Pihlanto Pekka 
Julkinen tila - vai yksityinen?

Rakennushallituksen alasajo ja yhtiöittäminen 

Leena Eräsaari, Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen (Gaudeamus: Helsinki, 2002) 

Leena Eräsaaren parin vuoden takainen teos on ajankohtainen, sillä yliopistojen tilavuokria koskeva keskustelu käy edelleen kuumana. Viime kuussa yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat vaativat, että yliopistojen vuokrakustannusten nousun korvaaminen on kirjattava yliopistojen kehittämislakiin. Vuokrien sataprosenttinen inflaatiosidonnaisuus nostaa vuokria, mikä syö budjetissa yliopistojen varsinaisten tehtävien hoitamiseen tarkoitettuja varoja. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa nämä tehtävät ovat koko ajan lisääntymässä. 

Eräsaari valottaa teoksessaan valtion kiinteistöhallinnon muodonmuutosta rakennushallituksen alasajosta Engel-Yhtymän perustamiseen sekä Valtion kiinteistölaitoksen ja lopulta Senaatti-kiinteistöjen syntymiseen. Tulevaisuudessa häämöttää mahdollisesti yliopistojen kiinteistöjen yksityistäminen. 

Tekijä korostaa tutkimuksensa luonnetta juonikertomuksena. Ensimmäinen juoni kertoo organisaatiouudistuksesta, toinen julkisista tiloista ja rakennuksista. Samalla hän kiistää tieteen tekemisen perusperiaatteen eli objektiivisuuden ja ulkopuolisuuden mahdollisuuden. Tiukan positivistisen asenne organisatoris-sosiaalisen prosessin kuvaamisessa ei olisikaan kovin hedelmällinen, sillä asiat ovat voimakkaasti arvo- ja näkökulmasidonnaisia. 

Teoksen empiirinen tieto on kerätty keskeisesti haastatteluin. Sen näkökulmaa sävyttävät ihmisläheisyys ja eettisyys: "millaista oli tehdä työtä rakennushallituksessa organisaatiouudistuksen aikana ja millaista oli joutua työttömäksi tai eläkkeelle". Tekijän lähestymistavan ja kuvattavan - tehokkuutta ja muita markkinatalouden hyveitä korostavan - muutosprosessin välille syntyy kiinnostavia jännitteitä. Pitäisinkin teosta kriittisen sosiaalitutkimuksen leiriin kuuluvana. Siihen viittaa myös erityisesti teoksen neljännessä luvussa sovellettu naisnäkökulma. 

Teoksen toisen luvun historiallinen tausta-analyysi "julkinen tila agorasta rakennushallitukseen" tarjoaa avaimia muutosprosessin ja myös nykyisen tilanteen arviointiin. Muutosprosessin ensimmäinen vaihe oli rakennushallituksen lakkauttaminen keväällä 1995. Sen raunioille syntyivät Valtion kiinteistölaitos ja Engel-Yhtymä. Tilat, niiden organisointi ja niissä toimineet ihmiset kietoutuvat Eräsaaren kertomuksissa tiiviisti toisiinsa. 

Rakennushallituksen alasajo oli suuri rationalisointihanke, jossa noin 1500 työntekijää joutui lähtemään. Sen taustalla vaikutti maamme taloudellinen lama. Vähenevän rakentamisen olosuhteissa rakennushallituksen henkilöstö oli liian suuri. Hanke valmisteltiin valtiovarainministeriön tiukassa ohjauksessa tuomatta sitä eduskuntaan. Engel-Yhtymää - Eräsaaren mukaan "Mustaa Engeliä" - muodostettaessa toimeenpantiin myöhemmin korkeimmassa hallinto-oikeudessa laittomiksi todetut irtisanomiset. Tämä tapaus antaa murheellisen kuvan valtiovarainministeriön ja silloisten johtavien poliitikkojen moraalista, sillä tehty irtisanomispäätös tiedettiin jo sitä läpi ajettaessa laittomaksi. Myös ammattiyhdistysliikkeen takkiin tuli tahra. 

Rakennushallituksen alasajon ideologisena moottorina toimi maamme julkishallintoon pesiytynyt kansainvälisistä yhteyksistä omaksuttu liioiteltu markkina-ajattelu, jonka keinovalikoimaan kuuluvat yhtiöittäminen ja tulosjohtaminen tehokkuusvaatimuksineen. Tähän liittyvät valheelliset mielikuvat markkinavuokrasta ja käyttäjästä "vaativana asiakkaana". Eräsaari perää tästä konseptista kansalaisia, joka kävisivät julkisissa tiloissa palveltavina, eivätkä pääoman tuottotarkoituksessa. 

Eräsaaren mukaan Valtion kiinteistölaitos, sittemmin Senaatti-kiinteistöt, on tiiviisti ankkuroitu valtiovarainministeriöön ja palvelee sitä hyvin, mutta vuokralaisiaan huonommin. Ministeriö on siis Senaatin todellinen asiakas, eivät vuokralaiset, joista on tehty omissa asioissaan vaikutusvaltaa vailla olevia vasalleja. Tämä on tullut yhä ilmeisemmäksi teoksen kirjoittamisajankohdan jälkeen. 

Teoksessa kuvattua uusien organisaatioiden syntyhistoriaa leimaavat kelvoton henkilöstöpolitiikka, epäaito markkina- ja asiakasretoriikka sekä taloudellisen tuloksen estoton tavoittelu asiakasomistajaministeriölle. Tämä Senaatti-kiinteistöjen saama perintö ei ole kehuttava, eikä siitä ole henkilöstöpolitiikkaa mahdollisesti lukuun ottamatta pyritty myöhemminkään eroon. 

Leena Eräsaaren teos ansaitsisi tiedonjulkistamispalkinnon, mutta tämän sijasta teos näyttää lähes täydellisesti sivuutetun hiljaisuudella. Tieto lienee tässä tapauksessa liian kipeää. 

Pekka Pihlanto
professori emeritus
Turun kauppakorkeakoulu 
 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20040422 (20040422) o o AJK kotisivu