20000512-Promootiopuhe 

Pekka Pihlanto 

Promoottorin puhe Turun kauppakorkeakoulun 50-vuotisjuhlapromootiossa Turun konserttitalossa 12.5.2000 

Herra Rehtori, 
Arvoisat vihittävät kunniatohtorit ja tohtorit, 
Distinguished Professors on whom a honorary doctors’s degree will be solemnly conferred, 
Arvoisa juhlayleisö, 
Hyvät naiset ja herrat, 

The solemn conferment of academic degrees is an old academic form of festivities, the history of which harkens back to the 16th century. The first solemn conferment of doctoral degrees in Finland took place in Turku in 1648. At the Turku School of Economics and Business Administration, the first one its kind was arranged in 1989 and the latest exactly five years ago.

Through the solemn conferment of degrees, we want to demonstrate and acknowledge connection with our historical roots. Even if the topics and problems of research, methodologies and methods – not to mention the tools offered by technology – are today quite different from those applied in the days of old, not everything has changed in the academic world. The ideals steering scientific research are – I hope – still the same as they always used to be. The commitment to truthfulness and honesty is, in my opinion, the most important of these ideals, even if we are presently more aware than our scientific ancestors of the relativity of all knowledge - scientific included.

Joku voi nähdä promootion nykypäivän postmodernissa, sirpaleisessa ja jatkuvassa muutostilassa olevassa yhteiskunnassa jäänteenä, joka korostaa akateemisen maailman jälkeenjääneisyyttä ja vanhassa pitäytymistä. Kuitenkin, kuten sanotaan, kauneus ja rumuus ovat katsojan silmässä. Promootion ehkä keskeisin tavoite on esitellä nuorten tohtorien promovoinnin kautta yliopiston toiminnan tuloksia ja palkita tulosten tekijöitä. Promootio perinteisine muotoineen myös synnyttää ihmistajunnassa syvästi inhimillisiä merkitysrakenteita – juhlallisuuden, ilon ja jopa ylevyyden tunnetta, joihin esimerkiksi tekoäly ei koskaan voi yltää. Vaikka tämä promootion tunneulottuvuus saattaakin edustaa sitä ”kaunista turhuutta”, josta Mika Waltari aikoinaan mainitsi, senkään merkitystä ei pidä väheksyä nykyisessä äärimmäiseen järkiperäisyyteen tähtäävässä yhteiskunnassa.

Uskonkin, että kaikki me, jotka olemme tähän promootiojuhlaan eri rooleissa kokoontuneet, koemme sen kukin omalla tavallamme myönteisenä ja tarpeellisena. Me korkeakoulussa toimivat tiedostamme erityisesti nyt korkeakoulumme 50-vuotisjuhlavuonna, että meidän työmme on mahdollista aikaisempien sukupolvien työn ja heidän tekemiensä päätösten ansiosta. Promootiossa me haluamme tunnustaa tämän yhteyden menneisiin tutkijapolviin siitäkin huolimatta, että tutkimuksen sisällöt, ongelmat ja metodit, teknisistä välineistä puhumattakaan, ovat täysin erilaisia kuin ennen. 

Kaikki ei kuitenkaan liene muuttunut. Eräs aikaisempien tutkijapolvien omaksuma tieteellisen tutkimuksen ideaali ohjaa – ainakin toivottavasti - myös meidän työtämme: nimittäin pyrkimys totuuteen. Näin siitäkin huolimatta, että nykyisin ymmärrämme entistä selvemmin tieteellisen totuuden suhteellisuuden ja intressisidonnaisuudenkin. 

Viime aikoina onkin alettu puhua aikaisempaa enemmän tutkimuksen etiikasta. Lieneekö tämä vain muoti-ilmiö, joka on saanut pontta muutamasta yksittäistapauksesta vai onko yliopistomaailmassa tapahtunut muutoksia, jotka ovat tehneet tämän keskustelun aiheelliseksi? Uusien ja usein väärin ymmärrettyjen johtamisoppien juurtuminen yliopistojen hallintoon on eräs tekijäryhmä, joka on lisännyt tarvetta jatkuvaan ja nopeatempoiseen tulosten esittämiseen ja lisääntyneeseen tutkijoiden väliseen kilpailuun. Tämä saattaa houkutella tutkijoita oikoteiden etsintään, jolloin tieteen ihanteiden tiukka noudattaminen saattaa joskus vaarantua.

