Pihlanto Pekka 
Johdon laskentatoimen tutkija ei käytä solmiota

Matkakertomus Kingstonista



Osallistuin 16.-17.5.2002 Norman B. Macintoshin järjestämään kutsuseminaariin International Forum on the Future of Management Accounting, Control and Information Systems. Se pidettiin Queen'sin yliopistossa Kingstonissa, Kanadassa. Queen'sin yliopisto on kaupungille leimaa antava, sillä sen opiskelijamäärä muodostaa kaupungin 130-tuhantisesta asukasmäärästä 10%. Kingstoniin on sijoitettu myös kolme vankilaa, sotilasakatemia ja DuPontin tehtaat. Yliopiston kampus on mahtava kaupunginosa kalkkikivisine rakennuksineen, joita kaikkia kutsuttiin termillä Hall. Kalkkikiveä riittää kaupungissa niin paljon, että sen lempinimi on Limestone City. 

Norman Macintosh, eläkkeellä oleva professori, on erikoinen persoonallisuus ja tunnettu erilaisista tempauksistaan konferensseissa ja work-shopeissa. Nyt isännän roolissa hän toimi suhteellisen hillitysti, joskin huulet sinkoilivat - mitä parempi kaveri, sen terävämpiä, mutta kuitenkin lämmin huumori silmäkulmassa heitettyjä. Pitkäaikaisesta professorinurastaan huolimatta Macintosh väitteli vasta viime vuonna. Se tapahtui Göteborgin yliopistossa ja aiheena oli: "Accounting, Accountants, and Accountability: Poststructuralist Positions". Hän on julkaissut mm. useita oppikirjoja, joista yksi oli ja yksi on parhaillaan meillä tutkintovaatimuksissa. Hän esitteli ylpeänä väitöskirjaansa, jonka eräs kansainvälinen kustantaja on juuri julkaissut. Seminaarin aikana syntyi usein toistettu kestohuuli: "It's in the book" - mikä ei välttämättä tarkoittanut, että kyseinen asia olisi todella ollut ko. teoksessa. Macintosh vieraili Turussa EAA:n kongressissa vuonna 1993. Naantali oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen: kaunein kaupunki, mitä hän on koskaan nähnyt, eikä Turkukaan pahalta vaikuttanut. 

Seminaaria oli jo pohjustettu kevään aikana kokoamalla osallistujilta aikaisemmin ilmestyneitä artikkeleita, jotka on tarkoitus julkaista oppikirjana. Teoksen työnimi on Accounting and the Social: Classics, Contemporary and Beyond. Macintosh oli lyhentänyt artikkeleita ja luokitellut ne otsikossa mainittuihin kolmeen ryhmään. Alustava käsikirjoitus jaettiin seminaarin osallistujille. 

Macintosh oli jakanut ryhmän pareiksi, joiden tuli esittää yhteinen tutkimussuunnitelma tai muu yhteinen tuotos. Minun parikseni osui Teri Shearer, lähinnä kriittisestä lähestymistavasta tunnettu tutkija Queen'sista. Hän lähetti minulle etukäteen artikkelinsa Ethics and Accountability. From the For-itself to the For-the-other. Se julkaistaan Accounting, Organization and Society-lehdessä. Artikkeli on perusteellinen kritiikki klassisen taloustieteen keskeisestä oletuksesta, jonka mukaan taloudellinen toimija tavoittelee vain omaa etuaan ja sen katsotaan riittävän takaamaan, että myös "toisen" etu tulee yhteiskunnassa riittävästi huomioon otetuksi. Rakensimme osuutemme niin, että minä esitin aluksi Scandinavian Journal of Managementiin hyväksytyn artikkelini holistisesta ihmiskäsityksestä ja laskentatoimen tutkimuksen lähestymistavoista. Teri puolestaan suhteutti holistista ihmiskäsitystä poststrukturalistiseen lähestymistapaan. Syntyi vilkas keskustelu kuten tässä 17-jäsenisessä ryhmässä tapahtui koko ajan. 

Erityisesti Colwyn Jones esitti asiaan perehtyneisyyttä osoittavia kysymyksiä. Erityisesti noeman (=mieli) käsite kiinnosti häntä. Hänen oman esityksensä aihe - Accounting and Emotion - olikin kaikista lähimpänä omaa intressialuettani. Jones, joka esittäytyi Kingstonin Yacht Clubilla pidetyssä illanvietossa sanomalla: "Call me Col", oli koonnut esitykseensä erilaisia laskentatoimeen liittyviä haastattelukommentteja, joissa esiintyi emotionaalisia painotuksia - tyyliin: "I'll tell you about key performance indicators. They are fucking bollocks! That's what they are!" ja "No way I'm gonna get on the shopfloor and hunt for cost drivers!". Mitään teoriaa tai viitekehystä hänellä ei (vielä) ollut tukenaan - vain idea emootioiden merkittävästä roolista laskentatoimen arkipäivässä. Tarjosin hänelle asiaan liittyviä kirjallisuusviitteitä ja vihjaisin myös ihmiskäsityksen potentiaaliin jäsentävänä viitekehyksenä. 

Seminaarin ehkä nimekkäin esiintyjäpari oli David Cooper & Mahmoud Ezzamel. Cooper on Critical Perspectives on Accounting-lehden päätoimittaja. He luonnostelivat tutkimussuunnitelmaa Balanced Scorecard and Strategizing muutaman kalvon säestyksellä - paperia ei jaettu. Richard Baker ja Trevor Hopper alustivat aiheesta Accounting's Role in the Processes of Globalization. Esitys oli varsin luonnosmainen, mutta laskentatoimen rooli osoittautui varsin keskeiseksi. 

Kunniatohtorimme Sten Jönsson Göteborgista (Scandinavian Journal of Management-lehden entinen päätoimittaja) alusti (yksin) aiheesta Accountabilty among Friends. Mielenkiintoinen esitys, mutta termi "ystävät", jonka tarkoitus oli kuvata ei-hierarkkista vuorovaikutussuhdetta, vaikutti liian rajoittavalta ja myös tarpeettoman emotionaalisesti ladatulta. Ehdotinkin termiä (equal) partners. Jönssonin toteamus hierarkiaa edustavan agenttiteorian hylkäämisestä herätti ryöpyn kiihkeitä kysymyksiä. 

Macintosh oli valinnut aisaparikseen espanjalaisen Salvadore Carmonan. Heidän teemansa oli voittokäsitteen historia: A Research Proposal for a Genealogical Study of the Earnings Sign. Mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia varhaisesta laskenta-ajattelusta tuli esiin, mutta paperi oli vielä melko keskeneräinen. Macintosh oli nyt poikkeuksellisen vaisu. Hänellä näytti kuitenkin olleen tarkoitus esittää videofilmi, jonka hän on David Cooperin mukaan esittänyt ainakin kolmessa perättäisessä seminaarissa tai konferenssissa. Paikalla olleiden kuvauksen mukaan se sisälsi mm. kansantansseja. Ehkä teknisten vaikeuksien johdosta tanssit jäivät nyt näkemättä, lukuun ottamatta Trevor Hopperin henkilökohtaisesti esittämää lyhyttä imitaatiota. 

Jesse Dillard ja Johan Hammar (entinen golfin ammattilainen Göteborgista) sovelsivat Giddensin viitekehystä yrittäjyyden tutkimiseen. Keskustelu juuttui kummallisen sitkeästi yrittäjyyden määrittelyyn. Yleensäkin usein näytti olevan tärkeämpää se, että kommentoija sai puhua kuin se, miten viesti edesauttoi tutkijoita. Vaughan Radcliffe ja Angelo Riccaboni kehittelivät teemaa erään italialaisen kunnan vesihuollon organisoinnista ja laskentatoimen roolista siinä. Heillä ei ollut oikeastaan muuta valmiina kuin monimutkainen kaavio organisaatiosta ja asetelmaan liittyvistä laskennallisista sekä muista ongelmista. - Ilmeistä on, että seminaarin ansiosta syntyy aikanaan huomattava joukko yhteisartikkeleita, joten tässä verkostojen luomisen mielessä seminaari oli todella ansiokas innovaatio. 

Seminaariin oli järjestetty sosiaalista ohjelmaa joka illaksi. Saapumisillan get-together-party jäi väliin 18 tunnin matkustelun johdosta. Toisena eli torstai-iltana oli barbecue mainitulla purjehdusseuralla. Sää oli myrskyinen, joten suunniteltu purjehdusretki peruutettiin, mutta Macintosh kävi kuitenkin muutaman seminaarilaisen kanssa Ontario- järvellä ennen partya. Perjantai-ilta alkoi yliopiston klubilla pidetyllä happy hourilla. Sieltä Sten Jönsson, Pirjopäivi ja minä pääsimme Macintoshin autolla päättäjäis-dinnerille, joka pidettiin kaupungin parhaassa ravintolassa Clark'sissa. Pari valkoviinilasillista ei näyttänyt samana päivänä 70 vuotta täyttäneen Normanin ajoa haittaavan - hän kiinnittikin huomiotamme siihen, miten varovasti hän ajaa. Kerrotaan, että varsinkin purjehduskilpailuissa hänellä on taipumus ottaa melkoisia riskejä. Clark'sissa Normanille ojennettiin seminaarilaisten syntymäpäivälahjana nelisen punaviinipulloa, jotka oli valinnut joukkoon kuulunut viinien tuntija. 

Lauantai oli jo vapaapäivä, mutta klo 6.30-8.00 p.m. Norman piti 17-kerroksisen kerrostalon 13. kerroksessa sijaitsevassa asunnossaan viininmaistajaiset. Hieno näköala järvelle ja kaupungille. Aloimme tehdä lähtöä ensimmäisinä vaikka tunnelma oli vielä korkealla - olihan Norman jo edellisenä päivänä kehottanut suorasukaiseen tyyliinsä: "Please, leave at 8". 

Majoitus oli järjestetty korkeatasoisiin bed & breakfast-paikkoihin. Meille (ja Cooperseille sekä Ezzamelille) osui "The Painted Lady Inn", piparkakkutaloa muistuttava ylenmäärin koristeltu ja värikkääksi maalattu puutalo, jonka lattiat ja portaat narisivat maalaisen kotoisesti. Vierashuoneita oli vain seitsemän, mutta jokaisessa omat mukavuudet - avotakka ja jopa porekylpyallas. Aamiaiset aloitettiin sovittuun aikaan ja small talk muiden vieraiden sekä emännän kanssa kuului asiaan. 

Mitä tulee kanadalaiseen elämänmenoon on todettava, että ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Lisäksi maassa vallitsee tiukempi järjestys kuin mihin meillä on totuttu. Kerrostalon hississä tupakointikieltoa höystettiin 5.000:- dollarin sakon uhalla. Kaupungin ainoan (!) viinakaupan seinällä olevassa tiedotteessa uhattiin alkoholin välittämisestä alaikäisille yhden vuoden vankeudella tai muutaman sadan tuhannen taalan sakoilla. Lapsijuoppoja ei kaupungilla kyllä näkynytkään, muutama täysi-ikäinen kerjäläinen kylläkin. Tekniikka oli erilaista kuin meillä: matkapuhelin ei toiminut, puhelinkorttien käyttö oli tavattoman monimutkaista tunnuslukuineen ja ovet täytyi lukita erikseen avaimella. 

Lopuksi vielä muutama havainto kansainvälisten laskentatoimen tutkijoiden parissa vallitsevasta kulttuurista, jotka olivat tosin tuttuja ennestään: tutkija ei pidä solmiota - edes korkeatasoiseen ravintolaan mentäessä ja isännän sitä varovasti ehdotettua (Norman lupasi kuitenkin pitää kaulassaan lahjaksi viemäämme turkulaista purjehdusaiheista silkkisolmiota - vieläpä ylpeydellä). Lisäksi tutkijoiden keskuudessa näyttää olevan suorastaan kunnia-asia, että mahdolliset piirtoheitinkalvot ovat käsin tuherrettuja. Esittämäni PowerPoint-kalvot olivat ainoat lajissaan. Puhe ja retoriikka ovat anglosaksisessa maailmassa valttia. 

Pekka Pihlanto

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020527 (20020527) o o AJK kotisivu