ToimivaYliopisto 

Julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/1999
 

Toimiva yliopisto on kuin jazzbändi 


Nokian pääjohtaja Jorma Ollila on todennut (Yliopisto 7/99), että toimiva yritys on kuin jazzbändi, jossa taitavat muusikot soittavat kurinalaisesti, mutta  improvisoiden. Vertaus tuntuu toimivalta varsinkin luovassa yliopistomaailmassa. Tosin moni esimies näyttää edelleen mieltävän johtavansa tasatahdissa astuvaa ja täsmällisesti nuoteista soittavaa marssiorkesteria. Miten pitkälle jazzbändivertausta voidaan soveltaa?

Parhaiten se sopii pieneen jazzyhtyeeseen, vaikkapa kvartettiin tai kvintettiin, jonka soitinvalikoimassa on yksi tai kaksi puhallinta, piano, basso ja rummut. Tuntuu ehkä yllättävältä, että suuryrityksen pääjohtaja on selvästikin ajatellut pienyhtyettä – moni voisi ajatella, että Nokia on lähinnä big band tai sinfoniaorkesteri, kun musiikkimaailmaan verrataan. Suuryrityksiäkin on kuitenkin pakko jakaa pienempiin itsenäisin tulos- ja muihin yksiköihin. Edes pääjohtaja ei voi johtaa välittömästi kuin korkeintaan runsaan kymmenen ihmisen ryhmää. Suhteellisen itsenäisten, yrityksen tapaan toimivien yksiköiden suosiminen onkin yritysmaailmassa ollut viime aikoina suosittu johtamisrakenne. Tämä on luonnollista tutkimuksen piirissäkin.

Esimerkiksi tutkimusryhmä, muu pienryhmä tai tiimi voi parhaimmillaan toimia juuri jazzorkesterin tapaan. Kun kappaleen teema on soitettu, alkaa improvisointi. Jokaisella muusikolla on yleensä oma soolo-osuutensa, jossa hän pääsee toteuttamaan itseään kappaleen sointurakenteen tai muun ennalta annetun idean rajoissa. Soolonkin aikana yhtyeen muut muusikot kantavat kortensa kekoon eli tukevat solistia huolehtimalla rytmin jatkuvuudesta, täyttävät tyhjät kohdat sekä tukevat ja korostavat solistin sanomaa. 

Ryhmätyöstä puhuttaessa koetaan kielteiseksi jos joku ”sooloilee” eli pyrkii tuomaan itseään liikaa esille. Jazzyhtyeessä solisti ei tässä mielessä parhaimmillaan sooloile vaan tekee annetuissa rajoissa oman luovan osuutensa, jota muut solidaarisesti tukevat. Tämä on hyvä periaate yliopistoissa ja työelämässä yleensäkin. Hyvin toimivassa työryhmässä jokainen tietää saavansa soolovuoron jossakin vaiheessa, tietysti omien kykyjensä rajoissa. Niin musiikkimaailmassa, yrityksissä kuin yliopistoissakin esiintyy kuitenkin tähtikulttia, jossa johtaja nostetaan tähdeksi ja unohdetaan, että hän ei yksin pysty luomaan kokonaisuutta.

Edellä esitettyä vielä paremmin vaikkapa juuri tutkijaryhmän työskentelyn luovien alkuvaiheiden vertauskuvaksi sopii kollektiivista improvisointia harjoittava yhtye. Ennalta sovituissa ehkä hyvinkin väljissä rajoissa liikkuen jokainen soittaja on samanaikaisesti solisti. Muusikot kuuntelevat koko ajan sooloaan rakentaessaan muita ja reagoivat toisten esittämiin ideoihin salamannopeasti, jolloin lopputulos muodostuu mielenkiintoiseksi kudelmaksi. Pitkään yhdessä soittaneet oppivat tuntemaan toistensa soittotyylin niin hyvin, että he saattavat jo etukäteen aavistaa, mitä kumppani tietyssä tilanteessa tulee soittamaan. Tällöin reaktio kumppanin esittämään on melkein samanaikainen ja erittäin hyvin sen kanssa yhteen sopiva.

Näin menettelee hyvä tutkijaryhmäkin. Jokainen toimii luovasti ja suhteellisen itsenäisesti, mutta kuuntelee ja ottaa huomioon muiden ideat, pitäen mielessä kokonaisuuden vaatimukset. Jos toimitaan vapaamuotoisen jazzin hengessä, ei ole niin väliä, jos joskus soitetaan vääräkin nuotti, kunhan seuraava on sitten jo kokonaisuuden kannalta oikea.

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
 

Asko Korpela 20000404 (20000404) o o AJK kotisivu