Pihlanto Pekka
14 Aitan polulla astelevat emännät

 

Jännitteet nyt puolisojen välisiä

Veljesten myöhempien vaiheiden kuvauksessa on samaa huumoria ja nokkeluutta, joka leimasi aikaisempia lukujakin. Veljesten välisen jännitteen ja ryhmädynamiikan kuvaus puuttuu nyt. Vaimojen luonnekuvat ja puolisojen välinen jännite ovat etualalla. Talojen ja torppien jakaminen tapahtuu paljolti iän mukaan. Juhanille tulee siis luonnollisesti Jukola ja Tuomaalle Impivaara sekä Aapolle Jukolan toinen puoliska. Varsin luonnollinen ratkaisu on Lauri Impivaaran toisen puolen isäntänä "yhteisen suostumisensa kautta", sillä Laurihan vakuutti Hiidenkivellä pitävänsä Tuomaasta paljon. Simeoni jää ilman taloa ja torppaa, mikä selittyy luontevasti hänen "kaistapäisyydellään" - samoin kuin hänen naimattomaksi jäämisensä. Tässä tulee mieleen myös Simeonin miehisyyden vähättely, johon Lauri Hiidenkivellä syyllistyi.

 

Juhanin elonpäivä kului "viimein melkein ihan tyyneesti"

Venla osoittautuu laatuunkäyväksi joskin suulaaksi ja riitaisaksi - Juhanin sanoin - turskiksi ja trumantiksi emännäksi. Silti Juhani ei anna muiden haukkua vaimoaan, minkä sai Karkkulan Aapeli, tyhmä mies, todeta. Perheonnea kuitenkin suotiin ja lapsia tuli, lopulta poikakin, "tiitiäinen". Juhanin kiivas luonto kihahtaa sentään silloin tällöin esimerkiksi rajariidoissa. Onneksi rauhan mies, lautamies Aapo on lähellä käytettäväksi välimiehenä. Kuten onnettomana jouluiltana, Juhani ottaa yhteen taivaan taaton kanssa, kun heinänteossa syntyy erimielisyys sateen ajankohdasta. Jouluna tämä tapahtui tosin puolileikillään, nyt täydessä kiihkossa. Juhani kiroilee ja Seunalan nuori hoikka tytär rukoilee. Seuraa katumus ja "jotain muutosta Juhanin luonnossa ja käytöksessä": heränneitten miesten vaateparsi patalakkeineen ja körtteineen ilmestyy Juhanin vaatetukseen. Ja "viimein melkein ihan tyyneesti kului veli Juhanin elonpäivä". Ilmeisesti ei enää "pirtti roikannut".

 

Simeoni kitupiikki ja viinan villitsemä

Juhanin nurkkiin jäänyt Simeni osoittautuu pilkkalaulun mukaiseksi "syntiseksi, saatanaksi, kurjaksi". Mitään jälkeä ei näy kristillisyydestä siinä kitsaudessa, jolla Simeoni kotimiehenä jättää talon alle kymmenvuotiaat tyttäret nälkäisiksi ja viluisiksi. Viina kuitenkin villitsee hänet silloin tällöin - vielä kerran senkin jälkeen kun hän oli sormet Juhanin kaupunkituliaisena tuomalla piplialla vannonut pyhästi, ettei enää milloinkaan nauttisi juovuttavia juomia. Langettuaan vielä kerran, tämä itseäänkin kohtaan ankara mies yrittää hirttäytyä, mutta pelastetaan. Hätiin haettu Aapo "Aaprahammi, Jukolan Salomon suuri" pitää saarnan, jossa lausuilee rangaistuksen, mutta pian myöskin lohdutuksen kieltä. "Niin kääntyi Simeonin sydän kohden eloa ja toivoa taas."

 

Aapo-Jukolan isäntä: viisas ja tasapuolinen, kelpo isä

Aapo-Jukolan emännäksi tuli toimekas ja lauhkeamielinen Konkkalan Hindrika, Aapon katrillikumppani tuliaispidoissa. Aapo neuvoo ja opastelee niin vaimoaan kuin piikojaankin "oikein opettajan muodolla ja äänellä", mutta oikeudessa ja kohtuudessa pysyen. Ei ehkä täysin asiallinen ja tunneälyinen isäntä nykypäivän mittapuulla. Aapon lahjakkuus ilmenee parantajan ammattiin perehtymisenä. Lautamiehenäkin hän on kunnon mies, viisas ja tasapuolinen. Hieman parempi kuva hänestä siis syntyy suhteissaan ulkopuolisiin kuin omaan väkeen, mutta loppuarvio on kuitenkin "kelpo isäntä ja reippaitten lasten kelpo isä."

 

Tuomas: mahtia, vakuutta ja anteliaisuutta

Tuomaan jo tutuksi käyneeseen hartevuuteen ja vahvuuteen liittyy nyt "mahtia ja vakuutta, joita oli hänen olentonsa täynnä". Kuten ennenkin, hän pitää kuria ja Herran nuhdetta yllä, mutta nyt ilman menoa ja pauhinaa. Lisäksi hän on anteliain kaikista veljeksistä, ja kohtelee laupeudella ja hyvyydellä kovan onnen lapsia, ottaen näitä kaksi kasvateikseenkin. Luonne on siis tasoittunut ankarista Hiidenkiven päivistä, jolloin hän ei olisi tuntenut armoa Lauria kohtaan. Vaimoksi hän sai salskean, yht'aikaa riipeän, vakavan ja tyynen Härkämäen ainoan tyttären. Tuomas todellakin "seisoo niin kuin tammi", ja samaan tapaan kulkevat hänen päivänsä, tyynesti kohden haudan tyyntä satamaa. Kun avioliitto on särötön, kirjailija ei tarvitse kuin runsaan sivun verran Tuomaan vaiheiden kuvaamiseen.

