Pihlanto Pekka
Myös nuoren on otettava vastuuta rikollisesta teostaan

Julkaistu Helsingin Sanomissa 20.3.2002

 

 

Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen kirjoittaa lasten tarvitsevan rakkautta, turvaa, tunteiden jakamista ja säätelemistä, opetusta sekä sääntöjä ja rajoja (HS 10.3.). Kirjoituksen sanomaan voi pitkälti yhtyä. Huomiota kiinnittää kuitenkin viittaus rikosoikeudellisen ikärajan poistamiseen, mikä merkitsisi hänen mukaansa lasten ongelmien ratkomisyritystä väärään suuntaisilla keinoilla. Sen sijaan esimerkiksi ammattiin johtava koulutus olisi tehokkainta nuorten rikostentekijöiden kohdalla. 

Kirjoittaja asettaa rikosoikeudellisen ikärajan poistamisen - julkisudessa on tosin puhuttu ikärajan alentamisesta - ja muut keinot vaihtoehdoiksi sekä torjuu edellisen. Vakavan yhteiskunnallisen ongelman käsittelyssä kuitenkin kaikki keinot on otettava käyttöön. Jokainen tapaus on erilainen: esimerkiksi joidenkin kohdalla auttaa vakava puhe, toiset vain nauravat pehmoilulle. 

Rikosoikeudelliset keinot ovat tietenkin äärimmäisiä ja niihin turvauduttaessa muut mahdollisuudet eivät enää riitä. Toisen ihmisen vakavaan pahoinpitelemiseen tai surmaamiseen johtanut lapsen "pahoinvointi" ei ole hoidettavissa pelkällä välittämisellä tai ammattikoulutuksella. Jopa kolmetoistavuotiaan on ymmärrettävä viimeistään tässä vaiheessa olevansa vastuussa teostaan, jolla hän on jättänyt lapsuuden taakseen. 

Rikosoikeudellinen vastuu ei merkitse sitä, että nuori rikoksentekijä passitetaan ilman muuta laitokseen tai edes yhdyskuntapalveluun. Ellei nuori ole rikosoikeudellisesti mitenkään vastuussa rikollisesta teostaan, hänelle syntyy se harhakuva, että teko oli lähes oikeutettu, eikä ainakaan hänen syytään. Rikolliset ovatkin käyttäneet hyväkseen vastuusta vapaita alaikäisiä ja lisänneet lasten rikollisuutta. 

Yleisen uskomuksen mukaan rangaistukset eivät estä rikoksia. Kuitenkin oikeuskäsittely ja pelkkä rangaistuksen uhka saattavat saada nuoren pohtimaan tekoaan vakavammin kuin nykyiset toimenpiteet. Aina on myös yksilöitä, jotka rangaistuksen mahdollisuus saa jopa pidättäytymään rikoksista. Rikosoikeudellisen vastuun laajentaminen ei tietenkään tarkoita, ettei vanhempien, koulujen ja sosiaaliviranomaisten pitäisi tehostaa vastuun ottoaan lapsista ja nuorista, sillä monet yhteiskunnan muutosilmiöt uhkaavat yhä vakavammin näiden hyvinvointia.

Pekka Pihlanto 
professori 
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020320 (20020320) o o AJK kotisivu