Pihlanto Pekka
Jo rangaistuksen uhka voi pysäyttää nuoren ja ehkäistä rikoksen

Julkaistu Turun Sanomissa 13.3.2002

 

Psykiatrian erikoislääkäri Jukka Kärkkäinen kirjoittaa nuorten tarvitsevan välittämistä ja rajoja (TS 6.3.). Kirjoituksen sanomaan voi hyvin yhtyä lähes kaikilta osin. Huomiota kiinnittää kuitenkin kohta, jossa kirjoittaja viittaa nuorten rikosoikeudellisen ikärajan poistamiseen ja toteaa sinisilmäiseksi sen uskomuksen, että ongelmakäyttäytyvien nuorten yhä varhaisempi toimittaminen vankilaan voisi ehkäistä rikoksia tai "parantaa" nuorten väkivaltaisuutta. Hänen mukaansa sen sijaan puuttuminen muilla keinoin on tärkeää, jotta nuori saa palautetta väärästä käyttäytymisestään ja alkanut rikosura voidaan katkaista. Kirjoittaja mainitsee aivan perustellusti kotien ja koulujen vastuun asiassa. 

Kirjoittaja näyttää kuitenkin soveltavan samaa yhden tai muutaman vaihtoehdon ajattelua, joka on ollut tyypillistä esimerkiksi huumeongelmasta keskusteltaessa. Hän asettaa rikosoikeudellisen ikärajan poistamisen - julkisudessa on tosin puhuttu ikärajan alentamisesta - ja muut keinot toistensa vaihtoehdoiksi ja torjuu ensin mainitun tehottomana. Tämä merkitsee päätöksentekotilanteen voimakasta yksinkertaistamista. Vakavan yhteiskunnallisen ongelman torjumisessa mikään yksittäinen keino ei sinänsä riitä, vaan kaikki mahdollisuudet on voitava ottaa käyttöön. Jokainen tapaus on erilainen: esimerkiksi joidenkin kohdalla auttaa vakava puhe, toiset vain nauravat pehmoilulle. 

Rikosoikeudelliset keinot ovat tietenkin äärimmäisiä ja viimeisiä, ja niihin turvauduttaessa muut mahdollisuudet on jo paljolti loppuun käytetty. Kuten Kärkkäinen kirjoittaa, nuori tarvitsee lähelleen aikuisia, jotka välittävät hänestä, ja yhtälailla välttämätöntä on asettaa nuorille rajat. Nämä ovat tärkeitä ja ensisijaisia keinoja. Niiden epäonnistuttua ja nuoren jouduttua rikosuralle on voitava soveltaa rikosoikeudellisia toimenpiteitä ja rajoja. Toisen ihmisen vakavaan pahoinpitelemiseen tai surmaamiseen johtanut nuoren "pahoinvointi" ei ole enää hoidettavissa pelkin kasvatuksellisin toimenpitein. Nuoren on ymmärrettävä viimeistään tässä vaiheessa olevansa todellisessa vastuussa teostaan.

Rikosoikeudellinen vastuu ei merkitse sitä, että nuori rikoksentekijä passitetaan ilman muuta nuorisovankilaan. Meillä oikeus kohtelee suhteellisen lempeästi varsinkin ensikertalaisia, ja nuorille luotaisiin epäilemättä vielä myötämielisemmät oikeuskäytännöt. Ellei nuori ole rikosoikeudellisesti mitenkään vastuussa selvästi rikollisesta teostaan, hänelle syntyy helposti se harhakuva, että teko oli jotenkin lähes oikeutettu ja muiden kuin hänen itsensä syytä. Rikollispiirit ovatkin käyttäneet hankkeissaan hyväkseen vastuusta vapaita alaikäisiä ja siten lisänneet nuorten rikollisuutta. 

Yleisen uskomuksen mukaan rangaistukset eivät estä rikoksia. Kuitenkin asian oikeuskäsittely ja pelkkä rangaistuksen uhka saattavat pysähdyttää nuoren pohtimaan tekoaan vakavammin kuin nykyiset toimenpiteet. On myös varsin ilmeistä, että aina on olemassa ainakin joitakin nuoria, jotka rangaistuksen uhka todella saa pidättäytymään rikollisesta teosta. Rikosoikeudellisen vastuun säätäminen ei tietenkään tarkoita sitä, ettei vanhempien, koulujen ja sosiaaliviranomaisten pitäisi entisestään tehostaa vastuun ottoaan nuorista, sillä yhteiskunnan monet uudet muutosilmiöt ovat yhä vakavammin uhkaamassa nuorten hyvinvointia.

Pekka Pihlanto 
professori 
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020313 (20020313) o o AJK kotisivu