Pihlanto Pekka 
Mitä olemme oppineet Kilveltä - epilogi


Julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 29.6.2001
 

Ihmisten käyttäytymisen kirjo

Vakka-Suomen Sanomissa julkaistujen lyhennelmien laajemmat originaalit löytyvät Asko Korpelan sivustoilta http://hkkk.fi/~korpela/index.html. Myös tämä loppuarviointi tai epilogi on julkaistu alunperin siellä. 

Mitä siis opimme Kilveltä? Ehkä päällimmäisenä tulee mieleeni ihmisten käyttäytymisen rikas kirjo. Kirkolle kuvaa ihmisen elämän monia ulottuvuuksia. Myönteistä ja pisteliästäkin huumoria, turhamaisuutta, kohtalon kovuutta, menetyksiä, nuoruuden intoa ja hairahduksia, vanhuuden resignaatiota ja seesteisyyttä. Ihmisen käyttäytymistä tutkineena nämä vivahteet ovat minua kiinnostaneet. Erityisesti olen mieltynyt Kilven huumoriin, ja olenkin kommenteissani pyrkinyt tuomaan esiin tätä puolta - unohtamatta kuitenkaan elämän varjojakaan. Kuten Asko Korpela havaitsi ja teki itsellenikin tietoisemmaksi, olen kirjoituksissani yrittänyt saada esiin ne tunnelmat, joita teoksen sivuilla luodaan. Nämä tunnelmat virittyvät ja siirtyvät tekstini lukijoille runsaiden sitaattien välityksellä. Koska jouduin lyhentämään alkuperäisiä kirjoituksiani huomattavasti Vakka-Suomen Sanomien versioita laatiessani, vähensin omat kommenttini minimiin ja annoin Kilven rikkaan kielen puhua. 
 
 

Tyylien sekoitus?

Joku voisi ehkä väittää, että Kilpi syyllistyi Kirkolle-teoksessaan jonkinlaiseen tyylien sekoitukseen tai jopa tyylirikkoon, koska hän muuttaa tyylilajia hyvin nopeasti siirtyessään harmittomasta ja huumorin sävyttämästä sanailusta elämän traagisiin tapahtumiin - esimerkiksi Härmälän Hermannin höpinöistä Siljan epätoivoon. Tämä tapahtuu samalla, kun siirrytään henkilöstä toiseen, tavallisesti asianomaisen sisäiseen monologiin. Elämähän kuitenkin on tällaista - tietyllä hetkellä ja tietyssä tilanteessa toisilla menee hyvin ja heillä on tunnelma korkealla, mutta toisten mieltä kalvaa tapahtunut tai pelättävissä oleva onnettomuus. Ihmisten situationaalisuus on siis erilaista, vaikka ollaankin samalla matkalla. Joskaan tässä teoksessa ei voitane puhua realismista, näkökulmien ja tunnelmien vaihtelu tähän tapaan on siis varsin todenmukaista. Alastalon salissa oli tässä suhteessa erilainen: siinä huumori hallitsi kuvausta ja esille nostetut ongelmat olivat pahimmillaankin vain ihmisten väliseen arvovaltataisteluun ja talousasioihin liittyviä, ja sellaisina pienemmän mittaluokan asioita kuin Pitäjän pienemmissä ja Kirkolle-teoksessa esiintyvät karut ihmiskohtalot. 
 
 

Rikas luonnonkuvaus ja kieli

Ihmisten ohella luonto on Kirkolle-teoksessa huomion ja rikkaan kuvauksen kohteena. Lukija pääsee ainutlaatuisella tavalla aistimaan matkalaisia ympäröivää luontoa, joka muuttuu matkan edistyessä koko ajan - suurin muutos on tietysti siirtyminen paikoin reheviltä peltoaukeilta ja muilta maapakoilta merelliseen luontoon. Niin ihmisten kuin luonnonkin kuvauksessa huomioni kiinnittyi erityisesti kieleen. Kieli, jolla ihmiset, luonto ja tapahtumat maalataan lukijan silmien eteen, kruunaa teoksen arvon. Juuri kielen rikkauden ja omalaatuisuuden takia edellä mainitsemani suorat sitaatit ovat välttämättömiä, kun halutaan palauttaa teoksen lukeneen mieleen ne tunnelmat, jotka kirjan sivuilla heräsivät eloon tai kun tarjotaan pientä esimakua teoksen avaamista nautinnoista niille, jotka eivät ole sitä lukeneet. 
 
 

Makrotaso ja mikrotaso

Ne, jotka aikoinaan arvostelivat Kilven teosta liian mitättömien tapahtumien kuvauksesta, eivät ole mielestäni osanneet tai halunneet kiinnittää huomiotaan asioiden ytimiin, vaan uppoutuneet toisarvoisuuksiin. ”Makrotasolla” näistä pienistä yksityiskohdista rakentuu se tunnelma, joka tällaisella matkalla mukana olleelle varsin todennäköisesti syntyi - yksilökohtaisine vivahteineen. Samalla lukijalle välittyi näkökulma kyseisen aikakauden elämään. ”Mikrotasolla” tai yksittäisen ihmisen tasolla puolestaan päästiin näkemään monen yksilön elämänkaareen ja kohtalon problematiikkaa - jos tämä on mitätöntä, niin silloin arvostelijan suhtautuminen ihmiseen ja elämään vaikuttaa kehittymättömältä. 
 
 

Huikaiseva filosofinen näkemys elämästä

Noustessamme tältä yksilön tasolta yleiselle ihmisyyden tasolle, ymmärtävälle lukijalle avautuu huikaiseva filosofinen näkemys ihmisen elämästä ja sen välttämättömästä katoavaisuudesta. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, mutta tämän väistämättömyyden kuvauksen lohdullisuus ja yksilön katoavankin elämän arvokkuuden osoittaminen ovat kypsän ajattelijan lahjoja lukijalle. Näin teoksessa noustaan yksittäistapauksista yleistykseen, joka tuntuu mielestäni yleispätevältä, vaikka havaintoja eli kuvattuja ihmiskohtaloita oli varsin rajallinen määrä. Teoksessa nerokkaasti kuvatut ihmiselämän valot ja varjot, nousut ja laskut sekä lopullinen seestyminen ovat ehkä se arvokkain opetus, jonka teoksesta sain ”makrotasolla”. ”Mikrotason” antia ovat monet nokkelat sanonnat, joita olen havainnut viljeleväni puheessani ja kirjoituksissani. Esimerkin mainitakseni, sain teoksesta mielestäni osuvan loppusitaatin johdon optiokäytäntöjä arvostelevaan raporttiini. 

Summa summarum: Kilven ajatukset ja sanat upposivat maailmankuvaani ja jättivät sinne pysyvät jäljet.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20010807 (20010807) o o AJK kotisivu