Pihlanto Pekka 
Optioiden vähentäminen tuloslaskelmassa ongelmallista

Julkaistu Turun Sanomissa aliokirjoituksena 18.12.2002

Yhdysvaltalaisen Enronin ja muidenkin yhtiöiden kirjanpitoskandaalit johtuivat paljolti siitä, että johtajilla oli tarve manipuloida yrityksensä voittoa ylöspäin osakekurssien pitämiseksi korkealla. Osaltaan asiaan vaikuttivat ilmeisesti myös johtajien kannustamiseksi tehdyt optiosopimukset: kun yrityksen johto onnistuu hinaamaan osakekurssin riittävän ylös, se voi myydä optioina saamansa osakkeet voitolla. 

Tulosten manipulointi on aiheuttanut Yhdysvalloissa ja EU:n piirissä hankkeita, joiden tarkoituksena on vaatia johtajien optioedut vähennettäviksi niitä jakavien yritysten tuloslaskelmassa samaan tapaan kuin maksetut palkat ja muutkin menot. Näin osoitettaisiin tilinpäätöksen tarkastelijoille, miten paljon yrityksen voitto kutistui johtajien optioetuuksien johdosta. Taustalla lienee ajatus, että koska yritykset eivät halua esittää kovin pieniä voittoja tappioista puhumattakaan, ainakin tolkuttoman edullisia optiosopimuksia ei enää tehtäisi. 

Yhdysvalloissa eräät yritykset ovat jo ryhtyneet vapaaehtoisesti vähentämään optioiden arvot tuloslaskelmassaan. Ehdotuksia tämän käytännön säätämisestä pakolliseksi on kuitenkin myös vastustettu. Ristiriitaiset näkemykset herättävät kysymyksen, millä perusteilla optioiden vähentämistä voidaan vastustaa ja millä kannattaa. 
 
 

Optiot eivät välttämättä omistajien etu

Kuten yleensä ihmisten taloudellisessa ja muussakin toiminnassa, kannanoton taustalla on asiaperusteiden ohella todennäköisesti myös asianomaisen oma etu. Kun optioiden vähentämismenettelyn myötä optiosopimuksista ilmeisesti vähitellen luovuttaisiin tai ne ainakin tehtäisiin aikaisempaa vähemmän anteliaiksi, pörssiyhtiöiden johtohenkilöt suhtautuvat vähentämiseen kielteisesti. Toinen vastustava ryhmä ovat konsulttiyritykset, jotka suunnittelevat johdon optiojärjestelmiä. Myös tilintarkastusyhtiöt saattaisivat myötäillä asiakkaittensa eli yritysjohtajien näkemystä ja vastustaa vähentämistä. 

Osakkeenomistajat ovat alkaneet varsinkin Yhdysvalloissa havaita, että optiosopimukset eivät välttämättä olekaan heidän etunsa. Tiedetään, että vanhojen osakkaiden omistus "laimenee" kun optionsaajille annetut uudet osakkeet tulevat osingonjaolle. Kiistatonta näyttöä optiokannusteiden aiheuttamasta kakun eli voiton ja osinkojen terveestä kasvamisesta ei yleensä voida esittää, vaikka näin väitetäänkin. Kirjanpitoskandaalit osoittivat, että viime kädessä häviäjiä ovat omistajat ja yrityksen henkilöstö. 
 
 

Optioiden perustelut ontuvat

Tutkijoidenkin piirissä on erilaisia näkemyksiä optioista. Monet rahoitustutkijat ovat sitoutuneet optiojärjestelmiin ilmeisesti oman tutkimuksensa kautta samaan tapaan kuin esimerkiksi susitutkijat tutkimuskohteisiinsa. Joka tapauksessa nämä tutkijat tukevat optiokäytäntöjä kaikin tavoin: optioiden vähentäminen voitosta vaarantaisi heille tutkimuskohteena tärkeän järjestelmän. He myös todennäköisesti haluavat myötäillä keskeisen tutkimuksellisen viiteryhmänsä pörssiyritysten johtajien intressejä. Näitä motiiveja ei tietenkään esitetä julkisesti, vaan optioiden sanotaan olevan talouselämälle hyödyllinen kannustinjärjestelmä. 

Optioille esitetyt "viralliset" perustelut ovat kuitenkin usein paikkansa pitämättömiä. Monesti on voitu todeta, että optiot eivät sitouta johtajia, sillä runsaan voiton kuitannut johtaja on saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden yrityksestä ja työpaikoista yleensäkin. On myös vaikea osoittaa, etteivät johtajat tekisi työtään osakkeenomistajien etujen mukaisesti, elleivät he saisi optiosopimuksia ja vielä erittäin avokätisiä. On myös kerrottu, että optiovoitot eivät ole keneltäkään poissa. Todellisuudessa välillisiä maksumiehiä ovat omistajat ja yritys. Näillä näkökohdilla voidaan kyseenalaistaa väitteitä, joiden mukaan optioiden vähentäminen tuloslaskelmassa vahingoittaisi yritystoiminnalle elintärkeää palkitsemisjärjestelmää. 
 
 

Voidaanko kirjanpidon periaatteista tinkiä?

Osa tutkijoista katsoo, että kirjanpidossa ja tuloslaskennassa tulisi noudattaa periaatetta, jonka mukaan tuloksesta vähennetään vain sellaisia eriä, jotka yritys maksaa rahana. Optiovoitot eivät ole tällaisia, sillä ne tulevat markkinoilta johtajien myydessä optiosopimuksin saamansa osakkeet. Vaikka näiden tutkijoiden kanta optioiden vähentämiseen on kielteinen, osa heistä saattaa silti pitää optioita huonona palkitsemiskeinona. Toisaalta optiota oman etunsa takia kannattavat voivat perustella tällä kirjanpidollisella näkökohdalla kielteistä kantaansa niiden vähentämiseen voitosta. 

Yhteiskunnallisen perustelun optioiden vähentämiselle tuloslaskelmassa tarjoavat kuitenkin kirjanpitoskandaalit. Ne ovat dramaattinen näyttö siitä, että liian suuria voitonmahdollisuuksia tarjoavien optiosopimusten seuraukset voivat nakertaa paitsi tuloslaskennan myös talouselämän ja sen johtohenkilöiden uskottavuutta. Tässä tilanteessa tietty poikkeaminen kirjanpidon periaatteista voidaan hyväksyä, kunhan pelinsäännöt määritellään yksiselitteisesti. Mitä hyötyä on kirjanpidon periaatteiden puhtaudesta, jos optiokäytäntö jyrää niiden yli? Kirjanpidossa on nykyiselläänkin arvionvaraisuutta, jonka ratkaisemiseksi on jouduttu sopimaan pelinsäännöistä. Esimerkiksi oikeaa poistoa vaikkapa koneista tai kiinteistöstä ei voida määritellä etukäteen, mutta sovitut poistoprosentit antavat ongelmaan selkeän ratkaisun. 

Voidaankin ajatella, että tilinpäätöksen on heijastettava sellaisiakin yrityksen toimintaan liittyviä taloudellisia tosiasioita, jotka eivät vaikuta yrityksen rahavirtoihin. Optiovoitot ovat taloudellinen tosiasia optioita jakavalle yritykselle. Yrityshän tarjoaa niiden muodossa johtajilleen mahdollisuuden saada taloudellista voittoa, jonka yritys olisi voinut vaihtoehtoisesti kuitata itselleen laskemalla liikkeelle nämä osakkeet. Jos yritys olisi tehnyt näin, rahat olisivat päätyneet sille itselleen, eikä johtajille. Yrityksen kannalta voidaan puhua menetetystä pääomaerästä. Kun henkilö lahjoittaa auton toiselle henkilölle, joka myy sen tuhannella eurolla, voidaan vastaavasti katsoa, että lahjoittaja otti kärsiäkseen tuhannen euron menetyksen. 
 
 

Intressisidonnaisuus ja poliittisuus

Optioihin liittyy merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, ja siksi ne ovat voimakkaasti intressisidonnaisia. Niinpä niistä keskusteltaessa todelliset motiivit eivät välttämättä tule esille, vaan argumentit haetaan usein edellä esitettyyn tapaan optio- tai kirjanpitotekniseltä alueelta. Samalla korostetaan optioteoriassa tehtyjä oletuksia optioiden aiheuttamista käyttäytymisvaikutuksista. Kun optiojärjestelmät toimivat tässä teorian mukaisessa maailmassa, sitä pidetään perusteluna järjestelmien hyvyydestä. Huomiota ei uhrata sille, että todellisuus osoittaa toista. Vastaavasti vastustetaan optioiden vähentämistä tuloksesta. 

Kirjanpito-, tuloslaskenta- ja palkitsemisjärjestelmiin kietoutuu käytännössä ihmisten välistä, yksilöiden toteuttamaa toimintaa. Järjestelmät eivät ole ainoastaan aritmetiikkaa vaikka niiden ilmiasu onkin numeerinen ja rahamittainen. Niinpä niiden vaikutusten tarkastelu edellyttää pelkän tilinpäätös- ja optioteknisen analyysin täydennykseksi laajempaa, sosiaalisen ja inhimillisen käyttäytymisen tosiasiat mukaan ottavaa ajattelutapaa. Sen myötä huomion kohteiksi tulevat myös erilaiset intressit. Nykyisin optioita käsitellään liian usein ikään kuin niitä jaettaisiin inhimillisessä ja sosiaalisessa tyhjiössä. 
 
 

Pekka Pihlanto

* Kirjoittaja on laskentatoimen professori Turun kauppakorkeakoulussa

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20021218 (20021218) o o AJK kotisivu