Pihlanto Pekka 
Kirjataanko optiot kuluiksi?

Optioiden vähentämisestä tuloslaskelmassa voidaan olla montaa mieltä 

Julkaistu Tilintarkastus-Revision-lehdessä 21.3.2003

Helsingin Sanomien talousosastossa julkaistiin viime vuoden marraskuussa artikkeli Enronin optiot synnyttivät ryhtiliikkeen. Siinä tarkasteltiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa virinneitä hankkeita optioiden vaikutusten vähentämiseksi kuluina tuloslaskelmassa. Samalla haastateltiin optiosopimuksia suunnittelevan konsulttiyrityksen edustajaa ja yliopiston tutkijaa. Kumpikin esitti kulukirjausta vastustavan kannan. Myös Talouselämä esitti samoihin aikoihin kielteisen kantansa otsikolla IAS tärvelee optiot. 

Tämä keskustelu herättää kysymyksen siitä, millä perusteilla optioiden vähentämistä voidaan vastustaa ja millä kannattaa. Seuraavassa otettavaa näkökulmaa voitaisiin kutsua sidosryhmäteoreettiseksi, sillä siinä tarkastellaan eräiden optioista kiinnostuneiden henkilöryhmien oletettuja kantoja optioiden vähentämiseen sekä niiden todennäköisiä perusteluja. 
 
 

1. Kirjanpitoskandaalit taustalla

Yhdysvaltalaisen Enronin ja eräiden muidenkin yhtiöiden kirjanpitoskandaalit johtuivat paljolti siitä, että johtajilla oli tarve manipuloida yrityksensä tulosta ylöspäin osakekurssien pitämiseksi korkealla. Osaltaan asiaan vaikuttivat ilmeisesti juuri johtajien kannustamiseksi tarkoitetut optiosopimukset: mitä korkeammalle johto onnistuu sopivalla hetkellä hinaamaan yrityksen osakekurssin, sitä edullisemmin se voi myydä optioina saamansa osakkeet. 

Mainitut hankkeet optioetujen vähentämiseksi niitä jakavien yritysten tuloslaskelmassa kuluina johtaisivat siihen, että tilinpäätöksen tarkastelijat näkisivät konkreettisesti, miten paljon yrityksen voitto kutistui johtajien optioetuuksien johdosta. Taustalla lienee ajatus, että koska yritykset eivät halua esittää aikaisempaa pienempiä voittoja tappioista puhumattakaan, ainakin tolkuttoman edullisia optiosopimuksia ei enää tehtäisi. 

Yhdysvalloissa eräät yritykset ovat jo ryhtyneet vapaaehtoisesti vähentämään optioiden arvot tuloslaskelmassaan. Ehdotuksia tämän käytännön säätämisestä pakolliseksi on kuitenkin myös tiukasti vastustettu. 
 
 

2. Ketkä vastustavat vähentämistä?

Kuten yleensä ihmisten taloudellisessa ja muussakin toiminnassa, kannanottojen taustalla ovat asiaperusteiden ohella varsin todennäköisesti myös asianomaisten omat edut. Koska optioiden vähentämismenettelyn myötä optiosopimuksista ehkä vähitellen luovuttaisiin tai ne ainakin tehtäisiin aikaisempaa vähemmän anteliaiksi, pörssiyhtiöiden johtohenkilöt luonnollisesti suhtautuvat vähentämiseen kielteisesti. Toinen ymmärrettävistä syistä vastustava ryhmä ovat konsulttiyritykset, jotka harjoittavat liiketoimintaa suunnittelemalla johdon optiojärjestelmiä. Myös tilintarkastusyhtiöt saattaisivat myötäillä asiakkaittensa edustajien eli yritysjohtajien näkemystä ja siten vastustaa vähentämistä. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kielteinen kanta optioiden vähentämiseen saattaisi hyvinkin selittyä hänen öljyteollisuustaustallaan ja tarpeella saada kampanjarahoitusta yritysmaailmalta. 

Monet osakkeenomistajat ovat alkaneet varsinkin Yhdysvalloissa havaita, että optiosopimukset eivät välttämättä olekaan heidän etunsa. Jo pitkään on tiedostettu, että vanhojen osakkaiden omistus laimenee kun optionsaajille annetut uudet osakkeet tulevat osingonjaolle. Kiistatonta näyttöä tämän vaikutuksen kompensoivasta optiokannusteiden aiheuttamasta kakun eli voiton ja osinkojen terveestä kasvamisesta ei yleensä voida esittää, vaikka koko idea perustuu vahvasti tähän oletukseen. Kirjanpitoskandaalit osoittivat, että ainakin näin dramaattisissa tapauksissa häviäjiä ovat omistajat ja yrityksen henkilöstö. Vaikka nämä olisivat poikkeuksellisia ääritapauksia, ne kuitenkin muistettaneen kauan. 
 
 

3. Tutkijoillakin erilaisia näkemyksiä

Tutkijoidenkin piirissä on luonnollisesti erilaisia näkemyksiä optioista. Monet rahoitustutkijat näyttävät sitoutuneen optiojärjestelmiin ilmeisesti oman tutkimuksensa kautta samaan tapaan kuin vaikkapa susitutkijat, jotka pitävät tutkimuskohteitaan harmittomina ja ihmiselle vaarattomina eläiminä. Joka tapauksessa monet rahoitustutkijat tukevat varsin yleisesti optiokäytäntöjä ja pitävät optioiden vähentämismenettelyä huonona ideana. Tämän näkemyksen taustalla voi aavistella piilevän ajatuksen, että optioiden vähentäminen voitosta vaarantaisi heille tutkimuskohteena tärkeän järjestelmän suosion. He myös todennäköisesti haluavat myötäillä keskeisen tutkimuksellisen viiteryhmänsä pörssiyritysten johtajien intressejä. Nämähän saattavat toimia tutkimuksen toimeksiantajan ja tutkimusinformaation portinvartijan rooleissa. Näitä motiiveja ei tietenkään sovi esittää julkisesti, vaan perustelut ovat "poliittisesti korrekteja", esimerkiksi optioiden sanotaan olevan talouselämälle hyödyllinen kannustinjärjestelmä. Luonn ollisesti monet saattavat uskoa näin olevankin. 

Optioille esitetyt "viralliset" perustelut näyttävät kuitenkin usein paikkansa pitämättömiltä. Monesti on voitu käytännössä todeta, että optiot eivät sitouta johtajia, sillä runsaan voiton kuitannut johtaja on samalla saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden yrityksestä ja työpaikoista yleensäkin. On myös vaikea osoittaa, etteivät johtajat tekisi työtään osakkeenomistajien etujen mukaisesti, elleivät he saisi kannustavia optiosopimuksia ja vielä erittäin avokätisiä. Varsinkin eettiseltä kannalta kannustusoletus on ongelmallinen. On myös korostettu, että optiovoitot eivät ole keneltäkään poissa. Kuten edellä todettiin, todellisuudessa ainakin välillisiä maksumiehiä ovat omistajat ja yrityksen muutkin sidosryhmät. Kaikilla näillä näkökohdilla voidaan kyseenalaistaa näkemystä, että optioiden vähentäminen tuloslaskelmassa vahingoittaisi yritystoiminnalle elintärkeää ja hyvin toimivaa palkitsemisjärjestelmää. 
 
 

4. Voidaanko kirjanpidon periaatteista tinkiä?

Osa tutkijoista katsoo, että kirjanpidossa ja tuloslaskennassa tulisi noudattaa realisointiperiaatetta, jonka mukaan tuloksesta vähennetään vain sellaisia eriä, jotka yritys maksaa rahana. Optiovoitothan eivät ole tällaisia, sillä ne tulevat markkinoilta johtajien myydessä optiosopimuksin saamansa osakkeet. Vaikka näiden tutkijoiden kanta optioiden vähentämiseen on kirjanpidollisin argumentein kielteinen, osa heistä saattaa silti pitää optioita periaatteessa epätyydyttävänä palkitsemiskeinona. Toisaalta henkilöt, jotka kannattavat optiokäytäntöjä oman tutkimuksellisen tai muun etunsa takia, voivat julkisesti perustella vähentämistä vastustavaa kantaansa tällä kirjanpidollisella näkökohdalla. 

Yhteiskunnallisen perustelun optiokäytäntöjen kohtuullistamiselle ja samalla optioiden vähentämiselle tuloslaskelmassa tarjoavat nimenomaan kirjanpitoskandaalit. Ne ovat dramaattinen näyttö siitä, että liian suuria voitonmahdollisuuksia tarjoavien optiosopimusten seuraukset voivat nakertaa paitsi tuloslaskennan myös talouselämän ja sen johtohenkilöiden uskottavuutta. Tässä tilanteessa tietty poikkeaminen kirjanpidon periaatteista voidaan mielestäni perustellusti hyväksyä, kunhan pelinsäännöt määritellään yksiselitteisesti. Mitä hyötyä on kirjanpidon periaatteiden puhtaudesta, jos optiokäytäntö jyrää niiden yli? Lisäksi kirjanpidossa on nykyiselläänkin melkoisesti arvionvaraisuutta, jonka ratkaisemiseksi on jouduttu sopimaan pelinsäännöistä. Esimerkiksi oikeaa poistoa ei voida yleensä määritellä etukäteen, mutta sovitut poistoprosentit antavat ongelmaan selkeän käytännön ratkaisun. 
 
