Pihlanto Pekka 
Mikä inhimillinen hinta väkivaltaviihteestä voidaan hyväksyä?


Julkaistu Turun Sanomissa 18.5.2003
Pääkirjoitustoimittaja Juhani Heimonen tarttui kolumnissaan tärkeään asiaan kysyessään, kuka tarvitsee väkivaltaviihdettä (TS 15.5.). Hän katsoi, että ongelmien ratkaisua kannattaisi hakea hallinnollisen sääntelyn tiukentamisen sijaan lähettäjän ja vastaanottajan korvien välistä. Toisin sanoen, jos vanhemmat asettaisivat lapsille pelinsäännöt television ja videoiden katselulle, ja jos viihteen tuottajat hoitaisivat osuutensa, se riittäisi. Niinpä kyllä. 

Toisaalta läheskään kaikilla vanhemmilla ei liene aikaa tai edes halua valvoa riittävästi jälkikasvuaan, eikä heillä ole aina tarpeellista auktoriteettiakaan. Tässäkin kansalaiset ovat jakaantuneet A- ja B-luokkaan, kuten monessa muussakin asiassa. Ohjelmien tuottamisesta ja esittämisestä leipänsä saavat näyttävät kiinnittävän enemmän huomiota kassavirtoihin ja katsojalukuihin, kuin eettisiin pohdintoihin. He siis tarvitsevat väkivaltaviihdettä. 

Yhteiskunnan ja sen laitosten onkin mielestäni tarjottava tässä sääntelypohjaista tukea kansalaisille, kuten monessa muussakin ongelmassa. Juuri näin voitaisiin vaikuttaa osapuolten "korvien väliin". Lähes mitä tahansa ihmisten käyttäytymistä sääteleviä säännöksiä voitaisiin vastustaa vetoamalla ihmisten terveeseen järkeen ja hyvään tahtoon. Vaikka suurin osa kansalaisista toimiikin niin kuin lasten ja nuorten etu vaatii, aina tulee olemaan marginaaliryhmiä, joita varten tarvitaan sääntelyä - niin epämuodikasta kuin tästä puhuminen onkin. 

Asiantuntijat ovat väkivaltaviihteen haitoista eri mieltä. Heillä ei ole mitään viisasten kiveä hallussaan näin vaikeissa kysymyksissä. Tutkimuksilla ei saada yksiselitteistä tietoa, vaan tuloksissa on ristiriitaisuuksia ja tulkinnanvaraisuutta. Toimittaja Heimosen mainitsemat kaksi asiantuntijaa, tiedotusopin emeritusprofessori Pertti Hemanus ja psykologian professori Lea Pulkkinen ovat selvästi eri linjoilla. 

Tiedotusopin edustaja kaipaa vakuuttavia todisteita ohjelmien vahingollisuudesta ja katsonee rajoitusten kaventavan tiedottamisen vapautta. Hänen näkökulmansa on lähinnä viestin lähettäjän. Psykologian professori on puolestaan syventynyt vastaanottajan, lapsen ja nuoren näkökulmaan. Häntä kiinnostavat ne haitat, joita kyseinen viihde saattaa aiheuttaa vastaanottajansa korvien välissä. Näkökulma muuttuu yhteiskunnalliseksi viimeistään siinä vaiheessa kun pohditaan, mitä käyttäytymisvaikutuksia ja konkreettisia seurauksia näistä haitoista voi aikanaan aiheutua paitsi asianomaisille, myös täysin ulkopuolisille. 

Jokainen kansalainen voi taustojensa mukaisesti valita näkökulmansa asiaan esimerkiksi edellä mainituista tai niiden väliltä. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, mihin vapautta väkivaltaviihteen rajoituksettomaan välittämiseen tarvitaan. Toimittaja Heimosen kolumninsa otsikossa esittämä kysymys "Kuka tarvitsee väkivaltaviihdettä?" oli todella paikalleen osunut. Harkittu sääntely ei merkitse sitä, että sen käyttö leviäisi hallitsemattomasti sellaisillekin alueille, jotka eivät sääntelyä kaipaa. Tähän vaaraan viittaaminen olisi hätävarjelun liioittelua. 

Ymmärrän hyvin psykologin huolen lasten ja nuorison tulevaisuudesta. Vaikka tutkimustulokset olisivatkin osin ristiriitaisia, jokainen viime vuosien uutistarjontaa seurannut voi aavistella, mitä vaikutuksia väkivaltaviihteellä on mahdollisesti ollut. Läheskään kaikki väkivaltaviihteen katsojat eivät varmasti tule syyllistymään väkivaltaiseen käyttäytymiseen, mutta osa, jolla on muitakin siihen altistavia tekijöitä, tulee valitettavasti syyllistymään. Terve järkikin sanoo, että jatkuva väkivallan katselu ja varsinkin siihen osallistuminen videopeleissä, on haitaksi lapsen maailmankuvan rakentumiselle. 

Jos jäämme odottamaan täysin kiistattomia tutkimuksellisia näyttöjä väkivaltaviihteen haitoista, samaan tapaan kuin esimerkiksi tupakan vahingollisuuden osalta tehtiin, saatamme aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa suurelle joukolle lapsia ja nuoria. Lieneekö liian kyynistä pyytää rajoittamatonta väkivaltaviihdettä kannattavia kertomaan, minkä laajuiset ja miten todennäköiset inhimilliset haitat he ovat valmiit hyväksymään vapautensa hintana? 

Pekka Pihlanto 
professori 
Turun kauppakorkeakoulu 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20030518 (20030518) o o AJK kotisivu