Pihlanto Pekka 
Yliopistoille mallia yrityksistä?

Acatiimi Marraskuu 2003
 


Opetusministeriö on pyytänyt yliopistoilta lausunnot yliopistolain muutosehdotuksesta. Ehdotuksessa esitetään muun muassa siirtymistä kaksiportaiseen perustutkintorakenteeseen sekä tehdään yliopistojen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta koskevia tarkennuksia yliopistojen tehtäviä ja hallintoa koskeviin säännöksiin. 

Yliopistojen taloushallinnon osalta ehdotetaan, että yliopistot saisivat hoitaa tiettyjä ulkoisista lähteistä saamiaan varoja erillään valtion talousarviossa myönnetyistä varoista. Tähän liittyisi oikeus tehdä niitä koskevat oikeustoimet omissa nimissään. 

Edelleen esitetään, että yliopistojen ja muun yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi hallitukseen on aina valittava vähintään yksi ulkopuolinen henkilö. Enimmäismäärä ulkopuolisia olisi edelleen kolmasosa jäsenistä. Vaalikollegion sijasta hallitus valitsisi rehtorin. Rehtorilta vaadittaisiin kykyä toimia "yritysjohtajan kaltaisissa tehtävissä" sekä lisäksi vahvoja henkilöstön johtamistaitoja. Näiden muutosten jälkeen yliopistojen uskotaan hoitavan entistä paremmin kolmannen tehtäväalueensa eli yhteiskunnallisen palvelutehtävän. 

Ulkopuolelta saatujen varojen hoitamista koskeva muutos olisi melkoinen periaatteellinen askel yliopistojen taloudellisen autonomian suuntaan, mutta yliopistopiireissä on vaadittu vieläkin väljempiä suitsia. Voidaan arvioida, että nyt esitettävästä muutoksesta olisi hyötyä yliopistojen toiminnalle. 

Opetusministeriö on aikaisemminkin tähdentänyt ulkopuolisten merkitystä yliopistohallinnossa. Nykyisen lain mukaan rehtoriksi voidaan valita yliopiston ulkopuolinen henkilö (tohtori tai professori). Jos ulkopuolisten osallistumisella hallitustyöskentelyyn onnistutaan luomaan toimivia yhteistyösuhteita yritysten kanssa, järjestely voisi koitua hyödyksi kummallekin osapuolelle. 

Mikäli kuitenkin kuvitellaan, että yritysjohtajilla on jotakin sellaista osaamista, jolla yliopistojen hallitustyöskentelyä selvästi kohennetaan tullaan pettymään, sillä yliopistojen toiminta on jatkossakin luonteeltaan aivan erilaista kuin yritysten. Yliopistomme ovat edelleen "pykälävetoisia" valtion laitoksia, joissa ei voida toimia niin suoraviivaisesti tulosvastuullisen johtajan päätöksin kuin yrityksissä - eikä tähän pidä pyrkiäkään. 

Ulkopuolisten jäsenten ongelma on muun muassa se, että taustansa mukaisesti he ymmärtävät puutteellisesti yliopiston hallintokulttuuria ja toimintatapoja. Voidaan myös kysyä, olisiko näillä jäsenillä välttämättä edes aikaa ja todellista halua omaksua itselleen oudontyyppisen asiantuntijaorganisaation hallintotapaa. 

Yliopistot ovat tähän mennessä valinneet hallituksiinsa vain rajoitetusti ulkopuolisia, mutta tämä ei suinkaan merkitse sitä, että yliopistot eivät ymmärtäisi yhteiskunnan etua - ja omaansa. Yhteistyötä tehdään pääasiassa muualla kuin hallitustasolla. Yhden ainoan pakollisen ulkopuolisen jäsenen vaikutusta edellä tarkastellussa mielessä voitaisiin pitää vähäisenä, mutta ehdotettu säännös saattaisi johtaa paineisiin valita hallitukseen tasapuolisuuden nimissä useita yhteistyökumppaneiden edustajia. Yliopistojen olisikin voitava edelleen itse vapaasti päättää, ottavatko ne hallituksiinsa yhtäkään ulkopuolista jäsentä. 

Yliopistojen perusluonteesta myös johtuu, että rehtori ei voi jatkossakaan toimia kovinkaan merkittävästi "ammattimaisen johtajuuden" leimaamalla tavalla: hänen on edelleen oltava ensisijaisesti sovitteleva, oikeusturvasta huolehtiva ja visioiva hallituksen puheenjohtaja, eikä hallitukselle tulosvastuullinen ja ensisijaisesti "omistajien" etuja ajava toimitusjohtaja. Yliopistot joutuvat kyllä muiltakin osin tyytymään siihen tosiasiaan, että niistä on luotu yrityksiin verrattuna selvästi "demokraattisemmin" toimivia yhteisöjä. 

Jos rehtorin valintamenettelyä "joustavoitettaisiin ja kevennettäisiin" säätämällä, että yliopiston hallitus valitsee rehtorin, hän saattaisi liiaksi jäädä suppean "hallitusklikin" vaikutuksen alaiseksi. Rehtorin olisi siksi hyvä saada valtakirjansa hallitusta laajemmalta henkilöpiiriltä, joka edustaa riittävän monipuolisesti tämän asiantuntijaorganisaation sisäisiä sidosryhmiä. Lain muutosehdotuksen perusteluissa mainittu pelko siitä, että suuressa vaalikollegiossa rehtorikandidaattien johtaja- ja muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien selvittäminen olisi vaikeaa, tuntuu haetulta. Oletetaanhan kansalaisten kykenevän selvittämään esimerkiksi presidentti- ja kansanedustajaehdokkaidenkin ominaisuudet. 

Yliopistoilla on edelleen hoidettavinaan perinteiset tehtävänsä. On toivottavaa, että yliopistoja ei nyt, eikä myöhemminkään pyritä liiaksi kampeamaan "yritys- ja markkinamallin" suuntaan, sillä niiden mukainen toiminta voi joutua ristiriitaan perinteisten tehtävien, erityisesti perustutkimuksen kanssa. Joskin vapaa tutkimus, sivistystehtävä, ylin opetus ja kasvatus säilyvät edelleen lakitekstissä, näyttäisi siltä, että "tutkimustulosten yhteiskunnallinen vaikuttavuus" on nyt nostettu jonkinlaisen markkinataloudellisen innostuksen vallassa - ehkä tahattomasti - näiden perinteisten tehtävien haastajaksi. 

Pekka Pihlanto 
professori emeritus 
Turun kauppakorkeakoulu 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031119 (20031119) o o AJK kotisivu