Pihlanto Pekka 
Inhottavaa keskustelua Natosta?

Julkaistu Turun Sanomissa 3.12.2003


Keskustelu maamme sotilaallisesta liittoutumisesta on alkanut vilkastua. Presidentti Koivisto on arvellut, että keskustelusta muodostuu inhottava. Jopa eräät poliittiset vaikuttajat ovat jo ottaneet suhteellisen selkeitä kantoja, vaikka kansalaisten enemmistön torjuva asenne liittoutumiseen luonnollisesti hillitseekin äänestäjistä riippuvaisia poliitikkoja. 

Liittoutumista vastustavat pelkäävät, että suomalaiset voisivat joutua ulkomaille sotimaan, toiset epäilevät liittoutumisen korkeita kustannuksia. Monilla tuntuu olevan periaatteellinen vastenmielisyys sotaisaa presidentti Bushia kohtaan, ja eräät epäilevät avun saantia tosipaikan tullen. Joku toistaa vielä vanhoja perusteluja, että kukaan ei meitä uhkaa ja kiirettä liittoutumiseen ei ole. 

Ainakaan Naton nykyiset jäsenet eivät ole viime konfliktien aikana joutuneet osallistumaan sotatoimiin, vaan lähinnä Yhdysvallat on hoitanut ne Natosta riippumatta. Asiantuntijat ovat vakuuttaneet, että asevelvollisiamme ei tultaisi lähettämään mihinkään ja yleensäkin osallistuminen sotatoimiin vaatisi eduskunnan päätöksen. 

Taloudellinen ulottuvuus on ehkä kysymysmerkki, mutta esimerkiksi panssarivaunuista jouduimme maksamaan täyden hinnan, koska emme saaneet "jäsenalennusta". Itsenäinen uskottava puolustus tulee epäilemättä hintoihinsa, ja jos joskus joutuisimme yksin todelliseen konfliktiin, sen inhimillinen hinta saattaisi muodostua hyvinkin raskaaksi. Niin kauan kuin armeijoita on olemassa, on aseellisen selkkauksen mahdollisuus tietenkin olemassa, vaikka nyt ei siltä näytäkään. 

Presidentti Bush on kieltämättä painajainen, mutta hänellä on enää korkeintaan yksi täysi kausi edessään. Ei vaikuta todennäköiseltä, että Irakin miehitykseen kyllästyneet amerikkalaiset valitsisivat hänen jälkeensä yhtä aggressiivisen henkilön. Joka tapauksessa, kyllä Yhdysvaltojen ja Naton on pakko vastata puolustussitoumuksistaan, jos tiukka paikka tulee. 

Myös presidentti Putin vaihtuu ennen pitkää toiseen. On huomattavasti todennäköisempää kuin Yhdysvaltain presidentin osalta, että tilalle tulee meille ongelmallisempi henkilö. Putinin lähipiirin koostumus osoittaa, että ainakaan sieltä ei presidentin tehtäviin tule löytymään humanisteja. Lisäksi maan yhteiskunnallinen kehitys on arvailujen varassa. 

Kukaan ei meitä uhkaa nyt, mutta turvallisuuspoliittiset ratkaisut pitäisi tehdä pitkää aikaväliä silmällä pitäen. Kiirettä liittoutumiseen ei ole, mutta joskus "inhottava" keskustelu on kuitenkin käytävä ja päätökset tehtävä - mieluimmin hyvän sään aikana. 

Jotkut ovat pelänneet, että liittoutumisemme lisäisi konfliktin uhkaa itärajallamme. Esimerkiksi Viron tai muiden uusien Nato-jäsenten tapauksessa vastaavasta ei liene merkkejä. Sen sijaan, että jäsenyys vetäisi konflikteja rajoillemme, se todennäköisemmin ehkäisee niitä. Natolla oli kylmän sodan aikana rauhoittava vaikutus jopa Suomen kohdalla, vaikka emme voineet edes uneksia jäsenyydestä. 

Jotkut katsovat, että voisimme tehdä idän ja lännen välistä sovittelutyötä parhaiten liittoutumattomana. Ottamatta kantaa siihen, mitä hyötyä tästä puuhasta meille olisi, liittoutuneena voisimme toteuttaa sitä Naton sisäpuolella. Eikö meidän äänemme kuuluisi siellä tässä ja muissakin asioissa huomattavasti paremmin kuin ulkopuolella? 

Pekka Pihlanto
professori emeritus 
Turku

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031203 (20031203) o o AJK kotisivu