Pihlanto Pekka 
Yritysmaailma ja hyvinvointiyhteiskunta etiikkakriisissä?

Julkaistu Turun Seudun Ekonomien jäsenlehdessä 1/2004
Tuskin oli toivuttu Enronin ja eräiden muiden yhdysvaltalaisten yritysten kirjanpitoskandaaleista, kun Euroopassa ilmeni hieman saman tyyppisiä tapauksia, Skandia Ruotsissa ja Parmalat Italiassa. Yhteistä näille kaikille oli yritysjohdon epäeettinen ja suorastaan rikollinenkin käyttäytyminen. Vastaavaa ei onneksi ole tapahtunut Suomessa ja monet ovat sitä mieltä, että se ei olisi täällä mahdollistakaan. Kuitenkin meilläkin on ollut viime vuosina aihetta puhua yritysjohdon ahneudesta. Muun muassa liiallisuuksiin ryöstäytyneet optiokäytännöt ovat esimerkki tästä. On myös väitetty, että viimeaikaiset laajat irtisanomiset olisivat osoittaneet jonkinlaista piittaamattomuutta henkilöstöstä. Kieltämättä vanhoista patruuna-ajoista, jolloin henkilökunnasta huolehdittiin, on nykyisessä neljännesvuositaloudessa etäännytty varsin kauas. 
 
 

Globalisoituminen taustalla?

Mistä tässä kaikessa on oikein kysymys? Yritystoiminnan globalisoituminen neljännesvuositalouksineen, shareholder value-ajatteluineen ja optiokäytäntöineen on varmasti eräs selittävä tekijä. Osakeyhtiömuotoisten yritysten johto joutuu nykyisin pitämään ensisijaisesti huolta omistajien edusta, jonka mittarina ovat yhtiön osakekurssit. Amerikkalainen rahoitusteoria rantautui meillekin ja toi mukanaan tällaisen ajattelutavan. Äskettäin esitetyssä yritysskandaaleja ruotivassa televisio-ohjelmassa ruotsalainen haastateltava totesi, että Yhdysvalloissa rangaistukset yritysrikoksista ovat aivan toista luokkaa kuin Pohjoismaissa. Hänen mukaansa olisi pitänyt ottaa sieltä koko paketti, eikä vain parhaita paloja. Oikeusjärjestelmää ei tietenkään voida niin vain muuttaa, mutta aina olisi syytä harkita nykyistä tarkemmin, miten aivan erilaisesta kulttuurista lainattu idea istuu omaan kulttuuriin. 

On pakko todeta, että optiokäytäntöjä sovellettiin meillä löysemmin kuin Yhdysvalloissa. Samoin niiden epäkohtien tunnustaminen ja johtopäätösten teko vei maassamme kauemmin. Vasta nyt ollaan meilläkin vähentämässä optioiden osuutta johdon palkitsemisessa ja kohtuullistamassa niiden ehtoja. Vahinkoa on jo kuitenkin ehtinyt tapahtua, sillä johtajien eettisten valmiuksien epäily ja heidän leimaamisensa ahneiksi ei ole vähäinen asia. Yritysmaailma kärsinee vielä pitkään menetetystä maineestaan esimerkiksi työsopimusmarkkinoilla. 

Kun ylilyöntejä tapahtuu - millä alalla tahansa - pelkästään ympäristötekijöiden muutokset eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Siten globalisaatio siihen liittyvine käytäntöineen ei ole yksin "syyllinen" yritysmaailman etiikkaongelmiin. Yritysjohtajat ja muutkaan ihmiset eivät ole ajopuita, joita olosuhteet vain pyörittävät, vaan heillä on periaatteessa aina valinnan mahdollisuus. Tässä tullaan kysymykseen yksilön eettisestä ryhdistä. Mikä sitä on rapauttanut? 
 
 

Vapautta ilman vastuuta

Vaikuttaa siltä, että ajattelutavat ovat vähitellen muuttuneet niin, että rajoittamaton oman edun tavoittelu koetaan varsin luonnolliseksi "olemassaolon taistelussa", joka on hyvinvoinnin lisääntymisestä huolimatta kiristynyt. Yhä vähemmän näyttää esiintyvän yhteisöllistä ajattelua, jossa myös muiden etu ja odotukset otettaisiin huomioon. Olen omalla kohdallanikin havainnut merkkejä tällaisesta asennemuutoksesta. 

Mitä yhteiskunnissa on oikein tapahtunut? Yksilön vapauksista on tehty eräänlainen "automaatti", joka koko ajan enentää tätä jokaisen hyvää. Kaikkinainen sääntely koetaan pahaksi: se ei sovi talouselämään, eikä myöskään rajoittamaan omaa parastaan etsivää yksilöä. Ennen oli kahlitsevia rajoitteita, aivan liikaakin, mutta nyt lähestytään toista äärimmäisyyttä. Monella ei ole enää sisäisiä käyttäytymisen mekanismeja, jotka hillitsisivät ylilyöntien uhatessa. Kasvatuksen ja koulutuksen auktoriteetit on pantu viralta. Muun muassa siitä syystä ei aina enää tiedetä tai välitetä, mikä on oikein ja mikä väärin. Vapautta on lisätty, mutta samalla vähennetty vastuuta tai poistettu se kokonaan käsitevalikoimasta. 

Ainakin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tässä lienee samalla kysymys myös hyvinvointivaltion kriisistä. Yhä useampi toimii yhteiskunnassa omasta halustaan vapaamatkustajana ja vaatii vain lisää etuja, kun muillakin on. Ei ole niin hämmästyttävää, jos hyväosainen veronmaksaja huokailee taakkansa alla ja moni ottaa osansa ainakin silloin kun laillisen rajoissa oleva tilaisuus tarjoutuu - joillakin omatunto venyy tuon rajan ylikin. 

Jotakin on tehtävä, vaikka yksilön on vaikea vastustaa yhteiskunnallisia muutosvirtoja. Vanhemmilla, opettajilla, poliitikoilla, tiedotusvälineillä ja muilla vaikuttajilla on luonnollisesti erittäin suuri vastuu. Miltään ryhmältä ei pitäisi enää viedä toimintaedellytyksiä. 

Mikään yksittäinen toimenpide ongelmien ratkaisemiseksi ei ole riittävä, vaan on edettävä monella alueella samanaikaisesti. Me kaupallisen koulutuksen saaneet ymmärrämme, että tarvittaisiin kokonaisvaltaista strategiaa. Mitkä kaikki tahot osallistuisivat sen kehittelyyn? Tätä mietittäessä jokainen voi kuitenkin jo aloittaa oman tonttinsa osalta. Esimerkki on tunnetusti hyvä keino vaikuttaa. 

Pekka Pihlanto
professori (emeritus) 
Turun kauppakorkeakoulu 
Yritystoiminnan tutkimus- ja koulutuskeskus 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040308 (20040308) o o AJK kotisivu