Pihlanto Pekka 
Yksityisyyden suoja kaipaa hyötyarviota

Julkaistu Tietoviikossa no 37 25.10.2001

Petri Sarvamaa ja Juha Palkeinen ovat keskustelleet yksityisyydestä ja sen mahdollisesta uhraamisesta turvallisuuden hyväksi (Tietoviikko 11.10.). Mielestäni terrorismi ja muu rikollisuus ovat nykyisin sen verran vakavia ilmiöitä, että kansalaisten yksityisyyden suojasta joudutaan valitettavasti tinkimään. Olen jo aikaisemmin hämmästellyt eräiden tahojen torjuvaa asennetta poliisin salakuunteluoikeuksiin ja pankkisalaisuuden lieventämiseen. Esimerkiksi huumerikollisten menetelmät ovat tuloksista päätelleen kehittyneet huippuunsa. Tästä huolimatta viranomaisten pitäisi monien mielestä pelata jonkinlaista "reilua peliä", ettei kansalaisten yksityisyyden suoja vain mitenkään kaventuisi. Nyt syntyneen terrorismin uuden aallon jälkeen kenellekään ei tulisi olla epäselvää, että tietoverkkoja ja tietoliikennettä sekä rahavirtoja on pakko kontrolloida entistä tiukemmin. On syytä ottaa realistinen yhteiskunnallinen hyöty-kustannus-asenne tähän asiaan. 

Mielestäni yhteiskunnan pelinsääntöjä noudattavalla kansalaisella ei pitäisi olla mitään pelättävää siinä, että poliisiviranomaiset seuraavat lainsäädännön antamin valtuuksin ja tarkkojen pelinsääntöjen mukaisesti tietoliikennettä. Viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus joka takaa, että laillista toimintaa koskevaa tietoa ei levitetä, eikä käytetä väärin. Kansalaisyhteiskunnassa on kyllä mekanismeja, jotka puuttuvat peliin, jos ylilyöntejä tai väärinkäytöksiä alkaa tapahtua. Siitä on joka tapauksessa pidettävä huolta. Onko niin, että poliisivaltion syntymisen pelko ja liioitellun voimakas yksityisyyden tarve tekevät eräissä tapauksissa ihmisen sokeaksi realismille? 

Pekka Pihlanto 
professori 
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Asko Korpela: Oikein, Pekka!

Asko: 

Olen samaa mieltä. Juuri mainitsemissasi rajoissa. Vaikka itsekin olen individualisti ehkä pahemmasta päästä, olen viime aikoina ihmetellyt, mitä oikeastaan on 'yksityisasia'. Ihminen elää yhteiskunnassa eikä yksin. Siitä seuraa, etteivät kaikki asiat ole ihan yksityisasioita, esim jopa niin yksityinen asia kuin nimi. Nimeä ei tarvittaisi, jos elettäisiin yksin. Nimeä tarvitsee ennen kaikkea yhteiskunta, joten yhteiskunnalla on sanansa sanottavana jopa nimen suhteen.


 

Juha Palkeinen: Yksilöllä tulee olla oikeuksia

Juha: 

Törmäsin sattumalta mielipiteenvaihtoonne tällä palstalla. En usko puheenvuorollani millään tavalla kykeneväni muuttamaan mielipiteitänne, mutta tunnen silti tarvetta hieman selventää esittämiäni ajatuksia.

Mielestäni on ajatusvirhe olettaa yhteiskunnallisen turvallisuuden paranevan merkittävästi kun yksilön perusoikeuksia heikennetään tai häneen kohdistuvaa valvontaa lisätään. Kansainvälinen terrorismi on toki pelottava ilmiö, mutta aivan yhtä pelottava ilmiö on tällä hetkellä länsimaisessa oikeusjärjestelmässä tapahtuva yksilön perusoikeuksien eroosio. Vasta eilen sain lukea lehdestä Yhdysvaltain kauko-ohjatulla lennokilla suorittamasta murhasta. Sonera salakuuntelee omia työntekijöitään. Mielestäni tälläista kehitystä tulee vastustaa mikäli uskoo todelliseen länsimaiseen demokratiaan.

Valvonnan lisäämisen perustelu sillä että 'yhteiskunnan pelinsääntöjä noudattavalla kansalaisella ei ole mitään pelättävää' on ajatuksena palindromi. Sen lisäksi se on oppineilta miehiltä harvinaisen historiatonta ja lyhytnäköistä ajattelua. Kuka määrittelee ne yhteiskunnaliset pelisäännöt, joita noudattamalla ei joudu pelkäämään mitään?

Philip K. Dick esitti aikanaan ajatuksen, että kun yksilön kaikki tulevat teot voidaan valvonnan, tietojenkeräämisen ja profiloinnin avulla ennakoida hänestä on tullut androidi eikä todellista valinnan vapautta enää ole. Kehittyvä tietotekniikka (mm. data mining) on joka tapauksessa johtamassa suuntaan, jossa todellisen yksityisyyden rajat hämärtyvät. Tähän kehitykseen tulee suhtautua kriittisesti koska viime kädessä sen tuoma valta ja kontrollimahdollisuudet vähentävät suoraan yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa.


 

Pekka Pihlanto: Idealismi ei riitä

Pekka: 

Kirjoitin viranomaisten suorittamasta valvonnasta Suomessa. Soneran salakuuntelu ei ollut viranomaisvalvontaa, eikä CIA:n suorittama terroristiksi epäillyn tappaminen tapahtunut suomalaisten viranomaisten toimesta.

Yhteiskunnan pelinsäännöt laatii Eduskunta ja niitä toteuttavat julkisen valvonnan alaisena toimeenpanevat viranomaiset. Kansalaisilla on meidän yhteiskunnassamme oikeutensa.

Luotan enemmän viranomaisten harkintakykyyn kuin rikollisten ja terroristien. On valittava puolensa. Pelkkä idealismi ja viranomaisten pelko ei riitä kannanottojen perusteluiksi. Epäluottamus viranomaisia kohtaan koituu rikollisten hyödyksi ja lakeja noudattavien kansalaisten vahingoksi.


 

Juha Palkeinen: Epäluottamus on demokratian toimintaedellytys

Juha: 

Soneran vakoiluskandaali ja Amerikkalaisten piittaamattomuus kansainvälisestä oikeudesta ovat osa laajempaa trendiä. Siksi ne mielestäni sopivat esimerkeiksi myös tässä keskustelussa. Keinot kovenevat niin yksityisellä sektorilla kuin valtiollisellakin tasolla. Tässä tilanteessa on realismia huolestua yksilön perusoikeuksista niin kauan kuin niistä on vielä oikeus huolestua.

Ajatus siitä, että viranomaisia kohtaan tunnettu epäily hyödyntää rikollisia ja vahingoittaa lainkuuliaisia kansalaisia on ideologialtaan äärimmäisen pelottava ja samalla kiusallisen tuttu. Olen elänyt siinä luulossa, että kansalaiset ovat demokratiassa ne, jotka säätelevät viranomaisten toimintaa ja heidän yksilöön kohdistuvia oikeuksiaan edustajiensa välityksellä. Tähän säätelyyn kuuluu välttämättömänä osana avoin keskustelu ja terve epäily jokaista uutta viranomaiselle myönnettävää erivapautta kohtaan. Olenko ollut väärässä vai olemmeko kenties muuttamassa yhteiskuntajärjestelmäämme jonkinlaisessa hiljaisessa vallankumouksessa?


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021111 (20011030) o o AJK kotisivu