Pihlanto Pekka 
Vaihtoehdoton turvallisuuspolitiikka

Julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 30.12.2003
 
Maamme hallituksen turvallisuuspoliittisen linjan mukaan meillä ei ole turvallisuusvajetta, eikä myöskään "vaikuttamisvajetta". Nämä ainakin tarjottiin perusteluiksi torjuville varauksille, joita esitettiin ehdoksi EU:n puolustusyhteistyöhön osallistumiselle. 

Varausten esittämisen ja liittoutumattomuuden ajatuksen taustalla lienee erityisesti kansalaisten pelkoja heijasteleva halu poistaa etäinenkin mahdollisuus, että suomalaiset joutuisivat osallistumaan sotatoimiin omien rajojen ulkopuolelle. Mitenkään automaattista tällainen osallistuminen ei kuitenkaan olisi, vaan aina oman päätöksemme varassa. Toivottavasti suomettumispuheet eivät herää henkiin tämän epäsolidaariselta ja oudolta vaikuttavan varauspolitiikan johdosta. Huomiota herättää varmasti se, että Suomi, joka puolueettomista maista todennäköisemmin kuin mikään muu voisi joskus tarvita selkeitä turvatakuita, alkoi esittää sopimusta vesittäviä varauksia. 

Turvallisuuspolitiikkamme tietty heikkous on sen nojaaminen yhden ainoan tulevaisuusskenaarion varaan eli ajatus oman turvallisuusvajeen täydellisestä puuttumisesta jatkossakin. Jos ajatus osoittautuisi jossakin vaiheessa ylioptimistiseksi, hallituksen turvallisuuspolitiikalta putoaisi pohja. Presidentti Halonen tosin totesi, että jos tilanne muuttuu, asiaa harkitaan uudelleen. Turvallisuusratkaisut eivät kuitenkaan ole valintamyymälätuotteita, joita on aina tarvittaessa hyllyltä saatavissa. Saattaa tosin käydä niin, että kun toinen virkakausi on onnellisesti ratkennut, presidentille avautuu mahdollisuus nykyistä vapaampaan turvallisuuspoliittiseen ajatteluun. 

Tällä hetkellä turvallisuuspolitiikassamme luotetaan omaan uskottavaan puolustukseen. Ajattelutapa tuntuu kuitenkin olevan se, että puolustusvoimia ei tulla koskaan toisissaan tarvitsemaan. Mitään selviä merkkejä puolustusvalmiuden todellisesta kehittämisestä ei nimittäin mielestäni näy. Monet haluavat vielä heikentää puolustuksemme uskottavuutta kannattamalla luopumista jalkaväkimiinoista. Onko tässäkin taustalla sama ajatus kuin turvallisuusyhteistyön osalta: kohennetaan valmiutta vasta sitten jos sitä satuttaisiin joskus tarvitsemaan. 

Eikö viisas strategia kuitenkin sisältäisi varautumisen huonoihinkin vaihtoehtoihin hyvän sään aikana, ja selkeän vaihtoehtoisen suunnitelman sen varalta, että ei kävisikään niin kuin uskotaan? Nyt näyttää siltä, että historian opettama realismi on unohdettu ja siirrytty toiveajattelun puolelle. Toiveajattelua lienee sekin, että ensi vuoden puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko korjaisi puutteen. 

Pekka Pihlanto
Turku 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20031230 (20031230) o o AJK kotisivu