Homo retis - verkkoihminen 

Julkaistu Helsingin Sanomien Tieto&Kone-palstalla 2.4.1999        

Tietoverkot ovat yleistyneet viime vuosina nopeasti. Niiden hyödyistä tiedonhankinnassa ja kaupankäynnissä on maalailtu ruusuisia näkymiä. Erityisesti nuoret verkkosukupolven edustajat eivät kuitenkaan ole välttämättä kovin hyötysuuntautuneita, mutta monet heistä viettävät suuren osan ajastaan tietoverkoissa. Miten tällainen verkkoelämä sitten vaikuttaa ihmiseen? Seuraavassa pohdiskellaan filosofi ja psykologi Lauri Rauhalan kehittämän holistisen ihmiskäsityksen avulla minkälainen voisi olla ”verkkoihminen” (latinaksi homo retis), joka viettää paljon aikaa tietoverkoissa.

Ihminen on olemassa situationaalisena, tajunnallisena ja kehollisena oliona. Situationaalisuus merkitsee ihmisen olemista suhteissa kaikkeen siihen, mitä on hänen elämäntilanteessaan eli situaatiossaan: luontoon, rakennelmiin, järjestelmiin, ihmisiin, aatteisiin, ideoihin, tietoon jne. Elämäntilanne syöttää elämyksiä tajunnalle, jossa ihminen ymmärtää ne tavalla tai toisella: syntyy merkityksiä, jotka varastoituvat maailmankuvaan. Tätä tajunnan prosessien kokonaisuutta, jossa merkitykset syntyvät, muuttuvat ja varastoituvat sanotaan tajunnallisuudeksi. Keho toimii tässä tietysti välttämättömänä apuvälineenä. 

Kun ihminen laajentaa elämäntilannettaan tietoverkon avulla, hänen kaikki kolme olomuotoaan joutuvat sen vaikutuspiiriin. Verkon tiedoista syntyvät merkitykset muokkaavat jatkuvasti hänen maailmankuvaansa. Tietoverkkoa voidaan pitää eräänlaisena “keinotekoisena situaationa”, virtuaalitodellisuutena, joka vaikuttaa käyttäjäänsä periaatteessa samalla tavalla kuin “oikea todellisuuskin”.

Verkon tuottama tietoaines on kuitenkin osittain erilaista kuin muista medioista ja fyysisestä todellisuudesta saatava. Se voi olla arkaluonteista, jopa vaarallista käyttäjälleen – periaatteessa melkein mitä tahansa. Tietoa voi verkosta valita varsin vapaasti ja milloin tahansa, ja sitä leimaa perättäisyys sekä pirstaleisuus. Verkon avulla luotavat suhteet ihmisiin ovat ikään kuin välillisiä. 

Usein ajatellaan, että verkosta saadaan vain objektiivista tietoa. Kuitenkin faktuaalisuuden lisäksi myös jokapäiväinen arkitieto, tunteet, uskomukset, intuitio ja harha leimaavat verkon sisältöjä. Voisi olettaa, että näillä merkityslajeilla on verkkoihmiselle usein jopa suurempi merkitys kuin faktoilla: esimerkiksi verkkokeskusteluissa viestejä syntyy monesti spontaanisti tunteen, uskomusten ja intuition varaisesti, ja nämä kaikki saattavat kietoutua tajunnassa tosiasioihin niitä värittäen. Erään aktiivisen verkkoihmisen mukaan verkossa voi datan ja ”bittien” muodossa välittyä myös atmosfäärejä ja tunnetiloja.

Persoonattoman hyötyyn tai huvitteluun suuntautuneen surffailun ohella verkkoihminen kykeneekin elämään verkossa rikasta sosiaalista elämää. Tämä on mahdollista jopa henkilölle, joka ei kykenisi tähän reaalisessa elämäntilanteessaan esimerkiksi syrjäisen asuinpaikkansa tai sulkeutuneen luonteensa johdosta. Verkkoelämän hyödyistä puhuttaessa ei pidäkään vähätellä sitä tajunnallista mielihyvää, jota onnistunut surffailu tuottaa verkkoihmiselle. Samoin se voi tarjota turvallisuuden tunnetta, sillä verkossa ystävät ja viihde ovat aina saatavilla. 

Verkkoseurustelusta voi aiheutua haittojakin. Seurauksena on ehkä syrjäytymistä, kun verkkopersoonat saavat elämäntilanteessa hallitsevamman roolin kuin fyysiset henkilöt. Myös masentuneisuutta ja yksinäisyyttä on todettu aiheutuvan. Verkossa ”matkustelu” voi korvata fyysistä liikkumista hyödylliselläkin tavalla, mutta jos verkkoelämä menee liiallisuuksiin, surffailijan kunto kärsii. On puhuttu jopa verkkoriippuvuudesta. Tällöin tietoverkon osuus ihmisen situationaalisuudessa on ylisuhteinen ja pakonomainen. Samalla verkkomerkitykset dominoivat hänen maailmankuvassaan.

Verkkoelämässä syntyvät ”verkkomerkitykset” vaikuttavat siihen, miten surffailija ymmärtää kohtaamansa ilmiöt, sillä ymmärtäminen tapahtuu aina aikaisemmin ymmärrettyyn eli maailmankuvaan tukeutuen. Verkkoihmisen reagointi saattaakin vähitellen muuttua yhä enemmän verkkotyyppiseksi eli hän suhtautuu myös reaalisen elämäntilanteensa ilmiöihin verkossa oppimallaan tavalla. 

Tietoverkko on ilmeisesti hyvä renki, mutta huono isäntä. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia: riippuu yksilön tajunnallisuuden, situationaalisuuden ja kehollisuuden ominaisuuksista, minkä vallan verkkoelämä ottaa ja mitä vaikutuksia se aiheuttaa. Jos verkkoihmisellä on jo ennestään rikas ja arvoiltaan terve tajunnallinen elämä, monipuolisia, tasapainoisia yhteyksiä sisältävä elämäntilanne sekä hyvä fysiikkakin, ongelmien syntyminen ei tunnu todennäköiseltä.
 

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
pekka.pihlanto@tukkk.fi 

Asko Korpela 20000413 (20000413) o o AJK kotisivu