Pihlanto Pekka
Seitsemän veljeksen ankara joulu

Julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 24.12.2001 

Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Kuudes luku

Lukupiiri Kiven kimpussa 

Asko Korpelan johtamassa lukupiirissä (nettisivu: http://hkkk.fi/~korpela/) luettiin ja kommentoitiin Volter Kilven saaristosarjan teokset. Allekirjoittaneen kommenttien lyhennelmät Kirkolle-teoksesta julkaistiin Vakka-Suomen Sanomissa alkukesästä. Nyt on saatu päätökseen Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, jonka kuudetta lukua tämä kirjoitus koskee.

Minkälaisia veljekset olivat? 

Olen kiinnittänyt erityistä huomiota veljesten luonnetyyppeihin. Kertaukseksi näistä suopean aikalaiskriitikon Eliel Aspelinin näkemys veljeksistä: "Hurja Juhani, kovapäinen ja kankeatukkainen vanhin veli; harteva, hiljainen Tuomas; viisas papiksi syntynyt toisten aaroni Aapo; jumalinen fariseus Simeoni; Timo, vakava ja tyyni kuin talven suoja; harvasanainen mietteliäs Lauri, sekä nuorin veli Eero, teräväpäinen, irvihammas, pitkä kanto kaskessa". Aspelinin mukaan veljekset ovat tarkasti luonteensa mukaiset joka tilanteessa. Toista mieltä oli teoksen tyrmännyt August Ahlqvist, joka ei nähnyt siinä luonnekuvauksen häivääkään.

Joulusauna ja -ateria 

On joulu-ilta. Impivaaran pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkinta. Jouluateriaa ovat rakentaneet Timo ja Simeoni. Naismaiseksi haukuttu Simeoni on toiminut kokkina aikaisemminkin. Pöydällä on seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhunlihaa ja kiulullinen olutta. "Syödään ja juodaan, pojat, sillä nyt on meillä joulu", sanoo Juhani. Olut on tavallista talonpojan olutta väkevämpää, ja niinpä humala alkaa vähitellen näkyä veljesten käyttäytymisessä. Suomalaiskansalliseen tapaan Juhani on aluksi tyytyväinen kaikkeen, kiittelee kotieläimiä ja kehottaa antamaan niille herkkupaloja. Myös Lauri saa häneltä kiitoksen ideasta muuttaa Jukolasta Impivaaraan.

Juhani ajattelee ja puhuu mahtavia 

Tyytyväisyydessään huoleton Juhani ei huolisi "vaikka pöllähtäisi tulessa tuhaksi ja tomuksi koko tämä maailma paitsi Impivaara ja se ympäristö". Pahaenteistä puhetta, kun tiedämme miten kohta käy. Juhani tajuaa visionsa mahdottomuuden, kun Timo siihen viittaa, mutta korostaa ajattelun vapautta: "Mutta katsos kun mies taitaa aatella mitä tahtoo, aatella itsensä koko maailman herraksi tai tönkeileväksi sontiaiseksi. Kas hän taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleet, enkelit ja koko ihmissuvun". Ihme, ettei jumalinen Simeoni puutu tähän rienaukseen. Hän kylläkin ehdottaa ruokalukua ja virrenvärssyä päälle. Juhani torjuu tämän todeten, että ei heistä ole laulajiksi, mutta laulaa luikauttaa kuitenkin kohta: "Elettiinpä ennenkin vaik´ ojan takan´ oltiin…".

Tuomas on joukon vahvin 

Ennen pitkää jouluillan ohjelmassa on voimainkoetus, samaan tapaan kuin suomalaisessa lähiöpubissa voisi odottaa tapahtuvan neljännen tuopin jälkeen. Simeonin hurskaat estelyt eivät auta. Juhani häviää Tuomaalle painissa, sillä "Tuomas seisoo niinkuin tammi", kuten Aapo siteeraa Toukolan poikien pilkkalaulua. Eero jatkaa pilkkalaulun sanoin: "Koska saarnaa Aaprahammi", mikä tarkoittaa Aapoa. Juhani häviää Tuomaalle vielä käsikapulassa, mutta voittaa painissa Aapon. Simeoni myöntää häviönsä Juhanille ilman ottelua. Seuraavana on tulessa Timo, jolle Juhani häviää, sillä hänen housunsa uhkaavat pudota. Eero ehdottaakin leikkisästi painimista ilman housuja ja paitoja "kuin kaksi enkeliä Paratiisin pelloilla". Simeonin reaktio tähän pilkantekoon on hyvin kiukkuinen. Uusinnassa Juhani voittaa Timon. Lopputulos on, että Tuomas on vahvin.

"Laula päälle vaan, en minä suutu" 

Juhani tyytyy toiseen sijaansa. Humala ei tee hänestä sen äkkipikaisempaa kuin hän on selvänä - pikemminkin päin vastoin. Hän alkaa tanssia "ryssää". Eero saa säestää laulullaan. Eerokin on ollut joulumielellä ja kaadellut kiltisti olutta. Juhanin laulupyyntöön Eero vastaa avuliaasti: "Mitä sorttia tahdotaan?" Edes pilkalliset laulun sanat "Jussi, pussi Jukolan Jussi! Jussi, Jassi jauhokuono" eivät saa joulumielistä Juhania suuttumaan. Aikaisemminhan Juhani menetti tuon tuostakin malttinsa Eeron pistelyn takia. Aapon varoitukset Eerolle ovat tarpeettomia: "Laula päälle vaan; en minä suutu", sanoo Juhani.

