Pihlanto Pekka 
Poliitikon mielenmuutoksen sietämätön vaikeus

Julkaistu Turun Sanomissa 31.3.2004
Jukka Tarkka kirjoittaa aliossaan 

Jukka Tarkka kirjoittaa aliossaan (TS 24.3.) turvallisuuskeskustelun uudesta vaiheesta. Sitä leimaa muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomiojan "surutyö", jota hän näyttää joutuvan tekemään turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa. Tuomioja on vastustanut niin maamme Euroopan unionin kuin Emunkin jäsenyyttä, mutta on nyt merkittävässä roolissa kummassakin järjestössä. Tarkka kysyy, tuleeko Nato olemaan kolmas samanlainen. 

Aiheen pohdintoihinsa Tarkka on saanut Tuomiojan uudesta kirjasta, jossa tämä ilmoittaa nyt ensi kerran selkeästi Nato-jäsenyyden olevan meille todellinen vaihtoehto. Tarkan tulkinnan mukaan Tuomioja taistelee itsensä kanssa avatakseen kunniallisen perääntymistien Nato-vastaisuudestaan. 

Omat uranäkymät ja omaan asemaan liittyvän vastuun paino voivat ehkä saada hänet lopulta tinkimään periaatteistaan, mutta tämä tapahtunee vasta äärimmäisestä pakosta ja niin myöhään kuin mahdollista. Siinä määrin syvälle hänen maailmankuvaansa näyttävät Yhdysvaltojen ja kaikenlaisen sotilaallisen liittoutumisen vastaisuus juurtuneen. 

Saattaa tuntua erikoiselta, että tällä tavalla ryhdytään tulkitsemaan yksittäisen henkilön näkemyksiä ja mielenliikkeitä. Kuten Tarkka kuitenkin osuvasti toteaa, yksityisellä hengen kilvoittelulla on harvoin niin suuri kansallinen merkitys kuin Tuomiojan ponnistuksilla irtautua nuoruuden näystään, jonka mukaan Nato on pahuuden liitto. 

Maamme valtiollisessa elämässä on tietysti muitakin henkilöitä, jotka joutuvat tekemään vastaavanlaista surutyötä kuin Tuomioja. Yksi näistä on ilmeisesti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Yleisesti voisi sanoa, että mitä voimakkaampi on ideologiasta tai muusta periaatteesta johtuva muutosvastarinta, sitä ankarampaa jaakobinpainia henkilön on käytävä hänen havaitessaan ristiriidan oman ideologiapohjaisen näkemyksensä ja asemansa asettamien vaatimusten välillä sekä ymmärtäessään uskottavuutensa säilyttämisen edellyttävän joustamista. 

Tähän painiskeluun liittyy sellainen paradoksi, että ideologia on paljolti tunnetason ilmiö, mutta sen mukaista ratkaisua on julkisuudessa pakko puolustaa järkeen vetoavin argumentein. Tästä syystä ulkopuolisellekin paljastuu vähitellen, mistä on kysymys kun tosiasioiksi tarkoitetut, mutta ideologian mukaista johtopäätöstä puoltavat perustelut alkavat näyttää tiedossa olevien tosiasioiden valossa ontoilta. On tietysti asianomaisen yksilön kannalta toivottavaa, että hän huomaa tämän ristiriidan ennen kuin kaikki muut asiaa pohdiskelevat. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turku
 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040331 (20040331) o o AJK kotisivu