Toinen - sinänsä hyvin positiivinen – ilmiö on yhteistyön lisääntyminen yliopistojen ja niiden ulkoisten sidosryhmien välillä. Tämä on erityisen luonnollista ja hedelmällistä juuri kauppakorkeakoulussa. Yhteistyö on johtanut niukkenevan valtion rahoituksen oloissa ilahduttavaan ulkopuolisen rahoituksen kasvuun. Tätä kehityslinjaa on opetusministeriökin ollut viime aikoina tukemassa, mikä onkin varsin luonnollista, ottaen huomioon, että ministeriö on itse osittain aiheuttanut viime aikoina paljon puhutut yliopistojen rahoitusongelmat, vaatiessaan aikaansaatavaksi jatkuvasti kasvavia määrällisiä tuloksia vähenevillä voimavaroilla. 

Meidän on luonnollisesti pidettävä huolta siitä, että tieteen perinteiset kriteerit eivät vaarannu lisääntyvän ulkopuolisen rahoituksen sivuvaikutuksena. Kauppatieteellisellä alalla ei varmaankaan tässä törmätä eettisiin ongelmiin samassa määrin kuin esimerkiksi lääketieteessä ja biotieteissä. Ehkä suurimmat ongelmat liittyvät meillä tällä hetkellä yrityskohtaisten tutkimustulosten salassa pitämisen vaatimuksiin ja tulosten liian nopeaan valmistumiseen liittyviin odotuksiin. Olen kuitenkin varma, että näihin uusiin ongelmiin löydetään ratkaisut, sillä tiedeyhteisön on oltava kaikessa joustava ja uusia luovia ratkaisuja löytävä. 
     
Hedelmällisten yhteistyösuhteiden on siten jatkuttava. Juuri promootiossa yliopisto kääntyy juhlavissa merkeissä yhteistyökumppaniensa ja muiden sidosryhmiensä puoleen kutsumalla näiden edustajia promootioon sekä vihkimällä joitakin heistä kunniatohtoreiksi. Kunniatohtoriksi vihkiminen on suuren arvostuksen osoitus vihittävälle henkilölle ja hänen ansioilleen, mutta sen heijastusvaikutus kohdistuu myös promovoitavan taustayhteisöön ja yleisemminkin hänen edustamaansa ryhmään.

Promootiolla on siten tärkeä merkitys paitsi korkeakouluyhteisölle itselleen ja sen jäsenille, myös yhteiskunnalle, josta se on itsekin osa. Yleisesti ottaen promootion perinteisten muotojen ja symbolien tehtävänä on pysähdyttää niin promovoitavat kuin muutkin osallistujat hetkeksi pohdiskelemaan tieteen ja koko yliopistolaitoksen kehitystä ja sen pitkää historiaa, mutta myöskin suuntaamaan ajatukset tulevaisuuteen. Jo kouluhistoriassa ainakin minun ikäpolveni mieliin juurrutettiin, että kansakunta, muu yhteisö ja yksilö, joka ei tunne ja tunnusta historiaansa sekä sen vaikutusta toimintaansa, ei ymmärrä omaa tilaansa, eikä myöskään kykene täysipainoisesti hyödyntämään tulevaisuuden mahdollisuuksiaan. 

Uskon promootiomme osoittavan, että korkeakouluyhteisömme tuntuma juuriinsa ja nykyhetkeensä on kunnossa ja että sen katse on suunnattu tiukan määrätietoisesti tulevaisuuteen.

The solemn conferment is an important occasion not only for the university itself and the academic community as a whole, but also for society in general, of which the academia is a part. The university expresses its appreciation to its interested groups and partners by inviting the members of these groups to take part in these festivities, and by awarding honorary doctorates to well-deserving members of these groups. 

In general terms, one of the rationales behind the solemn conferment of degrees is - especially by means of its traditional procedures and symbols - to encourage us all to reflect on the long history of science and the university system. In addition, it helps us to direct our thoughts to the future as well. The history lessons we were taught at school showed us early that a nation, organisation or individual, without an awareness of its own history is neither capable of understanding its own present position nor of fully utilising its future potential. I’m convinced that this solemn conferment demonstrates that the Turku School of Economics and Business Administration is clearly aware of its heritage, and is firmly navigating towards a promising future. 

Asko Korpela 20000515 (20000515) o o AJK kotisivu