 

Laurin toraisa, mutta uljas vaimo

Impivaaran toisessa puoliskossa Laurilassa asuu äänetön mies. Viljelee maatansa kyllä, mutta mielemmin vielä "metsäs' häärii, katselevi puita väärii" - ja arvoituksellisia ketun jälkiäkin. Luonne ei siis ole juurikaan muuttunut. Lauri ottaa vaimokseen Kuokkalan toisen kaksoistyttären, jonka "kimakas ääni kaikui kauas kuin kiljuvan klaneetin ääni" (toinen tytär joutui avioksi Laurin kaksoisveli Timolle). Äänetönnä istui Lauri, mutta tuolloin, tällöin miehen kärsimys katkesi ja "vaikenipa eukko silloin äkisti, kieppasi ulos miten jaksoi ja kätki itsensä ometan nurkkiin". Palattuaan kerran myöhään metsästä ja eukon aikansa kiljahdeltua, pitkään vaiti ollut Lauri lausuu lujalla äänellä: "Oleppas jo vaiti, siunaa itseäs ja nuku Herran nimeen hyvän sään aikana; muista: hyvän sään aikana". Vaikeni silloin toraisa vaimo. Loppuarvion mukaan "niin hän eleli uljaan vaimonsa ja lastensa keralla. Ja lapsilta, niin kauan kuin he oleskelivat äitinsä huomassa, ei puuttunut koskaan paita, ei sukka, ei jokapäiväinen ruoka eikä juoma".

 

Timolla yli neljänsadan ruplan akka

Timon vaimolla sanottiin olevan hieman hellempi sydän kuin tämän sisarella, ja paljon Timo hänestä piti, vaikka joskus hänen tukkansa pöllähti kiivaan puolison jykevissä kourissa. Timolla oli tapana "kerran vuodessa, noin kekrijuhlan aikoina naukkia päänsä humalan humuun, viipyen kylässä päivän tai kaksi". Kolmantena päivänä Timo kerran palaa ryyppyretkeltään ja kotona odottaa Kekkurin kiivas emäntä. Vaikka Timo toteaa: "niin minä ämmiä opetan", hän joutuu kuitenkin yöpymään tallin parvella. Kova on siis Timolla kotikuri, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Huolestuneen vaimon etsittyä Timon kylmästä hallayöstä tupaan Timolla on jo varaa sanoa vakavan keskustelun päätteeksi: "Oleppas vaiti kuolemasta ja laske minulle kaljaa". Hyväluontoinen Timo ei vaikuta enää niin tyhmältä kuin nuorena. Onpa hänessä vähän huumoriakin, eikä ehkä pelkästään tahatonta. Vaimostaan hän toteaa Kaape-rengilleen: "Eihän, peijakas, kolmesataa ruplaa maksaisi tarpeiksi sitä vahinkoa, jos kuolis tämä akka; ei neljäsataakaan siinä piisaisi ."

Eero: yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hyväntahtoinen puoliso

Hyvin olivat jahtivouti Eeron asiat: toimekas ja viisas, nimismiehen paljon käytetty käskyläinen, joka ansaitsi kirjoituksella ja luvunlaskulla "sisääntuloa". Eero alkaa olla sivistyneistöä: lukee sanomalehteä ja jopa kirjoittaa siihen, sisällöltään ytimellistä vallan ja esitystapa nasevaa, useinpa nerokastakin. Miehestä on tullut patriootti ja kansansivistyksen kohentaja, sillä hänen toimestaan rakettiin pitäjään jonkunmoinen kansakoulu. Vaimo, Seunalan hoikka tytär, on nähnyt kummia näköjä ja houraillen ennustanut paljon ihmeitä. Lapselleen tämä alakuloinen emäntä laulaa suomalaisille niin tutuksi tullutta laulua: "Tuonen lehto, öinen lehto". Mutta hyvät välit puolisoilla näyttää olevan. Ehkä sittenkin Eerolla on käynyt veljeksistä paras naimaonni, vaikka hän joutuukin ottamaan emännälle kuuluvia vastuita torpassa. Pienintäkään pisteliäisyyttä Eerossa ei nyt näytä olevan, vaan pelkkää hyväntahtoisuutta vaimoaan kohtaan.

 

Yhteinen joulujuhla Juhani-Jukolan talossa

Ennen kuin veljekset jätetään lopullisesti, heidän kerätään vielä joulunviettoon Jukolaan. Nyt Simeoni saa aloittaa "ihanan" virren, toisin kuin onnettomana Impivaaran jouluna. Veljekset katsovat takaisin olleisiin päiviin, samaan tapaan kuin "mannermaalla harmeneva merimies johdattelee mieleensä muinoista myrskyä merellä". Oivallinen pystyvalkia on jälleen tärkeä tunnelman luoja, niin kuin Impivaarasta pakenemisen jälkeenkin. Lopulta kallistutaan laattian oljille öiseen lepoon. Vielä on edessä joulukirkko ja iloinen joulupäivä entisessä Jukolassa. Lukijalle jää hyvä mieli.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto