Pelaajien yhteiskunta? 

Julkaistu Acatiimissa 7/2000

Nykyisen länsimaisen yhteiskunnan eräs mielenkiintoinen piirre on yhä vahvistuva pelimentaliteetti, johon liittyy voimakas voiton tavoittelu. Meillä seurataan lähes kaikissa yhteiskuntaluokissa suurella mielenkiinnolla erilaisia pelejä. Jääkiekko- ja jalkapallo-ottelut keräävät suuria joukkoja katsomoihin ja televisioiden ääreen. Samoin jännitetään formulakisojen ja yleisurheilukilpailujen voittajia. Tässä on usein mukana voimakas isänmaallinen tunnelataus: suomalaisten on voitettava maksoi mitä maksoi. Taloudellinen ulottuvuus saadaan peliin mukaan vaikkapa veikkauksen tai vedonlyönnin muodossa.

Itse asiassa koko globaali ja paikallinenkin yritystoiminta on paljolti peliä, jossa voitot mitataan rahamääräisinä. Uusin ilmenemismuoto talouselämän peliasennoitumisesta ovat optiokäytännöt. Keskeisesti niissä on kysymys pelaamisesta epävarmaa tulevaisuutta vastaan. Yritystoiminnan peli- ja taisteluasennoitumista kuvaa hyvin se, että yritysmaailma lainasi jo varhain sotatieteeltä välineitä strategiseen suunnitteluun. Taloustieteessä on puolestaan sovellettu peliteoriaa moniin kansantalouden ja talouselämän pelitilanteisiin.

Myöskään yliopistomaailma ei ole enää poissa pelikentiltä. Yliopistoja ja muitakin oppilaitoksia pannaan paremmuusjärjestykseen erilaisin suorituskriteerein ja voittajat palkitaan - usein rahalla. Yliopistoihin on lainattu yritysmaailmasta tulosjohtamisen malli, joka ei kovin hyvin sovi yhteen niiden toiminnan luonteen kanssa. Sen ansiosta yliopistojen sisällä ja niiden kesken vallitsee yhä kiristyvä kilpailu niukkenevista taloudellisista voimavaroista ja myös kunniasta. Taiteiden piirissä ovat hieman samassa hengessä yleistyneet viulu-, kapellimestari- ja muut kilpailut, joissa pyritään löytämään voittajat. Politiikassa peli on aina ollut itsestään selvä elementti. Eräiden poliitikkojen toiminnassa tämä näkyy selvemmin kuin toisten.

Pelimentaliteetti on vallannut uuden teknologian välineiden muodossa myös lapset ja nuorison. Asiaan vihkiytymätön hämmästyy alan liikkeissä tarjottavien tietokonepelien runsautta. Ehkä myös yhä yleistyvä huumeiden käyttö voidaan nähdä peliasennoitumisen äärimmäisenä muotona: pannaan hetkellisen hyvän olon saavuttamiseksi peliin oma terveys ja jopa elämä. Tämän hengellä pelaamisen yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpiä ilmenemismuotoja ovat ekstreemilajit. Niissä esimerkiksi vuorikiipeilijä tai laskuvarjohyppääjä pelaa luonnonvoimia vastaan ottaen normaalielämää ajatellen käsittämättömän suuria riskejä.

Pelaaminen on ihmisessä syvään juurtunut vietti, jota ei voida eikä pidäkään yrittää kitkeä pois haitallisia ääri-ilmiöitä tietysti lukuun ottamatta. Esimerkiksi tiettyjen yhteiskunnallisten ongelmien ymmärtämiseksi ja ratkaisemiseksi olisi kuitenkin ilmeisen hyödyllistä tiedostaa tämä nyky-yhteiskunnassa yhä uusia muotoja saava ilmiö entistä paremmin. Samalla olisi hyvä pohtia ilmiötä vahvistavia uusia taustatekijöitä, jotka tosin ovat eri pelityypeissä erilaisia. 

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu
 

Asko Korpela 20000929 (20000929) o o AJK kotisivu