Pihlanto Pekka 
Nato lisäisi Baltian vakautta


Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.7.2001

Pekka Martin kysyy (HS 4.7.), lisäisikö Nato Baltian vakautta sekä onko Itämeren ja Suomenlahden alue nyt epävakaa. Hänen vastauksensa on kieltävä. Martinin analyysissa on oikeaan osuneita kohtia, mutta se on yksipuolinen, sillä Baltian maiden - puhumattakaan Suomen - jäsenyyttä tukevia näkökohtia hän ei mainitse lainkaan. 

Miten vakaus sitten paranisi pitkällä aikavälillä, jos Baltian maat ja vaikkapa myös Suomi liittyisivät Natoon? Asiaa voi luonnehtia samalla kauhun tasapainolla, joka on todennäköisesti suojellut maailmaa ydinsodalta. Sotilaallinen tyhjiö vetää kriisitilanteissa puoleensa sotilaallista toimintaa. Siksi on viisasta täyttää tyhjiö silläkin riskillä, että se aiheuttaa itsensä uhatuksi tuntevan maan defensiivisiä vastatoimia. Baltia on epäilyksittä sotilaallinen tyhjiö, ja Suomen todellista kykyä vastata turvallisuudestaan on viime aikoina epäilty. Kevään keskustelu puolustuspolitiikasta ja -budjetista ei ollut tässä mielessä mitenkään rohkaiseva. 

Nyt meitä ei todellakaan uhkaa kukaan, mutta on epäviisasta ja edesvastuutontakin tuudittautua ajatukseen, että kunhan me emme liittoudu, kukaan ei meitä uhkaa jatkossakaan. Neuvostoajan mentyä meillä on muitakin vaihtoehtoja. Itärajamme on pitkä ja Venäjän yhteiskunnallisesta sekä poliittisesta kehityksestä ei kukaan voi ennustaa oikeastaan mitään hiukankaan pitemmällä aikavälillä - ja puolustuskysymys on pitkän aikavälin asia. Poliitikoille tyypillinen korkeintaan vaalikauden mittainen suunnitteluhorisontti ei ole tässä yhteydessä lainkaan riittävä. 

Se, että Nato päättää jäsenensä puolustamiseksi ”tarpeellisista toimenpiteistä” omien etujensa mukaisesti on itsestään selvää, eikä vähennä liittoutumisen ennalta ehkäisevää turvaa. Ilman liittoutumista ei ole pienintäkään toivetta avun saamisesta, ja uhkan ilmetessä Naton ovi on jo sulkeutunut. Mahdollisuus, että Naton joukot jäisivät maahan uhkan torjumisen jälkeen on pieni pulma sen rinnalla, että kyseistä apua ei olisi lainkaan saatu. 

Suurin ongelma niin Baltian kuin Suomenkin mahdollisessa Nato-jäsenyydessä olisivat tietysti Venäjän reaktiot. Eräät asiantuntijat ovat kuitenkin arvelleet, että Venäjä tunnustaisi tosiasiat ja jatkaisi taloudellista ja muuta kassakäymistä melko pian liittoutumisen jälkeenkin. Puheet ja toimet ennen Nato-jäsenyyttä hakevan naapurin liittymistä sotilasliittoon ovat eri asia kuin sen jälkeen. Käsittääkseni realisti ottaisi mieluummin Venäjän reaktioiden riskin kuin jättäytyisi täysin naapurin ehdoin toteutettavan perinteisen ystävyyspolitiikan varaan. Maailma kun ei valitettavasti ole vieläkään sellainen, että sinisilmäisyys kansainvälisissä suhteissa olisi perusteltua. 

Pekka Pihlanto professori Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20010708 (20010708) o o AJK kotisivu