Olutta kiukaalle kohtalokkain seurauksin 

Juhanin vaatiessa Eeroa kaatamaan olutta kiukaalle, Tuomas kieltää sen ehdottomasti. Juhani, joka on saanut veljistä vanhimpana isännän aseman talossa, epäilee, että äskeinen painivoitto "on aika lailla kohottanut Tuomaan niskapyrstöjä, ja luuleepa hän nyt hallitsevansa tässä huoneessa mielensä mukaan". Järkevä Aapo ei halua, että olutta tuhlattaisiin tällä tavalla ja asettuu Tuomaan kannalle. Timo säestää häntä. Eero haluaa "nöyränä" totella esimiehen käskyä, ettei saisi "jäniksenpassia kouraansa" eli tulisi karkotetuksi tottelemattomuudesta Juhani-isäntää kohtaan. Tämä on häneltä veljesten sopiman rangaistuskäytännön ivailua. Eerosta tehtävä ei tunnu vastenmieliseltä. Hänen voisi sanoa täyttävän käskyn piruuttaan, sillä se tapahtuu häneltä kerkeästi "purren hammasta ja mytistäen huulensa vikkelään myhäilykseen". Juhani takaa Eeron turvallisuuden - vanhat kiistat ovat unohtuneet. Syntyy tappelu, jonka lopputuloksena veljekset seisovat lumihangessa paljain jaloin ja paitasillaan katsellen palavaa pirttiään. L auri osoittaa malttia, sillä hän poistuu talosta viimeisenä taluttaen Valkoa.

Pako Jukolaan susien ahdistamina 

Juhani ja Tuomas aloittavat toistensa syyttelyn. Aapo ja Lauri tuovat mukaan järjen äänen, jota Timo ja Simeoni säestävät. Eero on viisaasti vaiti. Tässä kriisitilanteessa veljeksistä järkevin Aapo ottaa ohjat käsiinsä ja esittää suunnitelman: kiireesti kohti vanhaa kotitaloa Jukolaa, kaksi aina vuorollaan Valkon selässä. Eero vaikuttaa epätoivoisimmalta: "Surmamme on tullut!" Pakkanen onkin kiristymässä. Juhani-isäntä on neuvoton, mutta Aapon lisäksi Tuomaskin osoittaa tilanteen hallintaa. Aapo esittää vielä jatkosuunnitelmankin siitä, miten tavarat ja loput eläimistä haetaan pois seuraavana päivänä. Tuomas patistaa veljekset matkaan ja jakaa ratsastusvuorot. Vasta vähitellen Juhani saa itsensä kootuksi. Matkan aikana Tuomaksen todellinen johtoasema jälleen korostuu. Hän järjestää veljeksiä ahdistelevien susien järkiperäisen ampumisen - ei kaikkien summittaisella yhteislaukauksella, kuten Juhani ehdottaa, vaan kahden tarkimman, Tuomaksen ja Laurin, keskitetyllä tulituksella. Näin saadaan yksi susista nurin j a muut jäävät sitä raatelemaan.

Pelastuminen itku silmässä 

Kun päästään nahkapeitturin vuokramiehenä isännöimään Jukolaan, Juhanin tunteet pääsevät valloilleen: hän purskahtaa itkuun. Muutkin itkevät, ja Juhani lohduttaa Eeroa, Simeonia ja Aapoa. Tuomas ottaa taas johdon käsiinsä ja komentaa emäntää sytyttämään tulen ja hoitamaan Valkon talliin. Aapo muistaa viitata perusteluiksi lakiin ja veljesten hengenvaaraan. Juhanikin pääsee juoneen kiinni pyytäen syötävää ja juotavaa. Hän on aina kerkeämpiä veljiään kierroksen jäljessä. Tuomaksenkin silmät alkavat kostua.

Juhani ottaa vaihteeksi isännän roolin 

Juhani ja Timo toipuvat nopeasti ja alkavat lapsekkaasti kilpailla siitä, kumman jalat ovat lumihangessa juoksemisen jäljiltä huonommassa kunnossa. Juhani yllättää taas: nyt hän lopulta ottaa isännän roolin ja päättää, että veljekset asuvat Jukolassa nahkapeitturin luona Vappuun saakka. Tuomas yhtyy ajatukseen: "Mutta annappas kesän tulla." Juhani jatkaa uuden pirtin rakentamissuunnitelmalla. Sopu ja joulurauha palaa Juhanin ja Tuomaksen välille.

Optimistiseen tapaansa Kivi päättää tämän koettelemusten joulun kuvauksen miellyttävään suvantovaiheeseen: "Mutta iloisesti leimusi koivuinen pystyvalkea --- Makeasti he makasivat, ja kauan vielä lämmitti heitä loimottava valkea, kunnes se riutui ja hiiltyi. Sulki silloin emäntä pellin, ja tupaan virtasi uunista ihana lämmin."

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20011228 (20011228) o o AJK kotisivu