Pihlanto Pekka
Optioiden kulukirjaukselle on perusteet

  Julkaistu Helsingin Sanomien taloussivulla vieraskynäkirjoituksena 5.4.2002

Yhdysvaltalaisen Enronin tapaus on vahvistanut vaatimuksia, että henkilökunnan optiot olisi kirjattava kuluiksi yrityksen tuloslaskelmaan. Tätä on vastustettu mm. viittaamalla kirjanpidon periaatteisiin. Selvää onkin, että koska optioita ei makseta yrityksen kassasta, normaalin kulun tunnusmerkit puuttuvat. Kirjanpidon periaatteet eivät kuitenkaan ole pyhiä, ja niistä on ennenkin joustettu. Jos siis yrityselämän vaatimukset puoltavat tällaista menettelyä, kirjanpidon periaatteiden sekä kirjanpito- ja yhtiölainsäädännön muuttamista on syytä harkita. Optiosopimuksen mukaan yritysjohto tai muu henkilöstö saa oikeuden lunastaa alhaisilla kursseilla yrityksen osakkeita sovittuna ajankohtana, johon mennessä kurssin toivotaan nousseen. Monen mielestä näiden osakkeiden myynnistä syntyvä voitto ei ole keneltäkään pois. Se tosin myönnetään, että vanhojen osakkaiden omistuksen arvo laimenee, kun markkinoille tulee joukko uusia osakkeita jakamaan samaa osinkopottia. Olisiko talouteen todella keksitty ihmesampo, joka jauhaa rahaa tyhjästä? En oikein usko ihmeisiin talouselämässä. Millä perusteella optiovoitot olisi kirjattavissa kuluiksi? Olettakaamme vaihtoehtona, että yritys ei olisi antanutkaan optioita, vaan olisi laskenut liikkeelle vastaavan määrän osakkeita suunnaten annin vaikkapa eläkesäätiölleen, joka olisi saanut aikanaan kurssinnousuvoitot. Toisena vaihtoehtona yritys olisi voinut suorittaa normaalin osakeannin siinä vaiheessa kun kurssit olisivat nousseet, siis ajankohdassa, jossa optioiden saajat korjaavat voittonsa. Nyt olisikin yritys saanut "voitot" pääomina kassaan, eikä henkilöstö. Koska optiovaihtoehdossa pääomat jäivät yritykseltä saamatta, voidaan ajatella, että nämä menetetyt pääomat ovat kirjanpidollisia tappioita, jotka voidaan kirjata tuloksen vähennykseksi. Tämä on tietysti spekulointia, mutta asialla on oikein nimikin: on kysymys vaihtoehtoiskustannuksista. Kustannuslaskennassa tunnetaan periaate, jonka mukaan hylätyn vaihtoehdon tuotto on valitun vaihtoehdon kustannus. Voidaan väittää, että optioista luopumisen vaihtoehto olisi merkinnyt henkilöstön motivointikeinon menettämistä, jolloin osakeannin suorittaessaan yritys ei olisikaan saanut yhtä suurta pääomanlisäystä kuin optionsaajat kuittasivat ponnistustensa seurauksena. Kuitenkin johdon vaikutus kurssikehitykseen on loppujen lopuksi usein varsin rajallinen: markkinatilanne ja monet muut johdosta paljolti riippumattomat tekijät vaikuttavat kurssikehitykseen. Yritys olisi joka tapauksessa saanut jotakin suunnatessaan annin markkinoille, eli vaihtoehtoiskustannus on realistinen oletus. Optioiden kulukirjaukseen siirtyminen järisyttäisi kirjanpitoajattelun perusteita. Menettelyn käytännön motiivina kuitenkin olisi, että kun optioita annettaessa menetetyt pääoman lisäykset viestittäisiin optioetujen kulukirjausten muodossa yrityksen tuloksen tarkastelijoille, nämä saisivat nykyistä oikeampaa tietoa yrityksen tekemien ratkaisujen tulosvaikutuksista. Samalla hälvenisi se harhakäsitys, että optiovoitot ovat "isännätöntä" rahaa.

Pekka Pihlanto 
professori 
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020405 (20020405) o o AJK kotisivu