rakentamisen toteutuvan hänestä riippumatta, vaan kykenee muuttamaan kantaansa hankkeelle myönteiseksi. Hän merkitseekin oman osansa aluksesta, havaittuaan sen edut itselleen, ja kun Alastalo hieman kehuu sekä maanittelee häntä kirjoittamaan nimensä parkin perustamiskirjaan: "Muita käsketään, mutta Pukkilaa pyydetään! --- Sinä lähdet kirjoittamaan nyt, niin muutkin uskaltavat jälestä eivätkä kursaile sillä aikaa kun paremmat istuvat ja räätit jäähtyvät pöydällä!"

    Kyky valjastaa omat tunteet itsensä motivointiin vaikeissakin olosuhteissa tuottaa tuloksellista, luovaa toimintaa millä tahansa elämän alueella. Tämä kyky auttaa "miestä menemään, vaikka läpi harmaan kiven". Sen puuttuessa johtajan toiminta jää helposti lyhytjänteisten impulssien seuraamiseksi, eikä johda kestäviin saavutuksiin. Alastalon Hermanni veisteli talvikaudet parkkilaivansa pienoismallia, mietti ja suunnitteli sekä sai lopulta valmiit moitteettomat piirustukset paperille ja muut uskomaan ideansa taloudelliseen kannattavuuteen.

    Muiden ihmisten tunteiden tunnistaminen on ihmissuhdetaitojen eräs kulmakivi. Johtajat, joilla on empatian kykyä, kykenevät pienistäkin merkeistä päättelemään, mitä muut ihmiset haluavat, ja myös ottavat tämän johtamistilanteen edellyttämällä tavalla huomioon. Pyytäessään parkkilaivan tulevia osakkaita vuorollaan allekirjoittamaan sopimuspaperia Alastalon isäntä joutui tarkkaan miettimään, missä järjestyksessä tämä tapahtui, ettei kenenkään tunteita tarpeettomasti loukattaisi ja siten asetettaisi esteitä hankkeen etenemiselle.

    Ihmissuhdetaidot merkitsevät myös kykyä muiden ihmisten tunteiden hallintaan, mikä edesauttaa menestymistä missä tahansa ihmisyhteisössä. Tämä on johtajalle korvaamaton ominaisuus alaisia motivoitaessa. Persoonaton komentelu ei enää nykyisin toimi. Alastalon isäntä luotaili taitavasti paikalla olijoiden mielialoja ja näiden luonteenpiirteitä sekä otti ne toimissaan huomioon, saaden parkkilaivansa osuudet täyteen merkityiksi ja epäilemättä rakennustyöt alkamaan tulevana talvena. Erityisesti edellä mainittu Pukkilan pään kääntäminen parkkiasialle myönteiseksi edustaa ihmissuhdetaitoja varsinkin, kun se tapahtui melko pian näiden kahden osapuolen vakavan sanaharkan jälkeen.

    Sen sijaan Pukkilalla ei ihmissuhdetaitoja juurikaan ole, vaan hänessä on vahvaa taipumusta muiden piikittelyyn ja loukkaamiseenkin. Esimerkiksi kun lautamies Lahdenperä kirjoittaa parkinkirjaan osuudekseen vahingossa 16/1 yhden kuudestoistaosan sijasta, Pukkila alkaa "ihmisluonnon kateuden ja vahingonilon vikkelyydellä" tehdä pilaa tästä: "Jaa – jaa --- kun kerta kirjoittaa, niin kirjoittaa miestavalla ja sen varan päällekaupan, ettei kohta huomenna tarvitse juosta parantamassa satsia!".
     

    Yhteenvetoa tunneälystä 

    Jotkut omaavat edellä mainittuja taitoja eli tunneälyä syntymälahjanaan, sillä tunneäly perustuu pohjimmiltaan aivofysiologiaan, mutta niitä voidaan myös oppia. Oppiminen ei kuitenkaan ole välttämättä helppoa, sillä usein tunnepohjaiset reaktiotavat ja epäempaattinen suhtautuminen ovat syvään juurtuneita piirteitä persoonallisuudessa. "Alastalon salissakin" nähdään tässä suhteessa erilaisia henkilöitä. Hieman pelkistäen Pukkilalla on vähiten tunteittensa hallinnan kykyä, Härkäniemellä eniten ja Alastalon Herman sijoittuu näiden väliin.

    Tunneäly ja perinteinen älykkyys eivät välttämättä yhdisty samassa yksilössä: on runsaasti esimerkkejä siitä, että huippuälykäskään ei menesty elämässä, jos häneltä puuttuu tunneälyä: hän on oman erinomaisuutensa lumoissa, eikä kykene ottamaan huomioon muita ihmisiä, joista hänen menestymisensä yhteisössä kuitenkin aina osittain riippuu. "Liian" älykäs ja "tunneälytön" henkilö ei ilmiselvästi ole paras mahdollinen johtaja. Toisaalta tunneäly voi jossakin määrin korvata lievää älykkyyden puutetta: kun johtaja tulee hyvin toimeen johdettavien kanssa ja saa nämä motivoiduksi parhaisiin mahdollisiin saavutuksiin, hänen ei itsensä tarvitse olla ylivoimainen älyn jättiläinen.

    Esimerkiksi Alastalon isännällä oli tunneälyn lisäksi partaveitsen terävä äly – kuten Pukkila joutuu tunnustamaan: "Alastalolla onkin järki niin liukas kuin käärmeen selkä, sen minäkin tunnustan, pentele vie, vaikka karvastelee."Nopeaälyiseltä vaikutti Pukkilan isäntäkin, mutta kuten todettiin, tunne otti liian usein ylivallan ja johti harmeihin.
     

    Tunneäly johtajan kokonaisuudessa 

    Holistisen ihmiskäsityksen (Lauri Rauhala) mukaan ihminen - johtajakin - on monimutkainen ja monitahoinen kokonaisuus. Tunneälyn ymmärtämistä helpottaa sen suhteuttaminen tähän kokonaisuuteen. Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen koostuu kolmesta olemassaolon muodosta: 
    1. Tajunnallisuus: olemassaolo psyykkisenä ja henkisenä toimintana. Tajunnallisuus muodostuu ihmisen kokemisesta - "ajattelusta".
    2. Situationaalisuus: olemassaolo suhteissa omaan elämäntilanteeseen eli situaatioon ja
    3. Kehollisuus: olemassaolo orgaanisena tapahtumisena.
    Kaikki nämä kolme kietoutuvat toisiinsa hyvin monimutkaisella ja vuorovaikutteisella tavalla: kun yhdessä tapahtuu muutos, se ilmenee välittömästi kahdessa muussa.

    Ihmisen, esimerkiksi johtajan, kokemus muodostuu kun elämäntilanteessa (situaatiossa) olevasta kohteesta syntyy tajuntaan mieli, joka kuvaa tätä kohdetta (esim. "raportti"). Mieli on vielä lähes merkityksetön sana, mutta kun johtaja ymmärtää kohteen mielen avulla joksikin, syntyy merkitys (esim. "raportti osoittaa osastoni alittaneen tulostavoitteensa"). Merkitykset liittyvät tajunnassa verkostoiksi, joiden muodostama kokonaisuus on henkilön maailmankuva. Merkitykset muodostuvat suhteessa maailmankuvaan eli aikaisempiin merkityksiin: ymmärtäminen tapahtuu aikaisemmin ymmärretyn perusteella.

    Nämä kolme ihmisen olemassaolon muotoa on tunnistettavissa tärkeiksi ulottuvuuksiksi "Alastalon salissakin". Koko teos on itse asiassa romaanihenkilöiden tajunnan toiminnan – tapahtumien ja ilmiöiden ymmärtämisen – kuvausta, merkitysten katkeamatonta virtaa. Henkilöiden yhteinen situationaalisuus eli saaristo-, merenkulku- ja maataloustausta leimaavat henkilöiden ajatuksia ja puheita. Käytetyt metaforat ovatkin usein merenkulun piiristä. Myöskin jokaisen yksilön situationaalisuuden erityispiirteet, esimerkiksi varallisuusasema manttaaleineen ja sukutausta, tulevat esiin henkilön toimintaan ja hänen saamaansa arvostukseen vaikuttavina asioina. Jopa kehollisuuden ulkonaisilla tunnusmerkeillä on oma roolinsa, esimerkiksi Alastalon isännän kaksitoistaleiviskäinen olemus ja hänen liiviensä vaatima suuri verkamäärä ovat aseman ja vaikutusvallan symboleja – ja sellaisina ylpeyden ja kadehtimisen aiheita.

    Johtajan toimintaa voidaan tarkastella hänen situationaalisuutensa, tajunnallisuutensa ja kehollisuutensa välisenä vuorovaikutuksena, jossa merkitykset syntyvät ja muuttuvat koko ajan. Merkitykset voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia, ei pelkästään tietoa, vaan myös esimerkiksi arkitietoa (tacit knowledge), tunnetta, tahtoa, intuitiota, uskoa, harhaa jne.

    Holistinen ihmiskäsitys tarjoaa siis mahdollisuuden suhteuttaa tunneäly muihin ihmisen käsittelemiin merkityslajeihin eli esimerkiksi tietoon, tunteeseen ja intuitioon: ne siis ovat kaikki merkityslajeja ihmisen tajunnallisuudessa. Johtamisessa kaikki merkityslajit saattavat kietoutua toisiinsa, joten päätökset eivät synny pelkästään tiedon pohjalta. Johtaminen ja päätöksenteko eivät siten ole välttämättä aina niin järkiperäistä toimintaa kuin toivoisimme ja yleisesti oletetaan. Niissä on aina - kuten edellä todettiin - tietty roolinsa myös tunteilla ja tunneälyllä.

    Esitetyt sitaatit "Alastalon salista" havainnollistavat hyvin, miten tunteet ja järki käyvät kamppailua tajunnassa, toisen ollessa aina välillä niskan päällä. Ei tämän päivän johtajakaan pääse tästä kamppailusta kokonaan eroon. Johtaja voi kuitenkin aina kehittää tunneälyään ja näin parantaa johtamisvalmiuksiaan.
     

