Pihlanto Pekka 
Kalevalan kertomaa: Taru Sammon herrasta

Julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 9.4.2002 Elias Lönnrotin syntymästä 200 vuotta 
 
 

Lukupiiri Kalevan mailla

Asko Korpelan lukupiirissä (http://hkkk.fi/~korpela/) luettiin Volter Kilven saaristosarja ja Kiven Seitsemän veljestä. Lukupiiri luki Kalevalan sopivasti sen kerääjän ja muokkaajan Elias Lönnrotin syntymäpäivän edellä. Kalevala on nyt muodissa: siitä on lähivuosina julkaistu uusia versioita, viimeksi Lasten Kalevala. 
 

Aikansa viihdettä ja käyttötietoa 

Voi kuvitella, että savupirtin hämärissä seurattiin silmät pyöreinä runonlaulajien - aikansa viihdetaiteilijoiden ja opettajien - esittämiä hurjia kalevalaisia sankaritarinoita ja satuja. Joukkoon oli ujutettu hyödyllistä tietoa, kuten ohjeita morsiamelle - eräänlainen Joka naisen niksikirja. Loitsut, joilla turvattiin karjaonni, metsästysonni ja oluenpano sekä parannettiin sairauksia, olivat nekin aikansa käyttötietoa. 
 
 

Harry Potterin haastajia?

Kalevalalla on nyt erityinen tilaus lasten ja nuorison keskuudessa, sillä velhopoika Harry Potter saavutti kirjana ja elokuvana hämmästyttävän suosion. Samaan viittaa innostus, jolla Taru sormusten herrasta on vastaanotettu. Kalevalahan pursuaa noituutta ja taikavoimia. Väinämöinen ja monet muut teoksen sankarit omaavat yliluonnollisia kykyjä, jopa Harry Potteria etevämmin. 
 
 

Velhot Väinämöinen ja Lemminkäinen

Heti teoksen alkupuolella Väinämöinen laulaa riitapukari Joukahaisen suohon. Väinämöinen tekee veneenkin pelkästään laulamalla. Tosin hän joutuu etsimään kolmea puuttuvaa sanaa Tuonelasta, mistä ei olisi paluuta, mutta saukon ja käärmeen hahmossa sekin onnistuu. Myös Lemminkäinen pystyy taikoihin, kuten kaksintaistelun tapainen kilpalaulanta Pohjolan isännän kanssa ja lentäminen paikalta kokon hahmossa osoittavat. Lemminkäinen osaa myös laulaa miehet miekkoineen "minkä minne, kunka kunne" ja "laatia huolista hevosen, murehista mustan ruunan". 
 
 

Kovia naisvelhojakin

Kalevalassa on pari kovaa naispuolistakin velhoa. Huikentelevaisen lieto Lemminkäisen äiti pelastaa aikamiespoikansa taikavoimillaan, kun pojan taiat ehtyvät. Pojan suututtama "märkähattu karjanpaimen" surmaa hänet kostoksi ja verinen Tuonen poika heittää ruumiin paloiteltuna Tuonelan virtaan. Kukapa muu kuin äiti haravoi palaset ja kokoaa palapelin. Myös Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, hallitsee yliluonnollisen. Hän jopa vangitsee kuun ja auringon vuoren sisään. 
 
 

Sammon ryöstö kanteleella

Melkoinen tekijämies on seppo Ilmarinenkin. Hän takoo mitättömistä aineista Sammon, joka jauhaa kaikkea hyvää Pohjolalle. Vaka vanha Väinämöinen ei tunnu varsin "vakaalta" purjehtiessaan Sampoa ryöstämään Ilmarisen ja Lemminkäisen kanssa. Väinämöinen laulaa veneeseensä miehistön. Matkalla saadun hauen leukaluusta tekemänsä kanteleen soitolla Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen. Niin ryöstö onnistuu ja Sampo viedään veneeseen. 
 
 

Velhojen kamppailu Sammon herruudesta

Louhi Pohjolan emäntä manaa myrskyn, ja kantele katoaa mereen. Väinämöinen loitsii takaa-ajoon lähteneen Louhen aluksen reitille kohtalokkaan karin. Pohjolan emäntäpä taikoo itsensä kokoksi, joka pystyy ottamaan runsaslukuisen miehistön siiven alle ja pyrstölle. Väinämöinen murskaa hyökkäävän kokon kynnet melalla - ei siis miekalla. Sampo hajoaa ja vaipuu pääosin mereen. Väinämöinen pistää rantaan ajautuneita Sammon murusia "kasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan, olu'iksi ohraisiksi, leiviksi rukihisiksi". Tästä kuultuaan Pohjolan emäntä turvautuu bakteerihyökkäykseen usuttamalla Tuonelan sokean tytön pojat Väinölän riesaksi. Poikien nimet ovat kuvaavia: pistos, ähky, luuvalo, paise, rupi, rutto jne. Väinämöinen torjuu nämä taioillaan ja "päästää kansan kuolemasta, Kalevan katoamasta". Pohjolan emännän noitajuonet eivät lopu tähänkään, mutta Sampo pysyy poissa. 
 
 

Väinämöisen kasvatusnäkemys

Kalevalassa on sotimisen ja noitumisen ohella lääkettä nuoriso-ongelmaankin. Orjana kasvatetun Kullervon itsemurhaan päättyvä tarina, jossa syntyy ruumiita kuin väkivaltafilmissä, saa Väinämöisen lausumaan osuvasti: "Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama, ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan, vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi". Väinämöisellä on Tuonelan tuliaisina nuorisollekin varoitus olemaan tekemättä "syytä syyttömälle, vikoa viattomalle. Pahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa: sija on siellä syyllisillä, vuotehet viallisilla, alus kuumista kivistä, palavoista paateroista, peitto kyistä, käärmehistä, Tuonen toukista ku'ottu". Lieneekö pitänyt nuorison poissa pahanteosta? 
 
 

Pekka Pihlanto

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020410 (20020410) o o AJK kotisivu