Pekka Pihlanto, ”Kun minä tämän ja toisen saan, niin
kolme enää viidestä puuttuu”. Kirjoituksia johdon
optioista. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sarja: Keskustelua
ja raportteja 1:2001
Raporttiin on koottu joukko johdon optioita koskevia kirjoituksia, joista
suurin osa on julkaistu Helsingin Sanomissa, Kauppalehdessä ja internetissä.
Loput ovat julkaisemattomia muistioita. Raportin otsikko on peräisin
Erkki Tantun sanaparsi-kuvateoksesta ja se on alkuperäisessä
muodossaan: ”Ko mnää tämä ja toise saa ni kolm ennää
viirest puuttuu, sano ämmä ko jänekse jäljet näki”.
Sanonta viittaa tässä siihen käsitykseen, että osakekurssit
ovat liian häilyvä palkitsemisen perusta, sillä kursseihin
vaikuttavat monet hetkelliset ilmiöt ja osakemarkkinoilla toimivien
reaktiot niihin. Kurssithan heijastelevat - eivät tulevia tuloksia
vaan - usean ihmisen niitä koskevien odotusten ja toiveiden yhteisvaikutusta.
Varsinkin kurssien nousutilanteiden optimismi on usein juuri tuota sananlaskun
kuvaaman optimismin leimaamaa: ”kädessä” ei ole sillä hetkellä
kovin paljon näyttöä yrityksen tulevasta menestyksestä,
vaan lähinnä siihen kohdistuvaa uskoa ja toivoa. Osakemarkkinoilla
toimiva katsoo näitä odotetun menestyksen merkkejä hieman
samaan tapaan kuin sananparren ”ämmä” jäniksen jälkiä.
Raportissa esitetään kritiikkiä optiokäytäntöjä
vastaan mm. sillä perusteella, että ne ovat olleet meillä
suhteellisen löysiä. Sopivassa suhdannevaiheessa laaditut sopimukset
ovat tuottaneet kohtuuttoman suuria optiovoittoja, joita ei voi vastata
mikään johdon erityinen taitavuus tai työpanos. Optiokäytäntöjen
yleistyttyä on myös havaittu, että niiden todellinen sitouttamisvaikutus
on varsin kyseenalainen, sillä johtaja voidaan ostaa toiseen yritykseen
vielä houkuttelevammalla optiosopimuksella. Raportissa myös kyseenalaistetaan
optioajattelun taustalla olevaa uskomusta huippujohtajista ja heidän
korvaamattomuudestaan. Optiotutkijoiden esittämät optiokäytäntöjä
puolustelevat argumentit osoitetaan raportissa varsin pinnallisiksi.
Raportin eräs johtopäätös on, että optiotutkimuksessa
olisi syytä lähteä ennakkoluulottomasti selvittämään
sellaisia vähäiselle huomiolle jääneitä ongelmia,
kuten johtajien käyttäytymismotiivit ja johdon tosiasialliset
mahdollisuudet vaikuttaa osakekursseihin päiväkohtaista tasoa
pitemmällä aikavälillä. Tämä vaatisi mm.
nykyistä kehittyneemmän ihmiskäsityksen omaksumista rahoitustutkimuksessa
ja realismia tutkimuksen muissakin oletuksissa.
|