Pihlanto Pekka 
IAS tulee, väistyykö meno-tulo-teoria?

Julkaistu Kauppalehdessä 6.5.2003

Julkisesti noteerattujen yritysten siirtyessä konsernitilinpäätöksissään vuoteen 2005 mennessä kansainvälisen laskentastandardin (IAS) käyttöön, perinteinen tilinpäätösajattelumme joutuu taas sopeutumaan. Professori Martti Saarion kehittämä meno-tulo-teoria näyttää väistyvän yhä enemmän taka-alalle ainakin näiden yhtiöiden osalta. 

Meno-tulo-teoria soveltaa realisointiperiaatetta ja neuvoo sen mukaisesti kirjaamaan menot hankintahintaan sekä tuotoiksi vain toteutuneita eriä. IAS sallii melko laajasti käyvän arvon käytön, joten kirjanpitoon saadaan merkitä entistä enemmän arvionvaraisia, vielä realisoitumattomia eriä. 

Esimerkiksi aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet saadaan haluttaessa arvostaa (säännöllisesti) uudelleen eli käypään arvoonsa, mikä merkitsee luopumista hankintahinnasta. Kaikkien omaisuuserien osalta arvonalentuminen kirjataan kuluksi. Arvonalentuminen todetaan vertaamalla kirjanpitoarvoa "käyttöarvoon" (tai myyntihintaan). Käyttöarvo lasketaan tulevien rahavirtojen nykyarvona. Nämä menettelyt tuovat mukanaan tiettyä epämääräisyyttä ja mahdollisuuden spekulatiivisiin kirjauksiin. 
 
 

Optioedut kuluiksi

IAS-säännöstöä ollaan kehittämässä lisäksi niin, että yrityksen jakamien optioetujen arvo kirjattaisiin kuluksi. Näin tuloslaskelmasta näkisi yrityksen jakaman optioedun. Kulukirjausta voidaan arvostella paitsi realisointiperiaatteeseen viitaten, myös sillä perusteella, että erä ei ole yrityksen rahankäyttöä. Periaatteessa yritys olisi kuitenkin voinut itse pitää johtajille annetut osakkeet. Siten yritys otti kantaakseen menetyksen, jonka kirjaamista kuluksi voisi perustella vaihtoehtoiskustannuksen periaatteella. 

Oleellista on, että kun hyödykkeiden arvonmuutosten kaltaisia arvionvaraisia eriä voidaan yhä laajemmin kirjata jopa tulosvaikutteisesti, on optiovähennystä enää vaikea arvostella realisointiperiaatteeseen tukeutuen. Lisäksi nykyarvokäsitteeseen liittyvä diskonttausmenettely IAS-tilinpäätöksessä lähentää ulkoista ja sisäistä laskentaa toisiinsa. Siten optiovähennyksen perusteleminen vaihtoehtoiskustannusten idealla ei ole enää tavatonta. 

Meno-tulo-teoriaa voidaan pitää parhaana mahdollisena kirjanpidon ja tilinpäätöksen selitysmallina sekä lainsäädännön pohjana. Sopeutuminen IAS-säännöstöön on kuitenkin talouden integraation ja kansainvälistymisen hintaa, joka meidän on pakko maksaa. Meno-tulo-teoria kelpaa tulevista muutoksista huolimatta edelleen ainakin muihin kuin IAS-yhteyksiin - ja varsinkin pedagogisiin tarkoituksiin, sillä se antaa selkeän periaatteellisen kuvan yrityksen tuloksen muodostumisesta. Sitähän käytettiin menestyksellisesti opetuksessa jo silloin, kun kirjanpitolainsäädäntömme perustui niin sanottuun taseyhtälöteoriaan. 

Pekka Pihlanto 
professori 
Turun kauppakorkeakoulu

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20030506 (20030506) o o AJK kotisivu