    Ihmisiin vaikuttamisen kanavat 

    Ihmiskäsityksen avulla voidaan mm. selventää, mitä kanavia myöden johdettaviin voidaan vaikuttaa. Tämä voi tapahtua kaikkien kolmen olemassaolon muodon, siis tajunnallisuuden, situationaalisuuden ja kehollisuuden kautta. Tajunnallisuuteen vaikuttavat suoraan käskyt, kehoitukset - siis puhe - raportit ym. viestit. Ne koetaan positiivisina, negatiivisina tai neutraaleina, ja ne heijastuvat myös kehollisuuteen (esim. stressivaikutuksina) ja siihen, miten situaatio kunkin viestin jälkeen koetaan.

    Situationaalisuuteen suoraan voidaan vaikuttaa "ympäristötekijöiden" - työtiloihin, työilmapiiriin, työvälineisiin jne. liittyvien tekijöiden kautta. Nämäkin koetaan tajunnallisuudessa positiivisina tai negatiivisina, ja ne heijastuvat kehollisuuteen vastaavalla tavalla kuin suoraan tajunnallisuuteen suunnatut viestit. Kehollisuuteen suoraan vaikuttavat monenlaiset tekijät – ergonomiset ja monet muut, joskin usein on vaikeaa (ja tarpeetontakin) vetää rajaa kehollisuuden ja situationaalisuuden kautta vaikuttamisen välille.

    Alastalon isäntä pyrki vaikuttamaan parkinkokouksen osanottajiin paitsi puheillaan, jotka varovasti lähestyivät itse asiaa, aluksi pullakahvinja sitten rommi- ja konjakkitotien avulla. Varsinkin viimeksi mainitut vaikuttivat suotuisasti nauttijansa kehon kanavan kautta tajunnan prosesseihin aiheuttamalla "verissä hieman humausta" ja samalla parkkiasialle myönteistä mielialaa. Härkäniemi taas pyrki samoihin päämääriin kertomalla pari riemukasta tarinaa – toinen liittyi sokerin salakuljetukseen ja tullikapteenin juottamiseen pöydän alle samaisessa salissa, toinen "Vaasan kapteenin" erittäin tuottoisaan laivainvestointiin. Näin hän sai kuulijoiden ajatukset kääntymään rahan ansaitsemiseen ja siten myönteisiksi parkin rakentamiselle – minkä Pukkilan isäntä harmistuneena huomasikin: "… tuo pahakurjen Härkäniemen ijänaikainen Vaasan kapteenin juttu, kuin talia tuleen ja perään liekkiä rohtimiin…".
     

    Yhteenvetoa 

    Sekä johtaja että johdettava ovat siis "tilannesidonnaisia säätöpiirejä", joissa kaikki kolme olemassaolon muotoa kietoutuvat lähes erottamattomasti toisiinsa. Miten johtaja käyttää tai jättää käyttämättä tunneälyä, heijastuu kuvatulla tavalla johdettaviin - heidän kokonaisuuteensa sekä samalla työpanokseensa - myönteisesti tai kielteisesti. Jokainen johdettava reagoi samaankin johtamistoimenpiteeseen yksilöllisellä tavallaan. Tämä johtuu siitä, että jokaisen ihmisen maailmankuva, merkitysten muodostumisprosessi, situationaalisuus ja kehollisuus ovat ainutlaatuiset ja erilaiset kuin muilla. Taitava ja tunneälyä omaava johtaja pystyy ottamaan nämä seikat (esimerkiksi johdettavien tunteet) huomioon toiminnassaan. Hän myös tajuaa itse olevansa samanlainen "tilannesidonnainen säätöpiiri" kuin johdettavat ja kykenee korjaamaan tarvittaessa toimintaansa.

    Johtajan on siten hyvä tarkkailla myös itseään, esimerkiksi omia tunteitaan ja reaktioitaan voidakseen kehittää tunneälyään ja kyetäkseen johtamaan tuloksellisesti. Tällaisen johtajan ei tarvitse Pukkilan isännän tapaan jälkeenpäin harmitella mielessään tekemisiään: "Pukkila oli huomaamattaan ja pelkästä tukan liekin innosta ja leiskuttelemisista joutunut avarammille nuoteille ja mahtavammille puheenkaarille, kuin oli tarkoituskaan ja tarpeellista! Pahustakin! ajatteli hän pienen vilauksen, ennenkuin enempiä jatkoi ja sai taas ajatuksensa langat järjestykseen."

    Eikä kukaan pääse jupisemaan edes itsekseen Härkäniemen tapaan, kuten tapahtui kun Alastalo menetti malttinsa tärkeässä paikassa: "… mutta en minä kiellä sitä, että isoissa asioissa ja Alastalon liiviseltä olisi sopinut odottaa sitä miehen paksuutta, että suuttumisen sarvipässit, vaikka ne puskisivat kuinka jumalattomasti sydänkarsinassa, pidetään kurissa ja veräjän takana hammasaitauksen sisäpuolilla sen ajan kun toimissa ollaan ja parkkikirjat ovat pöydällä!" 

    Asko Korpela 20000325 (20000313) o o AJK kot