 

5. Optiovoitot menetetty pääomaerä?

Voidaankin ajatella, että tilinpäätöksen on heijastettava sellaisiakin yrityksen toimintaan liittyviä taloudellisia tosiasioita, jotka eivät suoranaisesti vaikuta yrityksen rahavirtoihin. Optiovoitot ovat taloudellinen tosiasia optioita jakavalle yritykselle. Yrityshän tekee taloudellisen päätöksen tarjoamalla optioiden muodossa johtajilleen mahdollisuuden saada taloudellista voittoa, jonka yritys olisi voinut vaihtoehtoisesti kuitata itselleen laskemalla liikkeelle nämä osakkeet. Jos yritys olisi tehnyt näin, rahat olisivat päätyneet sille itselleen, eivätkä johtajille. Yrityksen kannalta voidaan puhua menetetystä pääomaerästä, jonka vähentämistä voitaisiin perustella kustannuslaskennasta tutulla vaihtoehtoiskustannusten idealla. 

Ajatuksen havainnollistamiseksi seuraava pelkistetty esimerkki: kun henkilö lahjoittaa toiselle henkilölle kannustusmielessä auton voidaan vastaavasti katsoa, että lahjoittaja otti kärsiäkseen menetyksen, jonka suuruus on auton jälleenmyyntiarvo lahjoitushetkellä. Tutkijat ovat kehitelleet laskentamalleja, joiden avulla voidaan määritellä optiosopimuksen arvo saajalle kullakin tilinpäätöshetkellä. Optioiden vähentämiseen kielteisesti suhtautuvat ovat esittäneet, että optioiden arvon määrittely on ongelmallista. Kuitenkin sen jälkeen kun sovellettavasta laskentamallista on yksityiskohtaisesti sovittu, vähennyksen määrä ei ole ongelma. 
 
 

6. Optiokysymysten intressisidonnaisuus ja poliittisuus

Optioihin liittyy merkittävien taloudellisten vaikutusten potentiaali, ja siksi ne ovat voimakkaasti intressisidonnaisia. Niinpä niistä keskusteltaessa todellisia motiiveja ei taktisista syistä välttämättä tuoda esille, vaan argumentit haetaan muilta alueilta. Optioiden vähentämistä vastustettaessa saatetaan edellä esitettyyn tapaan turvautua optio- tai kirjanpitoteknisiin näkökohtiin. Samalla voidaan korostaa optioteoriassa tehtyjä epärealistisiakin oletuksia optioiden aiheuttamista käyttäytymisvaikutuksista. Kun optiojärjestelmät toimivat tässä teorian mukaisessa maailmassa, sitä pidetään perusteluna järjestelmien hyvyydestä. Huomiota ei aina uhrata sille, että todellisuus osoittaa toista. 

Luonnollisesti myös optiokäytäntöjä kritisoitaessa ja optioiden vähentämistä kannatettaessa saattaa esiintyä lausumattomia motiiveja. Kuten optiokeskustelussa on todettukin, kateus voi olla eräs kritiikin liikkeelle paneva voima. Tosin kateuden erottaminen oikeudenmukaisuuden pyrkimyksestä voi olla vaikeaa. Kateus ja ahneus ovat joka tapauksessa argumentteja, joita on käytetty puolin ja toisin, mutta samalla usein jätetty analyyttisemmat perustelut tutkimatta. 

Kaikki nämä mahdolliset lausumattomat kannanottojen motiivit viittaavat siihen suuntaan, että kirjanpito-, tuloslaskenta- ja palkitsemisjärjestelmiin kietoutuu käytännössä merkittävää ihmisten välistä, yksilöiden toteuttamaa toimintaa. Järjestelmät eivät ole ainoastaan aritmetiikkaa vaikka niiden ilmiasu onkin numeerinen ja rahamittainen. Niinpä järjestelmien vaikutusten ja niiden ympärillä käydyn keskustelun tarkastelu edellyttää pelkän tilinpäätös- ja optioteknisen analyysin sekä argumentoinnin täydennykseksi laajempaa, sosiaalisen ja inhimillisen käyttäytymisen tosiasiat mukaan ottavaa ajattelutapaa. Sen myötä huomion kohteiksi tulevat myös erilaiset ja usein keskenään ristiriitaiset intressit sekä niiden taustalla olevat motiivit. Nykyisin optioita käsitellään liian usein ikään kuin niitä jaettaisiin inhimillisessä, sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa tyhjiössä. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela